10 tammikuuta 2022

Reaktiiviset ryhmässä -koulutuspäivä

Lauantaina osallistuin Savun kanssa Canisportilla järjestettyyn Jaana Pohjolan "Reaktiiviset ryhmässä" koulutuspäivään. Keskustelu koiran reaktiivisesta kääntyy helposti siihen että reaktiivinen koira on kiihkeä kaikkeen ja rähjää kaikelle. Tai toisaalta katsoen, "tämä koira on niin reaktiivinen ettei siitä ole tähä/tuohon". Äkkiseltään Savu ei istu kiihkeän koiran kuvaukseen, mutta reaktiivisuutta on sen reagointi jännittäviin ihmisiin. "Millainen on reaktiivinen koira?" artikkelin voi lukea tämän pohjaksi tai lisäksi.

Savu reagoi haukkumassa etenkin vieraisiin aikuisiin ihmisiin ja havaintojeni mukaan paikallaan seisovat ja meitä tuijottavat ovat Savulle vaikeimpia. Savu toki haukahtaa herkästi ja jos se ei pääse riittävän kauas sitä jännittävästä kohteesta se alkaa haukkua vähäisemmistäkin ärsykkeistä. Koesuoritukset ovat jos ei kokonaan niin osittain kosahtaneet siihen, että Savu reagoi kentällä seisovaan liikkuriin tai tuomariin. Savu ei välttämättä heti hauku, vaan saattaa suorittaa annettuja tehtäviä hitaammin ja jäykemmin - tai tehtävästä riippuen tilanne leviää käsiin ja Savu säntää haukkumaan.

Koulutuksessa saimme hyödyntää sekä rivissä istuvia että yksittäin seisovia ihmisiä. Olennaista oli (jonka usein unohdan) että palkkaan Savun poispäin jännittävästä kohteesta. Pelkän lähestymisen lisäksi teimme ihmisten lähellä Savulle helppoja tehtäviä. Olen positiviisesti yllättynyt, miten selvisimme saksalaisesta täyskäännöksestä lähellä ihmisiä, kun se on ollut yksi niin 2karkaamisriski" liikkeistä. Nytpä on työkaluja omatoimitreeneihin ja toivottavasti säännöllisemmin ihmisiäkin.

Koulutuspäivä oli itsellenikin hyvä harjoitus. Jos on vähän vaikea nimetä haasteita julkisesti, niin muiden katsellessa koiran leikittäminen vasta vaikeaa onkin. Ensimmäiset palkkauksenikin olivat tasoa kuiskaus tuulessa ja nami 😂 Heti kun sain kasattua hermoni paremmin, Savukin leikki hyvin ja lähti ylipäänsä innokkaammin mukaani. Ja varmasti kuuli palkkasanat myös, toisin kuin aluksi. Taisi jossain määrin jännittää ohjaajaa enemmän kuin koiraansa.

Savu oli koko treenin tosi hyvässä mielentilassa, eikä haukkunut oikeastaan yhtään (en laske paria ääniaaltoa mitkä vain kävelivät koiran suusta pihalle). Tämä jo itsessään on tosi palkitsevaa, mutta myös se että Savu tarjosi ihmisten lähellä kontaktia. Ja silloin kun Savu katsoi ihmisiä, se katsoi niitä hiljaa. Olisin halunnut ehtiä treenaamaan näitä asioita kaupan parkkipaikalla enemmän ja useammin, mutta selvästi vähäinenkin panostus on tuonut edistystä!

Kummasti koira ja ohjaaja oppivat uutta, kun vain viitsii tarttua toimeen. Täytyy ottaa eilen saadut vinkit käyttöön omatoimitreeneissä ja jakaa niistä videoita vaikka muillekin. Ei Savu sentään maailman aina koira ole tämän haasteen kanssa.

08 tammikuuta 2022

Talvipäivän retki

Vetokuvat © Hanna Worne

Alkuperäinen lauantai suunnitelma kaverin ja koirien kanssa hiihtoretkestä lumituiskussa vaihtuikin vetoretkeksi melkein auringonpaisteessa. Ei hullumpi vaihtoehto! Aurinko nyt ei sentään häikäissyt, mutta tavallisista retkikeleistämme poiketen, taivaalta ei satanut mitään. Hanna ja koirat saapuivat meille puolen päivän aikaan ja suuntasimme jalkasin Kyrösjärven jäälle. Pieni alkulämmittelylenkki, jonka jälkeen kytkimme koirat kelkkoihin kiinni.

Hanna karautti Kuuran ja Ranan kanssa edelle ja minä lähdin Savun ja Aurin vetäminä perään. Porokoiranpuolikas ja melkein eläkeikäinen karhukoiransukuinen koira eivät tietenkään vauhdin puolesta kilpaile riisenin ja bordercollien kanssa, mutta kyllä minä silti nautin matkasta. Valjakon nopeudella ei niin hirveästi ole väliä, hyvä fiilis tulee joka tapauksessa ulkoillessa ja koirien juostessa. Savu ja Auri kuitenkin juoksivat ja vetivät omalla vauhtikapasiteetillaan ja olen jo siihen erittäin tyytyväinen.


Savu on vetänyt pohjakunnoksi ahkiota ja toki muutoinkin liikumme paljon. Pehmeällä moottorikelkkauralla Savu ja Auri eivät olleet parhaimmillaan ja niinpä potkutteli koirien helpotukseksi. Kaksikko kyllä veti mukavasti, vaikkakin välillä menivät vain kävelyvauhtia rinta rinnan 😅 Selvästi kivaa koirilla kuitenkin oli, joskin viimeinen puoli kilometriä oli ehkä hiukan liikaa. Savu veti kaikkinensa 3,4km. Vauhtia oli siis sen verran, että matkaa taittui huomaamatta vähän överisti. Savulle olisi varmasti 2km riittänyt oikein hyvin, mutta kolmikilometrisen se jaksoi kuitenkin juosta.

Vetoretken jälkeen asetuttiin evästauolle. Pysähtyessä tuli vilu, sillä olin muutoinkin pukenut vaatetta ihan liian vähän. Vaikka vetokoirieni kanssa vauhti ei päätä huimannut, tuntui pääni silti jäätyneen järvellä käyneen viiman vuoksi. Lämmin tomaattikeitto ja jälkkäritee mutakakun kanssa pitivät kuitenkin fiiliksen kohdillaan. Sitä paitsi muistoja jää mieleen paremmin, kun tunnelma on luissa ja ytimissä, tällä kertaa oli aika jäätävä olo 😆


Hiukan vetokuvia yritettiin ottaa, mutta kamera teki taas temput tarkennuksen kanssa. Viimeksi alkuviikon retkellä (hyytävässä viimassa umpihangessa lasten kanssa lounasretkellä koska päätin niin 😂) kamera ei tunnistanut kumpaakaan objektiiviani eikä automaattitarkennus toiminut lainkaan. Aikani sisätiloissa renkkasin kalustoa ja sain putket ja tarkennukset toimimaan. Objektiivin pitäisi vielä jatkaa toimintaansa, mutta yli kymmenen vuotta vanha runko taitaa tulla piakkoin tiensä päähän. Vielä tänään saatiin kuitenkin ihan kelpo kuvia tärähtäneiden lisäksi.

Evästauon jälkeen koirat saivat jatkaa retkeä vapaina ja ihmiset potkukelkkaillen. Kelkkailtiinkin sitten toiset 3km lämpimiksemme. Muutaman tunnin ulkoilu mukavassa juttuseurassa ja koirien seuraamisesta nauttien tulikin tosi tarpeeseen. Vetotouhut on kyllä parasta, mitä koiran kanssa voi talvella tehdä. Niin se on ollut minusta ihan pikkutytöstä asti. Ja niinpä perinteitä kunnioittaen hajosi tämäkin potkukelkka, en tosin tiedä missä kohdassa. Suksia minulla ei ole, mutta hakusessa kyllä. Hiihto itsessään ei kiinnosta, mutta koiran kanssa sekin on kivaa!


Savun vetosuoritukseen olen kyllä tosi tyytyväinen. Se vähän haukkuu lähdössä ja alkumatkasta muutenkin, välillä vähän matkallakin. Siitä huolimatta se vetää tosi kivasti, eikä haukku ole kesken juoksun sellaista turhaumaulinaa vaan enemmän iloista haukkua. Ja sitä paitsi jos Savu tykkää juostessaan vähän louskottaa, niin antaa louskottaa kunhan juoksee liinat kireänä 😏 Ei sitä kaikessa tarvitse olla niin just jämptisti pilkun tarkka, riittää kun olennaiset asiat sujuvat.

Vaikka aiemmin olen potkutellut huomattavasti isompien tai nopeampien koirien kanssa, on Savun ja Aurin kanssa kelkkailu vähintään yhtä kivaa. Sitä osaa nykyään arvostaa iisimpää tahtia, kun matkasta voi oikeasti nauttia eikä vain vältellä vaaratilanteita ja arvioida riskejä 😄 Loimusta kasvaa varmasti oiva vetopari Savulle, kenties jo ensi talvena kokeillaan valjaita.

Kaikkinensa kiva ja lataava (no vähän syväjäädyttävä mut mitäs pienistä) retki. Kiitos seuralle ja toivottavasti ehditään tämän talven jäillä uudestaankin!

03 tammikuuta 2022

Tavoitteet 2022




Historiallinen hetki, sillä perinteinen joka vuoden ensimmäisenä päivänä julkaisemani tavoitepostaus on myöhässä. Vaan hyvä se on rikkoa kaavaa, ettei liiaksi ole rutiiniensa orja. Vaikka ennätän kirjoitella ajatuksiani tavoitteista ja tämän vuoden määränpäistä vasta nyt, olen näitä pohtinut ja makustellut koko joulukuun. Somessa, niin blogeissa kuin instagramissakin, useampi on kirjoittanut suhteestaan tavotteisiin. Toisille ne aiheuttavat paineita varsinkin julkisesti kerrottuina, toisille jotain muuta.

Pelkän tavotteiden listaamisen sijaan päätin kirjoittaa aiheesta vähän muutakin. Vaikka olen vuosikaudet kirjoittanut tavoitteet julkisesti, aiemmin ehkä jopa vähän uhoten, asetan niitä ensisijaisesti itseäni varten. Tykkään kirjoittaa ja pohtia, sekä olla avoin, joten minusta on ihan luontevaa julkaista tavoitteeni tänne blogiin, josta ne voi kuka vain lukea. Koiraharrastukseni alkutaipaleella tavoitteet olivat suurpiirteisiä, korkealentoisia ja epärealistisilla tulostavotteilla varustettuja. On osin vaikea asettaa tavotteita, kun ei vielä tiedä mihin on ryhtymässä. 

Esimerkiksi Savun pentuaikana kuvittelin siitä tulevan tuosta vain tokovalio. Jonkin aikaa märehdin epäonnistumistani tavoitteen saavuttamattomuuden suhteen, mutta nykyään olen asian kanssa oikein sujut. Tokovalio on nykyään henkilökohtainen tavoitteeni, ei koirakohtainen. En usko, että ihan lähitulevaisuudessakaan olen vielä niin taitava, että koirani valioituisivat tokossa. Titteli ei myöskään ole minulle enää niin tärkeä, vaan arvostan opinmatkaa ja itseni haastamista enemmän.

Olen (ainakin omasta mielestäni) oppinut tavotteiden suhteen realistisemmaksi, eivätkä ne enää ole muodostuneet elämää suuremmiksi. Olen ylipäänsä oivaltanut että epäonnistumiset ja "mikään ei mene suunnitelmien mukaan" ovat osa elämää. Aika suunniteltu aikahaarukka ei riitä tavotteiden saavuttamiseen ja se on ihan fine. Koiran elämänlaatuun vaikuttavat kuitenkin ihan muut asiat, kuin se, käydäänkö kisoissa hyvillä tuloksilla vai ei.

Tänä vuonna kokeilen ensimmäistä kertaa treenikalenteria bujotyyliin. Heti kun saan joistakin sivuista edes jokseenkin kivannäköiset, jaan ajatuksiani bujoilusta tännekin. Tarvitsin tilaa kirjoitteluun ja omaan kynällä suttaamiseen, joten edellinen vanha kalenterivihko ei ihan palvellut kuten toivoin. Saapa nähdä, mitä saan tyhjille sivuille aikaiseksi.

Viime vuoden tavoitteet saimme osin täytettyä. Saimme RTK2 koulutustunnuksen ja korkkasimme voittajan. Tokossa jäi koulari saamatta, mutta saatiin se kapulan pito kuntoon ja yksi tosi hieno ykköstulos. Tuloksista viis, kapula oli meille niin iso ongelma että olen jo pelkästään siitä ylpeä sekä erittäin tyytyväinen. Pääsimme myös irtotunneille ja ratatreeneihin useammin kuin olisin arvannutkaan. Päiväretkiä tehtiin melko paljon, yön yli reissut menivät viime vuonna hiukan pieleen ja Päijänteen ja Teijon kansallispuistot jäivät toistaiseksi käymättä. Sanoisin silti, että viime vuosi kaikkine erävoittoineen oli hyvä.

Se ajatuksista, alla ensi vuoden tavoitteet listattuna pienin selostuksin.


Savu

Rallytokon voittajaluokasta hyväksytty tulos. En tavoittele koularia, sillä se vaatisi kolme hyväksyttyä tulosta ja yhdessäkin on meille tarpeeksi. Ratakokonaisuudessa ontuu vielä yks jos toinen juttu. Kisaamisestakaan en ole aivan varma, sillä eriarvoistavaa koronapassia en tule periaatesyistä käyttämään - jätän sitten kokeet väliin, niin tärkeää kuin se minulle onkin.


TK1 sillä varauksella että kokeisiin pääsee. Jos ei ole koemahdollisuutta, niin kasataan avoimen liikkeet kuntoon. Tavoitteena olisi olla tämän vuoden aikana koevalmius avoimeen.

Kantarellien ilmaisu maastossa. Olisi huippua, jos saisin tämän tehtävän opetettua Savulle loppuun ja ensi syksynä se osaisi ilmaista sienet pyynnöstä.

Käsittelytoimissa eteneminen - ja vihdoin tännekin videota niistä.


Loimu

Yhteinen kupla ja suhde. Hamstrataan hyviä kokemuksia, harjoitellaan palkkasignaaleja ja palkkaamista, sekä tutustutaan toisiimme.

Rallytokon ja tokon pohjataitoja, joita on helppo jatkojalostaa pennun kasvaessa.

Käsittelytoimia; varusteiden pukeminen, harjaaminen ja kynsien leikkaaminen heti pennusta asti kivaksi.

Retkikoiran tärkeät taidot, kuten pitkoksilla kävely, takana kulkeminen ja taukoilu.


Yleisesti toivon tietysti että niin koirat kuin ihmisväkikin, saataisiin olla mahdollisimman terveenä tämä vuosi. Retkikuume on melkoinen, joten retkihaasteen ja uusien kansallispuistojen tutkimisen nimissä haluan päästä samoilemaan ja myös yöpymään maastoo. Koirien kanssa tietysti. Kaikki muun on sitten kirsikkaa kakun päälle.