31 maaliskuuta 2021

Maaliskuun treenikooste



Kulunut kuukausi on vierähtänyt supernopeasti - en ole ennättänyt keskittyä blogiin sen enempää kuin treenikalenteriinkaan. Vähänpuoleiset kalenterimerkinnät eivät kuitenkaan tarkoita sitä, ettei mitään olisi tehty, päinvastoin. Maaliskuussa treenattiin ja lenkkeiltiin paljon myös videoinnin ja kirjanpidon ulkopuolella. Kävin kerran kaverin kanssa vapaaharkkaamassa hallilla ja kahdesti ohjatuissa treeneissä Koirakoutsilla. Hihnalenkkeilyä harjoiteltiin paitsi omalla kylällä, myös muutaman kerran kaupungilla.

Treenimotivaatio on ollut niin kohdillaan, että pari kertaa oli haettava Savun kaveriksi vanhempieni Myy kylään. Myy ei varsinaisesti omaa mitään taitoja, mutta se on omiaan järjestämään pientä häiriösäpinää. Myös vuorotteluun Myy on tarpeellinen koira, Savu kun ei juuri koskaan joudu odottelemaan toisen koiran treenatessa. Ennen toista koiraa olisi syytä kehittää taukokäytöstä pykälää edemmäs, sillä myöhemmin omaa vuoroa joutuu odottamaan useinkin.

Muistiinpanot

Rallytoko sai maaliskuussa osakseen paljonkin huomiota. Kävimme kahdesti Koirakoutsin hallillakin; rallytokon valkkutreenissä Krista Karhun opissa ja rallytokon ratatreenissä Annika Salon valvovan silmän alla. Näistä treeneistä oli meille hurjasti hyötyä ja tällaisia tarvitsisimme ehdottomasti useammin.

Ratatreenin ensimmäinen rata meni vähän puihin, mutta seuraava kierros sujui. Kouluttaja huomasi saman minkä itse; Savu osaa liikkeet mutta häiriintyy helposti ympäristöstä ja omasta jännityksestäni. Treenilistalle siis lisää hillumistreeniä ja jännittyneessä olotilassa yhdessä leikkimistä. Ihmishäiriötreenitkään eivät olisi pahitteeksi. Kun minua jännittää, Savu uppoutuu herkästi haistelemaan maata tai saattaa mennä haukkumaan jonkun näköhavaintonta. Olisi helppo nakki saada pelkät häiriöt haltuun, mutta omassa päässä ja mielentilassa on työstämistä ihan erilailla.

Oikean puolen perusasento "liki" on aika kelpo ja aloimme treenaamaan oikealla seuraamista. Olin aivan unohtanut miten vaikeaa seuraamisen opettaminen on, mutta ihan muutaman vuoden takaa löytyy havainnollistavia sähläysvideoita esim. täältä Kun ohjaaja ei osaa 6/2017 Oikean puolen seuraaminen on itselleni lähinnä motorisesti vaikeaa ja sitä se on myös Savulle. Eikä ihmekään, onhan tässä jynssätty nimenomaan vasenta puolta miltei viisi vuotta. Oikean puolen seuraamisen tavoite on vain "kunhan koira seuraa", sillä se riittää rallytokossa. Sen sijaan varsinainen seuraaminen vaatii taas tekniikan hiomista. Aasinsillan kautta päästään Savun herkkään lihomiseen, minkä johdosta olen palkkaillut pääasiassa lelulla. Lelupalkkaus taas ei kuulu vahvuuksiini ja niinpä treenit ovat olleet asennetreeniä tekniikan kustannuksella.

Yksittäisenä edistysaskeleena mainittakoon rallytokon eteentuleminen. Se on ollut yksi epävarmimpia liikkeitämme, mutta pidemmän tauon jälkeen siitä on tullut oikein kiva. Ehdottomasti tarkkuutta kriteeriin ja palkkaamiseen.


Toko on vastaavasti jäänyt hieman rallyn jalkoihin ja ollaan keskitytty pääasiassa tukitaitoihin, kuten pomppimiseen. Seuraaminen on vähän levinnyt käsiin. Savu kyllä seuraa, mutta parempaakin on nähty ja tehty. Seuraaminen onkin tarkoitus ottaa tehotarkasteluun ja alleviivata tiukkoja käännöksiä sekä ylipäänsä tiiviimpää seuraamista.

Luoksetuloon olisi ehdottomasti saatava vauhtia. Tekniikkaa on luoksarin osalta tehty paljon ja Savun perusasento siinä onkin tarkka. Sen sijaan ravi on askellajina laukkaa useammin, mikä ei ole toivottavaa.

Tokossa tarvitisimme ehdottomasti kisatreeniä ja omatoimisesti yksinkin minun tulisi tehdä isompia kokonaisuuksia. Seuraamisen suhteen ollaankin ryhdistäydytty ja tehty myös kokonaisia kaavioita. Liikkuriapu ja paikkisseura tulisivat kuitenkin tarpeeseen.

Temppuja ja hajutyöskentelyä ei tehty maaliskuussa lajitreenien lisäksi kovinkaan paljoa. Savu oppi ristimään tassunsa ja "halaamaan" Myytä. Kahvipapuja etsittiin valtavasta purkkirivistä pari kertaa, onnistuneesti tietty. Seuraavaksi kahvipavut on tarkoitus siirtää huone-etsintään ja purkkien kanssa aletaan harjoittelemaan kolikkorahan hajua.

Hihnalenkkeily on huomattavasti parempaa, kuin alkuvuonna. Kaupungilla koko sirkuksen kanssa reippailu oli yllättävän leppoisaa, ainoastaan lastenrattaita haisteleva vastaantullut koira sai Savun rähähtämään. Kahdestaan lenkkeillessä ohitukset eivät ole mikään ongelma, mutta lasten ollessa mukana Savulla on kova tarve vahtia kaikkea varmuuden vuoksi. 

Parissa kuukaudessa on kuitenkin tehty huimia harppauksia, mutta täysin rauhallisen fiiliksen ohituksiin on vielä työtä. Ei niinkään koirassa, vaan omassa mielessä. Vaikka miten järkeilen, osa ohituksista jännittää minua enemmän ja alan epäröidä onnistumistamme. Ja sittenhän emme onnistu. En kuitenkaan enää anna äänekkäille ohituksille hirveästi painoarvoa tai anna niiden pilata koko lenkkiä. Leuka pystyyn ja ohituksia kohti.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keskustelethan asiallisesti.