Räntää treenirintamalla

Kuten varmasti koko maassa, meilläkin on ollut ihan kamala kevätkeli, räntää ja loskaa, märkää ja kylmää. Odotin jo niin innolla että kentät kuivuvat ja pääsee treenaamaan. Kaiken masistelun päälle tulee nyt jo kolmatta päivää taivaan täydeltä räntää. Videoillakin näkyy melkoisia kelivaihteluja, mutta jotain pientä oli treenattava silti.

Anonyymille kiitos kirjavinkistä, lainaan sen pikimmiten ja ymmärrän koiriani ehkä paremmin!

Lounan treeni täsmentyi itseluottamuksen nostoon ja hauskanpitoon. Yritin keskittyä omaan toimintaani, mutta jo eilisestä videosta huomaan, että palkkaamisessa olisi parantamisen varaa.

Palkkasignaalit, joita lelu-nami vaihdossa harjoittelin, ovat hieman edenneet. Louna ei enää namia ottaessaan lohmase käsiä niin pahasti ja se myös irrottaa lelusta. Huikatessani jes, lelu passivoituu ja aiempaan verraten Louna siirtyy nopeasti namipalkalle. Kun tulee oke, namit menevät pois tarjolta ja lelu aktivoituu. Olin positiivisesti yllättynyt, miten kivasti Louna lähti leikkimään. Välillä se on haihtunut vaan hommista tai väistää minua leikkiessä. Nyt vältin suoraa katsekontaktia, mutta keskityin muuten leikkimään. Leikin merkitystä olen myös vahvistanut ruualla.

Kontaktiharjoitukset vähän hukkuvat videon muun sisällön sekaan ja klippi oli lyhyt. Siitä huolimatta otin askelta sinne tänne ja palkkasin ihan siitä, että Louna oli hommassa mukana. Videolta kiinnitin huomiota, että voisin palkata koiran viereeni, ei niin, että ojennan palkan sille. Palkan suunta vaikuttaisi aika nopeasti toiminnon etenemiseen.

Temppuilut ovat hyvän päivän iloisia puuhia. On ollut kiva huomata, miten Lounan motoriikka on kehittynyt ja miten hauskaa siitä on tehdä temppuja. Välillä se oikein hämmentyy saadessaan lelun tai ruokaa siitä, että hyppii pyydettäessä. Nauttii jo tekemisestä. Selkään hyppääminen opittiin viikonloppuna, nyt harkattiin tuollaista kylki/reisi akselille osuvaa neljää tassua. Varmaan tuolle kömpelölle pomppuharjoitukselle on ihan nimikin. Pyöriminen on myös sujuvampaa kuin ennen ja pikkuhiljaa käsiavun saakin ottaa vallan pois. Istu ja maahan on myös uudelleen opetettu, vaihdot eivät ole näteimmät ja käytän häiritsevää käsiapua vielä toisinaan. Louna on nyt kuitenkin oppinut käskyn nätimmällä äänensävyllä, kuin millä se ne aiemmin osasi.

Kokonaisuudessaan Lounan kanssa tekemisestä jäi hyvä fiilis. Nyt vain lisää täsmätreeniä tekemään ja temppujen avulla suhdetta kehittämään. Savu sen sijaan tuntuukin etenevän niin lujaa, etten itse pysy perässä. Lisää vain haastetta ja uutta asiaa, jotta etenisi.

Seuraaminen on kehittynyt oikeaan suuntaan, vaikkakin perä vielä leviää. Homma on kuitenkin napakampaa ja Savu on paremmin kartalla tekemisestä. Takapään käyttöön käännöksissä olen tyytyväinen, kunhan vain antaisin koiran ehtiä aina mukaan.

Merkin kierto on mennyt huisisti eteenpäin. Olen alkanut saamaan esiin ensimmäisiä merkille juoksujakin, pitkäänhän Savu vain ravasi merkille. Videolla häiriöitä ei näy, mutta illalla junnu bongasi merkin kaikkien namikippojen ja lelujen seasta ja treenikaveri makasi tötsän takana vielä maasta. Mainiosti minimies vain hoiti hommansa ja kiersi merkin.

Pysähdyksissä pitäisi ehdottomasti edetä. Edelleen junnataan tuossa että kun itse pysähdyn, Savu pysähtyy ja seisahduksesta palkka.

Paikalla olemista olen vahvistanut, sillä Savu lähtee todella herkästi seuraamaan liikettä. Palkkaan sitä samalla, kun liikutan tai heiluttelen omaa jalkaani. Lähden pois myös aina oikean puoleisella jalalla, sillä vasurilla lähden yleensä seuruuttamaan. Työsarkaa riittää.

Kaukot etenevät pikkuhiljaa. Olen tehnyt asentoja nyt erikseen ja istumiseen olen alkanut liittää käskyä, sillä se on vahvin. Erikseen joka asentoa olen tehnyt siksi, että muutamasta vaihtotreenistä Savu alkoi jo ennakoida ja viikonlopun mätsäreissä oli kovin innokas istuskelija.

Parempia treenikelejä odotellessa. Voi kun olisi etukäteisviisaana ottanut hallivuoron kuukaudeksi...

Tehotreenit ja koirauimala

Savun kanssa on terästäydytty frisbeen parissa. Kiva kiekkohaukku. Itsellä onkin taas pitkän tauon jälkeen aika paljon opeteltavaa... Savulle hyvää vauhtia tulossa kaikenlaista temppua ja kieppumista vauhtilajin parissa.

Tokon parissa on puuhattu kaikenlaista, listasin nopeat muistiinpanot omista koti, omatoimi ja tokovalkun treeneistä. Mitään tähdellistä en kolmen päivän tykityksen jälkeen oikein muistanut.

Kaukot on saatu alkuun. Lähinnä istu-maahan-istu vaihtoja. Makuulta istumiseen on hankalampi, johtuu toki omasta osaamattomuudestani. Seisomista otettu välillä, kivasti nousee makuulta ja menee hienosti makuulle. Istumisesta vähän kinkkisempi.

Luoksaria otettiin valkussa pari kertaa, hirmu nopea. Kaikkien koirien ja ruudun ja tötsien välistä ja tykkinä leluun kiinni. Painotettiin vauhtia ja keskittymistä, ei niinkään pysymistä ja sivulle tuloa.

Paikkaistuminen oli valkussa myös aiheena. Savu nyt harjoitteli lähinnä istumista ja siinä pysymistä yhden askeleeni verran. Palkan antoon malttia itselle, luopumisen kautta palkat, jotta pikkujätkä ei kovasti ennakoisi.

Koiran aktiivisuus harjoituksia teimme myös. Piti ottaa koira perusasentoo ja odottaa sen tarjoavan kontaktia viitisen sekuntia. Tämän jälkeen tehtiin seuruunaloitus. Pointtina oli se, että koira on aktiivinen ja odottaa toimintaa, tehtäväänsä sitoutunut siis. Savun kanssa odotin vain kolmen sekunni kontaktia, koska vaihteleva häiriö ja otin pelkkiä yhden askeleen lähtöjä. Reipas seuraaja.

Namihäiriö oli mielenkiintoinen. Eteen tuotiin kuppi nappuloita ja sen vieressä piti ottaa perusasentoa. Lähti sujumaan ja Savu luopui tehokkaasti. Päästiin myös seuruuttamaan kupin ohi. Tuommosta treeniä ehdottomasti kotiinkin!

Tiistai olikin touhupäivä. Myy oli vielä hoidossa ja lähdettiin Janikan kanssa koirat mukana kaupungille. Louna jäi kotiin, sen verran tuoksuu hyvälle, että olisi mennyt urosten päät sekasin. Käytiin koiria juoksuttamassa ja Savu ja Teo poikkesivat koirauimalassa. Savu lähti nyt rampilta itsekin, pienellä kannustuksella. Uintitekniikka oli kehittynyt huimasti.

Louna on kehittynyt kanin osalta hyvin. Se on Vekun seurassa rauhallinen ja levollisempi kuin ennen. Nenätuntumalle on kaksikko jo päässyt. Vekku loikkii keittiössä vapaana jo Lounankin aikana. Valvomatta Louna ei kuitenkaan kanin kanssa jää, sillä hyökkäyshän on paras puolustus. Louna on myös tarkka omasta häkistään ja kupeista, onhan se nyt kamala jos kani niihin koskisi!

Sterilointiaika Lounalle on tosiaan nyt varattu, samaten turkin siistintäaika. Oma kone teki oharit ja fiskarssit ei ollut ihan ne parhaat. Vaan oikeen hyvänlaatunen paksu turkki sen kaiken palaneen ja pilalle menneen megakarvanlähtö reuhkan alla oli. Ihan näin aikaisin en ajatellut leikkaavani, mutta tuppoja lähti jo siihen malliin, että vähän avitettiin...

Treenaillut Lounakin on. Arkikoulupostaus on tulossa, videosta puuttuu vielä pari klippiä. Takapään käyttö on kehittynyt mukavasti siihen mitä se oli ja Lounan keskittymiskyky ja oma aktiivisuus on myös lisääntynyt. Innokas häseltäminen vain tekee kouluttamisesta minulle hiukan haastavampaa, mutta Lounan kanssa on kyllä hauskaa.

Alla mättö videoita, vähän kaikista ja vähän kaikkea. Ja silti osa puuttuu.

Yhdestä kahdeksi ja treenejä

Huh, sitä on mukamas niin kiire, ettei ehdi yhtä videota youtubeen ladata, saati mitään kirjoittaa tänne! Kaikenlaista kuitenkin olisi ja pari kattavaa postausta on tulossa. Savun kanssa viikonloppuna tutustuttiin ensimmäistä kertaa frisbeeseen. Mainio pentu, oikein reipas ja utelias ja täysillä homma mukana, just niiku pitääki.

Ihan vain leikittiin frisbiillä, heitin muutaman rollerin ja jahtuutin Savua. Annoin sen koppailla ja nappailla kiekkoa kädestäni ja tehtiin vaihtoa toiseen kiekkoon. Frisbee oli pennusta samantien nasta juttu, mutta ei makeaa mahan täydeltä, joten lopetettiin ennen kuin päästiin liian hyvin vauhtiin.

Pivottia on treenailtu myös, videolla osui kyllä auttamattoman huono alusta, kuoppaisempi kuin mitä katsoin... Vähän hankaloitti Savun työskentelyä. Tässä on edistytty kuitenkin paljon, itseltä vaatii tuo palkkaus rytmittämistä ja se, milloin minä liikun.

Lelulle lähetystä otettiin myös, helppo homma yksin. Hienostihan se sinne lähti, eikä tarvinnut enää leikittääkään ennen lelun jättämistä, reipas ipana. Videolla kuitenkin tyylikkäästi eteenlähetyksen klipit väärinpäin, kun kävelypätkäni nopeutin... Tuli sitten heitettyä lelun jättäminen loppuun, hups.

Savu on venyttänyt kinttujaan taas melkoisesti ja sapuskaa uppoaa ihan tolkuttomasti. Miten ihmeessä tuollainen sintti syö kymmenen prosenttia painostaan?! Viikonlopun hoitoreissussa oli alkanut hampaita lähteä ja hassunhauskat pupuhampit sillä tuossa edessä jo onkin. Hölmön näkönen. Muutoinkin Savun pää ja ilme ovat muuttuneet, korvat nousseet pystyyn ja alkaa otus näyttää marsua enemmän koiralta. Ihan hyvä niin.

Eilen oli tosiaan Tamskin hallilla kurssin luento. Aloitamme Savun kanssa kurssin, jolla harjoitellaan pohjataitoja. Mukavasti kaikilla osallistujilla on tosi samanikäisiä pentuja, mutta Savu oli kaikista nuorin. Luento oli aika ripeätempoinen rajatun ajan vuoksi, mutta kirjallisesta materiaalista sai paljon irti. Itselle asia oli aika tuttua, mutta muutama havainnollistava lause toi uutta ajateltavaa. Ylipäänsä niiden simppelienkin asioiden lukeminen kirjallisena on paljon selkeämpää, kun tekstin pariin on helppo palata.

Luennosta on tulossa isommat muistiinpanot tänne. Kirjoittaminen auttaa ja tehostaa omaa oppimisprosessiani ja asia on helpompi sisäistää. Kunhan ehdin, ajattelin kirjoittaa myös omasta kehityksestäni kouluttajani, aluksi luoksetuloa esimerkkinä käyttäen. Tai ehkä erikseen kummastakin aiheesta? Kun vain ehtisi vähän enemmän.

Marraskuun alkuun Savulle on taas reissuplääniä tehty, oikeastaan liput on jo ostettu. Lähdetään Kuopioon moikkailemaan pikkumiehen sukulaisia. Pikainen viikonloppuvisiittimme tulee olemaan varmasti touhuntäyteinen!

Luna Lumppu, Lunttu, Luttunen, - yritän keksiä nätimmän nimen - onkin joillekin lukijoille jo tuttu, onhan se minulla hoidossa ollut muutamia kertoja ja blogissa esillä. Esiintyminen lisääntyy, kun hoitoreissut muuttuivat pysyväksi ja neiti muutti tänään tänne. Allergia on ikävä asia ja tämän erän se voitti. Joskus omaan koiraan siedättyy, allergialääkkeet auttavat ja usein siivoamalla selviää. Tällä kertaa tuli takkiin ja Lunan osoitetta oli vaihdettava. Ainakin on vakkarihoitopaikka, sillä Luna voi kuitenkin tilapäisesti olla siskollani. Luna asuu meillä kuitenkin vain väliaikaisesti, vaikkakin pitkään. Toistaiseksi meidän koira, niin kiva ettei ole tarvetta etsiä ulkopuolista omistajaa.

Ihanahan tuo on, sellainen onnellinen hönö. Mukavasti menee arjessa mukana, mitä nyt siisteyskasvatus on Savua jäljessä ja lätäkötkin isompia. Lunalle ei luonnollisestikaan ole mitään suurempia suunnitelmia, ainakaan vielä. Yleisesti pohjien treenausta ja arkiasioita, retkihaukkuilua. Olen niin onnellinen tuosta hymysuusta, Savukin tykkää. Onpa kotoisaa omistaa taas kaksi erilaista ♥

Jengi sanoo kaikenlaist, aivan sama

Eilen kävästiin systerillä pupeloa paijaamassa ja sieltä ajeltiin porukoille. Koirat saivat pihassa rällätä. Nelikon kaverikuvan ottaminen ei ollutkaan ihan niin simppeliä, Myy ja Luna eivät osaa olla paikallaan. Sensuroitiin sitten avustajan nassua.

Tämä aamu alkoikin heti ahkeralla puuhaamisella. Teimme Vilkun kanssa tasapainoharjoituksia frisbeetä ajatellen. Muutoinkin pitää hioa tekniikkaa kuntoon. Luonnollisesti tuo kuumuu hommassa ihan hurjasti ja koheltaa kiitettävästi. Omakaan motoriikka ja tarkkuus ei tokikaan ole huipussaan. Kokosin treenipäivyriin myös temput, jotka pitää opettaa nyt kuntoon. Pyöriminen sheippailtiinkin tänään ymmärryksen läpi.

Näin extempore päätin, että huomenna starttaillaan Tuikun kanssa rallymölleissä Ikaalisissa. Alo liikkeethän Tuikku osaa, omaa saamattomuuttani ettei olla nyt käyty missään. Huomenna mennään vähän muistelemaan kisatilannetta, josko vielä kesällä virallisiin.

Vilkun kanssa käytiin illalla vielä Kyröskoskella treenamassa Janika seurana. Kokonaisuutena treenit meni ihan superisti. Vilkku oli koko ajan irti eikä häiriintynyt ohikulkijoista. Yksi huutava mäykky sai Vilkun ryntäämään kohti, mutta kun vislasin, niin Vilkku pinkoi sataa luokse. Viisas ohjaaja olisi palkannut, mutta olin niin häkeltynyt hämmentynyt ja säikähtänyt että seisoin vain monttu auki ja annoin koiralle nakkia. No, pääasia että koira toimii! Vilkku toimi merkkinä, se istui ja Teo kiersi sitä. Vilkku makasi ja Teo hyppi yli ja Vilkku myös seisoi kun kaveri hyppi yli. Ei Viikaria haitannut laisinkaan, toki se sai koko ajan palkkaa, kun ensi kertaa koetettiin. Kerran vähän Teo hyppäsi päinkin, mutta siitäkään ei Vilkku häiriintynyt. Sitten itse tokosta.

Seuraaminen on mennyt tosi paljon eteenpäin. Se ei vieläkään ole vietti katossa hullunmoisesti pompottamassa, mikä on hyvä. Vilkku on kuitenkin ymmärtänyt idean, se lähtee mukaan ja se pitää kontaktia.  Jos kontakti putosi, tein uparit ja bileet kun Vilkku oli taas oikealla paikalla. Käännökset ovat vielä vähän kömpelöitä, mutta rauhassa ne sujuvat. Takapään käyttö on kehittynyt valtavasti.

Liikkeestä maahanmenoja otettiin nyt ensi kertaa ihan oikeasti liikkeestä. Käveleskelin ristiinrastiin ja kun Vilkku sattui singahtamaan vierellle tarjoamaan jotain toimintoa, käskin sen maahan. Hiffasi nopsaan ja puolen askeletta otin aina eteenpäin, enkä itse pysähtynyt. Romahtaa maahan niiku kintut pettäis, vissiin on treenit tehny tehtävänsä!

Luoksetulo otettiin pariin kertaan, tarkoituksena saada siihen vauhtia. Vilkun rynnätessä minua kohti lähdinkin pakenemaan ja juoksin niin kauan että se sai minut kiinni ja tarttui leluun. Tästä bileet ja koiralle voitto.

Alle loppukevennys video, Vilkku oppi kävelemään mun jalkojen päällä jippii! Frisbeetä tehdään aikas oikeassa mielentilassa, jos yhdestä käskystä pystyy pudottautumaan siihen, että keskittyy kävelemään tuossa. Ja sittenhän niitä kiekkoja putoilee suuhun.

Pikkupaimenen touhuja

Viime aikoina on rentoiltu ja olen tehnyt lähinnä suunnittelutyötä. Vilkku on opetellut arkisia asioita ja temppuja. Frsibeetreeneistä sain kaverilta muutamia kuvia. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että fribailussa olen kohta opetellut ne, mitä voin Vilkulle yksin opettaa. Olen vähän umpikujassa. Tarvitsen ideoita ja vinkkejä ja ehdottomasti apulaisen treeneihin ohjaamaan minua ja koiraa. Kuumien kelien vuoksi frisbee olikin hetken ihan tuumailutasolla, koira kun lahoili kesken heittojen nurtsille makaamaan. Muutama uusi kiekko pitäisi tilailla ja liivi sekä housut kuulostaisivat hyvältä. Tarkoitus on hypyttää Vilkkua seuraavaksi meikäläisen reisiin, syliin, selkään... Nahkaa raastavat kynnet eivät kiinnosta, joten pitänee ujuttautua johonkin kimppatilaukseen.

Vetohommista pelkkää positiivista näin ensi alkuun! Vilkku on ihana, aivan mahtava, hiffannut idean täydellisesti. Ihan miljoonaa painoi menemään, välissä käytin uimassa. Vedätin tuota 5km lenkkiä tosiaan yhtenä viileänä päivänä. Neljännen kilometrin kohdalla oltiin ihan loppukirissä, viimeinen suora kävelytien pätkää ennen kotimutkaa. Olin tähystänyt, että reitti on kunnossa, ei vastaantulijoita tai mitään muuta hämminkiä. Ohittaessamme niitä ainoita taloja, jotka matkalla olivat, ryntäsi yhdestä pihasta sakemanni aidalle (onneksi pysähtyi siihen) rähjäämään. Olimme kuitenkin aivan kohdalla ja Vilkku sen verran sai sätkyn, että käännähti katsomaan taaksepäin. Minä sitten täydestä vauhdista väistin, enkä ehtinyt täysin jarruttaa, vaan ajauduin päin bussikatosta. Vauhti pysähtyi, koira katsoi vierestä, minun lentokaareni hieman jatkui...

Ei sattunut, vähän säikähdettiin kumpainenkin. Sormi hieman mustui ja soitettiin mieheni hakemaan. Vilkun kanssa käytiin sitten vielä vähän juoksemassa, että sai pikkumatkan vetää. Jatkossa emme vedä kyseisten talojen ohi, säikähtäähän sitä vähemmästäkin. Polkupyörälle kävi tosin niin, että se ei ole käyttökelpoinen. Eturengas on tuhannenmutkalla ja se pitää vaihtaa. Jätän vaihdon kuitenkin hamaan tulevaisuuteen ja toivon syntymäpäivälahjaksi kickbikea!

Olen puuhannut muutakin. Olen tutkaillut Vilkun sukua. Nyt sain koottua ne sukutauluksi. Emän emän suku puuttuu täysin, se on se kelpie osuus, mitä Vilkussa on. Vilkun emä oli tuontikelpie Uudesta Seelannista ja siitä en sen enempiä tietoja ole löytänyt.  Bordercollie olivat kuitenkin ihan mukavasti rekistereissä, joko koiranetissä tai paimenrekisterissä. Tässä kokoamani sukutaulu, alan nyt tutustua siihen tarkemmin.

Aion tänään mun kellon kadottaa

Viikonloppuna treenailimme frisbee hommia ja ihan kivasti sujuikin. Ensimmäisenä pitää hihkua siitä, että mahdumme treenaamaan ihan "takapihalla" pitkiäkin heittoja.  Aidatun pihamme takana on suuri nurmialue, jossa en ainakaan vielä ole nähnyt ketään. Siispä olen surutta käyttänyt sitä koirien kanssa treenaamiseen, pääasiassa frisbeeseen.

Jalkojen pujottelu on lähtenyt hyvin käyntiin ja Vilkku on viimein tajunnut idean. Vaihtelen kolmesta seitsemään askelta, vähän fiiliksen mukaan. Vilkun kipuraja meinaa olla viisi, siinä se katsoo kysyvästi, ennen kuin jatkaa. Nyt toistaiseksi en sen tähden heitä siinä kohtaa, haluan että pujottelu on sujuvaa, ennen kuin kiekko lentää.

Hyppy on kehittynyt, mutta vielä löytyy tekniikan hiomiselle aihetta. Videolla toinen hyppy on ponnistukseltaan ja kokonaisuudessaan hyvä. Ensimmäinen on yleisempi muoto, epämääräinen pystypomppu ja ihan vain kiekkoa päin. Näitä kuitenkin työstetään vielä.

Viikonlopun ajan takapihallamme ja portaillamme pyöri pieni vaalea koira. Oli kovin kiinnostunut koiristamme (Vilkulla toki juoksutkin), mutta ei päästänyt ihmisiä lähelleen. Levollisen ja rauhallisen oloinen, löntysti ja tallusti pitkin pihoja. Perjantai iltana se istui ulko-ovemme takana yöhön asti. Lauantai aamuna se oli pihassamme. Sunnuntaina näin sen joka kerta, kun menin ovesta ulos. Harmikseni en saanut sitä kiinni, vaikka yritin, kaverinkin kanssa. On kuulemma sellainen haukku, joka on useinkin omilla retkillään. Jospa vielä joskus saisin sen toimitettua takaisin, kun törmään.

Tiistaina oli aivan paahtavan kuuma, mutta pakkauduimme silti autoon ja ajoimme vaihtelun vuoksi Julkujärvelle. Eipä ole tullut hetkeen käytyä. Hyttysiä lenkkipoluilla oli ihan tolkuttomasti ja loppujen lopuksi itse lenkki olikin melko lyhtt. Vilkku touhusi komeita uimahyppyjä ja Tuikku laahusteli ja yritti tehdä tuttavuutta Monican beagleen.

Keskiviikkona touhut jatkuivat, kun Janika koirineen tuli kyläilemään. Lähdimme ensimmäisenä uittamaan piskejä, Tuikku tosin jäi kotiin. Tuikku ei niin perusta narttujen seurasta ja eipä se pysy irtikään, kun juoksutimme kuitenkin muita. Kävimme tsekkaamassa laavun, johon olisi tarkoitus joskus retkeillä syömään. Tällä kertaa kuitenkin meidät syötiin, ne viheliäiset verenimijät.

Lenkkeilyn jälkeen käytiin paikallisella kiskalla syömässä. Eipä jääty neljän koiran kanssa huomiotta, kuulemma hyvin käyttäytyviä ja silleesti. Aina kiva kuulla. Takapihalla ehdittiin vielä hiukan fribailla ja höpötellä, sekä hömpsätä koirien kanssa. Mutta niin vain aika rientää, että sekin vuorokausi mokoma loppui kesken. Piti sanoa hei hei ja mennä nukkumaan.

Lenkillä löysimme muuten ihan arkisen asian meitä piristämään. Ensin se oli vitsi, koirathan eivät tee epämiellyttäviä asioita. Mutta kuumalla se olikin kiva leikki. Nimittäin ojarumpu, sinne viskasi lelun/kiven mitä vaan lentävää, nii johan lähti nuorikko paimenet perään rälläämään. Ensin siellä mentiin vähän räpiköiden, mutta lopulta oikein hallitusti ja innoissaan uudestaan ja uudestaan. Koirien vesiliukumäki hei, uus bisnesidea! Näin väsyneenä ei lohkea mitään järkevää tekstiä, mutta nauttikaahan valkotasapainon vihertämistä kuvista ja hupailuvideosta.

En mee jonon ohi, mul on oma ovi

Viime viikkoon on mahtunut kynittyjä koiria, ensimmäisiä uintireissuja, yökylä vieraita, reissu Pohjanmaalle ja auringon polttamat huulet, unohtamatta västäräkkejä ja haarapääskyjä, joista lopputulema on se, että nyt on kesä. Otin Tuikun keskiviikkona töihin mukaan ja säilöin sitä (kyllä vaan) päivän ajan miesten pukuhuoneessa. Hienosti se siellä vartoili, joskin oli välillä piipittänyt kuin pieni lintu. Töiden jälkeen treffattiin sitten Henna ja Dora ja lähdettiin läheiselle järvelle. 

Kuten arvelinkin, oli Doran turkki ihan yhtä kamala, kuin Tuikun. Koirahan oli jo ihan läkähtyntyt paksussa pehkossaan. Kone jännitti Doraa, joten päätettiin olla kiusaamatta ja leikeltiin saksilla. Kerrassaan siisti tulikin, etuosaa viimeistellään vielä myöhemmin, mutta nyt on suurimmat pois. Loppujen lopuksi aika "siroja" meidän nöffinpuolikkaat, kun turkit ajeltiin. Tuikku nautiskeli järvessä, niin kuuma oli. Dorakin kävi kahlailemassa, mutta ei enempää. Sitä vielä uimaanlähtö jännittää. Ihana ilma oli ja kiva nähdä, eiköhän kesää kohden taas touhuta enemmän yhdessä.

Keskiviikko iltana Janika saapui Teon kanssa meille yökylään. Koirat saivat ensin rellestää takapihalla ja voi tuota Tuikkua. Se on aivan rakastunut Teoon. Ja tunne on molemmin puolinen. Teo on kyllä ihan ensimmäinen paimen, jonka kanssa Tuikku oikeasti leikkii ja vieläpä hakee leikkimään! Höpsöt. Kyllähän nuo tessut sitten riehumisen jälkeen rauhoittuivat, eikä yölläkään kukaan mitään puuhaillut.

Aamulla käytettiin paimenet uimassa ja lähdettiin suoraan uimarannalta ajamaan. Edessä oli pitkä ja melko lämmin matka kuumassa autossa Etelä-Pohjanmaalle Lapualle. Pysähdyimme matkalla vessaan ja ostamaan limua. Huoltoaseman pieni villakoira ihastutti meitä, se istuskeli portailla helmen kaulassa, kuin pieni nukkehaukku. Pikaisen tauon jälkeen matka jatkui koirien nukkuessa takapenkillä.

Saavuimme Lapualle hyvissä ajoin ja lähdimme metsään juoksuttamaan koiria. Pentutapaamiseen pääsivät paikalle Vilkun siskot Nelli ja Hukka ja vanhemmat veljet Vili ja Rane. Koirat juoksentelivat sopuisasti metsässä ja oli kiva vaihtaa kuulumisia. Kaikilla kersoilla on kyllä semmonen samanmoinen venkula ilme. Ja aika velmuja mokomat ovatkin.

Metsästä lähdimme Lapuan raunioradalle. Käytimme koiria uimassa viereisellä louhoksella, kylmä vesi tulikin tarpeeseen! Vilkkua äkkisyvä ei haitannut, käytännössä pohjaa ei kivikielekkeen jälkeen ollut. Siellä se pulikoi kaikessa rauhassa, vaikka ei mitään heitettykkään.

Raunioradallekin pääsimme, oli mielenkiintoista olla maalimiehenä ja katsella muiden harjoittelua. Vilkkukin pääsi radalle, ensin pari helppoa piiloa. Toiseen se juoksi näkemällä ja toisella kertaa palasi jäljelle mentyään ohi ja tuli ihan nenää käyttäen. Kolmas piilo oli haastava, sillä tuuli piti taukoa. Kiertelimme melko kauaskin piilolta ja Vilkku ehti jo tehdä tarpeita ja keräillä keppejä ja muuta, ennen kuin lopulta eksyi hajulle. Vähän sitä epäilytti mennä kelojen väliin, mutta kyllä se maalimies sieltä löytyi ja saatiin bileet. Neljäs piilo oli helpompi ja sinne Vilkku menikin mukavasti nenää käyttäen.

Mielenkiintoni pelastuskoiratoimintaa kohtaan nousi taas, kenties sitten ensi vuonna valinnoissa mukana? Lopuksi esittelin muille vielä frisbeetä ja muutamia temppuja mitä me olemme harjoitelleet. Vilkku oli jo melko väsynyt, mutta jaksoi silti keskittyä kivasti, koppaukset olivat huolimattomia ja se vain löi frisbeen tassuilla naamaansa. Ohjauskuviot menivät paremmin ja kyllä kaikki saivat harrastuksen ideasta kiinni.

Lopuksi veimme koirat vielä uimaan toiselle puolen louhosta, jossa oli ritilä-lankku laituri viritys ja vedessä yksi piilo. Vilkku se paineli rämisevällä laiturilla ihan mielissään eikä ollut moksiskaan jännästä alustasta. Velipoikien kanssa kelpasi rellestää ja uiskennella ja aito bortsu Teokin istui hyvin joukkoon! Kiitos ihanasta päivästä ♥