03 elokuuta 2015

Hetken luulin, että tää kaikki päättyy



Oli ihan normaali sunnuntaipäivä. Kyläilimme vanhemmillani, koirat mukana. Rento meininki, Vilkku ja Myy ulkoilivat ja nauttivat maalaismaisemista. Iltapäivästä alkoivat kaoottiset tapahtumat.

14:00 Niko tuli sanomaan, että Vilkku kuolaa ulkona, tässä vaiheessa Myy oli jo sisällä. Kävin vilkaisemassa ja epäilin että pentu on (taas) nuolaissut sammakkoa. Kuolaa ei tullut mitenkään kohtuuttomasti ja koira oli reipas oma itsensä. Annettiin ihan vaan vettä ja katsottiin että koira ei nyt uudelleen pääse mussuttamaan mitään. Pelkkä sammakon nuolaisukan siis riittää laukaisemaan voimakkaan kuolaamisen, joten en ollut huolissani.

15:00 Vilkun kuolaaminen oli lisääntynyt, hyvin runsasta. Katsoimme koiran oksentaneen maahan, mutta takapään suttuisuudesta kävi ilmi, että vaahdon tyyppistä limaa valui myös takapuolesta. Alkoi kuvottaa, ajatukset ja ideat siitä, mikä koiralla olisi. Pakkasimme koirat autoon ja lähdimme kotiin tutkimaan pentua. Soitin Univetiin ja päätin toistaiseksi katsella koiraa kotona. Vilkku oli vähän hoiperteleva, selvästi kipeä, mutta ei mitenkään kuoleman kielissä. Soittelin pari kaveria läpi ja ensitöikseni yritin antaa pennulle kermaviiliä ja parafiiniöljyä, sekä vettä. Mikään ei mennyt enää alas. Kotona pentu ei suostunut enää kävelemään. Vatsa piti kovaa ääntä ja suu vaahtosi. Vilkku kieri ja pyöri maassa ja sen vatsa kramppasi, pentu vinkui ja teki huonoa katsoa vierestä, osaamatta tehdä mitään. Soitin Tampereen Tuhatjalkaan, mutta sieltä ilmoitettiin heti, ettei meitä ruuhkan vuoksi oteta vastaan. Soitin samantien kaverilleni ja thank god Milla lähti mukaani.

16:00 Starttasin auton ja lähdin hakemaan Millaa Hervannasta. Vilkku oli aivan lamaantuneena takapenkillä, se haisi pahalta, kuolaa ja litkuja valui joka puolelta ja ikenet olivat vaaleat. Vaihdoimme kuskia ja soitin Hattulan Univet eläinsairaalaan. Ilmoitin tulostamme ja että matkaa olisi vielä yli 50km. Ei ole tullut edes mieleen, että autoni kulkisi niin lujaa, mutta motarilla pikkuinen kirppuni kiisi moottori huutaen reippaasti ylinopeutta...

18:00 Olimme päässeet perille ja ilmoittautuneet vastaanotolla. Vilkku oli hetkellisesti pirteämpi, se yritti juoda ja käveli itse. Hyvin nopeasti pentu nuupahti, vesi vain valui sen suusta ulos. Ulkona se yritti hieman ripuloida ja mielestäni seassa oli epäilemiäni sieniä, sellaisia pieniä palasia. Odotus oli tuskastuttavaa, pentu pyrki tuolin alle piiloon, ei juurikaan reagoinut ympäristöönsä, satunnaisesti lotkautti korviaan. Lähempänä seitsemää alkoi näyttää, että Vilkulta lähtee taju.

19:00 Meidän kutsuttiin huoneeseen. Vilkku kuolasi edelleen runsaasti ja oli todella kuivunut, niskanahka ei juurikaan laskeutunut, kun sitä nosti. Pentu oli täysin veltto kun kannoin sen huoneeseen. Pöydällä Vilkku seisoi veltosti huojuen hiukan joka suuntaan. Vatsan pitelystä se ei pitänyt lainkaan, pentua selvästi sattui. Eläinlääkäri epäili myrkytystä tai suolitukosta. Minulta kysyttiin vakuutuksista, no eihän niitä ole... Sen jälkeen kysyttiin taloustilanteesta, olisiko minun mahdollista jättää koira tarpeen vaatiessa päivystykseen yöksi, jolloin pelkkä se maksaisi reilusti yli tuhat euroa. En tiennyt, mitä olisin vastannut, totta kai halusin pennulle parasta mahdollista hoitoa. Vaan miten se olisi mahdollista, kun tilillä ja mukana oli koko sen hetkinen omaisuuteni, joka ei kattanut tuosta edes puolia. Ja kun ikäni ei riitä lainoihin tai osamaksuihin ja varsinaista laskua ei saisi? Vilkku jäi klinikalle verikokeisiin ja röntgenkuviin. Me lähdimme läheiselle R-kioskille hakemaan välipalaa.

20:00 Hengailimme sairaalan odotusaulassa. Oli niin paha olo. Niin nöyryytetty olo. Mitä jos joutuisin lopettamaan koiran? Hyvän, nuoren, perusterveen pennun? Tai jos ennuste olisi niin huono? Entä jos se kuolisi hoidoista huolimatta? Itku tuli moneen kertaan, päätä särki, oksetti, vatsaa vellasi. Se oli ihan uusi tunne. Aiemmin koiran lopettaminen ei ole tuntunut juuri missään, sehän kuuluu asiaan. Mutta kun se vaihtoehto lyödään naaman eteen ihan tuosta vaan yllättäen ja vielä ihan epäloogisesti pennulle, niin niin... Epätoivo alkoi iskeä ja kyyneleet loppuivat kesken.

21:00 Eläinlääkäri kutsui huoneeseen. Vilkku voi paremmin, se virkosi ja kävelee jo. Ja mikä tärkein, se jää henkiin. Vilkun vatsassa ei näkynyt mitään, mutta verikokeista selvisi, että tulehdusarvot olivat erittäin korkealla, mikä viittaisi myrkytykseen. Pentu oli saanut pahoinvoinninestolääkettä, jonkin myrkkyjä sitovan pistoksen ja lääkehiiltä. Nesteytyksessä se oli hyvän aikaa ja samalla se sai antibiootteja. Ennuste oli hyvä, mutta yö olisi ratkaiseva.

21:30 Saimme pennun mukaan, eikä tullut mitään ajattelemaani kauhuskenaariota. Sain pitää pienen rakkaan koirani ♥ Kotimatka sujui hyvin ja kaikeksi onneksi minäkään en nukkunut rattiin, vaikka kotiuduin vasta puolilta öin. Iso kiitos Millalle tuesta, seurasta ja äkillisestä avusta ♥♥♥

Vilkku sai mukaansa antibiootteja, mahahapposalpaajia ja tänään haettiin vielä apteekista hiilitabletteja. Nyt pentu voi jo paremmin, se on reipas oma itsensä, mutta pari päivää otetaan nyt iisimmin. Antibiootteja se saa yli viikon. Olen tavattoman onnellinen, niin onnellinen ja kiitollinen, että sain pitää Vilkun. Että se selvisi. Kiitollinen siitä tuesta ja avusta, mitä ystäviltä virtasi. Myrkytys johtui tosiaan tuntemattomista sienistä, mutta koirille myös ihmisten ruokasienet voivat olla myrkyllisiä. Olkaahan siis tarkkoja. Emme myöskään tiedä, paljonko Vilkku on niitä syönyt saadakseen myrkytyksen. Älkää toki kukaan kokeilko. Ilman kunnon lääkitystä ja nesteytystä Vilkku olisi kuollut, jos ei muuten, niin ainakin kuivunut yön aikana. Iso kiitos myös Hattulan eläinsairaalan osaaville ammattilaisille.

14 kommenttia:

  1. Hui kamala :( Onneksi Vilkku voi paremmin ja selvisitte vaan säikähyksellä (tosin isolla semmoisella!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onneksi :D Vähän oli turhan kovaa jännitystä.

      Poista
  2. Ihan vastaisuuden varalle, ne hiilitabletit heti ensihoitona myrkystä epäillessä sitoo kaiken mitä vain pystyy, eikä niistä ole haittaa isoissakaan määrin, ainoastaan suolitukosta epäillessä en syöttäisi. Mä olen joskus syöttänyt 30kg koiralle jopa lähemmäs 100 kappaletta lääkehiilitabletteja kun se meni ja söi kaakaopapuja.. :D

    Onneksi teillä(kin) kävi tuuri! Ja kukapa sitä voikaan koko ajan koiraa tarkkailla, varsinkaan mökillä, mitä koira syö. Hyvä että pentu voi kuitenkin jo hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hiilitabuja ei tosiaan ollut kotosalla :/ ja kun satavarmuutta ei ollut oikein mistään ja eläinlääkärikin epäili suolitukosta ja myrkytystä. Jatkossa varustukseemme kuuluvat myös hiilitabletit. :)

      Poista
  3. Hui helvetti. :( Onneksi kersa on sitkeää tekoa.

    VastaaPoista
  4. Apua! D: Onneks ei vakavampaa tai käyny pahemmin...

    VastaaPoista
  5. Hui! Mistä sai myrkytyksen? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisesti sienistä. Ei ole nähty syövän niitä, mutta täysin mahdollista kun on ahne ja utelias. Mitään muita myrkytysmahdollisuuksia ei myöskään ollut :/

      Poista
  6. Hyi, ihan kamala tilanne! Onneksi Vilkku on kunnossa, ja selvisitte pelkällä antibioottikuurilla sekä säikähdyksellä.

    VastaaPoista
  7. Onneksi parani sisko!♡ Tähän asti oon kattonu tosi tarkkaan ettei koirat pistä ulkona sieniä suuhunsa ja nyt katon entistä tarkemmin..

    t. Moona & Kirppu

    VastaaPoista
  8. Hui kauhee että tommosia edes tapahtuu D: Välillä sitä miettii itsekin mitä kaikkea tuolla ulkona voi tapahtua kun meidänkin hurtat ulkoilee omatoimisesti. Monesti oon kuullut että niitähän voi purra kyy -totta mutta voi se purra hihnalenkilläkin. Vaikka oon tosi varovainen silleen et heti jos joku on pielessä niin oon suunnilleen paniikissa, yritän pitää koirat sen ulkopuolella että en rajoita niiden elämää turhaan sen takia että jotain voi tapahtua.

    Onneksi Vilkulle kävi hyvin ja kaikki on kunnossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulla ei olisi tullut edes mieleen että tuo söisi sieniä ja myrkytykseksi ei heti osattu epäilläkään :/ Palikat loksahteli paikalleen vasta myöhemmin.

      Poista
  9. Hui, hyvä että Vilkku selvisi! Toivottavasti ei ole aiheutunut mitään maksavaurioita, myrkytyksen aiheuttamat vauriot voivat kai tulla esiin vasta kun koira vaikuttaa jo terveeltä. Tsemppiä Vilkulle toipumiseen!

    Mekin käytiin pari viikkoa sitten suolitukoksen takia lekurilla, ja pisti muakin vähän nikottelemaan se loppusumma.. Onneksi on ihana äiti, jolta saa luottoa vähän pidemmilläkin laina-ajoilla, niin sain koiran maksettua ulos lääkäristä. Ja työpaikka, jotta voi sitten käydä raatamassa ne lainarahat takaisin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo koiran vointi on edelleen seurannassa, vaikka päällisin puolin onkin normaalin oloinen :) Tarkoitus on myös käyttää syksyn aikana vielä verikokeissa tarkistuttamassa.

      Poista

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)