Näytetään tekstit, joissa on tunniste luento. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luento. Näytä kaikki tekstit

01 helmikuuta 2017

Arjen hallinta koiran kanssa 27.01



Viime viikolla kävin Miira Hellstenin luennolla, jonka Pesu ry järjesti. Paljon itselle tuttua perusasiaa, mutta kuitenkin eri vinkkelistä. Hyviä ja havainnollistavia esimerkkejä ja mukavaa ajatusten järjestelyä itselle. Kuulijoiden kysymykset olivat myös hyviä, se mikä on itselleni ihan itsestäänselvyys, onkin toiselle ihan uutta. Muistiinpanoja kertyi useampi sivu, tässä ne.

Kirjavinkit
Millaista on olla eläin? ja Eläin ja ihminen, kirjoittaja Helena Telkänranta

• Eläimen motiivin ydin ei ole toisten hallitseminen vaan omaan tunnetilaan vaikuttaminen (tarpeiden tyydyttäminen)

• Ei toivotulle käytökselle on monia syitä; terveys/kivut, stressi, pitkäaikainen stressi, virikkeiden puute, geenit ja lajityypillinen käytös, oppimishistoria ja pikkupentuaika, emon hoiva, ympäristö, koulutusmenetelmät ja ihmisen käytös

• Ei toivottua käytöstä ei voi pelkästään tukahduttaa vaan koiralle on opetettava vaihtoehtoinen käytös. Esimerkiksi hihnassa kulkemisesta tarkka kriteeri, vieressä, takana... Ei pelkkä "nätisti tai hihna löysällä", liikaa väljyyttä vaihtoehdoissa. Ovesta ulos mennessä luopumisen kautta rauhoittumista, ei mennä ryntäilemällä. Vastenhyppimisessä esimerkiksi käsikosketus tai muu rauhoittavampi temppu.

• Lajityypillisten tarpeiden luvallinen toteutus, järjestäminen omistajan velvollisuus
     - haistelu, pureminen, kaivaminen ym.

• Terveystutkimusten tärkeys, jos koira alkaa yllättäen häiriökäyttäytyä. Onko mahdollista, että koiraan sattuu, jos mikään muu ei ole muuttunut?

• Häiritsevä ja ei toivottu käytös voi johtua myös kroonisesta stressistä, jota pakottava, alistava ja epäreilu koulutustyyli edesauttaa

• 1-3kk iässä voimakas epämiellyttävä tai pelottava kokemus on usein pysyvä. Sosiaalistuksessa panostettava erityisesti hyviin kokemuksiin, ei pelkkiin neutraaleihin. Omistajan vastuulla pitää kokemukset pennulle turvallisina ja miellyttävinä.

• Kastrointi voi vaikuttaa käytökseen, sillä hormonitoiminta lakkaa. Arkojen koirien kohdalla viimeinenkin itsetunnon jäämä "häviää". Saattaa jopa pahentaa siis ongelmia. (En muista kenen tutkimus)

• Harjoituksissa ja uuden käytöksen opettamisessa lähdetään aina nollista, omat tunnetilat, teoria haltuun, häiriöiden ja harjoitusten pilkkominen niin pieniin osiin, että koira onnistuu. Ongelmana usein ohjaajan kiirehtiminen.

• Oman tilan tarve on jokaisella oma. Naksutinkoulutusta oli (Ruotsissa) kokeiltu lapsiin, jotka pelkäsivät vettä. Heitä palkittiin aina, kun he menivät lähemmäs vesirajaa. Lopulta lapset seisoivat altaassa vyötäisiään myöten vedessä. Heillä oli koko ajan mahdollisuus tulla pois tai kauemmas vesirajasta.
- Myös koiralla on oman tilan tarve ja sitä tulee kunnioittaa.
- Jokin koiraa häiritsevä kohde tai ympäristö tulisi kiertää pikku hiljaa lähempää, mutta niin kaukaa, että koira kykenee toimimaan normaalisti häiriintymättä.

• Kipu yhdistyy ympäristöön.
- Esimerkiksi omistajaa jännittävät ohitukset koiran riekkumisen vuoksi. Vastaantulijaa ennen hihnaa kiristetään, jopa niin että koiraan sattuu (näitä näkee liian usein). Koira yhdistää kivun haju-, maku- ja näköärsykkeisiin, joita sillä hetkellä havaitsee. Koira ehdollistuu hyvin nopeasti ja kaikki ohitettavat koirat ovat hyvin nopeasti ongelma.

• Väärä koira, väärä ympäristö
- Yleinen ongelma, ei ymmärretä koiran tarpeita, eikä oteta selvää
- Toisinaan vaikka otettaisiinkin selvää, syytetään silti koiraa ongelmista

• Jalostukselliset ongelmat
- Jauhelihapaketin kokoisista lajinedustajista aina poninkokoisiin, tunnistavatko chihuahua ja irlanninsusikoira toisiaan samaksi lajiksi?
- Ruttunaamat, lyhyet jalat, ylipitkä turkki ja muut fyysisesti sairaat, joilla usein myös puutteellinen elekieli, aiheuttaa isoja hankaluuksia muiden koirien kanssa
- Luonneongelmat, terävyys, arkuus, huonohermoisuus, esimerkiksi Norjassa belgianpaimenkoirien poliisikäyttö vähentynyt

• Hyvä koiranomistaja huolehtii luottamussuhteesta koiraan, eikä saata koiraa liian vaikeisiin tilanteisiin. Omistajalla on vastuu koiran hyvästä ja turvallisesta olosta. Omistaja tekee myös aloitteita leikkiin ja heittäytyy täysillä. Resurssit ovat omistajan hallinnassa, ruoka, leikkiminen ja sosiaalinen huomio. Koiranomistajan tehtävä on huolehtia hyvästä vuorovaikutuksesta.

• Positiivinen koulutus ei ole sama asia, kuin salliva tai vapaa kasvatus (vaikka näin sen moni haluaa ymmärtää)
- Sen sijaan että seisottaisiin kädet pystyssä "en voi puuttua tai tehdä mitään", koiraa palkataan onnistumisesta ja ennakoidaan tilanteet, jotta ongelmia ei tule
- Ennakointia ja ongelmanratkaisutaitoa voi ja pitääkin harjoitella

• Tilanteiden suunnittelu ja harjoitusten turvallinen toteutus tärkeä osa koulutusta

• Palkkioiden arvokkuuteen voi vaikuttaa. Ruoka tulee kädestä tai muutoin tavoiteltuna. Palkkioiden arvoa on myös mahdollista korottaa siten, että palkitsee ensin laimealla palkkiolla ja sitten superilla. Esimerkiksi ensin leikki ja ruokaa jo siitä, että koira tarttuu leluun. Sosiaaliset kehut ja sen jälkeen leikki tai ruokaa jne.

• Luopumisharjoitus monen harjoituksen runko ja tärkeä taito arjessa. Kehittää itsehillintää ja malttia.

• Oma rentous ja tunnetila tärkeää
- koira tarkkailee jatkuvasti elekieltä ja äänensävyä
- koiran käytös peilaa paljolti omaa oloamme ja käytöstämme
- koira haistaa tunnetilamme myös hormonitoiminnan kautta (samoin muiden nisäkkäiden)

• Ihminen koiralle - luottamuksen arvoinen toiminnanjohtaja (ei mikään epämääräinen diktaattori)

• Vanhat susitutkimukset perusteettomia, johtajuus ei ole aggressiota ja toisen alistamista

• Hierarkioita on, mutta johtajuus ja kouluttaminen eivät ole väkivaltaa. Henkinen tai fyysinen pahoinpitely aiheuttavat ison osan ongelmista ja koiran pahasta olosta.

• Hyvä ohjaaminen/ johtajuus vähentää aggressioita, haavoittuvaisuutta ja stressiä

• Koira tuntee kipua, surua ja iloa, sekä muita perustunteita. Koira ei kuitenkaan kykene ajattelemaan rationaalisesti, eikä näin ollen voi kostaa tai osoittaa mieltään.

• Virikkeistäminen on jokaiselle eläimelle erityisen tärkeää. Ilmainen ruoka kupista on pääsääntöisesti tylsä. Koira tekee mielellään töitä ruokansa eteen. Aihetta oli tutkittu oravilla. Oraville oli opetettu yksinkertaisia temppuja, joka jälleen niillä on mahdollisuus valita ilmaiset pähkinät, tai tehdä tehtävä ja saada palkaksi samanlainen pähkinä. Oravat valitsivat jälkimmäisen, sillä se on aktivoivaa ja tuottaa mielihyvää.

• Metsä ja luonto ovat koirallekin tärkeitä ympäristöjä, eikä niiden arvokkuutta sovi unohtaa. Monipuolisessa maastossa lihaksisto kehittyy kunnolla, koira saa haistella, joka on sille luontaista ja kaivaa ym. Metsä on usein myös stressivapaa ympäristö ja koiralla on mahdollisuus rentoutua lajinmukaisen puuhan parissa.

• 3 äLLää, Luopuminen, Luoksetulo ja Lähellä pysyminen, asiat, jotka jokaisen koiran tulisi osata

• Koira kiintyy ihmiseen niin voimakkaasti, että sitä voidaan verrata lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteeseen.

• Sudesta poiketen koira osaa luonnostaan tulkita ihmisten ilmeitä ja eleitä ja on avoimempi.

• Elekieli; Rauhoittelevat eleet kuten suupielien nuoleminen ja haistelu ym.

• Koiraa ei saisi rangaista varoittavista eleistä, kuten murinasta. Koira ei välttämättä lopeta varoittavien eleiden käyttämistä, mutta tilanne pahenee muilta osin ja siitä tulee isompi ongelma.

• Ärsykekynnys; stressin alapuolelle koira on rento ja pärjää hyvin, hermostunut koira kykenee vielä treenaamaan, palkkiot maistuvat, mutta antaa rauhoittelevia signaaleja. Ärsykekynnyksen ylittyessä koira käyttää ns. keltaisia (varoittavia eleitä) ja lopulta punaisia signaaleja (mahdollisesti pureminen, näykkiminen ym).

Lopussa puhuttiin myös kivun merkityksestä käytökseen laajemmin. Siitä en juurikaan tehnyt muistiinpanoja, sillä viime kesä muistui liikaa mieleen. Kivun keskellä tulisi muistaa, että toimitaan koiran olon mukaan ja lopulta mietitään, onko koiran elämä enää sen ansaitsemaa koiran elämää.


30 lokakuuta 2016

Pohjataitoja tavoitteellisille pennuille 24.10

Ai miten niin myöhässä? Tässä vihdoin ja viimein Janika ja Tiia Silfverbergin luennolta muistiinpanot. Tykkäsin, perusasiaa ja tuttua juttua. Mutta luettuna ja pureskeltuna syventävää ja hyödyllistä.

Koiran oppiminen

Klassinen ehdollistuminen
• Kun koiralle merkityksetöntä ärsykettä seuraa jokin merkityksellinen asia riittävän monta kertaa, niiden välille syntyy mielleyhtymä
○ ehdollistuminen tapahtuu tehokkaammin, mitä merkityksellisempi seuraus on
○ Tunnettu esimerkki Pavlovin koirat (kellonsoitto aiheuttaa kuolaamista)
○ Klassinen ehdollistuminen ei ole tahdonalaista toimintaa ja sitä tapahtuu lähes koko ajan

Vastaehdollistuminen
• Vaikutetaan aiemmin opittuun tai perinnölliseen reaktioon ärsykkeen merkitystä muuttamalla
○ Esimerkiksi vastaantulevat lenkkeilijät eivät ole uhka, vaan ne merkitsevät ruokaa/leikkiä. Näin koira suuntaa huomionsa omistajaan räyhäämisen sijaan.
○ Toisena esimerkkinä aiempi huono kokemus vaikkapa äänestä. Jännittävä/pelottava ääni alkaakin merkitä jotain koiralle kannattavaa, kuten ruokaa. Äänen kuuleminen tai sen aiheuttaminen itse onkin palkitsevaa.

Operantti ehdollistuminen
• Koira oppii voivansa käyttäytymisellään vaikuttaa ympäristöön
○ Toisin kuin klassinen, operantti ehdollistuminen on tahdonalaista
○ Koiralle annetaan palaute sen toiminnasta, jollloin se muovaa käytöstään palautteen pohjalta. Koiran on itse keksittävä, miten se saavuttaisi vahvisteen.
○ Koira hahmottaa syy-seuraussuhteita.
○ Koira ehdollistuu operantisti myös ei toivottuisin asioihin, kuten vasten hyppimiseen.

Oppimisen vaiheet
• Koiran oppiminen voidaan jakaa eri vaiheisiin
○ Omaksuminen koira oppii uuden asian
○ Sujuvuus opittu asia alkaa sujua ja automatisoituu hiljalleen. Kriteeriä voi nostaa esim. suoritusnopeuden saralla
○ Yleistyminen opittu asia sujuu eri ympäristöissä ja olosuhteissa. Koira yleistää opittuja asioita melko heikosti, joten tämä vaatii harjoittelua vaiheittain edeten
○ Ylläpitäminen opittua asiaa ylläpidetään vahvistamalla sitä satunnaisesti, jolloin käytöksestä tulee varma


Koiran ja ohjaajan välinen suhde
• Molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus ovat yhteistyön perusta.

• Reilu ohjaaja on selkeä ja johdonmukainen (niin helppo sanoa ja puhua, mutta toisin toimitaan)
○ Koiran on helpompi ymmärtää, kun koulutus on mustavalkoista
○ Harmaata aluetta ei ole. Koiralle ei voi sanoa "meni melkein oikein". Se on joko oikein tai väärin ja sen erottamisessa auttaa selkeä suunnitelma ja valmiiksi päätetty kriteeri.

• Kouluttaminen vaatii ohjaajalta aina kärsivällisyyttä.
○ Harjoittelu on sujuvaa, kun ohjaaja on määrätietoinen ja vie aloittamansa asian loppuun.
○ Kun koiralta pyydetään jotakin, huolehditaan myös käytöksen toteutumisesta.

• Hyvä ohjaaja huolehtii koiransa hyvinvoinnista ja tuntee koiransa. Näin hän osaa olla myös koiran tukena tarvittaessa.

• Koiralle mieluisat asiat tulevat ohjaajalta.
○ Koira itse määrittelee palkkansa, eli asiat jotka toimivat vahvisteina. Ohjaaja voi yrittää hallita näitä (Jirkan luennolla puhuttiin tästä)

• Omasta koirasta pitää olla ylpeä näkyvästi! Koiraa tulee kehua ja kannustaa, itseluottamusta vahvistaa niin, että se tietää olevansa maailman paras.

• Suhde muodostuu arjessa 24/7
○ Kun ohjaaja pitää hauskaa koiransa kanssa ja panostaa laatuaikaan, ohjaajan arvo koiran silmissä nousee.
○ Koiran kanssa vietetty aika maksaa itsensä moninkertaisena takaisin!


Vahvisteet ja rankaisut
• Vahvisteet ja rankaisut vaikuttavat koiran käytökseen joko lisäämällä tai vähentämällä käytöksen esiintymistä
• Koira toimii aina sen mukaan, mikä on sille kannattavinta
• Palkkioiden lisäksi koira määrittelee myös rankaisut itse. Haukkumalla saatu huomio on palkkio, toisarvoiseksi jää huomion laatu, joka saattoi olla komentamista ja ohjaajan mielestä siten rankaisu.
• Tavallisimpia palkkioita koulutuksessa ovat ruoka, leikki ja hyväksyntä, eli sosiaalinen palkkaus. Arjessa palkkiona voi käyttää kaikkea koirasta mukavaa.
• Rankaisun tarpeellisuutta on syytä pohtia
○ Koulutus on hedelmällisintä, kun se on koiralle positiivinen kokemus ja molemmat nauttivat tekemisestä
○ Oppiminen on tutkitusti tehokkaampaa, kun keskitytään onnistumisiin, jolloin koira uskaltaa yrittää ja erehtyä

• Virheisiin keskittyminen aiheuttaa koirassa turhaa paineistumista ja epävarmuutta.
○ Virheen toistuessa ohjaajan tulisi ensisijaisesti miettiä, mistä se johtuu. Useimmiten ongelma on liian vaikea ympäristö tai puutteellinen koulutus. Koira ei ole tyhmä, vaikka se niin mehevältä selitykseltä kuulostaisikin.

• Uutta opetellessa koira toimii ymmärryksensä mukaan.
○ Ongelmien ilmetessä virheitä on haettava ensisijaisesti koulutuksesta, ei koirasta.

• Virheet ovat osa oppimisprosessia, niiden kautta koira oppii, miten sen kannattaa tai ei kannata toimia.
○ Koulutustilanteessa koira pyrkii menestymään ja virheet ovat sille kannattamattomia.
○ Virheet ovat myös hyvä mittari meille ohjaajille, selkeä merkki palata taaksepäin ja tutkailla omaa osaamista.

Primaarinen ja sekundaarinen vahviste
• Primaarinen vahviste eli ehdoton vahviste on asia, jonka koira kokee luonnostaan palkitsevana ja tavoiteltavana
• Sekundaarinen vahviste, eli ehdollinen on koiralle opetettu ärsyke, esim. naksautus tai merkkisana, joka kertoo että primaarivahviste on tulossa. Sekundaarivahvisteita voivat olla arjessa esim. ovikello, jääkaapinoven aukeaminen jne.
• Eri vahvisteilla kannattaa ottaa käyttöön omat merkkisanansa. (Meillä lelulle oke ja ruokapalkalle jes)


Sheippaaminen
• Toimintojen muotoilua "tyhjästä" koiran tarjoamisen kautta.
○ Jos halutaan opettaa koira esim. pyörähtämään, ensimmäinen kriteeri voisi olla sivulle katsominen. Kriteeriä nostetaan pikkuhiljaa, kunnes koira pyörähtää täysin. (Savu oppi kiepin tällä tekniikalla)

• Oppiminen on tehokasta, kun koira joutuu tekemään ratkaisuja itse ja päättelemään, miten saavuttaisi vahvisteen

• Ohjaaja on passiivisessa roolissa koiran tehdessä töitä.
○ Tämä vahvistaa koiran omaa aktiivisuutta ja itseluottamusta.
○ Kun koira ymmärtää, mitä halutaan, on eteneminen nopeaa eikä aikaa tarvitse käyttää houkuttimien häivyttämiseen

• Sheippaaminen on tehokas keino koiran aktivointiin sekä suhteen syventämiseen

• Joskus sheippaus vaatii kekseliäisyyttä, mutta se myös kehittää kouluttajan taitoja näin se on myös loistava osaamisen mittari (ainakin minulla)


Houkuttelu
• Koira ohjataan namin avulla suorittamaan toimintoja
• Ohjaaja on aktiivinen osapuoli eikä koiralla ole suurta roolia
○ Houkuttelemalla koulutettu koira on herkästi passiivinen
○ Koiran ei tarvitse juurikaan työskennellä saadakseen palkkaa

• Koira jää herkästi kiinni apuihin, joten ne tulee häivyttää vähitellen, mutta kuitenkin mahdollisimman pian


Kohdetyöskentely
• Toimintoja muotoillaan kohteiden, kuten käden, kosketuskepin tai -alustan avulla
○ Koira opetetaan koskettamaan kohdetta esim. tassulla tai nenällä, jotta tätä voidaan hyödyntää kouluttamisessa

• Kohdetyöskentelyä voidaan hyödyntää myös silloin kun halutaan
○ koiran oppivan tehokkaampaa työskentelyä
○ parantaa koiran keskittymistä
○ opettaa koiraa toimimaan itsenäisesti
○ siedättää koiraa erilaisiin asioihin
○ kohottaa koiran itsetuntoa jännittävissäkin tilanteissa

• Kohdetyöskentely on myös oiva tapa harjoitella kouluttajan omia mekaanisia koulutustaitoja


Toimintojen pilkkominen
• Haluttu toiminto pilkotaan harjoittelun aloitusvaiheessa useaan osaan
• Myöhemmin osia yhdistellään kokonaisiksi liikkeiksi/käytösketjuiksi
○ Jotta osat voi ketjuttaa, tulee niiden olla tarpeeksi vahvoja
○ Mitä perusteellisemmin yksittäiset osat on opetettu, sitä vahvemmaksi kokonaisuus muodostuu

• Jos liikkeessä ilmaantuu ongelmia, voidaan yksittäinen osa irrottaa ja vahvistaa sitä
○ Osa liitetään takaisin vasta, kun se on taas riittävän vahva


Kriteerit kouluttamisessa
• Ennen harjoitusta kouluttajan tulee aina määritellä kriteerit tavoittelemalleen toiminnolle
○ Koulutus ei ole sujuvaa, ellei ohjaajalla ole valmiiksi mielessä, mitä hän haluaa vahvistaa ja mihin koiralla on edellytykset

• Kriteeriä nostetaan vähitellen, koulutuksessa ei tule edetä liian nopeasti
○ Tehdään esim. 10 toistoa. Onnistumisprosentin ollessa vähintään 80% voidaan kriteeriä nostaa.
○ Kriteeriä lasketaan tarvittaessa olosuhteiden mukaan (esim. uusi ympäristö)


Ajoitus
• Ajoitus on koulutuksen kulmakivi
• Mekaanisten koulutustaitojen kehittymiseen auttaa runsas harjoittelu
• Saat sitä mitä vahvistat, et ehkä sitä mitä haluat. (Katso peiliin!)

Vahvistetiheys
• Koiran tulee saada riittävän tiheästi vahvisteita, jotta koulutus etenee.
○ Etenkin uutta opeteltaessa tai häiriöympäristössä on vahvistetiheyden oltava korkea!
○ Matala vahvistetiheys lisää häiriöihin reagoimista.

• Sopivalla kriteerillä luodaan mahdollisuus riittävän tiuhaan vahvistamiseen-
○ Kriteeriä tulee tarvittaessa laskea niin alas, että onnistumisia saadaan tarpeeksi ja koiraa voidaan palkata.

Koiran tunnetilat ja motivaatio
• Koulutuksessa on huomioitava koiran tunnetila.
○ Millainen tunnetilan halutaan olevan lopullisessa käytöksessä?
○ Koira oppii yhdistämään tietyn mielentilan oppimaansa ärsykkeeseen.

• Kouluttamisessa on tärkeää työskennellä ns. omassa kuplassa.
○ Kouluttajan tulee keskittyä harjoittelussa täysillä koiraan voidakseen vaatia samaa koiralta (puhelin pois)

• Koulutuksessa tähdätään koiran aktiivisuuteen, siten että koira on se joka haluaa tehdä hommia.
○ Koiraa ei tule maanitella hommiin.

• Älä koskaan kouluta koiraa ollessasi huonolla tuulella. Tavoite herkästi liian korkea, vahvistetiheys ja ajoitus ontuvat, turhaudut, suutut ja kaikilla pahamieli. Leiki ennemmin, koira oppii että kireä mielentila merkitsee leikkiä,

• Palkkioille luodaaan mahdollisimman korkea arvo.
○ Ruoka ei tule koskaan ilmaiseksi.

• Laadukas kouluttaminen ei ole pelkkää mekaanista suorittamista, vaan tunteella on ratkaiseva merkitys.

• Lopullinen tavoite on se, että koirasta on palkitsevaa jo pelkkä tekeminen.

• Koirat ja ohjaajat ovat yksilöitä!
○ Kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
○ Omaa koiraa ei pidä verrata toisiin, koirat oppivat eri tavalla ja eri tahtiin. (Niillä on myös eri kouluttajat)
○ Vikoja ei tule hakea koirasta vaan ensisijaisesti omasta toiminnasta. Mikäli haluaa muuttaa koiransa käytöstä, tulee muuttaa omia toimintatapojaan.


Tuliko mitään uutta tai heräsikö kysymyksiä?


22 lokakuuta 2016

Jirkan luento 19.10

Keskiviikkona kävin pitkästä aikaa luennolla. Itselleni uusi tuttavuus Jirka Vierimaa antoi uutta ajateltavaa, ahaa elämyksiä ja se mikä miellytti eniten, väitteet pohjautuivat faktaan ja tutkimustietoon. Ei mututuntumaa vieteistä ja omista kokemuksista, vaan ihan asiapohjaista settiä. Luennoitsijana myös mielenkiintoinen. Positiivinen yllätys oli se, että Vierimaa ei itse ole mikään toko sitä bortsu tätä, vaan on tutustunut kaikenlaiseen vähän laajemmalla skaalalla, mainittakoon valjakkourheilu. Alla luennolta rustaamani muistiinpanot, suosittelen ehdottomasti muillekin tämän kouluttajan luentoja.

• Perustuu kriittiseen eläintutkimukseen ja sovelletuun käyttäytymisanalyysiin
   - naksutinkoulutus
   - suhde ihmisen ja koiran välillä

• Palkitseminen
   - ihmisen olettama palkkio ei välttämättä ole koiran palkkio
   - selvitettävä, minkä koira mieltää palkkioksi (vaihtelee eri tilanteissa)
   - mitä koira tavoittelee?

• Palkitsemistavalla on oppimisen kannalta enemmän merkitystä, kuin määrällä!
   - laadukas palkkio vahvistaa nopeammin haluttua käytöstä
   - kehno palkkio ei vie oppimista eteenpäin, koira turhautuu/pettyy

Palkkion päättyminen antaa koiralle mahdollisuuden tehdä muuta. Usein palkkaamisen jälkeen huomio saattaa herpaantua ja koiraa joutuu kalastelemaan. Palkkiosta voi vahingossa opettaa koiralle luvan poistua yhteisen tekemisen ääreltä.

• Koiran voi vahingossa opettaa laiskaksi/turhautuneeksi
- liian runsas "auttaminen"
- selvitä, mitä todella vahvistat palkatessasi? (istuminen, istahtaminen, kaksi eri asiaa)
- johdonmukaisuus kriteereissä --> kriteerin nosto

Palkkioiden luokittelua
- eivät sulje toisiaan pois

• Funktionaalinen
- merkittävä koiralle, sopii tilanteeseen koiran kannalta
- esim. juoksemaan/haistelemaan pääseminen, hetkeksi "koiran maailmaan"
- syötävä, kun koiralla on nälkä
- vastakohta voisi olla yhteensopimaton, esim. kierroksilla olevan (agilähtö?) koiran palkkaaminen namilla, on koirasta sopimatonta

• Syötävä palkkio
- purtavaa, nuoltavaa, napattavaa, nieltävää

• Toiminnalliset
- toiminnallinen, esim. temppuja (nenäkosketus, kieppi, hyppy, haukutus)
- seuraamisessa esim. käsitargettiin kosketus (voi opettaa välipalkaksi, hyvin menee)

• Sosiaaliset
- limittyy kaikkiin muihin luokkiin
- elekieli, leikkiminen, rapsuttelu, kehu
- väsyessä sosiaalisuus vähenee (esim. leikissä)

• Sensorit - aistiärsyke
- hyödynnetään viettejä tai muita laji/rotutyypillisiä käytöksiä (esim. bc tuijotus, vaikea hyödyntää, ruokkii itse itseään - lähtölaskentaleikki)
- sisäisesti motivoiva
- rajumpi kosketus (jos sopiva viretila)
- viretilan muutokset

• Koira erottelee palkkasignaalit/kehusanat - laukaisee vireen

• Suora vahvistaminen
- meistä ulkopuolinen, valmis
- tavoittaminen, välitön saatavuus
- tekeminen itsessään palkitsevaa esim. vastenhyppiminen, ei merkitystä palautteella, koska pelkkä ponnistus ja fiilis ovat palkitsevia
- ei vahvistu/vähene seurausten johdosta

• Sosiaalisesti välittynyt
- yhteinen, toisen läsnäoloa edellyttävä
- myös välineellinen voi olla tätä

• Luonnollinen vahviste
- funktionaalinen
- sosiaalisuus vaikea hallita - vahvistuu automaattisesti
- virittää
- nopeuttaa oppimista
- tehokas

• Keinotekoinen vahviste
- Yhteensopimaton, haittaako? (esim. hihnakäytöksen harjoittelu - palkkana ruokaa, vaikka kilpaileva palkkio koko ajan saatavilla- ympäristö)
- resurssien hallintaa, mutta oppiminen hidastuu
○ valjakkourheilu
○ hihnakävely
○ vapaanapito
- auttaa rikkomaan rutiinia
- lenkillä palkkailu - hyödynnä ympäristö - syöminen kakkosvaihtoehto

• Koiran pitää tehdä jotain, jotta asia etenee - tekeminen - palkkio
- Kylkiasento, helppo seurata eleitä ja olemusta. Koira vapautetaan leikkiin.

• Välitön/automaattinen
- käytös tuottaa
- laji/rotutyypillinen
- koukuttaa

• Vahvistusviive
- max 5sekuntia
- erikseen opetettava
- turhautuminen
- vahvojen ominaisuuksien hallintaan

• Huonompi
- toimiva, joskus heikosti
- riskinä toiminnan sammuminen
- harjoituksen määrä

• Parempi
- tehokkaampi
- aktivoi koiraa, otettava huomioon
- säilyttää arvonsa pettymyksistä huolimatta

• Whiplash-luoksetulo
- kutsu -> ensimmäinen pienikin ele aikeesta kääntyä - merkkaus ja palkkio
- luoksetulon pilkkominen pieniin osiin
- riistan ajaminen
○ ensin hajusta luopuminen, sitten näköärsykkeestä

Lisäyksiä tulee, kunhan saan vähän selkoa näihin muistiinpanoihini. Väsyneenä kirjoittaminen ei oikein sujunut. Yritän myös muistaa, mitä kaikkea keskusteluista tuli ilmi ja lisäilen tähän ajanmittaa olennaisempia.

13 maaliskuuta 2016

Jatkoa remmilenkkeilylle ja vähän seli seliä


Ajatukset muhivat yön yli ja haluan hiukan ruotia niitä vielä kaikkien nähtäville. Tässä linkki aiempaan postaukseen, remmilenkkeilyn koulutuspäivään. Avataan vielä hiukan meidän hihnalenkkeilyämme ja miten se kaikki koulutuslataus saadaan iskettyä siihen niin, että roskakäytöstä ei pääse syntymään.

Mehän hihnalenkkeillään melko harvoin ihan siksi, että Tuikku jumiutuu siitä kohtuu herkästi. Se noudattaa ohjeita aika orjallisesti ja se sitten tosiaan töpöttää vierelläni hissun kissun. Tuikku remmilenkkeilee usein taakanvedon puitteissa, normilenkille rengas perään ja se kävelee rennommin ja tekee sille mieluisia töitä. Vetäessään Tuikku ei myöskään reagoi niin herkästi Vilkun hösötykseen tai ympäristön tuijottaviin koiriin (näitähän Tuikku ei voi sietää). Vilkku nyt on ollut toistamiseen remmilenkeillä mukana, ihan vain todetakseni että ei hele... Kaiken kaikkiaan, me ei siis lenkkeillä juurikaan siksi, että saisin liikutettua koirat. Remmilenkki on jäähdyttely ja alkulämppä tai sitten hihnakäytöksen työstämistä. Siirtymä autoon ja halliin ja näin pois päin.

Tähän täytyy saada muutos. Ei ehkä Tuikulle, Tuikku saa jatkossakin vetää taakkaa lenkillä. Mutta Vilkku alkaa toden totta lenkkeillä enemmän remmissä, yksin, minun kanssani. Ja vaikka me nyt aloitetaan siitä pienestä sähkötolpan välistä, toivon että kesällä me selvitään tuon kanssa kävelyteitä pitkin useita kilometrejä. Rauhallisessa mielentilassa.


Rajaan remmilenkkeilyn niin, että "vain silloin kun pakko" ja koulutusmielessä. Näin ei tule sitä että väsyneenä töiden jälkeen tappelen koirien kanssa muutaman kilometrin ja koko homma lähtee alusta. Ja ehdottomasti tärkein on se, että Vilkku yksin. Jos se ei osaa hommia yksin, miten se voisi ikinä osata ne Tuikun kanssa. Eikä ole reilua joka kerta nostaa Tuikun kierroksia ja mielentilaa siihen pisteeseen että lohmasee tuon kersan pois maailman kartalta.

Sitten seuraavaan, mikä tukee hyvää talutinkävelyä? Rauhoittuminen. Alan vaatia sitä rauhallista mielentilaa ihan kaikkialla ja pienin askelin. Ja toinen on se vaatiminen, ihan kuten Tuikunkin kanssa (tosin eri asioissa), mun pitää malttaa vaatia myös Vilkulta. Se ei ole enää niin pieni että vaatisin liikaa, sen vain pitää malttaa keskittyä ja ymmärtää.


Nyt joku jo helisee... "OMG kui se liikuttaa sen koirat ku ei se lenkitä niittt!!!???". Nou hätä, lisää vapaalenkkeilyä maastossa, koska se on meille kaikille mukavampaa. Deletoin Tuikun mahdollisuudet karata, joten se on liinassa. Opetan myöskin Vilkun kävelemään takana, vierellä ja lähelläni, ilman että se 24/7 lenkin ajan sinkoilee sataa sinne tänne ja tuonne. Haluan, että sillä on vaihtoehdot valita ja teen lähellä olemisesta huisisti hienomman vaihtoehdon.

Noh, sitten se liikutuspuoli. Kävelytiet ovat tuota pikaa sulat, odotan enää tuota pururataa paljaaksi... Tuikku vetää omilla hihnalenkeillään taakkaa ja jahka tiet sulavat, puolet sen lenkeistä ovat pyörän vierellä ravaamista. Vilkullekin tilasin vetovaljaat. Ne päällä saa mennä ja lujaa. Nollatoleranssi sähläämisestä hihnaan ja pantaan, kun saa valjaat päälle, saa vähän sekoilla. Uskon, että tämä auttaa penskaa oppimaan uuden toimintamallin.

Tulipa varmasti sekavaa tekstiä, mutta korjailen ehkä joskus jos en itse saa tästä selvää. Tarkoitus ei ole vältellä remmilenkkeilyä, mutta en halua mahdollistaa "huonoja remmilenkkejä" vaan haluan oikeasti viedä muutosta eteenpäin. Ja se muutos alkoi tänään.

Lupaamani muistiinpanot kokosin tähän

Rauhoittuminen rutiiniksi

- geneettinen ohjaus (koira pyrkii tervehtimään/tutustumaan vastaantulijaan) - ristiriitatilanne (hihnapakote estää) - turhauma (häiriökäyttäytyminen)
- käyttäytyminen on osa jatkuvaa vuorovaikutusta, joka tapahtuu yksilön perintö- ja ympäristötekijöiden sekä ympäristön välillä
- ohjaajan osuus on määrittää koiran elinympäristö ja tunnesynkronointi
- liike pois päin, luopuminen
- kaikkea toimintaa säätelevät tunteet, ilo, suru, pelko, aggressio, mielihyvä jne.

Ympäristön osuus

- aisti- ja havaintoärsykkeitä
- aistitoiminnot ovat laajasti automatisoituneet (koira kyllä pärjää, se haistaa tuolta, näkee sinne, kuulee täältä ja rekisteröi kaiken)
- ihmisen luoma ympäristö ei ole koiran ympäristö ja sotii täysin koiran käyttäytymismalleja vastaan
- aiemmin opittu vaikuttaa informaation vastaanottoon ja prosessointiin (verraten vaikka Tuikun oppihistoriaan, sen on kovin vaikea ymmärtää ja hyväksyä täysin uutta toimintamallia)
- tahdonalaisen ja opitun käytöksen ärsykkeet voivat ohjata autonomisen hermoston rauhoittavan osan säätämään toimintaa (menipä tieteelliseksi :D)
- aivojen päättely, oppihistoria tukena, ohjaa kehon hormonituotantoa

Luopuminen
- uhkaava ärsyke kiihdyttää koiraa
- ajankulku on häiriö (oletko koskaan kokeillut seistä ulkona varttia tekemättä mitään, ilman puhelinta jne.)
- opetamme itse koiramme että remmi kaulassa mennään koko ajan, ymmärtääkö koira odottelut merkityksen

10 makupalaa
- syötä koiralle sellaisena tykityksenä, että se ei sinä aikana tsekkaa ympäristöä, ei olekaan mikään piis of keik
- ala kasvattaa vahvisteväliä, muista hajonta
- kun vahvisteväli on kutakuinkin kolmisen minuuttia, voidaan alkaa lisäämään häiriötä
- aina ensin aika ja oikea ymmärrys tekemisestä, vasta sitten häiriöt

Ymmärrys tuo motivaatiota, motivoitunut ymmärrys hallintaa

Klassinen ehdollistaminen (monellako on kymmenen vuotta aikaa ja intoa tahkota hihnalenkkeilyn kanssa...)
- tahdosta riippumaton
- motivaatio ei ohjaa
- kahden asian välinen yhteys
- oppiminen - ennakointi
- tunteet muuttavat toimintavalmiutta

- ehdollinen tunnereaktio yhdistää ärsykkeen ja tunteen
- huomioi koirasi tunnetila, positiivinen, negatiivinen, neutraali

Ehdollistuminen

- naksuttimen ääni - palkkio
- treeniliivi - harjoitukset
- talutin ja panta - ulkoilu
- toinen koira - paine kaulassa (koira kiristää itse tai omistaja nyppää koiran tuntumalle)

Aurinkoista kevään alkua!

12 maaliskuuta 2016

Hihnalenkkeily astrofysiikkaa?



Meidän remmilenkit on syvältä. Olen sanonut sen aiemminkin. Ei koirissa mitään vikaa ole, en vain ole tehnyt asialle oikeastaan mitään, kun en ole aivan tiennyt, mitä pitäisi tehdä ja mistä aloittaa. Kerrotaanpas hiukan tarkemmin, isoin ongelma on molempien kanssa lenkkeily. Ja vielä suuremman ongelman siitä tekevät vastaantulijat. Oma valmiustasoni nousee, koirien valmiustaso nousee, Tuikku henkäisee syvään ja Vilkulla menee kuppi nurin. Tämän jälkeen Vilkku hössöttää tössöttää, se pyrkii moikkaamaan vastaantulevaa, hihnan vuoksi ei pääse, turhautuu ja hämmentyy, ärsyyntyy. Tässä kohtaa koiran fokus ja ajatukset ovat jo niin pitkällä aivan väärässä suunnassa, että se ei siitä epämukavasta paineesta ymmärrä palata palkkapisteelle hakemaan ohjaajan hyväksyntää. Ja kun kersa lähtee tempomaan innokkuuttaan, turhautuu, siitä alkaa lähtemään ääntä, kun vastaantulijastakin lähtee ääntä, muuttuu kersa jännittyneeksi ja alkaa pörräämään ja lumipallo on valmis. Tämän jälkeen Tuikku ei pysty enää hillitsemään itseään, vaan sen on saatava tehdä jotain, jotta sen itsehillinnän taakse kasautunut patoutuma purkaantuu. Jos se ei hyppää minua vasten se kurmuuttaa Vilkkua ja singahtaa kohdalla vastaantulijaa kohti.

Lenkkeily kahden koiran kanssa täällä taajamassa ei siis ole mitenkään nautinnollista. Vilkku ei ymmärrä, miksi sen menemistä rajoitetaan ja kontroilloidaan niin voimakkaasti kuin hihnapakotteella. Nopeasti reagoiva koira ärsyttää tuota hitaampaa ja leppoisampaa kaveria ja itse joudun olemaan koko ajan askeleen edellä, kontrolloimaan kaikkea, miettimään reittejä, väistämään sinne tänne ja tuonne. Lenkin jälkeen koen toistamiseen olevani vain huono ja laiska koiranomistaja, mutta noh, jokainen remmilenkkeilyn kanssa tapellut tyyppi tietää, että se nyt ei ole niin yksiselittäistä.

Kuonopanta on hyvä apuväline ja tilanteen rauhoittaja. Harjoiteltuani sen käyttöä ja koirien totuttua siihen, olen pystynyt jollain tapaa kontrolloimaan sen käyttöä ja pitänyt tiukkaa linjaa siinä. Vilkulla kuonopanta on kun mennään hyvin vilkkaaseen ympäristöön, vaikkapa kaupungin keskustaan tai muuhun paikkaan, missä en yksinkertaisesti voi kontrolloida koko ympäristöä. Kuitenkaan edes Itä-Suomi Roundilla ei kuonopantaa tullut kahden ensimmäisen päivän jälkeen käytettyä. Koira väsähti sen verran, että se ei jaksanut bongailla kaikkea turhaa. Toinen yhtälä missä kuonopannat astuvat kehiin, on tuo molempien ulkoilutus. Tuikku on paljon paljon rauhallisempi kuonopannan kanssa, eikä Vilkkukaan niin kohtuuttomasti tempoile. Seuraava mitä olen ajatellut, on kennelkoppa Tuikulle. En halua että se kiihtyneessä mielentilassa lohmasee iholle tulevia koiria, Vilkkua, kissaa tai ylipäänsä syö lenkillä mitään. Uskon kopan luovan ihmisille sellaisia mielikuvia, että kukaan ei tule edes häiritsemään lenkkiämme...

EDIT// Ei kuonopantaa, se painaa koiran kuonossa olevaa hermokanavaa ja voi aiheuttaa kipua, sekä vakavia vaurioita. Vaikka miten käyttäisi oikein. Kuonopanta ei myöskään poista ongelmaa.



Nyt päästään asiaan, minä nimittäin ryhdistäydyin ja maksoin itseni kipeäksi hihnakoulutus päivästä. Koirakoutsilta löytyi meille sopiva koulutuspäivä ja kouluttajana oli Mika Jalonen, jonka tyylistä tykkään hurjasti. Ensiksi oli reilun tunnin luento, siitä mulla on pitkän muistiinpanot vihkossa ja ne kirjoittelen tähän myöhemmin lisäksi.

Käytännön harjoittelussakin pidimme pitkiä puhetaukoja, sai kysyä ja puhua, kertoa omia ajatuksia ja avata niitä ongelmakohtia. Ensimmäiseksi tsekattiin ohjeet kaikille selviksi ja koirat olivat yksitellen hallissa. Me oltiin kolmansia.

Ensimmäinen harjoitus oli luopuminen, joka olikin Vilkulle jo ihan tuttu juttu. Suoriutui siitä hyvin. Luopumisen jälkeen tykitettiin kymmenen makupalaa sarjassa koiralle, tavoitteena ettei se tsekkaa ympäristöä välissä. Tämä on haastavaa. Vilkku malttaa tasan kaksi sekuntia ja tsekkaa heti ympäristön, korjaa kuitenkin itse. Tämän jälkeen harjoittelimme "hyvää talutinkävelyä", joksi Mika sitä kutsui. Kävelin loivalla ympyrällä, kun koira oli vasemmalla puolen. Jos koira lähti harhailemaan, alettiin loivasti kääntyä. Pieni epämukava, tasaisesti lisääntyvä paine oli koiralle huomautus ja koira vaihtoi suuntaa. Vilkku vaihtoi hyvin herkästi, sehän seuraa liikkeitäni tarkkaan. Pari huomautusta ja Vilkku vaihtoi homman miltei tokoseuruuksi. Vähän nurkassa pörisevä tuuletin ihmetytti, ei muuta.

Toisessa harjoituksessa halliin tuotiin isoja pehmonalleja ja pehmoponi. Talutinkävely toistettiin ja Vilkku sai palkkaa siitä että rauhallisesti tsekkasi ympäristöä. Etenin kuitenkin hiukan liian nopeasti, kun kerran kauimmainen ympyrä meni niin hyvin ja lähdin kävelemään epäilyttävien pehmojen luo. Vilkku oli hyvin keskittynyt ja hyvässä moodissa, kunnes se yks kaks huomasi kuin tyhjästä pompanneen nallen. Pari askelta taaksepäin, valmiustila, karvat ylös ja pöhähdys. Pysähdyin itse, rauhoituin, koira haisteli nallea, palkkasin ja jatkoimme. Toisessa kulmassa Vilkku vielä vilkaisi yhtä pehmoa, tämän jälkeen se ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Toisen virhearvion tein kun Mika heitti pallot ja jostain syystä päätin kävellä aivan niiden vierestä. Kyllähän minä tiesin että pallot ovat Vilkulle liikaa. Aikamme sitten käveltiin ympyrää pallojen lähellä ja kyllähän se siitä. Koira suuntautui minuun ja tarjosi siistiä kävelyä.

Viimeisenä halliin tuotiin berninpaimenkoira Mötkis. Koira oli ensin näköesteen takana ja me kävelimme. Kerran Vilkku vilkaisi, että tuoksu tulee, mutta jatkoi hienosti. Otimme kävelyharjoituksia niin että Mötkis tuli näkyviin, menimme vastaan ohi ja kuinka päin vaan. Lopulta Vilkku makaili täysin levollisesti parin metrin päässä bernistä, kun keskustelimme.

 Varsinaista kiihtymistä ja häiriköintiä hallissa ei tullut ja hyvä niin. Vilkkuhan on yksin ihan johdateltavissa, mutta kahden koiran vieminen vaatii harjoittelua. Isoin eväs minkä saimme, on se oma sitoutuminen. Rauhallinen mielentila, päättäväisyys. Lenkki alkaa jo eteisestä, koiran on oltava rauhallinen ja kuuliainen. Kynnyksen yli astuessa annetaan koiralle tietoa, odotetaan huomio itseen. Kävellään sähkötolpan väli, onko hihna edelleen miellyttävän löysä ja koira kuulolla? Siispä, Vilkku lenkkeilee kesään asti yksin. Vilkku syö kesään asti nappulaa. Kesään asti Vilkku saa ruokansa kädestä, lenkillä. Ja Vilkku tulee lenkkeilemään hihnassa paljon. Olen laiminlyönyt koko hihnailun, koska tuohan menee vapaana niin hyvin. Puhuimmekin, että bortsun, joka tarkkailee ympäristöään, liikkuu mielellään laajasti ja ripeästi, on vaikea malttaa kulkea hihnassa. Irtihän Vilkku tulee pyydettäessä tuossa vierellä, mutta ohituksissa en ala vapaana oloja säätämään.

Jos ei muuta, niin tulipahan vähän oivalluksia ja potkua persuksille, kyllä se tästä!

EDIT// Lupaamani muistiinpanot täällä.