15 marraskuuta 2021

Kuvia, kokeita ja pentutoiveita

Kuvia eiliseltä aamulenkiltä, jolle ennätimme jo auringonnousun aikaan. Keli oli mitä ihanin, pikkupakkanen ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Äkkiä taivas meni tosin pilveen ja pelto täyttyi sumusta, jolloin siirryimme metsän siimekseen. Savu oli suorastaan mallikoiratuulella, enpä ole pitkään aikaan lähtenyt kameran kanssa lenkille.  Kameran ulkoiluttaminen onkin aikanaan tietänyt Savulle paljon temppuja ja herkkuja, ja niinpä koira tarjoili tänäänkin parhaita taitojaan.

Voi miten odotankaan lunta, pakkasta ja järven jäätymistä - lenkkimaastot laajenisivat merkittävästi. Vähän myös Savun turkin kasvamista ja paksuuntumista, joskin turkki on nyt tuuhentunut mukavasti. Edelleen olen Savua takittanut automatkoille ja pihassa oleskeluihin. Toistaiseksi se ei vaikuta silmämääräisesti olevan jumissa, mutta joulukuulle on varattuna uusi osteopaattiaika. Ellei ehditä jollekin peruutusajalle ennen sitä.


Viime päivien rallytokotreenit ovat menneet kivasti. Huomenna tehdään vielä täsmäisku treenit ja lauantain kokeeseen mennään sitten niillä taidoilla mitä sattuu olemaan. Vähän tuntuu, että olen haukkaamassa liian ison palan kakkua, mutta kokeilematta ei tiedä. Koen saavani kokeesta tärkeää informaatiota siitä, mihin pitää panostaa vielä lisää. Tuntuu, että kaikki keittiössä voitava on treenattu ja parhaan mukaan häiriöitäkin harjoiteltu halleilla.

Yksi tokokoe on vielä kaavailtuna tälle vuodelle. Vähän meinasi ahneus iskeä koularia tavoitellessa, mutta edellinen kolmostulos löi taas realismilla naamaan. Viime vuoden rallykokeiden jälkeen olen viisastunut sen verran, ettei ne tulokset treenaamatta kokeita käymällä tule. Oikeastaan siinä voi käydä niin, että koira yhdistää koetilanteen johonkin epämieluisaan, kuten liian vaikeaan ympäristöön, stressaantuneeseen ohjaajan, kokemattomuuten palkattomuudesta jne. Olisinpa malttanut mieleni jo viime vuonna, niin ei olisi ehkä tarvinnut tahkota rallytokon avoimessa luokassa kahdeksan kokeen verran.

Loppuvuoden kokeiden jälkeen teen yhteenvedon ja pian saakin jo suunnitella ensi vuoden tavoitteita. Jätän kuitenkin suosiolla kaikki koularihaaveet ensi vuoteen ja vien Savua kokeisiin vasta kun koen meidän olevan oikeasti valmiita. Hätäily ei auta, sillä koirahan on juuri niin taitava kuin ohjaajansa. Siispä ei muuta kuin harjoitusta lisää itselle.


Omaa treenaamista olenkin viime aikoina pohtinut, miten erilaista se on nykyään kuin ennen. Kaipaan jo säännöllisiä ryhmätreenejä, etenkin rallytokoon. Ensi vuonna meillä alkaa kuukausivalmennus, jolloin pääsemme vihdoin treenaamaan kouluttajan silmän alle ja hakemaan eväitä omatoimitreenaamiseen. Yksin treenaamisessa on kyllä puolensa, mutta myös haasteensa. Ihmishäiriöiden harjoitellu on hankalaa ilman muita ihmisiä. Kaupan parkkipaikka on ainakin Savun silmissä aivan eri asia, kuin treenikenttä, eikä häiriöiden työstäminen ihmisvilinässä kanna kokeeseen asti. Ainakaan vielä ei.

Yksin treenatessa olen kokenut videoinnin todella tärkeäksi, muuten en tietäisi montaakaan juttua vaikka Savun vinoista perusasennoista. Treenien puinti treenikaverin tai ryhmän kanssa olisi kyllä tervetullutta vaihtelua ja suorastaan piristystä. Itselleen tulee helposti oltua ankara, kun videon katselun jälkeen vatvon sitä ja tätä havaintoa ja pyrin purkamaan ongelmia ja haasteita yksin. Eteneminen on siis verrattain hitaampaa, kuin mitä uskoisin sen viikkotreeneissä olevan. Mutta viis siitä, koiraharrastus ja koiran kouluttaminen on kuitenkin tärkein voimavarani ja vielä se koiraa ryhmätreenienkin aika.


Tavoittelin meille koiranpentua jo viime kesäksi, mutta jälkikäteen ajatellen, onneksi meille ei pentua riittänyt. Jos asia kuulostaa uudelta, voit lukea pohjalle Islanninlammaskoira ja miten tähän päädyin 10/2020 ja Miksi toinen koira? 2/2021. Se mitä tiedän vaikkapa treenaamisesta nyt, on paljon enemmän kuin viime keväänä. On siis kiva, että ehdin työstää omaa osaamistani vielä Savun kanssa kahdestaan. Merkittävä muutos on tapahtunut myös Savun ohituksissa. Vaikka se onkin arjessamme aika vähäpätöinen ongelma, tuntuu järkevämmältä työstää se hyvälle mallille ennen kuin lenkeillä kulkee nuori koiranverso.

Sekarotuisesta rotukoiraan siirtyessä on aika iso harppaus ihan eri juttuihin. Tiesin kyllä, että sopivaa koiraa voi joutua odottamaan. Ja tiedän senkin, että uutena nobody tyyppinä jota kukaan ei tunne, olen automaattisesti kaikkien jonojen hännillä. Sitä en arvannut, miten monta pentuetta tosiaan menisi sivu suun. Mutta hyvää kannattaa ilman muuta odottaa! Tämä on vain tosi erilaista, kuin se miten olen vaikkapa kymmenen vuotta sitten soittanut myynti-ilmoituksessa olevaan numeroon ja hakenut seuraavalla viikolla itselleni koiran 😅 Toki nyt olen tehnyt yli vuoden verran pelkkää taustatyötä ja harkinnut kaiken mahdollisen hyvin tarkasti, joten sen puoleen matkassa ei ole minkäänlaista kiirettä tai hätää.

Vaikka olisi ihanaa saada viiden vuoden jälkeen talouteen pentu, ei auta kuin malttaa. Olen asennoitunut asiaan niin, että mitä enemmän aikaa kuluu, sen taitavampi olen pennun tullessa. Helposti sitä ajattelee, että "seuraavan koiran kanssa en tee näitä virheitä" samalla jättäen ne olemassa olevan koiran haasteet sivuun. Olen pyrkinyt ihan tietoisesti paneutumaan Savun kanssa ilmeneviin haasteisiin, ja sitä kautta motiovoiduin opettamaan sen turkasen kapulan pidon vihdoin (Näin opetin noutokapulan pidon 10/2021).

Arki on aika timanttista tällaisenaan, mutta kyllä Savun kanssa riittää työsarkaa tokossa ja rallytokossa. Ja hyvä niin, muuten saattaisi käydä aika pitkäksi. Savu on mitä hienoin koira pitämään ohjaajan nöyränä ja oppivaisena 💙

4 kommenttia:

  1. Te olette kyllä todella ahkeria Savun kanssa! Kiva lukea treeneistänne! Itse en ole juurikaan kilpaillut, vain yhden rallyt juuri ennen koronaa kun sattui kisat omaan kaupunkiin. Olen niin laiska matkustamaan kisoihin kun niissä menee helposti koko päivä :).
    Rallyn saloja ollaan kuitenkin juniorinkin kanssa alettu opiskella, hän tuntuu siitä pitävän ja ollaan ihan mukavasti tekemisessä kiinni.

    Alunperin ajattelin, että valikoimissa olisi ollut myös nose, mutta aikarealiteetit tuli vastaan - kahden koiran kanssa en ehdi yhtä paljon kuin yhden koiran kanssa. Aika aikaansa kutakin ja on vaan maltettava mielensä :).

    Ihanaa, pentujuttuja. Muistankin kun aikanaan luin noista islanninlammaskoirahaaveistasi. Onko sinulle vielä tietoa, koska toive voisi realisoitua? Toivottavasti se tapahtuu paljon nopeammin kuin hitaasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kommentistasi! Tämä harrastaminen ja treenaaminen on kyllä koukuttavaa vaikka ei kisaisikaan :D Meillä on jäänyt hajutyöskentely myös vähän sivuun, ei tullut Savusta sienikoiraa vielä tälle syksylle sillä toko jyräsi yli.

      Jos oikein hyvin käy, niin ensi keväällä täällä tassuttelisi pieni issikka :)

      Poista
  2. Siis jestas, VAU mikä ulkoasu täällä!! Ja ihania kuvia tässä postauksessa myös 😍 Kiva lukea pohdintaa treenauksesta ja pentuhaaveista :)

    Se oli kyllä itsellekin erilainen, jännä kokemus hankkia rotukoira kasvattajalta, kun oli tottunut sekarotuisiin joiden kanssa se koko hankintaprosessi on vähän "rennompaa". Tsemppiä odotteluun, se on kaikki sen arvoista sitten kun sen penskan lopulta saa syliinsä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, tää ulkoasu on kyllä omastakin mielestä aivan huikee! Ja kerrankin oli olosuhteet kohdillaan kameran kanssa :D

      Joo tässä pennun hankinnassa on kyllä merkittäviä eroja sekarotuisen hankintaan - ensinnäkin issikoita on tarjolla vähän keskiverto koiria vähemmän ja kysyntä tuntuu olevan valtava. Kaikesta ulkopuolisena tuntuu vähän vaikealta erottua joukosta edukseen, mutta uskon että sinnikkyyteni joskus palkitaan :D

      Poista

Keskustelethan asiallisesti.