Ulkoilu ei ole ulkoilua ilman eväitä ja hyvää seuraa! Siispä nappasimme Janikan koirineen mukaan ja suuntasimme Kyrösjärven jäälle. Lähdimme tallustelemaan kohti Tynnyrisaarta, jossa olen joskus vuosia sitten veneellä käynyt. Rannasta oli saareen parisen kilometriä matkaa. Jäällä lenkkeily on siitä mukavaa, että siellä on tilaa mennä. Mitä nyt koirat tonkivat pilkkireikien ympäristöistä kalanperkuujätteitä ja muuta mukavaa. Muutoin viiden koiran lauman kanssa retkeily on oikein leppoisaa, etenkin jäällä, kun on tilaa. En tosin tiedä, mitä hiihtäjien päässä liikkuu, kun he vartavasten haluavat hiihtää päin, vaikka baanaa olisi?
Juuri kun aloimme olla saarella perillä, humahti moottorikelkka ohi, vieden meidän laavupaikan. Vähän siinä jupistiin ja supistiin, ärsyttihän se. Me siinä kävellen olimme vaivaa nähneet. Ilman koiria laavuilu olisi toki eri, eikä seura haittaisi. Viiden koiran kanssa lienee kuitenkin vähän epäkohteliastakin ängetä juuri sille samaiselle saarelle.
Talsimme sitten viereiseen, pieneen kituseen saareen. Ranta oli kivikkoinen ja saari itsessään risukkoinen. Toisaalta kolkko, mutta kuitenkin karuna suomalaisen nätti. Voiko niin sanoa? Onnesta oli omat puut mukana, joten nuotion nyt pystyi laittamaan pystyyn mihin vain. Ei muuta kuin sytytyspuuhiin ja termarista kahvia mukiin.
Koirat rallasivat vapaina ja pitivät hienosti vahtia. Savu tutkaili saaren ympäristöä ja puuhasteli omiaan. Se on niin sellainen tättärä oman tien kulkija. Ei paljoa muut kiinnosta. Louna oli hyvin kiinnostunut eväistä ja maata möllötti nuotion vieressä. Koska reipas pikkunen ei ole ollut vielä reissupiskinä, se ei ole myöskään ikinä nähnyt nuotiota. Ja kun ei ole ikinä nähnyt nuotiota, ei voi tietää että se on kuuma ja sen vuoksi siihen ei saa koskea. Niinpä Lounan piti pari viiksikarvaa käräyttää, ennen kuin se hoksasi, että ehkä makkarat eivät olekaan sen.
Minä sitten rakastan kiireettömiä päiviä ja juttuseuraa. Sai rauhassa jutustella ja kuvailla. Testailimme myös GoProta ja uutta tikkua siihen. Saimme vähän eri kuvakulmista videota ja tuo onkin nyt ensimmäinen video tällä kalustolla. Kiireettömiä retkiä on tulossa nyt muinakin viikonloppuina, tarkoitus on tehdä myös minivaellus.
Paluumatkalla ihastelimme villiä viisikkoamme. Ne tulevat niin mukavasti toimeen. Kaikki ovat kovin sopuisia, vaikka joukossa on kolme nuorta urosta. Leikit sujuivat hienosti ja ne toimivat laumana oikeastaan aika täydellisesti, ollen samalla niin erilaisia ja kuitenkin keskenään eri laumoista. Vaan kyllä kelpaa näiden kanssa retkeillä, kun ei tarvitse stressata.
Aurinko laski kävellessämme takaisin. Niin se vain vierähti viisi tuntia jäillä, ihan huomaamatta. Koira nauttivat reissusta kovasti. Retkeltä kotiuduttiin hyvillä mielin, yhtä hanskaa köyhempänä. Minne lie koirat sen saarella piilottivat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)