Kohta reissussa - taas!

Talvi on vaan niin parasta! Olemme saaneet nauttia lumesta ja pakkasesta päivät pitkät - aina niin kauan kuin on valosaa. Vanhempainvapaan huippuja puolia. Olemme tehneet lähiretkiä takapihan metsään, ihan eväidenkin kanssa. Elinan kanssa saimme lenkkeillä reilu viikko takaperin ihan hurjan hienossa auringonpaisteessa. Pakkasta -18 astetta oli ehkä vähän turhan raikas, ainakin koirien varpaiden mielestä.

Harmittavasti Savun pomppa on jäänyt sille pieneksi, kun pienestä puikulasta kasvoikin varsin pitkäselkäinen poropuolikas. Petroolin värinen ToppaPomppa koko 45 etsii edullisesti siis uutta kotia. Jos jonkun koira on laadukasta lämmikettä vailla, niin yhteydenotot koiriamaalta [at] gmail.com
Uusi Pomppa löytyi torista, mutta posti ei ole vielä löytöä kotiuttanut. Sinisiä ei ollut myynnissä lainkaan, joten tämä uusi on nyt sitten harmaa. Pari vuotta sitten ei olisi tullut kyseeseenkään värissä joustamien, hassua. Nyt jo vähän naurattaa, koska eihän se koira niistä väreistä perusta. Pidän kyllä edelleen sinisestä Savulla, mutta olen opetellut käyttötavaroissa joustamaan turhamaisuudestani. Niin sitä vaan muuttuu.

Olemme vierailleet vanhemmillani, valloittamassa hiljaisempien metsien lumisia reittejä ja katselemassa Aapeli myrskyn jälkiä. Lähes joka reitiltä onkin mennyt puita nurin, niin myös meidän kotireiteillä. Savuhan moisista elementeistä vain tykkää ja tarjoaakin taidonnäytteitään niin etu- kuin takaperinkin.

Pieniä hiljaisia alustavia suunnitelmia Savun varalle on agilityn pariin, mutta saapa nähdä. Mitään isompaa kirjoitettavaa siitä ei vielä ole. Tokossa riittää työsarkaa, jos oikeasti maaliskuussa aion startata kilpailuissa. Jännittää jo valmiiksi. Ja kaikki käytännön asiat, kuten kilpailulisenssi, ovat hoitamatta. Avainta hallille en suunnitelmistani huolimatta hankkinut, en nimittäin pysty käymään hallilla enää yksin. Pieni treeniapulaiseni on ottanut kaikki neljä raajaa alleen ja konttaa joka paikkaan, vailla suurempaa ymmärrystä. Siispä, sulia kenttätreenejä odotellessa!


Savun tassukarvat päädyin jälleen leikkaamaan, kun keräävät niin kurjasti lunta. Myös korvien takaa ja takamuksesta jouduin leikkaamaan huopuneet kohdat pois. Savu ei saksista tai harjoista oikein perusta, joten "hyvä ohjaaja" kulissini rapisi koiran silmissä sen siliän tien. Näyttäydyin taas koirani silmissä ikävänä mielivaltaisena takinkääntäjänä. Ärsyttää, kun on joitain pakko tehdä juttuja, mutta osaaminen ei oikein antaisi myöten. Hoitotoimenpiteistä pitäisi saada nyt kiireen vilkkaan toimiva vuoropuhelu, eikä mikään vastusteluvääntö.

Ylihuomenna meillä onkin pitkästä aikaa muuta ohjelmaa tavallisen arkemme sijaan. Suuntaamme nimittäin loppuviikoksi Kuopioon, mihinkäs muuallekaan kuin Paimenlauman tukikohtaan! Perinteitä kunnioittaen aion kaikeasta ajankäytön puutteestani huolimatta koota reissusta videon. Reaaliaikaisempaa reissaamista voi seurata Instagramissa #savunreissupäivyri

Mukavaa alkanutta viikkoa ja muistakaahan leikkiä koirienne kanssa!

Kommentit

Viikon luetuimmat

Koira ja lapset - konfliktitilanteet

Naksutinkoulutus - mitä se on?

Mikä koirarotu meille? - pohdintaa

Hormooniturkki vai kesälook?

Savu vaelluksella - Pirkan taival

100 retkeä koiran kanssa