15 marraskuuta 2018

Kuuluuko koiran tuhota?


Otsikon mukainen aihe on kutkutellut mielessäni jo pitkän aikaa. Aika ajoin tuntuu olevan muodikasta ja hauskaa, postata koirastaan kuvia samalla kun taustalla häämöttää räjäytetty asunto. Kuvaan liitetään hauskoja tekstejä "en se minä ollut" ja muita vastaavia. Muistutettakoon heti alkuun, että koira ei protestoi eikä osoita mieltään, vaikka räjäyttäisi mummon perintösohvat heti kun silmä välttää. Koira ei välttämättä tuhoa ihmisten aikana, sillä toiminta todennäköisesti keskeytetään. Yksinolevaa koiraa kukaan ei ole kieltämässä, joten sen on mahdollista pureskella tai kaivaa kodin sisutuksia. Syyt tähän ovat vaihtelevia.

Vaikka tällä hetkellä meillä ole ongelmia, olen minäkin saanut kokemuksen tuhoavasta koirasta. Edesmennyt koirani, bordercolliemix Vilkku (kuvituskuvissa) ehti vuoden aikana tuhota omaisuuttamme tuhannen euron edestä. Vilkku oli yksin vain normaalit työpäivät ja silloinkin seuranaan toinen koira, joka ei tuhonnut. Olin tilanteen edessä neuvoton ja yksin. Edelleen yleisenä ohjeena, minunkin käskettiin lisätä koirani liikuntaa. Juoksimme ja pyöräilimme - paljon. Sen lisäksi lisäsin treenejä, jotta koira väsyisi. Käytännössä kaikki vapaa-aikani meni siihen, että yritin saada Vilkun väsyneeksi. Havahduin ongelmiin liian myöhään, joitain huomioitani täällä. Minulle ehdotettiin myös häkittämistä, joskin Vilkku joutuikin olemaan häkissä jonkun aikaa sairaslomien vuoksi - sen jälkeen, kun sai sienistä myrkytyksen ja lakanoista suolitukoksen.

Tuhoaminen ei ehtinyt yhdessäoloaikanamme loppua kokonaan, mutta väheni huomattavasti kun muutimme sopivampaan ympäristöön. Muutimme siis kaupunkitaajamasta maaseudun rauhaan. Ympäristö oli vähemmän stressaava meille molemmille ja hihnalenkitkin helpottuivat. Asunnossa oli myös neliöitä huomattavasti enemmän. Pahin tuhoaminen loppui muuton jälkeen miltei heti ja Vilkku keskittyi paremmin sille jätettyihin, luvallisiin pureskeltaviin.


Kertoessani toisinaan Vilkun tekemistä tuhoista, minulle kohautetaan olkia ja kuitataan se koiran rodulla. On totta, että toiset koirat ovat taipuvaisempia askarteluihin ja tuhoaminen on joillekin tyypillisempää kuin toisille. Mutta mikä ajaa koiran siihen, että se tuhoaa vuodesta toiseen kaikenlaista? Tuhoaminen ei koskaan ole normaalia, johtui se mistä syystä vain. Niin pahalta kuin se tuntuukin myöntää, Vilkullakin oli paha olla. Syyt ovat toki pelkkää spekulointia, mutta todennäköisesti koiralle epäsopiva ympäristö ja liian aktiiviseksi muokattu arki. Liika liikuttaminen ja muu rasittaminen nostaa koiran kierroksia epäterveelliselle tasolle, lisäten samalla stressiä. Voi, kunpa olisin tiennyt sen silloin kolme vuotta sitten. Yleinen harhaluulo lienee edelleen, että tietynrotuisia koiria ei voi liikuttaa tai treenata "liikaa".  Liikunnan ja aktiviteettien sijaan tulisi panostaa myös rauhallisen mielentilan ja olemisen harjoitteluun.

Lähes kaikki koirat tuhoavat joskus jotain, eikä tekstistä kannata säikähtää. Normaali pureskelukausi ajoittuu hampaiden vaihtumisen yhteyteen. Pentu saattaa tuolloin myös näykkiä enemmän. Koira voi myös voimakkaan stressin vuoksi (esim. elämänmuutos) yllättää omistajat pureskelemalla yllättäen jotain. Seesteisessä elämäntilanteessa, hampaiden vaihtumisen jälkeen tavaroiden pureskelun ja jyrsimisen tulisi loppua.

Koirat voivat tuhota ihmisten aikana tai yksin ollessaan esimerkiksi siksi, että yrittävät helpottaa ahdistuneisuuttaan. Kaikki tuhoaminen ei ole eroahdistusta, vaan koiran paha olo voi johtua monista eri tekijöistä. Mistä koiran arki koostuu? Onko koiralla kipuja? Onko sillä oikeasti aikaa levätä ja palautua? Onko ympäristö ärsykkeineen ideaali tietyntyyppiselle koiralle? Onko koira ehkä stressaantunut? Sen sijaan, että liikuntaa yritetään tuhoamisen pikaratkaisuksi, kannattaa selvittää syy, miksi koira tuhoaa. Kertauksena, koira ei tuhoa mielenosoituksena. Eikä aina turhauman tai tekemisen puutteenkaan vuoksi. Liikunna puute ei yleensä johda tuhoamiseen, näinollen liikunnan lisääminen ei suoraan auta ongelmaan.

Johtui tuhoaminen sitten mistä vain, on tärkeä selvittää syyt ja yrittää helpottaa koiran oloa. Tuhoamisen ei tulisi nousta normaaliksi millään rodulla, sillä se on aina oire jostain. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että oikeasti hyvinvoiva aikuinen koira ei räjäytä asuntoa toistuvasti palasiksi. Tsemppiä ja jaksamista kaikille ongelman kanssa painiville.

Tuhoaako sinun koirasi? Miksi koira mielestäsi tuhoaa? Onko tuhoaminen sallitumpaa ja normaalimpaa joillain roduilla? 

12 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Liiallinen aktivointi on asia mistä puhutaan aivan liian vähän vaikka seuraukset voivat olla vähintäänkin yhtä pahoja kuin liian vähäisestä liikunnasta aiheutuvat :)

    VastaaPoista
  2. Hippu tuhosi pentuna koska kärsi eroikävästä. Levitteli roskiksia, söi mun meikkejä vessasta ja joskus jotain kenkiä tai aurinkolaseja. Olihan se tosi rasittavaa ja yritettiin antaa raakaluita ja kaikkea tälläistä yksinoloon. Se helpotti vaan ajan kanssa ja kun koirasta tuli isompi. Olin silloin myös sairaslomalla kotona pari kuukautta niin sen jälkeen loppui ikävöinti ja tuhot. Nykyään ei tee mitään, ei ole tehnyt aikoihin mutta aktivointiin työpäivän ajaksi annan aina aktivointipallon ja luun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että on helpottanut. Pentuaikaan mahtuu usein kaikenlaista :)

      Poista
  3. Liika aktivointi toki aiheuttaa stressiä, mutta kyllä suurin osa "eroahdistujista" taitaa nykyisin olla ihan aktivoinnin puutetta. Harva peruspulliainen tajuaa koiraa ottaessaan, miten paljon se söpö pallura tarvitsee tekemistä ollessaan reilun vuoden ikäinen teini. Vilkun tapaukseen en siis kommentoi, vaan yleisesti; tosiaan liika on liikaa ja jatkuvasta treenaamisen ja juoksuttamisen ja pallonheittämisen stressitilasta voi olla yhtä paljon haittaa kuin liian vähäisestä aktivoinnista.

    Eroahdistuskoiran omistaneena siitä tuhosta oli välillä pakko repiä huumoria, ettei (oma) pää hajoa täysin. Ihan helvettiä se oli, enkä enää ikinä tahdo yksinolo-ongelmaista koiraa. Aidanin kohdalla tuhoaminen ei edes noudattanut mitään kaavaa, vaan saattoi olla että yhtenä päivänä 15min pikaisen aamukusetuksen jälkeen se nukkui koko koulupäivän, toisena päivänä taas se pikakusetuksen jälkeen räjäytti koko kämpän. Sama koski puolentoista tunnin metsälenkkejä: joskus sellaisen jälkeen oli hyvä, joskus ei. Se siinä tuhoamisessa ehkä olikin raskainta, kun joka ikinen päivä sai ensin vetää oven takana syvään henkeä ja avata ovi silmät kiinni peläten, mitä sen takaa paljastuu ja onko koko koira enää edes hengissä kaadettuaan jonkun kirjahyllyn päälleen tai jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Se siinä tuhoamisessa ehkä olikin raskainta, kun joka ikinen päivä sai ensin vetää oven takana syvään henkeä ja avata ovi silmät kiinni peläten, mitä sen takaa paljastuu ja onko koko koira enää edes hengissä kaadettuaan jonkun kirjahyllyn päälleen tai jotain."

      Tää kuulostaa niin surullisen tutulta. Uskon itsekin että kaikki askartelijakoirat huomioiden kyse on eniten vähäisestä "mistään" tekemisestä, toimettomuudesta. Juurikin kun tavan kansalainen ei ymmärrä koirasta juurikaan, eikä ehkä edes halua ottaa selvää. Luulen, että eivät myöskään eksy blogiini, joten siksi tekstissäni sivuutin sen syyn.

      Harmittavasti myös aktiivista elämää elävät koirat tuhoavat ja siihen keksitään mitä ihmeellisimpiä syitä. Toisinaan myös kuitataan ongelma koiran rodulla, mikä on minusta huolestuttavaa. Siksi halusin kirjoittaa aiheesta.

      Poista
    2. No sepä just. Valitettavasti joissakin roduissa sitä tuhoamista esiintyy poikkeuksellisen paljon, esim. labradoreissa ja bortsuissa. Kuulin myös, että moni flätti tuhosi nuorena, mutta moni kertoi sen loppuneen kuin seinään koiran ollessa x kuukautta tai vuotta vanha - sitä maagista tuhokauden loppumista mäkin sitten odottelin, pitkään :D eipä tainnut olla pelkkää nuoruuden toimettomuutta.

      Mä en ole vieläkään ihan varma, mikä se syy Aidanin kohdalla lopulta oli, vai oliko se vaan monen epäonnistumisen ja huonon tuurin summa. Joka tapauksessa stressissä se oli, ja kun aloitin tuon lääkityksen (Clomicalm, stressiä alentava lääkitys, jota usein käytetään eroahdistuskoirilla yksinolo-opetuksen tukena), niin se koira suorastaan rauhoittui silmissä, kun stressitasot laskivat sen puolentoista kuukauden aikana. Sinä aikana koira myös eli pelkillä peruslenkeillä enkä aktivoinut sitä mitenkään erityisemmin, sillä tuntui hölmöltä syöttää koiralle lääkkeitä ja samalla tietoisesti nostaa sen kierroksia treenaamalla ja heittämällä palloa. Toinen kun niin kovasti tykkäsi treenaamisesta, että meni siitä ihan ylikierroksille.

      Lauralla on tuolla alempana myös hirmu hyvä pointti. Muakin välillä suorastaan kauhistuttaa se, kuinka paljon koira joutuu makaamaan toimettomana kotona, ja kuinka vähän se saa aktiviteettia; vaikka käytäisiin 2 1,5h lenkkiä päivässä, mikä tuntuu ihan reilulta, niin koira on sisällä 21 tuntia vuorokaudesta. Se on tosi paljon. Kiitän kyllä jumalia siitä, että voin tässä työssäni pitää toisinaan koiraa mukana töissä, vaikka se töissäkin lähinnä nukkuu mun jaloissa ja kerjää välillä rapsutuksia työkavereilta. On se silti tosi paljon väsyneempi toimistopäivien jälkeen kuin silloin, kun se on ollut työpäivän yksin kotona.

      Poista
  4. Nooh tänään/eilen meni yövuoron aikana kameran muistikortti ja lukija sekä sekalainen kasa puvärejä sekä pari sivellintä ja yksi halko, mutta toisaalta tuo on aina rakastanut pureskella kaikkea muovista pikkusälää sekä kyniä ja keppejä, vaikka lattia onkin täynnä luita. Erityisemmin ei siis tuhoa näin muuten, ei ole koskaan tuhonnut. Gata siis kyseessä. Jade taas söi kaikkia mahdollisia puisia asioita, pöydät tuolit, koiraportti sekä ovenkarmit. Kyseessä oli selvä eroahdistustapaus kylläkin tämän kohdalla :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kurjaa :( Eroahdistuskoirista minulla ei ole kokemusta, enkä siksi tekstissäni halunnut ottaa siihen isommin kantaa. Käsittääkseni se on perinnöllistä ja oikeasti vakava ongelma, ilmeisesti myös toiset rodut alttiimpia tälle. Todennäköisesti isompi työsavotta, kuin muissa mahdollisissa syissä.

      Kovasti tsemppiä sinne!

      Poista
  5. Tuhoamiseen on useita täysin erilaisia syitä, joita tässä onkin jo käsitelty. Haluaisin kuitenkin esittää vastakysmyksen: kuuluuko koiran 8h yöunien jälkeen pikaisten aamutoimien jälkeen nukkua toiset 8h? Harvoin se ainakaan harjoittelematta luonnistuu ja se suunnaton energia vaan pursuaa koirasta. Ei yksikään eläin tekisi noin luonnossa, kyllä lepo ja touhuaminen rytmittyy eri tavalla. Mun mielestä tämä on se mitä ihmiset ei tule ajatelleeksi. Nuku itse yöunet, tee aamuhommat ja makaa toiset 8h sohvalla tekemättä mitään. Hemmetin tylsää on. :( Se että koiralla on pari samaa lelua on vähän kuin itsellä olisi kaksi sataan kertaan luettua kirjaa tai katsottua elokuvaa viihdykkeenä. Jes ku jännää.

    Mun mielestä koiran omistaminen ei muutenkaan pitäisi olla mikään kansalaisoikeus, vaan ennen pennun ottoa jokaisen tulisi huolella ja rehellisesti miettiä, onko sellainen koti mihin se koira haluaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä kommentti! Harva ajattelee ylipäänsä, miltä päivä näyttää koiran silmin koska "pääseehän se ulos ja onhan sillä luu". Sujuva ja tasapainoinen arki koostuu kuitenkin monesta ja vaatii huolellista paneutumista etenkin silloin, kun yksinoloja on paljon. Haja-asutusalueella tuo 8h (muutenkin koiralle liian pitkä) työpäiväkin venyy auttamatta 10h puolelle, mikä vaati meillä lisäjärjestelyä. Yksinasuvana en olisi käytännössä voinut pitää koiraa.

      Poista
    2. Tuo pointti on se mikä minua harmittaa. Ennen asuttiin omakotitalossa jossa koira sai olla viikonloput aamusta iltaan ulkona, ja aina töitten jälkeen pääsi suoraan ulos. Nykyään kaupungissa joutuu olemaan koko ajan sisällä, mitä nyt lenkillä ja pissillä käydään. On niin huono omatunto tästä, siksi vietetään nykyään viikonloput maalla tai annan koiran jonnekin hoitoon jossa se saa olla vapaana ulkona. Ei se tee tuhoja, ei hauku eikä vikise kun olen töissä, mutta tylsäähän se varmasti on vaikka on kissat kaverina. Siksi yritän että viikonloput olisi vaihtelevia ja saisi vaan olla vapaana ulkona <3

      Poista

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)