30 huhtikuuta 2021

Huhtikuun treenikooste

© Essi Vuorenmaa

Huhtikuu tarjoili aurinkoa ja lämpöä, sekä tietysti taivaan täydeltä kaikkea kylmää. Lämpimien treenipäivien perusteella päätin kuitenkin trimmata Savun jo ja nyt treenikaverina onkin koiran sporttisempi versio. Hetki menee silmällä tottua uuteen turkkiin, mutta kyllä tästä koneella ajellusta tykkään enemmän kuin saksitusta. Savua ei ole siis aiemmin koneella ajeltu, mutta tänä vuonna ostimme kaverin kanssa yhteisen terän puoliksi. Sopii hyvin, sillä Savu ja koirakaverinsa ajellaan kuitenkin vain kerran vuodessa. Itse ajeltuna tulee myöskin huomioitua koira paremmin, kun ei ole kiire vaan voi panostaa omaehtoisuuteen. Savuhan ei pörisevästä koneesta tykännyt, mutta muutaman tauon kanssa saatiin homma hoidettua.

Menneen kuukauden aikana olen miettinyt arkiasioita koiran kanssa. Somea on saanut taas vähän siivoilla, sillä lukulistalleni on vahingossa eksynyt koiran palkitsemista halveksivaa porukkaa. On hämmentävää lukea julkaisuja, joissa vähätellään palkitsemisen merkitystä ja jopa väitetään, että koiraa palkkaillaan kaiken muun (kuten koiran elekielen huomioiminen) kustannuksella. Muistan toki vuosia sitten nauraneeni itsekin koiran kouluttamiselle palkkioiden kautta, mutta se johtui ihan tiedon puutteesta. Nykyään tiedän ettei kouluttaminen suinkaan ole mitään päämäärätöntä nakkien viskelyä - äkkiseltään en tiedä ketään joka edes käyttäisi nakkeja tai ei välittäisi koiransa mielentilasta. No, onneksi Savun kanssa kaiken harjoittelu on kivaa ja palkitsevaa, ajattelivat muut siitä mitä tahansa.

Huhtikuu sisälsi paljon onnistuneita treenejä, sekä toki omat möhlimiseni Savun taukokäytöksessä (Kimppatreenejä kaupungilla ja paluu taukoilun perusteisiin 4/2021). Kävimme kerran hallilla, monta kertaa kimppatreeneissä, kerran tokon kisatreenissä ja kolmesti rallytokon kisatreenissä. Ihan jo kuukauden ensimmäisiin kisatreeneihin verrattuna eilinen kisatreeni oli paljon hienompi!


Muistilista

Rallytokon suhteen saimme kuntoon eteen tulemisen, ympäri pyörimisen ja seisomaan nousemisen. Kisatilanteissa harjoiteltiin ihmishäiriöitä ja hiljaa työskentelyä. Jo muutaman kisamaisen treenin jälkeen ero oli huomattava. Oikean puolen seuraaminen on jo aika kiva, tokikaan ei kovin tokomainen. Muutama klippi on nähtävissä videolla ja onhan se vielä melko väljää ja kömpelöä, eikä pelkästään koiralta.

Savu on ilmoitettu rallykokeisiin Ikaalisiin ja Ylöjärvelle. Mikäli saamme Ikaalisista tuloksen, mennään Ylöjärven kokeessa suoraan voittajaan. Hui, totean minä. Voittajan kyltteihin täytyy varalta perehtyä itse ja tehdä uudet liikkeet jollain tasolla koevalmiiksi kaiken varalta. Onneksi pohjat ovat jo melko hyvät. Uskoisin että luokkanousun jälkeen meillä on pieni tuumaustauko kokeista, sillä en halua viedä Savua kisatilanteeseen jossa on tehtäviä, joita se ei osaa.

Lyhyesti maaliskuun treeneihin verrattuna; rallytokossa on alkanut löytyä oma, hiljainen työskentely kupla. Ja kuplassa työskennellessä Savu on ihan super.

Tokon suosikkimme on nykyään ruutu. Joskin siitä olisi syytä edetä vähän koemaisempaan ruutuun, eikä aina pelkkää lelulle juoksua. En tosin suhtaudu avoimen liikkeisiin vielä kovin vakavasti, että koulari alokkaastakin tuntuu vielä aika kaukaiselta. 

Vähän kehnon kisatreenin jälkeen on hiottu motivaatiota pitkiin seuraamisiin (rallytokossa tulee tehtyä lyhyitä suoria) ja hiottu kaukoja. Kaukot ovat kyllä ailahtelevainen liike. Savu toki osaa istua ja maata, mutta asennonvaihtojen saaminen teknisesti näyttäviksi on kyllä yksi työmaa.

Erävoittona mainittakoon pitoharjoitukset, joissa on vihdoin päästy tiskirätin pitämiseen leukakosketuksen avulla. Oon niin iloinen ja tyytyväinen että ollaan vihdoin saatu pieni läpimurto, josta edetä. Toki tiskirätin puremisesta on aika paljon matkaa puisen noutokapulan viiden sekunnin pitämiseen, mutta nyt jälkimmäinen tuntuu kuitenkin realistiselta tavoitteelta. Pelkän tavoitteellisen pitotreenin lisäksi opetin Savua vetämään pyykkejä ulos koneesta. Tempussa en ole tekniikasta tarkka, sillä tarkoitus on saada Savulle hyvä asenne puru- ja pitojuttuja kohtaan.

Liikkuri häiriöitä tehtiin jonkin verran, mutta ne alkavat olla Savulle jo helppoja juttuja. Kun tehdään tokoa, tehdään töitä, eikä ihmetellä ihmisiä. Tulipahan tehtyä muutaman superhelpot treenit, kun koira oikeasti osasikin jo.
© Essi Vuorenmaa
 

Ohitustreenejä on tullut arjessa jonkin verran, varsinaisesti harjoittelulenkillä ei käyty. Ohitukset kokonaisuudessaan ovat parempia jo silloinkin, kun minulla on pikkuväki mukana. Mopoissa meillä on vielä vähän työstämistä, mutta selvää kehitystä kuitenkin. Erittäin kivana palautteena, Savu tarjoaa itse kontaktia nähdessään toisen koiran ja pystyy nykyään syömään nameja maasta, vaikka toinen koira haukkuisikin. Pieleen mennyt tunnetila on siis pikkuhiljaa korjaantumassa.

Joitakin temppuja opettelimme taas temppuringistä. Tosin vilttiin kääriytyminen oli meille liikaa, mutta lipaisun Savu oppi nopeasti. Jos vain aika riittää, haluaisin kesäaikaan videoida kaikki temppumme. Paperille kirjatessa, Savu osaa aika paljon kaikenlaista ja turhistakin tempuista on ollu apua arjessa. Nämä ns. turhat temput ovat kivaa vastapainoa lajitreenille, jota tulee tehtyä vähän totisemmin. Temppujen opettamisessa tulee harjoiteltua itsekin kouluttamista tehokkaammin, kun virheillä ei ole niin konkreettista väliä. Virheet liittyvät lähinnä palkkion ajoittamiseen, laatuun tai suuntaan, jotka sitten vaikuttavat lopputulokseen niin etten välttämättä saanut Savusta irti sitä mitä halusin.

Iloista vappua ja kivoja treenituokioita lukijoille! 😊

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keskustelethan asiallisesti.