Kesä ja kärpäset...

Viimeisen päälle harhaanjohtava sanonta. Paljon osuvampi Suomen kesää ja lentävää otusta kuvastamaan olisi "kesä ja hyttyset", "kesä ja verenimijät" tai "kesä ja inisijät". Hyttynen, se mustan listan vakaa ykkönen.

Fiiliksemme ovat parina iltana olleet tätä luokkaa, koska ainakin täällä on hyttysiä ihan älyttömän paljon! Mites teillä?

Tuikku paperilla

Tragikomiikkaa ajalta, kun Tuikku oli ulkokoirana. Ensimmäiset yöpakkaset kun tulivat, niin oli tämä päättänyt nukkua vähän kosteahkossa kohdassa. Ja ihan oikeasti siinä kävi niin, että persuksiin tuli pieni kalju lovi, kun Tuikku siitä itsensä irroitti...

Tuikun harrastus porukoillani, kun tulin koulusta kotiin. Aina oli ketjusta joku osa pettänyt.

Ahneella kehnompi loppu. Vitsailimme joskus, että koirani kieli vielä jäätyy ruokaan kiinni, kun hangessa mussuttaa jäistä palikkaa. Onneksi näin ei ole käynyt ja kaiken järjen mukaan koirat syövät sitä mukaa rauhassa, ettei ruoka jäädy kieleenkin kiinni.

Iloinen vastaanotto

Puuvärein ja tussein väsätty ensimmäisestä ideasta, kehitysvaraa riittää, mutta eipähän tule tylsää koulussa, kun sarjakuvia piirtelee.

Poikaystävä ei hennonnut antaa omaa nimeään käyttööni, joten piti nimetä hänet sarjakuvassa Anteroksi. Sarjakuvaan on ujutettu Tuikun liioiteltu riemu ja poikaystävääni on hiukan kutistettu, sillä oikeasti hän ei kaadu Tuikun loikkimisesta huolimatta. Sarjakuvan idea tuli kuitenkin siitä, kun Tuikku sisällä ollessaan riemastuu hurjasti, kun poikaystäväni tulee. Hyppii vasten, yrittää pusutella ja murkkuiässä myös nylkytti, jota näyttäisi sarjakuvassa tekevän. Nykyisin vastaanotot kaikeksi onneksi säyseämpiä vaikka onhan toi Antero edelleen Tuikun lempparivieras c(:

Onkos muilla näin onnellisia vastaanottoja? :D