Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläinlääkäri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläinlääkäri. Näytä kaikki tekstit

17 maaliskuuta 2024

Treenejä, ystäviä ja terveysmurheita

Alkuvuosi lähti käyntiin sellaisella rytinällä että nyt ollaan jo keväässä! Vilkasta menoa on ollut elämän joka osa-alueella vakiomäärää vastoinkäymisiä unohtamatta, joten blogi on jäänyt ihan unholaan samalla kun koirien instatilikin on ollut vähän aiempaa verkkaisempi. Piti se kuutamopostauskin laittaa tänne heti alkutalvesta no eipä mitään, parempi myöhään kuin ei ollenkaan - muutama teknisen seikan kirjaus niin se ois julkaisuvalmis 😄

Mättästään tähän taas sitten vähän pidemmän aikavälin kuulumiset koiriin liittyen, kun on tässä jo ollut taas yhtä ja toista tekemistä. Kuvia on liuta joka välissä, tsemppiä alas skrollailuun.

 
Tammikuussa meillä oli vielä hoidossa Kida ja arki kolmen koiran kanssa sujui leppoisasti. Toki talvella osui koirille yksi ripuli, Loimulle tikkuepisodi josta selvittiin pikavisiitillä eläinlääkärissä ja yksi Kidan karkureissu. Karkureissu tapahtui ihan niin että olin itse koulussa ja Kida siskollani. Oli sitten tullut joku hämmästys ja Kida oli pinkaissut naapuriin, jossa se oli otettu sisälle. Tunti ehdittiin olla huolissaan, kunnes tieto tavoitti että koira on muutaman sadan metrin päässä odottamassa hakijaa 😅 Huoletti ja hävetti, mutta näitä sattuu ja silloin avuliaat ihmiset ovat mukava asia. Yleensä se olen minä joka ilmoittelee että haettavista koirista.

Loimun tikkuasia meni niin, että se kaikessa rauhassa pureskeli keppiä lenkillä. Niinkuin aina. Niinku mun kaikki koirat kun olen ollut aika huoleton keppien suhteen. Kepakko se sitten katkesi niin että jäi taaimmaisten poskihampaiden väliin kitalakeen kiinni. Eikä lähtenyt ite irrottamalla. Hangella oli verisiä länttejä nirhaumasta ja oltiin tietysti koirien ja pikkuväen kanssa keskellä metsää. Soitto lähiklinikalla että me tullaan tämmösen asian kans heti kun täältä hangesta päästään. Loppu hyvin kaikki hyvin, tikku lähti nukuttamatta, tarvittiin vaan apukädet ja pihdịt. Jatkossa menettelen keppien kans vähemmän huolettomasti ja Loimu joko pureksii leluaan tai etsii ruokaa maasta niissä tilanteissa, joissa sille on ollut luontevaa kaluta keppejä.

Sitten tuli se onnekas sattuma että Kidalle löytyi potentiaalinen kotiehdokas. Asiat johtivat lopulta siihen, että Kida lähti tammikuun loppuessa koeajallẹ. Tosi haikeaa, koska kyllä niin ehdittiin koiraan kiintyä. Haikeaa myös ystävän puolesta, sydänhän tuommosessa hajoaa. Mutta samalla hyvä mieli siitä, miten hyvään kotiin Kida pääsị. Pikkuväki on kovasti tykännyt Kidan video- ja kuvakuulumisista. He myös edelleen saamistaan tiedoista huolimatta uskovat että Kippana tulee meille vielä joskus hoitoon. 💞

Vahinkolaukaus ja vakavaa hommaa :D

Fyysisen harjoittelun Workshop - Milka Tauru

Ah koulutuspäivät! Miten olinkaan kaivannut sosialisointia koiraihmisten kanssa ja samalla uuden oppimista. Fyysisen harjoittelun workshop järjestettiin Canisportilla ja kertonen heti tähän samaan syssyyn että seuraava on lauantaina 4.5 aiheella Tokokoiran fyysinen harjoittelu. Suosittelen osallistumaan!

Otin koirakkopaikalle Loimun ja kyselin vinkkiä meidän yhteisjumppiin. Olen jo pitkään pohtinut että pitäisi itsekin kuntoilla, mutta ei oikeen oo motivaatiota moiseen. Sitten kokeilin josko jumppaisi yhdessä Loimun kanssa niin, että Loimun rooli on olla painolevy tai tehdä jotakin omaa temppụa. Ja voi hyvänen aika urheilusta tuli heti hauskaa! En oo osaaja enkä ammattilainen, enkä saa jumppaamisestani palkkaa joten jatkossakin punnerran ihan kuinka kulloinkin sattuu huvittamaan.

Punnerruksissa haluaisin, että Loimu istuisi tai seisoisi selässänị. Vauhdilla se kyllä hyppää kyytiin, mutta en aina ole ihan perillä mitä se siellä selässä häärää. Ja koska en ole tällaisten jumppajuttujen osaaja, piti kysyä Milkalta vinkkiä. Ja hyvät ohjeet saatiinkin! Milka on tosi kannustava ja selkeä siinä, mitä just sen oman koiran kans kannattaa tehdä. Ja niin Loimu sitten alkoi harjoitella tasapainotehtäviä ja jo nyt niissä punnerruksissakin huomaa eroa!

Laitoin tuohon alla muutaman kelan instasta, niin saatte osviittaa koiran kans kuntoilusta 😄

Kalenteri on pitänyt minut siinä määrin kiireisenä, että kimppatreeneille ei ole ollut aikaa ja omatoiminenkin hallilla käyminen on jäänyt vähän vähiin. Oli meillä tietysti parin viikon remppaevakkokin, kun vessa päivitettiin tälle vuosituhannelle. Siihen perään pikkuväen synttärijärkät, koulun lähipäivät, työt ja parin sekaannussotkun selvittely, niin jo oli mehut puristettu. Kaikkeen ei vain paukut riitä samalla kertaa, eikä koiratkaan onneksi ole laittaneet lepoa pahakseen. Tokihan kotona tulee treenattu useana päivänä viikossa, että edistystä tapahtuu vaikka ei hallilla käytäisikään. 

Ilmoittauduin molempien koirien kanssa hetken mielijohteesta (oli niin kiva mainos) Seinäjoelle Tokoretriittiin. Oli kiva nähdä uusia ja vanhoja tuttuja ja ylipäänsä liuta erilaisia koiria. Vaikka sunnuntain puolella aivot oli jo ihan liian pehmenneet siihen että olisin voinut teoriaan keskittyä, niin inspiroiva reissu oli! Että kyllä sitä tästä taas toimeksi laitetaan ja näperrellään pieniä palasia kuntoon.

Koirien hotellitaitoja on kehuttava! Vaikka viereisen huoneen koira haukkui vähän koko ajan, niin jopa Loimu oli kohtuullisen hiljaa. Esimerkiksi aamupalalta palatessani sekä Savu että Loimu nukkuivat metelistä huolimatta. Kelpaa tämän kaksikon kanssa reissata jatkossakin. 💛

Koko talvea on varjostanut Savun terveysmurheet. Kiinnitin jo joulun aikaan huomiota siihen että se on väsynyt, sekä aiempien vuosien kuvia vertaillessa havahduin sen turkin kuntoon. Turkki on niukempi kuin koskaan, vähän hamppuisa ja Savu on myös palellut tänä talvena huomattavasti aiempaa enemmän. Ihossa ei kuitenkaan näy muutoksia, Savu ei hilseile eikä karvaa irtoa aiempaa enempää. Savu kuitenkin rapsuttelee ja pureskelee itseään satunnaisesti päivittäịn. Tähän havahduin etenkin yöllä herätessäni siihen että Savu raapii itseään. Rapsuttelu ei ole koiralle normaalia käyttäytymistä, vaikka Savu ei onneksi vaikutakaan olevan aivan tuskissaan. Varasin sille kuitenkin eläinlääkäriajan ja tähän tekstiin mennessä sekä verikoe- että virtsanäytetulokset eivät kertoneen oireille mitään syytä.

Viimeisimpänä Savu on sekä virtsannut että ulostanut sisälle kertaalleen, pyytämättä ulos. Kertaluontoisesti se myös hengästyi voimakkaasti ja yskäisi. Kipuun viittaa sekin, että radikaalisti aiemmasta poiketen Savu ei ole ollenkaan kiinnostunut Loimun juoksuista. Jos vielä viime vuonna Savu oli osan aikaa juoksuista hoidossa viriiliydestään johtuen, niin nyt Savun käyttäytymisestä ei voisi mitenkään arvata että kotona on juoksunarttu.  

Menee varmasti tovi, että Savun oireista saadaan poissuljettua kaikenlaista. Huomenna olemme menossa meille suositellulle eläinlääkärille. Vien samalla kolmen päivän ulostenäytteet Savusta, kun ennemmin tai myöhemmin sekin tutkittaisiin kuitenkin.

Ei voi sanoa että huoli olisi kova, mutta kohtuullinen. Tässä ollaan vähän kuin uuden edessä. Olen ollut monta vuotta hyvin onnekas hyvinvoivien koirien kanssa ja ne satunnaiset kerrat kun eläinlääkäriä on tarvittu, oireilla on ollut jokin looginen ja helposti hoidettava syy. Minulla ei ole aiempaa kokemusta tällaisesta, että joudutaan tutkimaan yhtä ja toista samalla koiran vointia seuraten. Tai tavallaan on, pitkäaikainen lukija muista miten kahdeksan vuotta sitten Tuikun ja Vilkun oireet eskaloituivat koirien lopetukseen.

Toivon että Savun oireilu pysyy nykyisellään siihen asti, että tälle löytyy jokin hoidettava syy. Koiran kipua on välillä vaikea tunnistaa: Savukin leikkii Loimun kanssa, tykkää olla lasten kanssa, lähtee lenkille ja treeneihin ja syö normaalisti. Nämä mikään edellä oleva eivät kuitenkaan kerro sitä, että koira olisi hyvinvoiva. Yhdessä tekeminen ja puuhailu kuitenkin lisää mielihyvät kokemusta, joten Savu pääsee kyllä treeneihin ja muihin mukaan, mutta saa niistä sitten aiempaa pidemmän palautumisajan.

Uudessa Koiran perustarpeet ja hyvinvointi -kirjassa on runsaasti työkaluja koiran hyvinvoinnin havainnointiin. Toivon, että olisin voinut saada tuon kirjan käsiini vaikka kymmenen vuotta sitten, niin ei olisi tarvinnut kaikkea kompastella kantapään kautta. Kirjan ovat kirjoittaneet Nina Laiho, Sofia Haapanan ja Aino Patjas, kaikki eläinalan ammattilaisia. Suosittelen ostamaan omaksi tai lainaamaan kirjastosta tätä ensiluokkaista teosta.

Ja kuten aiemmista kappaleista oli luettavissa, Loimun juoksut alkoivat! Nämä ovat ne "astutetaan sitten seuraavista juoksusta" -juoksut. Hui miten jännää! Jos kaikki menee kuten toivotaan ja saadaan pikkuisia Loimuja maailmaan, ei auta kuin ryhdistäytyä blogin kanssa. Mikään muu alusta ei nimittäin prosessoi sellaista määrää kuvia, kuin tämä. 😄

Kaikesta huolimatta kaikille meille kuuluu kaikkinensa hyvää ja tulevaisuuskin näyttää valoisalta. Aurinkoa vähän lisää, niin päästään kunnolla kevään tuntuun.

03 helmikuuta 2023

Loimu terveystutkimuksissa

Loimu kävi tammikuun aikana Hämeenkyrön Inuvetissa terveytutkimuksissa. Jalostuksellisesta näkökulmasta Loimulta kuvattiin lonkat ja kyynäret, tutkittiin polvet ja sydän, sekä peilattiin silmät. Selkää islanninlammaskoirilta kuvataan vielä aika harvoin (esim. Loimun vanhemmilta tai isovanhemmilta ei ole kuvattu), mutta halusin kuvata senkin. Toki spondyloosia ei vielä näin nuorelle koiralle lausuta.

Loimun selästä löytyikin LTV1, joka ei tule haittaamaan koiraa itseään. Jalostuksellisesti tämä vaikuttaa siten, että Loimulle mahdollisesti käytettävän uroksen selkä tulisi kuvata puhtaaksi. 

Tässä yhteydessä on kirjoitettava positiivista. Harmillisen usein kuulee ihmisten kokemuksia siitä, miten kasvattajat ovat suhtautuneet kurjasti koiran ei niin täydelliseen terveystuloksiin tai koiran tutkimiseen pakollisten tutkimusten ulkopuolelta. Oma kokemukseni on päinvastainen!

Tuota pientä merkintää selästä pidettiin tärkeänä tietona, onhan se hyvä tietää jalostuksellisesti yhdistelmää myöhemmin suunnitellessa. Loimun kasvattaja jopa suositteli, että muiltakin tästä pentueesta kuvattaisiin selät, jotta selkien tilanne tiedettäisiin laajemmin. Loimun sisko kävi luustokuvissa jo ennen Loimua, puhtain tuloksin.

Koirien terveystulokset eivät ole mitään salaista tietoa, vaan nämä Loimunkin tulokset kirjataan jalostustietojärjestelmään. Itse pidän koirien terveysasioista avoimesti puhumista tärkeänä ja arvostan myös kasvattajia jotka kannustavat tutkimaan koiria. Laajasti tutkimalla saadaan koiran terveydestä ja jalostuskelpoisuudelta siltä osin enemmän tietoa, jonka voi sitten ottaa huomioon yhdistelmiä suunnitellessa.

En ole mikään asiantuntija, mutta eläinlääkärin ja muiden koiraharrastajien kanssa keskusteltuani LTV1 on useimmin "vain tahra paperilla". Sen ei siis pitäisi oireilla kuinkaan tai haitata koiraa itseään, mutta toki se on seikka joka on huomioitava jalostuksessa.

Muutoin Loimun tulokset olivat 
lonkat B/B
kyynäret 0/0
Selkä LTV1 VA0
Silmät ok (ei näy vielä järjestelmässä)
Sydän ok, ei sivuääntä
Polvet 0/0

Kelpaa jatkaa harrastamista tutkitun Rakettiketun kanssa!

20 lokakuuta 2022

Loimu paranee - ja mitä opimme



Loimu eläinsairaalan päivystyksessä

Loimu jatkotutkimuksissa


Tänä torstai aamuna kävin Loimun kanssa Inuvetissa kontrolliverikokeissa. Loimu onkin ollut edellisestä postauksesta alkaen täysin oma itsensä. Eli siis tällainen saikkuilu ei passaa Loimulle, vaan seinät kaatuvat päälle. Klinikalle mentiinkin täydellä Rakettiketun nelivedolla vaikka äänenvaimenninta. Meillähän onkin vielä "mene uusiin paikkoihin hillitysti" harjoitukset kesken ja voi mitä hyvä mieli tuli nähdä Loimu sellaisena kuin se on; täysiä ja lujaa. Terveen Rakettiketun merkki.

Verikokeista selvisi, että tulehdusarvo oli laskenut lähes normaaliin, eli antibiootti puree. Loimun yleisvointi ja kotona mitatut normaalit ruumiinlämmöt huomioiden, normaali arki ja riehuminen jatkukoon. Antibioottikuurin Loimu syö vielä loppuun ja sitten voidaan huokaista helpotuksesta. Loimu siis pääsee kuin pääseekin lauantain valkkuun mukaan, eli vähän hallille rallattelemaan.

Aiempaa kokemusta minulla ei koirien pissatulehduksista ollut, joten onpa taas opittu uutta - ja yritin muistaa kysyä kaiken olennaisen eläinlääkäriltä. Miten pissatulehdusta voi sitten ehkäistä? Ei ihan kauheasti millään, mutta esim. Kiveton lisäravinne tasaa virtsarakon PH arvoa niin, etteivät bakteeerit pääse siellä muhimaan. 

Jos seuraavissa juoksuissa alkaa epäilyttää (nyt ei epäilyttänyt juoksuaikana), vien Loimusta virtsanäytteen. Virtsanäytteen vieminen vaikka turhaankin joka juoksusta tulee huomattavasti edullisemaksi, kuin tutkia koira varalta päivystyksessä ja sitten uudestaan ja laajemmin klinikalla. On myös miellyttävämpi hoitaa pois pelkkä  pissatulehdus, kuin antaa sen edetä munuaistulehdukseksi.

Kolme klinikkakäyntiä jättivät käteen muutakin kuin suolaisen laskun. Jatkamme Loimun kanssa pöydällä käsittelyharjoituksia. Eritoten panostamme verikokeen ottamisen ja kuumeen mittaamisen harjoitteluun, jotta nämä olisivat jatkossa vähemmän stressaavia klinikalla. Kiinnipitämistä olemme harjoitelleet jo aiemmin ja sen suhteen tutkimukset sujuivatkin aika kivasti.

Klinikkakäynti on koiralle kuitenkin aina enemmän ja vähemmän jännittävä, varsinkin jos koira on jo kipeä. Harjoittelusta on siis hyötyä, jos ei muuten niin ainakin stressiä vähentämään.

17 lokakuuta 2022

Loimu jatkotutkimuksissa



Loimu eläinsairaalan päivystyksessä 10/2022

Lukaise aiempi postaus pohjalle, sillä ihan kaikkea en tässä kertaa 😊 Sunnuntaiaamun postaamisen jälkeen Loimu piristyi merkittävästi lauantaihin verrattuna. Illalla ruokakin upposi hyvällä halulla. Pihassa ulkoillessa Loimu hieman leikkikin Savun kanssa, mutta kuitenkin pääasiassa vain oleskeli.

Itse nukuin yön melkoisen huonosti, unen rajamailla olo meni kaiken spekulointiin ja pohtimiseen, mikä Loimulla voisi olla. Lopputulemana valvoin myöhään ja heräsin aamuyöllä uuteen päivään, ilman että olin keksinyt mitään erityisen järkevää. Pohdin suolitukosta, sillä Loimu ei ole ulostanut tiettävästi perjantain (mahdollisesti lauantaiaamuna on voinut ulostaa) jälkeen. Toisaalta pyometran lisäksi myös suolitukoksiin olen koirineni tutustunut, eikä yksikään koirani ole ollut iloinen ja liikkuvainen tukoksensa kanssa.

Loimu oli maanantai aamuna lähestulkoon oma itsensä, eikä se vaikuttanut (tai vaikuta nytkään kirjoittaessa) lainkaan kivuliaalta. Suuntasimme aikaisin aamulla jo lauantaina vaaramalleni ajalle Inuvetiin. Loimu ei ole vielä ulostanut, mutta klinikalla lämpöä mitatessa peräaukosta tuli jotakin kellertävää limaa, joten kenties ripulia odotellessa. Toki, Loimu ei syönyt viikonloppuna yli vuorokauteen mitään, joten suolessa tuskin on merkittävästi massaa. Mikään maanantaiaamun tutkimuksissa ei myöskään viittaa suolitukokseen, joten en usko Loimun nielleen kiviä, keppejä, käpyjä tai muutakaan joka olisi suolen tukkinut.

Kuumetta Loimulla ei ollut klinikalla, kuten ei aiemmillakaan mittauksilla. Sen sijaan verikokeista selvisi että tulehdusarvot olivat nousseet sitten lauantain, joskaan emme tiedä olivatko ne korkeammat sunnuntaina. Toimitin klinikalle myös virtsanäytteen, mutta siinä ei tietenkään mitään näkynyt sillä Loimu syö antibioottia. Amatöörimoka 😅

Päädyttiin ultraamaan Loimu uudestaan, sillä virtsaaminen on edelleen tiheää (viiden minuutin ulkoilulla lukuisat minipissat) ja ne tulehdusarvot olivat kohonneet. Loimu ei ilahtuntu kuumeen mittaamisesta, mutta ultraan kiepsauttaminen ei ollut ihan yhtä kamalaa. Kaikkinensa tutkiminen sujui aika hyvässä yhteistyössä koiran kanssa, vaikka nyt pirteämpänä Loimu vastusteli enemmän kuin lauantaina.

Ultratessa munuaiset näyttivät hieman muuttuneilta ja altaat olivat hieman laajentuneet. Tämä voisi viitata munuaistulehdukseen, vaikka verikokeessa munuaisarvoissa ei ollut mitään poikkeavaa. Hienoista hakuammuntaa ja spekulointia, mutta teoriassa Loimulla olisi voinut olla virtsatietulehdus joka olisi jäänyt huomaamatta, jolloin tulehdus olisi päässyt etenemään munuaisiin. Tämä on täysin mahdollista, mutta tällä erää ei vielä aivan diagnoosia saatu.

Päädyttiin siihen että nostamme hieman Loimun antibioottiannosta. Saatiin mukaan myös Kiveton lisäravinne ja tulehduskipulääkettä. Jos Loimun vointi menee huonommaksi, palataan klinikalle vikkelästi, mutta mikäli tilanne pysyy hyvänä, kontrolloidaan veriarvot torstaina uudestaan.

Ulkoisesti Loimu vaikuttaa olevan varsin paranemaan päin: se touhotti klinikalla omaan tapaansa äänekkäästi ja innokkaasti, sekä söi ruokansa hyvällä halulla. En siis olisi uskonut, että tulehdusarvo olisi noussut, mutta toki antibiootti voi kohentaa Loimun oloa tulehdusarvoista riippumatta. Mikäli kyseessä on munuaistulehdus, on uutinen sinänsä helpottava että tulehdus on hoidettavissa kuntoon.

Treenit sun muut menot Loimulta peruuntuivat vähintään tältä viikolta, katsotaan kuinka käy loppukuukauden menojen. Loimun eläinlääkärikäyntiraportit jatkunevat torstaina - vakaa tunne että sinne porskutetaan hyvillä voinneilla ja yöunilla. 

16 lokakuuta 2022

Loimu eläinsairaalan päivystyksessä

Pitkä tovi olikin edellisestä päivystysreissusta koiran kanssa, peräti useampi vuosi. Vaan nyt oli vuorossa Loimu, jonka kanssa suunnattiin yötä vasten tutkimuksiin. 

Perjantaina Loimu oli normaali oma itsensä, mutta lauantai aamuyönä se oli oksentanut keittiöön. Oksennus oli aika ruohontäyteinen joten siitä en huolestunut ja laitoin aamuruuan syömättömyydenkin hetkellisen huonon olon piikkiin. Loimu oli kuitenkin koko päivän vaisu ja todella väsyneen oloinen. Parin tunnin yksinolo aikana se oli virtsannut sisälle, mikä on nykyisellään epätavallista. Lätäkössä ei kuitenkaan ollut mitään epätavallista, jos jotakin hyvää lattian sotkemisesta voi keksiä.

Loimu oli vaisu, mutta lähti kuitenkin mielellään pihaan ulkoilemaan ja ilahtui kotiin tulostamme. Pihassa Loimu kuitenkin kävi vain tarpeillaan (tosin ulostavan en sen nähnyt koko lauantaina, perjantaina uloste oli normaalia) ja sitten se istui. Loimu istuu toki pihassa joskus muutenkin, mutta sitä edeltää aina hulvaton riehuminen ja kuntoilusuoritus, ennen kuin Loimu asettuu.

Mittasin Loimun kuumeen, mutta lämpö oli normaali 37,9°C. Iltaruuaksi päätin tarjota kissanmärkäruokaa, joka on Loimun herkkua. Loimu ei tehnyt elettäkään, että olisi aikonut syödä sitä. En ollut nähnyt että Loimun vulva erittäisi mitään, mutta se oli lauantain nuollut sitä samaan tahtiin kuin juoksuisena. Juoksut olivat loppuneet pari viikkoa sitten.


Oireet listattuna

- ruokahaluttomuus

- vaisu

- takapään nuoleminen

- tihentynyt virtsaaminen


Tilastollisesti kohtutulehdus ei ole erityisen yleinen ja vielä vähemmän yleinen se on nuorilla koirilla, ensimmäisten juoksujen jälkeen. Vaan kun se on osunut aiemminkin kohdalleni koirieni ollessa sääntöjä vahvistavia poikkeuksia, aloin epäillä josko Loimullakin olisi kohtutulehdus. Olin jo varannut maanantai aamulla klinikka-ajan, mutta jos kyseessä olisi pyometra, olisi Loimun saatava hoitoa välittömästi jotta sterilointi olisi mahdollista välttää.

Niinpä lopputulemani lauantai iltana oli soittaa Tampereen Veteriin ja lähteä Loimun kanssa käymään eläinsairaalassa. Automatkan Loimu makasi/nukkui, kuten oli tehnyt aiemminkin päivällä automatkalla. Tavallisesti Loimu istuu katsomassa maisemia ainakin alkumatkan. Kaikki lauantain käyttäytymisessä oli poikkeavaa tavallisesti vilkkaalle ja eloisalle Loimulle.

Navigaattori kierrätti minua loppumatkasta hiukan ympyrää (en ollut ennen Veterissä käynyt), mutta lopulta päästiin kadun varteen parkkiin ja löydettiin opasteiden avulla sisäänkäyntikin. Uudessa ympäristössä Loimukin valpastui ja marssi reippaana kohti sisäänkäyntiä. Jostain syystä Loimua luultiin sekarotuiseksi, mutta saatiin tietoihin kuitenkin kirjattua roduksi islanninlammaskoira. Meinasi vähän naurattaa, että kun kerrankin vien klinikalle ensimmäistä rotukoiraani, luullaan sitäkin sekarotuiseksi 😂


Vaaka näytti Loimun painoksi tasan 10kg mitä pidän aivan realistisena. Siirryttiin tietojen täyttämisen jälkeen odotusaulaan ja Loimu haukuskeli yksittäisiä kertoja muille koirille. Nuutunut se oli silti ja asettuikin lopulta aika nopeasti makaamaan. Hoitajan ja eläinlääkärin Loimu tervehti iloisena, mutta tutkimusten jälkeen se vain makasi tutkimushuoneen lattialla. Eli vaikka Loimu ei oireillut niin että olisi kuolemansairas, ei se ollut oma itsensä sillä Loimu ei minuutissa osaa asettua uudessa paikassa oma-alotteisesti makuulleen. Normaali Loimu olisi säntäillyt huonetta ympäri häntä heiluen paikkoja tutkien.

Kerroin eläinlääkärille Loimun oireet ja mitä itse epäilen, ja toki että tiedän kohtutulehduksen riskin olevan pieni. Ultrassa kaikki näyttikin normaalilta, joten kohtutulehdus saatiin onneksi suljettua pois. Loimulta otettiin myös verikokeet ja tulehdusarvot olivat hiukan koholla. Loimu sai suoraan suoneen tulehduskipulääkettä ja antibioottia. Antibioottikuuri saatiin myös mukaan.

Nyt sunnuntaiaamuna Loimu söi sen verran, että sain antibiootin annettua. Ehkä ruokalusikallisen kaikkinensa. Hiukan virkeämpikin Loimu oli nyt aamulla, eikä se ole oksentanut tai tehnyt muitakaan jätöksiä sisälle. Huomenna suuntaamme heti aamulla Inuvetiin ottamaan kontrolliverikokeet.

En tajunnut yöllä ajatella virtsatietulehdusta, eikä sitä klinikallakaan ehdotettu. Ajattelin kuitenkin viedä huomenna klinikalle mukanani Loimun virtsanäytteen tutkittavaksi. Tulehduksen aiheuttaja on toistaiseksi mysteeri, mutta huojentavaa on se, ettei Loimulla pitäisi olla mitään vakavaa.

04 elokuuta 2020

Koiravieraita, terveyshuolia ja Kurjenrahkan kansallispuisto

Heinäkuu heilahti ohitsemme nopeammin kuin mihin varauduin. Saatiin pitkästä aikaa Savun kasvattaja koirineen kylään. Siinä olikin kolme melko koirankarvan täyteistä päivää. Etenkin kaksivuotias taaperomme Papu viihtyi erinomaisesti, sillä hänen suuri intohimonsa on koirien rapsuttelu ja ruokkiminen. Ja nyt niitä koiria sitten riitti. Ihan hirveästi ei koirien kanssa liikuttu sillä oli melkoiset helteet.

Myöhäisille iltalenkeille ennätin Savun kanssa monen monta kertaa. Muutama iltalenkki riistarikkaissa maastoissamme otettiin myös puhtaasti treenin kannalta. Savu meinaa välillä vähän lipsahdella kuulolta pois ja toisinaan jalat seuraavat kuonoa pikkuisen liikaa. Irti pitämisen kannalta on ihan ehdoton, että koira kulkee polulla, kuulolla ja tulee heti luo kun pyydetään. Erinomaiset irtipitotreenit saimmekin ja töihin orientoituneena Savu ohitti peurat vapaana ollessaan - etäisyys oli kyllä suht reilu. Kyllä harjoittelu ja kertaaminen vain kannattaa. Jos ei muuta niin ainakin aivojumppaa lenkin ohella.

Ryhdistäydyin ja ilmoitin meidät rallytoko kisoihin elokuun lopulle. Nyt pitäisi ehdottomasti päästä treenaamaan oman pihan ulkopuolelle. Treenien jatkamista lykkäsivät Savun terveyshuolet. Savu alkoi yllättäen ontua takajalkojaan, raapia itseään ja olipa sillä turvotustakin. Epämääräiset ja aaltoilevat oireet eivät selittyneet millään. Eläinlääkärin tutkimuksissa löytyivät vain täydet anaalirauhaset, jotka selittäisivät lähinnä takapään hinkutuksen. Saimme mukaan kutinaa hillitsevän lääkevalmisteen, sekä ulkoloisten varalle kuurin. Savu tulee myös pestä loppukesän ajan paristi viikossa (olispa tätä harjoteltu joskus). Oireet hävisivät naps vain, ihan kuten alkoivatkin. Tällä viikolla jatketaan siis arkea normaalisti.

Marjametsissä on viihdytty isoilla ja pienillä porukoilla. Viime viikolla kävimme myös pitkästä aikaa retkellä. Kurjenrahkan kansallispuisto oli meille uusi ja aikalailla viimeisiä kansallispuistoja, joissa pystyy käymään päiväseltään. Loput meille vieraat kansallispuistot ovatkin sen verran kaukana, että yöreissuja suunnitellaan. Savojärven kierros oli kaunis ja sopivan mittainen. Vauvamme Pipa oli minulla mukana, joten niin automatkoja kuin kävelyäkin tauoteltiin vähän sen mukaan. Oli mukana toki pentukoirakin, joten ihan joka tauko ei mene vauvan piikkiin. Kurjenrahka oli maisemiltaan niin silmää miellyttävä, että pistäydyn varmasti toistekin tutkimassa paikkoja.

Kuulumisista tuli nyt hieman typistetyt kaiken ajanpuutteen ja unettomien öiden johdota. Koirarotupohdinnat ovat edenneet tai ainakin kehittyneet ja niistä tulen kirjoittamaan oman tekstinsä.

24 maaliskuuta 2017

Eläinlääkärin vakkariasiakas



Lounan juoksut oli ja meni, vähän puolihuolimattomasti niitä seurailin. Sitten ne ikään kuin alkoivat viikon kuluttua uudelleen. Ehkä eivät olleet loppuneetkaan vielä? Hyvin nopeasti Louna alkoi kuitenkin vuodon lisäksi myös virtsata sisälle, sillä juominen lisääntyi. Yhdessä yössä koko värkki oli turvonnut ihan valtavaksi, huomattavasti isommaksi, mitä se juoksujen aikana oli. Koira itsessään oli pirteä ja ihan hyvinvoivan oloinen. Tarkemmin tutkailemalla koin ultran aiheelliseksi, sillä verinen vuoto oli muuttunut epämääräiseksi.

Lähdettiinkin heti keskiviikko aamupäivästä klinikalle tutkimuksiin. Louna ultrattiin ja näkymän ja oireiden perusteella diagnosoitiin pyometra, eli kohtutulehdus. Kyseisellä klinikalla ei kuitenkaan sinä päivänä ollut leikkausaikoja, joten siirryimme toiselle paikalliselle asemalle. Olin pitänyt Lounaa jo valmiiksi ilman ruokaa, jotta se olisi mahdollista leikata heti, jos tarve sitä vaatisi.

Leikkauspöydälle Louna sitten päätyikin. Ei meinannut rauhoitusaine millään vaikuttaa, joten annosta lisättiin. Jätin koiran klinikalle ja jäin odottelemaan soittoa kaupungille. Muutaman tunnin kuluttua kävin kysymässä tilannetta, mutta Louna oli edelleen leikkauspöydällä. Leikkauksessa oli ollut kuulemma komplikaatiota, jonka vuoksi toinenkin eläinlääkäri oli jouduttu hälyttämään paikalle. Munajohtimet/-sarjat olivat kuulemma alkaneet rajusti vuotaa verta ja niiden operoimiseen oli tarvittu vähän apua.

Illan jo tullessa, sain Lounan mukaani. Tokkurainen heppu laahusti autoon ja nukkui koko illan. Puolen yön jälkeen heräili ja vinkui muutaman tunnin taukoamatta, eikä suostunut syömään tai juomaan. Ilmeisesti melko paha olo. Antibiootit ja kipulääkkeet saatiin mukaan ja nyt tuo elohiiri voi jo oikein mainiosti. Haava on iso, mutta ei tunnu häiritsevän. Kauluri ei Lounalla pysynyt millään virityksillä ja jesarilla tuunattu suojapukukin meni yön aikana suikaileiksi. Ei muuta kuin vahtimista vähän enemmän, onneksi on viikonloppu edessä.

Tikkien poistoon sitten reilu viikon kuluttua ja sen jälkeen saa taas liikkua normaalisti. Loppu hyvin, kaikki hyvin, onneksi. Alkavat paikalliset eläinlääkärit olla tuttuja ja aina mennään isompaa operaatiota tekemään. Noh, sterkka oli jo varattu, tulipa hoidettua vähän etukäteen. Nyt ei ainakaan tuo tulehdus tai muutkaan vastaavat uusi, kunhan vain toipuu, niin saadaan jatkaa normiarkea.

Louna muutoin on oma itsensä, iloinen hymyhuuli ♥

01 lokakuuta 2016

Nautin vapaudesta, kuin villi pohjatuuli



Jopas on ollut kiirusta. Viime viikon perjantaina Savu kävi tosiaan Lunan seurassa koirauimalassa. Siellähän ne polskuttelivat. Mitä nyt lappalainen meinasi jäähä noutajarötkäleen alle. Pariinkin kertaan. Luna osoittautui oikeaksi vesipedoksi ja pääsee toistekin matkaani. Raskastahan tuo uiminen ja on vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Tottumattomana uijana (ensikertalaisena) ja stressimahaisena Luna tyhjensikin suolensa heti ulos päästyään. Ja ulos mentiinkin aika juosten.

Keskiviikkona oli Savun viimeinen pentu-uinti. Enää ei tarvita uittajaa altaaseen, vain pieni avustus rampilta, kun pikkumies meinaa aina vähän lähtöä empiä. Tasaisen varmasti ui ja nyt jaksoi jo hyvin tunnin aikana ne kokonaiset kolme altaan mittaa. Savu on uinnin ohella tottunut myös suihkussa käymiseen, kun koira tulee joka kerta pestyä pari kertaa.

Savu kävi viikolla myös tehosterokotuksilla, nyt kelpaa liikuskella ihmistenilmoilla. Painoakin oli tullut miltei kolme kiloa lisää, Savu painoi 7,85kg. Luihu se on kuin mikä, vaikka syö yhtä paljon, kuin Tuikku. Koipia se sen sijaan on kasvattanut. On se toki vielä ihan pikkuinen kaikinpuolin, rakenteeltaan kyllä mukavan jäntevä.



Nyt loppuviikosta Luna tulikin meille hoitoon, johan minä jo mötkistä tänne vähän odottelinkin. Eilen kävin pupsien kanssa sänkkärillä ja lähimetsässä samoilemassa. Ihana pikkujoki löydettiin, aivan satumainen menninkäisten venereitti tuolla kuusimetsässä. Valosalla ilmalla aion tutkailla tuota paremmin! Pennut ylittivät virtauksen sujuvasti, olihan se matala. Sänkkärillä meno villiintyikin täysin, kun kaksikko rallatti hullunmoisesti pallon perässä.

Tänään aamulla oli niin huikea keli, että lähdimme Tiinan kanssa vanhoille lenkkireiteillemme Ylöjärvelle. Postista kotiutunut GoPro pääsi ensi kertaa testiin ja alla video lenkistämme. Kovin erikoista nähtävää videolla ei ole, sillä kapistuksen käyttö vaatii vielä harjoittelua. Siitä huolimatta olen tyytyväinen hankintaanii. Vielä jos valjaat ja kepin hankkisi tuota varten, niin alkaisi olla bueno.

Koirilla meni keskinäisesti oikein mukavasti. Savu oli tilannepoliisina ja ryntäili muiden perässä. Jedi juoksuttti Lunaa oikein antaumuksella ja laiskanpulskea möhis olikin ensimmäisenä aivan raato. Rinteillä juoksentelu, kivillä pomppiminen ja lätäköissä rämpiminen oli raskasta. Kömpelönä koirana Luna vielä liukastui kurakkoon ja pyöritti Savunkin siellä liejussa. Neiti ja poika jotkut, saattoivatkin joutua kylpyyn...

Illan tullen keiteltiin vielä kanafilettä ja porsaan sydänsä. Savulle naksuttelin haukottelu temppua (niin porokoiran juttu!), peruuttamista, pyörimistä ja tasapainoilua. Haastavaa tuntuu olevan reiteni päällä pysyminen neljällä jalalla. Jalkani on vähän turhan tikku ja Savulla aika paljon intoa ja vauhtia. Noh, hiljaa hyvä tulee ja tasapainokin kehittyy. Herkuista laitettiin puolet talteen huomista varten. Päästään Janikan kanssa metsään ja treenailemaan. Kumpainenkin junnu pääsee mukaan tössöttämään.