Ei siks että pitää, vaan siks että tykkää

Rakastaako kukaan muu vesisadetta yhtä paljon kuin minä? Koiranilma paras ilma, ei ketään missään, saa kuunnella sateen ropinaa. Välillä se on lähes äänetön, välillä sen rummutuksen läpi ei kuule mitään muuta. Vesi valuu pitkin asfalttia etsien reittiä pakoon ja paikoin se jää umpikujaan muodostaen tien levyisiä lammikoita. Olimme puolen tunnin lenkin jälkeen uitettuja ja todella märkiä. Mutta kyllä mieli lepäsi, lenkit sateessa ovat sellainen salainen henkireikä. Koirat lenksutti rennosti matkassa ja remmikäytös on täällä uudessa ympäristössä tosi bueno. Kun itse voi olla rento ja nauttia olosta, ei koirillakaan ole mitään tarvetta säätää. Vertaa aiempaan, pälyilin koko ajan itse irtokoiria tai flexi pitkänä tulevia koiria, ei puhettakaan että omat koirat olis voinut mennä remmit löysinä remmissä. Nyt ei ole mitään tarvetta kuonopannoille ja Tuikkukin on mennyt lenkit ilman koppaa. Eikä se hihna edes kiristy. Jäniskin nähtiin tänään, tai minä näin, Tuikku merkkasi hienosti jäljen ja olisi halunnut heittää ysikymppi kulmat. Luopui kuitenkin ja jatkettiin lenkkiä.

Tuikku oli tänään kaupoilla mukana, haettiin Vilkulle uudet juoksupöksyt, koska edelliset meni parempiin suihin. Noh, olivat ne vähän piukatkin. Sitä paitsi pinkkihän on liian neitiväri kun Vilkku on tommonen true kovin niin huomaamaton musta sopii paremmin... Mukaan tarttui myös lompakkoa aivan liikaa laihduttava vesilelu. Olihan tuommonen majakka nyt ihan sikasöpö ja hyvin näkyyki!

Tuikku on ollut Vilkusta melko kiinnostunut nyt juoksujen aikaan. Käy säännöllisesti tarkistamassa takapuolen ja pyörittelee kersaa ku mitäki pehmolelua. Leikiltä se vaikuttas, mutta pikkusen tahtoo runnella. Välistä oon joutunut huomautteleen, kun Tuikulla ei mene jakeluun toisen vinkasut. Mitään muuta kummoista juoksujen seurauksena ei ole ollut, ehkä Viikari on astetta vaisumpi ja ulkona ihan hormoonihyrrä. Tänään se alkoi kunnolla merkkaillakin, lenkillä olis pitänyt joka kohtaan ruikkasta ja takapiha on merkattu huolellisesti.

Toivon ehkä vähän, että Vilkku himppusen kasvaisi... No joo en, se vaan on hiukan tuommone luihupetteri niin saa sapuskaa edelleen niin paljon kuin syö. Tämän päivän bon apetit olikin 500g rasvaista lihaa ja 5dl nappulaa. Nappuloita onkin kolmea sekaisin, itse ostettu JV extra energia, kaverilta saatu Voima Rokka ja viimeisimmistä mätsäreistä Nutrican. Kivasti on kaikki hurtille maistunut ja ainakin ruokaa piisaa, lihatoimitusta odotellaan, niin saadaan taas kokonaisia annoksia lihaa.

Emme ole nyt treenanneet mitään ihmeellistä, mutta ilman sen kummempaa ajatusta hiukan temppuilleet kyllä. Ja nyt todellakin vanne löysällä ilman stressiä. Mitä sen niin väliä mitä siitä tulee, jos on hauskaa? Silloinhan ne parhaat temput syntyvät. Vilkku muisteli vanhaa heilutus temppuaan ja kuonon tökkimistä. Takapäätä olemme treenanneet ja tänään kierreltiin kartiota ja yritettiin muutenkin kieppiä. Kovin on hukassa kropan hahmotus, mutta paljon se on jo edennyt.

Tuikku oli oma itsensä, "moi oon Tuikku en millään mahu työskenteleen täs olkkaris". Siinä meinasi temppujen ohessa telkkarit tippua ja kartiokin kaatui ja temput olivat yhtä hyppy pomppua. Tuikusta kaikki oli niin huisin hauskaa ja se maltti valtti on jäänyt pois samalla reissulla kun aivot jäivät narikkaan. Mutta Tuikulla oli hauskaa ja pikkuhiljaa senkin takapään hallinta kehittyy.

Vielä viimeisimpänä, sivulinkeistä löytyy nyt kirpputori. Roinaa on todellakin muille jakaa ja nyt saa jo heittää tarjouksiakin, pääasia että tavara liikkuu.