15 kesäkuuta 2017

Helvetinjärvi ja Seitseminen



Mukavat kesäretkisuunnitelmat ja menoksi! Suuntasimme Hannan kanssa puolisuunnitellulle reissulle Helvetinjärven kansallispuistoon. Mitä hienointa kesäkeliä oli luvattu, sitä tyypillistä "vettä taivaan täydeltä". Optimistisesti ajateltiin että kuurosateita tai pitkäkestoista tihkua. Ei siis haittaisi menoa. Pieleen meni, ei se menoa juuri haitannut, mutta ensimmäisen päivän tuli vettä ihan koko ajan, eikä mistään tihkusta ollut puhettakaan.

Talsimme sitkeinä sisseinä Haukanhiedalta Iso-Ruokejärvelle pitämään pienen tauon. Sen jälkeen jatkoimme kolua kohti. Poikkesimme pienemmälle polulla aikeena mennä katselemaan järvimaisemaa. Polku pieneni ja kiemurteli päätyen suolle. Suosta kaivettiin vähän lenkkareita irti ja seuraavan kurakon kohdalla käännyttiin takaisin. Vedenpitävät vaatteet osoittautuivat vähän pettymykseksi, korkeintaan roiskeenkestävät. Sade valui pitkin selkää ja kasteli kaiken, ihan kaiken.



Poikkesimme päivätupaan sateelta suojaan ja syömään. Kuivatimme myös hieman vaatteitamme. En muista, olenko oikeastaan ikinä ollut niin sateen kastelema. Koiratkin olivat melkoisen märkiä ja tauko kelpasi niillekin. Kolulta jatkoimme matkaa kohti Luomaa. Kaatuneiden puiden johdosta reitti olikin melkoinen viidakko, aika rämpimistä rinkan kanssa. Paikoin polku nousi jyrkästikin kalliota pitkin ja märät puunjuuretkin olivat liukkaita.

Hermoa alkoi kiristää, kylmä, nälkä ja kaikki märkänä. Savukin vaikutti kärttyisältä. Louna oli onnellinen hölmö ja lönkytti menemään. Luoman poluilta käännyimme Kankimäelle päin, josta pääsimme tielle. Tietä pitkin kaatosateessa käveltiin vielä muutama tunti Haukanhiedalle.



Puolen yön aikaan pystytimme telttaa. Matkaa oli kertynyt 18km, sade oli kastellut kaiken ja rinkan sadesuoja oli valskannut sen verran, että myös makuupussini jalkopää oli märkä. Se ei kovin riemastuttanut, mutta siitä huolimatta yö teltassa oli lämmin. Kävelyn jälkeen koiria väsytti, meitä reippailijoita ei niinkään. Aamuyöstä sateen ropina piti hetken hereilläkin.

Aamulla sade oli lakannut ja näkymä alkoi pikkuhiljaa kirkastua. Savu ja Louna olivat aamun tyytyväisinä reissuketjussa (tosi kätevä, haluan oman), kun kuivasimme varusteita. Nuotio pääsi täydelliseen hyötykäyttöön, sillä aivan kaikki, oli kuivattava. Vähän nihkeiksi jäivät kengät, vaikkakin pohjat pääsivät niistä sulamaan. 

Koska olimme ahnehtineet kolmen päivän kävelyt yhdessä päivässä, siirryimme kaupan kautta Seitsemisen kansallispuistoon. Toinen retkipäivä meni kyllä ihan hengaillessa ja palautuessa. Nihkeä makuupussi tympäisi ja väsytti koko ajan. Toisen yön jälkeen ei niin huvittanutkaan kävellä ja laahusteltiin Soljasten uudelle maisematasanteelle ja takaisin. Olisi ehkä päästy vähemmällä kun a) olisimme valinneet päivät toisin ja b) olisimme kävelleet ne suunnitellut 6-8km/pv.



Kaikesta huolimatta meillä oli hauskaa ja jotain sitä taas oppi selviytymisestä. Ainakin varusteita on nyt kuivattu huolella. Ensi kerralla pakkaan tarkemmin kaiken muovipusseihin ja vesitiiviisti. Metsästän myös oikeasti sateenkestävää takkia ja housuja. Uudet vaelluskengätkin olisivat tarpeen, sillä lenkkarit eivät ole miellyttävät hankalassa maastossa. Kaatosade huomioonottaen, koirillakin lienee sadetakin tarvetta... No mutta oppia ja taitoa retkelle mentiin hakemaan, sitä saatiin. Jos jotain positiivista, niin sadepäivänä ei ollut ruuhkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)