Rallytokon pyörteissä

Me ollaan ihan hurahdettu tähän lajiin, vaikka ei olla vielä kauan edes treenailtu. Mulla löytyy vasta alla olevista postauksista mainintoja rallytokosta

Suoran linjan säheltäjä

T-duo opiskelee

Viimein aikaa

Ihan uutta

Siinä siis pieni tilannekatsaus kaikille että ollaan lajissa tosi alussa. Tämän vuoden tavoitteena on lähinnä oppia kohtalaisesti ainakin melkein kaikki ALO luokan kyltit ja päästä hyväksytysti joulukuun mölleistä läpi. Suurin ongelma lienee se, muistaako kaksijalkainen mitä kyltit meinaa :D Perus jutut, käännökset, istu, maahan, ympäri kiertämiset ja semmoset menee ihan jees (Tuikku vaan kieroilee), mutta kyltit joissa on paljon tekstiä tai vähänki jotai epäselvää, nii mulla menee helposti sekasi. Just tänään tajusin pujottelun väärin, meni muuten hyvin mutta väärästä suunnasta. Eli itse täytyy vähän enemmän keskittyä noihin.

Sen sijaan Tuikku tykkää lajista hurjasti, koiralla on vire ihan katossa kun näkee että otetaan treenihihnaa ja pantaa esiin. Fiilikset kattoon nostaa dummy, sekä hikisukka, unohtamatta tietenkään vanhentunutta juustoa taskussa. Sellaisista herkuista on iloiset treenit tehty... Suurinpiirtein kaikki kyltit on nyt kokeiltu ja käyty ainakin kertaalleen läpi, liki kaikki ovat myös videolla. Vuoden loppuun mennessä aion ottaa kaikki videolle, niin näkee missä mennään :)

Nyt seuraava harjoitus onkin varmaan se, että opettelen muistamaan kyltit ulkoa ja harjoittelen teorian kuntoon. Tuikun kanssa jynssätään suorassa liikkumista, etenkin kun peruutan ja sen tulee istua eteeni. Tätä harjoittelemme ruokinnan yhteydessä. Ongelmana on lähinnä se, että Tuikku tarjoaa siinäkin sivulle tuloa ja tulee sivulle kuitenkin vain puolittain:D Onnistuneitakin suorituksia olemme siitä liikkeestä saaneet, mutta koira tarvitsee lisää varmuutta. Alla video tämän päivän treeneistä

Suoran linjan säheltäjä

Kun kerran pyydettiin postauksia tiheämpään niin pahoittelut, nyt tulee. Kyllä tämä ensi viikolla hellittää, kun joudun taas koulun penkille, päivittyy korkeintaan pari kertaa kuukaudessa. Sen sijaan taideblogiin jää enemmän aikaa, kun koulusta saan materiaalia sinne. Unohdetaanpas turhat jaarittelut ja marssitaan asiaan. Rallytokoa treenailimme, hyvin reippaasti ja innokkaasti, sormet ja tassut kohmeessa tuolla valkeassa loskamössössä. Sitä kunnon talvea odotellessa...

Treeni-intoa tosiaan pukkaa ja yksitellen vähintään kerran viikossa olen rallyliikkeitä hinkannut. On tehty tekemisestä hauskaa, hassuteltu, olen järjestänyt Tuikulle ihan tosi huippuja makupaloja. Jotenkin koiruus on alkanut touhuamaan ihan mahtavalla, erilaisella vireellä. Intoa on välillä jopa liikaa, mutta ei koskaan haitaksi asti. Juusto ja nakki ovat ehdottomat lempparit, mutta dummy leikit vievät voiton. Treenaamiseen on nyt hankittu omat varusteetkin sävysävyyn. Viime talvena itselle Berran treeniliivi, nyt Tuikulle vaaleanpunainen puolikurra (saa myös ei kuristavaksi) ja Hurtan - vaaleanpunainen sekin - pyörötreeniremmi.

Tähtäimessä meillä on 6.12 olevat möllirallyt, jos saadaan kaikki liikeet kertaalleen testailtua ja treenattua kuntoon. Mutta nyt kyssäri lukijoille, saako mölleihin osallistua koira, jotai ei ole sirutettu/tunnistusmerkitty?

Aloteltiin hommat taas kunnon retuutusleikeillä ja sitten perusasentoa testaillen. Alan olla perusasentoon tyytyväinen, se on suora. Siis omaan makuun, siihen nähden, mitä se oli joskus. Tuikku myös tulee melko tiivisti viereen, mikä on tosi kiva. Ennen se jäi kieroon tai sen joutui ohjaamaan valtavalla käsimerkillä, nyt riittää jo pienempi merkki, vaikka edelleen täytyy ohjata. Harjoiteltiin liikettä joissa otetaan askel, koira istuu, askel koira istuu jne. Totesin että homma ei suju ilman seinää, liitin teille mukaan videon, jossa teimme harjoitusta ilman seinää, seinän kanssa meni mun mielestä tosi kivasti :) Ei auta kuin harjoitella. Istuminen ja koiran kiertäminen otettiin myös ja huomenna treenaillaan lisää. Muutama iloinen perusasennon suorittaja teille :) Tuikulta märät pusut lukijoille ja itse alan valmentautua alkavaan kouluviikkoon... Täytyy aloittaa tämä psyykkaaminen ajoissa

Hauskanpitoa

Tänä vuonna menimme Tuikun kanssa Viljakkalaan treenailemaan. Eve ja Emmu tulivat Taren kanssa ensin pellolle, jossa koirat saivat riehua. Viileä ja kuulas syyssää ja viimeiset auringonsäteet... Tare oli kasvanut hurjasti ja leikkiminen Tuikun kanssa sujui. Tuikku viiletti ympäri peltoa ja oli aivan innoissaan. Pitkästä aikaa pääsi sekin riehumaan kunnolla. Muutama kuvanen kaksikon leikeistä

Syyskausi korkattu

Syksyn vetotreenit on nyt korkattu. Vedettiin Tuikun kanssa viisi pätkää yhteensä, kolme oli tavoite, mutta kaksi meni vähän pieleen, niin otettiin sitten ylimääräsiä pätkiä. Alku tökki, koira ei tajunnut yhtään mitä pitikään tehdä, lönkytti vain tietä pitkin, johon siskoni oli palkan kanssa mennyt. Yritettiin saada Tuikku syttymään niin, että pikkusisko sitten kauempana huusi koiraa. No siitä ei ollut apua yhtään, ei meille tullut mieleen että se huuto kaikuisi ympäri soramonttua. Koira hämmentyi täysin ja ihmetteli, mihin suuntaan piti vetää. Loppusuoralle sain Tuikun yllytettyä ja sitten oltiin asian ytimessä.

Yhdellä suoralla meinattiin kääntyä ihan ylimääräisestä risteyksestä ja toisella kertaa mennä marjastajan mukaan. Hienosti kuitenkin selviydyttiin ja koira pysyi lapasessa. Viimeisin suora sisälsi kaksi mutkaa ja ylämäen. Mikään tykki Tuikku ei ole koskaan ollut ja nytkin alku oli hidas. Loppua kohden painoi täysiä ja ylämäessä oli ylivoimaisesti parhaimmillaan! Hieno piski!

Niin valtava Sulo

Lähdettiin Nikon ja Tuikun kanssa Lielahteen, mätsäreihin. Kamera mukaan, tarkoitus kuvailla vain tällä kertaa, ei lähdetty Tuikun kanssa osaa ottamaan, kun ei seropikehää --> menee niin kauan, koska isoissa koirissa paljon osallistujia. Kuvia räpsyttelin vähän joka kehästä ja poikkis oli sitten naulakko, koiranulkoiluttaja sun muussa virassa, mitä sitten keksinkään.

Ei me kuitenkaan ihan muuten vaan mätsäreitä raahauduttu valokuvaan. Paikalle nimittäin saapui yksi Tuikun pennuista, Sulo, pienenä Blueberry. Meiltä lähtiessään näytti tältä, meillä kerran käydessään tältä ja nyt poika painaa reilut 40kg! Komea poika, todella iso. Kumpikin piski ratkesi riemusta ja persoonallinen hali-pureskelu leikki alkoi taas. Kehässä Sulolla meni myös mukavasti, SIN4 oli pojan ensimmäinen tulos :)

Käveltiin Nikon kanssa vielä Hesburgeriin ja käytiin tilaamassa sapuskaa. Tuikku käyttäytyi hyvin, otti ihan lunkisti eikä pahasti kytännyt meitin ruokia. Se vois kohta olla Hese maskotti :D

Äiti & sen poika

Jäljet radalla

Tänään oltiin Tuikun ja Hukan kanssa sprinttikisoissa Kaupin vinttikoiraradalla. Ida oli ollut meillä yötä ja avustaja olikin tarpeen. Reipas kookas pentu kiskoi hyvää tahtia ja oli Hukka varsin kiinnostunut ympäristöstäkin :D Siinä lenkkeiltiin kaksikon kanssa ja seuraan liittyivät pikkupaimenet Baco ja Kajokin. Lisää tuttuja petsieläisiä virtasi paikalle hyvää tahtia. Ensimmäinen koira starttasi tasan klo 10.00. Koira kääntyi takaisin ennen maaliviivaa ja juoksenteli sikinsokin, maalin asti kuitenkin päästiin, loppujen lopuksi. Paikalla oli väkeä ihan kiitettävä määrä, pieniä koiria muistan kuulleeni numeroon 28 ja isoja ainakin 40? Ellei enemmän, hurjasti kuitenkin porukkaa.

© Janita A.

Viimein tuli se odotettu oma vuoro, Tuikku kilpaili numerolla 110. Innoissaan jäi noutajamix odottamaan kanssani lupaa lähteä. Ensin Tuikku juoksi haistamaan viereen vedettyä viehessä, mutta nopean tarkastuksen jälkeen jatkoi matkaa. Ja se juoksikin lujaa, en ole koskaan nähnyt Tuikkua juoksemassa sellaista vauhtia. Siististi täysiä loppuun asti. Aika 9.55 sekuntia ja huippunopeus 45km/h. Olen kyllä tyytyväinen, ei tuolla rakenteella kovin paljon lujempaa mennä.

© Janita A.

Hukka juoksi numerolla 131. Jos sitä voi juoksemiseksi sanoa. Ei kovin ollut lähtö innokas, viehe ei kiinnostanut yhtään. Hassuttelija hyppäsi aitaa vasten kurkkimaan katsojia ja kameramiestä. Sitten se lönkytteli kanssani kohti maalia, mutta viime hetkellä piti vielä moikata tutkamiestä, joka otti Hukalta huippunopeutta. Tämä huippunopeus ei tosin taida paikkaansa pitää, kyllä tuo lujempaakin pääsee. Aika Hukalla 25,52 sekuntia ja nopeus 22km/h.

Kaikin puolin kuitenkin mukava reissu ja pikapuoliin ehdittiin Hiisiäkin siinä moikata :) Täytyy kyllä ottaa sprintit uusiksi, kun uudestaan lähellä järjestetään!

Niin ihana hukkapala

Hiihtolomalla on tämä kaveri meillä viimeksi yöpynyt. Nyt saapui Hukka perheensä kesälomareissun ajaksi meille hoitoon. On kyllä taas pentueen yksi toinen ääripää, hirmu kookas, painoa reilu 37kg. Ikäähän jätkällä on tasan 8kk. Lepposa ja leikkisä, ei ihan niin reipas kuin Tuikku. Mikä on toisaalta ihan kivakin, koska rauhallisuudestaan huolimatta tämä köntys juoksi minulta jalat alta. Kaikinpuolin kyllä aivan ihana lössykkä, hirmu hauska ja huumorintajuinen heppu :D Tässä pikku kuvasato. Huomenna saapuu Ida yökylään ja lauantaina lähtevät Tuikku ja Hukka Kaupin vinttikoiraradalle sprinttiin :)

8kk - 37kg