Jatkoa remmilenkkeilylle ja vähän seli seliä

Ajatukset muhivat yön yli ja haluan hiukan ruotia niitä vielä kaikkien nähtäville. Tässä linkki aiempaan postaukseen, remmilenkkeilyn koulutuspäivään. Avataan vielä hiukan meidän hihnalenkkeilyämme ja miten se kaikki koulutuslataus saadaan iskettyä siihen niin, että roskakäytöstä ei pääse syntymään.

Mehän hihnalenkkeillään melko harvoin ihan siksi, että Tuikku jumiutuu siitä kohtuu herkästi. Se noudattaa ohjeita aika orjallisesti ja se sitten tosiaan töpöttää vierelläni hissun kissun. Tuikku remmilenkkeilee usein taakanvedon puitteissa, normilenkille rengas perään ja se kävelee rennommin ja tekee sille mieluisia töitä. Vetäessään Tuikku ei myöskään reagoi niin herkästi Vilkun hösötykseen tai ympäristön tuijottaviin koiriin (näitähän Tuikku ei voi sietää). Vilkku nyt on ollut toistamiseen remmilenkeillä mukana, ihan vain todetakseni että ei hele... Kaiken kaikkiaan, me ei siis lenkkeillä juurikaan siksi, että saisin liikutettua koirat. Remmilenkki on jäähdyttely ja alkulämppä tai sitten hihnakäytöksen työstämistä. Siirtymä autoon ja halliin ja näin pois päin.

Tähän täytyy saada muutos. Ei ehkä Tuikulle, Tuikku saa jatkossakin vetää taakkaa lenkillä. Mutta Vilkku alkaa toden totta lenkkeillä enemmän remmissä, yksin, minun kanssani. Ja vaikka me nyt aloitetaan siitä pienestä sähkötolpan välistä, toivon että kesällä me selvitään tuon kanssa kävelyteitä pitkin useita kilometrejä. Rauhallisessa mielentilassa.

Rajaan remmilenkkeilyn niin, että "vain silloin kun pakko" ja koulutusmielessä. Näin ei tule sitä että väsyneenä töiden jälkeen tappelen koirien kanssa muutaman kilometrin ja koko homma lähtee alusta. Ja ehdottomasti tärkein on se, että Vilkku yksin. Jos se ei osaa hommia yksin, miten se voisi ikinä osata ne Tuikun kanssa. Eikä ole reilua joka kerta nostaa Tuikun kierroksia ja mielentilaa siihen pisteeseen että lohmasee tuon kersan pois maailman kartalta.

Sitten seuraavaan, mikä tukee hyvää talutinkävelyä? Rauhoittuminen. Alan vaatia sitä rauhallista mielentilaa ihan kaikkialla ja pienin askelin. Ja toinen on se vaatiminen, ihan kuten Tuikunkin kanssa (tosin eri asioissa), mun pitää malttaa vaatia myös Vilkulta. Se ei ole enää niin pieni että vaatisin liikaa, sen vain pitää malttaa keskittyä ja ymmärtää.

Nyt joku jo helisee... "OMG kui se liikuttaa sen koirat ku ei se lenkitä niittt!!!???". Nou hätä, lisää vapaalenkkeilyä maastossa, koska se on meille kaikille mukavampaa. Deletoin Tuikun mahdollisuudet karata, joten se on liinassa. Opetan myöskin Vilkun kävelemään takana, vierellä ja lähelläni, ilman että se 24/7 lenkin ajan sinkoilee sataa sinne tänne ja tuonne. Haluan, että sillä on vaihtoehdot valita ja teen lähellä olemisesta huisisti hienomman vaihtoehdon.

Noh, sitten se liikutuspuoli. Kävelytiet ovat tuota pikaa sulat, odotan enää tuota pururataa paljaaksi... Tuikku vetää omilla hihnalenkeillään taakkaa ja jahka tiet sulavat, puolet sen lenkeistä ovat pyörän vierellä ravaamista. Vilkullekin tilasin vetovaljaat. Ne päällä saa mennä ja lujaa. Nollatoleranssi sähläämisestä hihnaan ja pantaan, kun saa valjaat päälle, saa vähän sekoilla. Uskon, että tämä auttaa penskaa oppimaan uuden toimintamallin.

Tulipa varmasti sekavaa tekstiä, mutta korjailen ehkä joskus jos en itse saa tästä selvää. Tarkoitus ei ole vältellä remmilenkkeilyä, mutta en halua mahdollistaa "huonoja remmilenkkejä" vaan haluan oikeasti viedä muutosta eteenpäin. Ja se muutos alkoi tänään.

Lupaamani muistiinpanot kokosin tähän

Rauhoittuminen rutiiniksi

- geneettinen ohjaus (koira pyrkii tervehtimään/tutustumaan vastaantulijaan) - ristiriitatilanne (hihnapakote estää) - turhauma (häiriökäyttäytyminen)
- käyttäytyminen on osa jatkuvaa vuorovaikutusta, joka tapahtuu yksilön perintö- ja ympäristötekijöiden sekä ympäristön välillä
- ohjaajan osuus on määrittää koiran elinympäristö ja tunnesynkronointi
- liike pois päin, luopuminen
- kaikkea toimintaa säätelevät tunteet, ilo, suru, pelko, aggressio, mielihyvä jne.

Ympäristön osuus

- aisti- ja havaintoärsykkeitä
- aistitoiminnot ovat laajasti automatisoituneet (koira kyllä pärjää, se haistaa tuolta, näkee sinne, kuulee täältä ja rekisteröi kaiken)
- ihmisen luoma ympäristö ei ole koiran ympäristö ja sotii täysin koiran käyttäytymismalleja vastaan
- aiemmin opittu vaikuttaa informaation vastaanottoon ja prosessointiin (verraten vaikka Tuikun oppihistoriaan, sen on kovin vaikea ymmärtää ja hyväksyä täysin uutta toimintamallia)
- tahdonalaisen ja opitun käytöksen ärsykkeet voivat ohjata autonomisen hermoston rauhoittavan osan säätämään toimintaa (menipä tieteelliseksi :D)
- aivojen päättely, oppihistoria tukena, ohjaa kehon hormonituotantoa

Luopuminen
- uhkaava ärsyke kiihdyttää koiraa
- ajankulku on häiriö (oletko koskaan kokeillut seistä ulkona varttia tekemättä mitään, ilman puhelinta jne.)
- opetamme itse koiramme että remmi kaulassa mennään koko ajan, ymmärtääkö koira odottelut merkityksen

10 makupalaa
- syötä koiralle sellaisena tykityksenä, että se ei sinä aikana tsekkaa ympäristöä, ei olekaan mikään piis of keik
- ala kasvattaa vahvisteväliä, muista hajonta
- kun vahvisteväli on kutakuinkin kolmisen minuuttia, voidaan alkaa lisäämään häiriötä
- aina ensin aika ja oikea ymmärrys tekemisestä, vasta sitten häiriöt

Ymmärrys tuo motivaatiota, motivoitunut ymmärrys hallintaa

Klassinen ehdollistaminen (monellako on kymmenen vuotta aikaa ja intoa tahkota hihnalenkkeilyn kanssa...)
- tahdosta riippumaton
- motivaatio ei ohjaa
- kahden asian välinen yhteys
- oppiminen - ennakointi
- tunteet muuttavat toimintavalmiutta

- ehdollinen tunnereaktio yhdistää ärsykkeen ja tunteen
- huomioi koirasi tunnetila, positiivinen, negatiivinen, neutraali

Ehdollistuminen

- naksuttimen ääni - palkkio
- treeniliivi - harjoitukset
- talutin ja panta - ulkoilu
- toinen koira - paine kaulassa (koira kiristää itse tai omistaja nyppää koiran tuntumalle)

Aurinkoista kevään alkua!