Pennut treenaa ja leikkii

Ihan älytön kiirus ollut, kamera on lojunut oikestaan koko marraskuun hyllyssä, Kuopion reissua lukuunottamatta. Ulkona on pimeä, kylmä ja märkä, valoa ei ole oikein missään kohtaa vuorokautta ja ilman järkevää kuvankäsittelyohjelmaa ei inspiroi tehdä kuville mitään. Paljon olisi kyllä asiaa ja kirjoiteltavaa blogiin, mutta syysmasennus alkaa saada minut kiinni, enkä jaksa ja viitsi. Onneksi marraskuu on pian rämmitty läpi ja vuorokausi alkaa pian pidentyä, jee!

Videoin Savun eiliset iltatreenit. Innostuin hömppäämään sen kanssa vähän sitä sun tätä ja pitämään hauskaa. Kamera kuvasi hiukan ohi ja videolta katsellessa mietin itsekin palkkauksiani, toisaalta tavoittelin koiran aktiivisuutta ja iloista fiilistä, joten varsinaisia suorituksia videolta on turha hakea.

Taukokäytös oli aika innokasta leikkimistä. Savu hakeutui alustalle tosi innoissaan. Palkkailin pysymistä siinä viiden namin verran ja sitten vapautus. Odotin myös rentoutumiseleitä, mutta Savu tarjoilikin ensin haukottelut, pomput, kiepit ja kaikki riehumiset, ennen kuin asettui pönöttämään ja lopulta maate. Makuuasennoksikin yritin hakea lonkalle menoa, mutta se ei ollut Savun juttu. Pään laittaminen maahan saa olla riittävä, sitä se tarjosikin.

Nenäkosketusta otettiin vähän eri suunnista, ylhäältä tällä erää. Näin muistutuksena itselle, kestoa seuraavaksi...

Tasapainoilua tehtiin frisbeetä varten. Savu kökkäili tasistyynyllä, se myös tekee omatoimisti pivottia sillä. Olen toisinaan nostanut tasapainotyynyn myös vadin päälle. Ajatellen sitä, että joskus tuon poitsun pitäisi hypätä jalkojeni päälle ja pysyä pienellä pinta-alalla. Saas nähdä, onnistuuko ikinä.

Pivottia teimmekin sitten vadilla. Savu on aika innokas kieppuja, kovin suoraan se ei viereen tule, mutta ainakin takajalat liikkuu ja vauhdilla.

Lopuksi vielä innokasta tarjoilua ja pomppua ja kieppiähän ja pomppukieppiä sieltä saatiin. Hyvä mieli jäi treeneistä, koira oli kyllä niin mukana ♥

Tänään pakkasin Lounan ja Savun autoon ja ajeltiin Teivon parkkikselle. Mentiin tapaamaan Elinaa ja hänen Elli-kultsuaan. Louna ja Elli harjoittelivat nättiä hihnassa olemista ja toisen koiran seurassa hengaamista. Louna on aika kova pöhisemään, eikä se ole tottunut olemaan vieraiden koirien lähettyvillä. Palkkailin aika ahkeraan kaikesta kontaktista ja huomiosta minuun päin. Välissä Louna aina vilkuili, mutta taas pomppien oli perässäni. Tosi nopsaan Louna ja Elli olivat keskenään sujut ja ohittelivat ongelmitta. Vieraat ohi menevät koirat saivat Ellin vetämään ja Lounan pöhisemään. Harjoitusta siis. Savun kanssa hihnakäytöksessä ei ole mitään pulmia.

Harjoittelujen jälkeen suunnattiin Lietsun koirapuistoon. Eipä ole tuollakaan tullut aikoihin käytyä. Louna nautti suuresti kokoisestaan seurasta ja rallitti ihan hullunlailla. En oikeastaan ole nähnyt sen kiitävän niin lujaa ja ketterästi ja hyppivän toisten koirien yli. Leikit sujuivat tosi kivasti ja varmasti mennään toistekin nuorikkojen kanssa treenaamaan hihnakäytöstä. Ja tiestysti viedään penskoja leikkimään.

Mieleeni tulikin, että Lounalla ei Savun lisäksi ole koiraseuraa ja Savu ei ole sille mikään antoisin leikkikaveri. Louna kaipailisikin huumorintajuisia kokoluokkansa leikkikavereita. Leikeiltään Louna on välillä aika äänekäs ja kova hammastelemaan, mutta pääsääntöisesti se vain rallittaa. Noutajat ja saksalaiset tuntuisivat olevan sen mieleen, niiden harvojen tapaamisten perusteella.

Kaikinpuolin arki kahden pennun kanssa on mennyt mukavasti. Oikeastaan, kaksi pentua ei tunnu mitenkään kovin erityiseltä. Eiväthän nämä enää pikkupentuja ole, mutta koulutukseltaan täysin keskeneräisiä, jos nyt ajattelee vaikka sisäsiisteyttä. Eri tyyppisinä koirina vaativat keskittymistä eri asioihin, mutta se on itselle aika tuttua Tuikun ja Vilkun jälkeen. Olen tilanteeseen tyytyväinen ja onnellinen tuosta kaksikosta. On kiva nähdä niiden etenemistä, niiden omissa asioissa. En ehkä kahta täysin samanikäistä pikkupentua ottaisi samaan aikaan. Louna ja Savukin ovat paljon vielä erillään, etteivät leimaannu toisiinsa häiritsevän paljon. Aikaa myös kuluu, kun kummankin kanssa ollaan yhdessä ja erikseen. Makuasioita, mutta minä tykkään.