28 June 2017

Blogi tiensä päässä



Pitkällisen pohdinnan jälkeen, tämä blogi on tiensä päässä ja tämäkin teksti on aika julkaista nyt.

Blogi on jäänyt hiukan heitteille, vaikka aikaa olisi, ei huvita päivittää. Ei ole inspiraatiota eikä motivaatiotakaan. Puoliakaan tekemisistä en viime aikoina ole saanut jaettua tänne asti. Eikä se edes haittaa minua. Bloggaaminen tänne ei tuo enää samaa fiilistä kuin ennen, se ei tunnu enää lainkaan niin tärkeältä. Kun sain kevättalvella kirjoitettua sen, mitä Tuikulle (ja Vilkullekin) kävi, oli valmis olo. Tuntui, että olin kirjoittanut kaiken tarpeellisen. Blogin ulkoasun ja remontin suhteen ajattelin aktivoituvani uudelleen, mutta niin ei käynyt. Blogi poistuu myöhemmin myös näkyvistä, ehkä joskus palaa uudelleen, ehkä ei ikinä.

Savun kanssa jatkamme tavoitteitamme kohti. Siitä tulee toivottavasti varjovalio, toivon että se ei jää pelkäksi haaveeksi. Treenaamme koska se on kivaa ja koska se kehittää meitä. Frisbeestä on hyvää vauhtia tulossa toinen aktiivinen lajimme, itseltä se vaatii malttia paljon. Savu on ollut paljolti sitä, mitä halusin. Pentuna se oli vähän kummallinen tosikko, mutta nyt se on korvaamaton. Sen kanssa on takana paljon yhteisiä miellyttäviä hetkiä ja reissuja.

Louna on ihana. Kivikkoisen alun jälkeen olen kiintynyt siihen valtavasti. Se on kehittynyt hurjasti eteenpäin, se on reipas ja omatoiminen, yhteistyökykyinen ja -haluinen. Sen kanssa on kiva touhuta ja se nauttii tekemisestä itsekin. Kömpelyydestään ja epävarmasta pentuvaiheestaa huolimatta siitä kasvoi sopusuhtainen ja hyvärakenteinen koira. Vetoharrastusta olemme aloittaneet, nosework kiehtoo itseäni ja sitä on tarkoitus tehdä Lounan kanssa. Lounan myötä olen oppinut jälleen, että teemme asioita itseämme varten. Minua ja Lounaa varten. En aio tehdä Lounan kanssa samaa virhettä, kuin Tuikun kanssa. Että väkisin väännän sitä yleisön toivomaan muottiin. Louna on ihan mahtava omana persoonanaan ja haluan antaa sille tilaa olla oma itsensä.

Olen saanut elämääni uudelleen ihan loistavat koirat. Savu ja Louna ovat arjessa mitä parhaimpia ja keskenäänkin hyviä ystäviä. Ne piristävät päiviäni, pitävät seuraa, ovat loistavia retkikumppaneita ja maastossakin niiden kanssa on niin levollinen olo. Olen onnellinen, että saan olla juuri näiden koirien kanssa ja että niillä on toisensa. Uudet retkireitit odottavat meitä, samoin uudet ystävät.

On ollut kasvattavaa ja kokemusrikasta pitää tätä blogia, monta vuotta. Olen käynyt monia antoisia ja kasvattavia keskusteluita, myös loukkaavia ja rasittavia. Olen saanut blogin kautta uusia ystäviä ja tuttuja. Ennen kaikkea olen saanut kirjoittaa ajatuksiani näkyviin herättäen muissakin ajatuksia. Olen hyvin onnellinen, että silloin vuosia sitten aloitin pitämään tätä blogia. Siksi en aio poistaa tätä, enkä myöskään vanhoja tekstejäni. 

Kiitos kaikille lukijoille ja matkan varrella olleille. Hyvää jatkoa ja keskittykää siihen, mikä teille on tärkeää :)