On meillä hallussa mestari uus

"pysykää poissa mun tontilta"

Arki on lähtenyt rullaamaan mitä mainioimmin. Ihan kuin tässä ei olisi koiratonta aikaa ollutkaan. Eilen oli sukulaissynttärit, joihin Savukin otettiin mukaan. Hienosti pentu käyttäytyi ja ihastutti kaikkia. Savu kävi nuuskimassa vieraita vaihdellen, se ei ollut juurikaan kiinnostunut ihmisten touhuista. Appivanhempieni cavalier kiehtoi sitä paljon enemmän. Cavalier osoittautui Savusta suunnattoman tylsäksi, eihän sitä saanut leikkimään vaikka huusi kurkku suorana.

Savu riehui hyvän aikaa ulkona ja kun otimme sen sisälle, se olikin jo melkoisen väsynyt. Sylistäni se tervehti lapsivierasta ja sai hellyyttä kaikilta. Sitten pikkumies olikin jo niin väsynyt, että se raahautui nojatuolin taakse ja veti kaikessa rauhassa oikein sikeät päivätorkut. Eikä sitä haitannut juhlahumu laisinkaan.

Nuo puutarhakuvat ovatkin synttäreiltä, Savu löysi pihalta kaikkea mielenkiintoista tutkittavaa. Omenoita, rastaita ja kissan ja kanin hajuja. Kyllä siinä riitti pienellä hommaa, kun piti koko lääni nuuskuttaa läpi.

Aivan mahottoman hyvä leikkijä tuo on. Eikä muuten nirsoile. Bileet saa pystyyn niin palloilla, omenoilla, kävyillä, kepeillä, narulelulla, kongilla jne jne... Ei pistä pahakseen oliko lelu kova suuhun vai ei. Kahdenlelun leikkiä on menty joka päivä muutamaan kertaan. On kerrassaan villi leikkijä, meinaa näpeille käydä ja ääntä lähtee. Hyvä vaan, leikkiessä pitääkin olla poweria ja hauskaa.

Naksuttimen kanssa Savu on saanut käytännössä kaikki ateriansa. Vaikuttaisi ehdollistuneen jo, tänään saan lisäinformaatiota, miten oikeaoppisesti edetä. Tokokursseja on jo katseltu, kaksi on vaihtoehtoja, oikeastaan molempiin voisin mennä. Pentufrisbeet ovat vertailussa, johan sitä saa ennen joulua ensimmäisen tilata, että pääsee sitäkin harjoittelemaan.

Kunhan pentu on opetettu oppimaan ja ymmärrämme molemmat tuon naksutin homman, on luvassa kohdetyöskentelyä, luopumista, nenäkosketusta ja erilaisten esineiden pitämistä suussa.

Harrastuspohjan lisäksi panostan (jälleen) kattavaan sosiaalistukseen. Osaavia ja turvallisia koirakavereita on pitkä liuta, joita käydään säännöllisesti katsomassa. Savu pääsee myös hevostallille mukaani. Facebookissa jo kuulutinkin halukkuuteni kyläillä mm. lapsiperheissä ja kaupunkiympäristössä, eiköhän tässä tule visiittejä tehtyä. Keskiviikkona Savulla onkin jo ensimmäiset rokotukset. Tulevina viikonloppuina on myös turistihommia mätsärissä ja syyskauden avajaiset. Löysin myös uuden retkikohteen aivan lähettyviltä. Laavu ja pieni luontopolku ovatkin mitä parhainta illanviettoa. Vielä kun saan aikaa järjestymään, ehditään käydä bussilenkkikin kaupungilla ja ihmettelemässä keskustorin hälinää.

Hihnakäytös on kyllä jotain aivan mystisen hienoa. Eilen käppäiltiin vajaa kilometri viemään roskat. Yksi koirakin ohitettiin, kovastihan se kiinnosti ja niin kiinnosti pentukin vastaantulijaa. Kunhan Savu kasvaa, pääsee se naapurin kultsun kanssa pellolle painimaan.

Ensimmäinen yksinolo sujui hyvin, Savu oli kotona about 40min kun piipahdin kaupassa. Videon perusteella se nukkui koko ajan. Tänään Savu oli yksin reilun tunnin, kun Niko lähti töihin ja minä en ollut vielä ehtinyt kotiin. Savu olikin reippaana ovella vastassa. Tästä kerrasta ei ole videota, mutta sisällä oli hiljaista ja siistiä. Tunnin aikana sen ei ollut edes pissahätä. Oikeastaan Savu käväisee kerran kaks päivässä paperilla, loput se tekee ulos. Yön aikana siltä tulee ehkä yksi lätäkkö. Ja mikä parasta, se juoksee ovelle ulvomaan kun sen on hätä.

En edes muista, mitä kaikkea minun piti muistiin kirjoittaa. Tarjoilin Savulle muikkua, mutta pentuparka aivan järkyttyi. Se ei oikein tiennyt syödäkö vai leikkiäkö ja muikku jäikin sitten lattialle lojumaan. Ei ollut kalan ystävä tämä pentu. Sen sijaan maitopurkki maistuu paremmin ja sitä tuo pupelo nytkin nakertaa.

Tähän loppuun vielä yksi kännykällä nappastu video. Kaverilta sain vinkin, että pentu kannattaa jo pikkusena opettaa eri materiaaleihin, ajatellen vaikka noutoja jne. Lusikka tuntus olevan hauska juttu ja sillä leikittiin tänään. Ihan itteäkin nauratti, kun näin yksinkertainen asia ei ole tullut mieleen!