29 toukokuuta 2014

Suunnistus kannatti!


Löydettiin uusi uittopaikka Tuikulle, kuten näkyy. Reiluna koiranomistajana en viitsi koiraani viedä ihmisten uimarannalle enää. Siispä kartta kouraan ja selasin siitä meille lähimmän järven. Sen piti totta kai olla koiraa isompi lätäkkö ja lähellä, sekä ehdottomasti hiljainen, jossa ei olisi mökkejä tai tietä lähellä.

Tuo lampi on todellakin keskellä metsää, matkaa tulee vain noin 2km. Ihanaa seutua ja mukavaa maastoa, kerrassaan mahtava löytö. Kyllä nyt kelpaa taas hölkytellä uimaan.

14 toukokuuta 2014

Kuntokuuri starttasi, viimein

Tosiaan, kuten arvasin, lykkääntyi tämä meidän urheilun aloittaminen. Jos joku siis on ihan pihalla, niin täällä suunnitelmani. Olin siis ensin mahatauti toipilaana ja tällä viikolla tuli yllättäviä menoja ja muuta ohjelmaa, joten ma-ti en ehtinyt tehdä koirien kanssa oikeastaan mitään.

Tänään kuitenkin päästiin tositoimiin, ensimmäisenä Tuikun kanssa pyöräilemään. Reippaalla ravilla päästeltiin koko lenkki, alkuun melko lyhyt. Tosin homma ei ollut mitenkään kevyttä, sillä 300metriä pyöräilimme sammalpohjalla, aivan risukossa. Hmm, siinä meni kymmenisen vuotta sitten polku... Yksi isompi ylämäki ja raskas sammalosuus, siinä oli näin ensimmäiselle kerralle tarpeeksi rutistusta ja tasapainoilua.

Säätila 8,1 °C, aurinko paistoi
Matka n. 2,3km
Aika n. 15min


Pidin itse puolen tunnin laiskottelu tauon ja lähdin sitten hölkkäämään Maisan kanssa. Mentiin vain pururata ympäri, koiran ravatessa. Täytyy sanoa, että hölkkääminen teki itselle tiukkaa, varmaan tuntuu huomenna!

Matka n. 2km
Aika n. 20min

Yritän päästä perjantaina heittämään samanmoiset lenkit, kun eivät olleet mitenkään ylivoimaisia. Etenkin pyörällä on kevyt mennä (jos ei siis lähde tuonne metsään). Huh, täytyypi vielä muistaa venytellä.

10 toukokuuta 2014

Kuraveriset lentää



Reissattiin Kpäähän moikkaamaan Hiisiä ja tämän jälkeen vietettiin ilta poikkiksen porukoilla. Pääsi Tuikku leikkimään cavalieri Madden kanssa. Koko päivä tuli autoiltua ja Tuikulla oli kova hinku etupenkille Nikon syliin. Ihan hyvin se kuitenkin takana pysyi ja lopulta alkoi nukkumaan.

Ei sovi unohtaa, että huomenna on äitienpäivä! Onnea siis Tuikulle, yhdeksän pennun mamma! Ja Klaaralta onnittelut Ikaalisiin Turrelle ♥

21 huhtikuuta 2014

Näytön paikka



Jännitystä taas kerrakseen, kun lähdettiin Mersulla reissuun. Tuikku matkusti hienosti, niin riemulla kuin poikaystävän autoon hyppäsikin. Sitä oltiin niin ylpeenä takapenkin valtiaita. Pikkusen meinasi tulla vanhassa autossa kuuma, onneksi oli lyhyt matka. Saavuttiin kisapaikalle taas paria tuntia ajoissa, käytiin lenkillä ja hengailtiin hallissa. Tuikulla oli hyvä vire päällä, se on aina ihan innoissaan kaikesta, kunhan Niko on paikalla. Ilmottauduttiin Alo luokkaan ja odoteltiin omaa vuoroa. Tuloksen saatuamme, totesin että taisi olla tavoitteet meidän treenimäärää kohden vähän turhan korkealla... Hyväksytty tulos kuitenkin ja toivottavasti päästään pian starttaamaan uudestaan. Nyt nimittäin hoksasin itse syyn koiran hidasteluun ja haahuiluun, laahustan itsekin tuolla kentällä. Treeneissä mennään paljon lujempaa ja koiralla säilyy into.


Tulos 78/100p ja 3.14min
Tuomarina Krista Karhu

Lähtö -1p ohjaajavirhe, suorituspaikka
Koira eteen, oikealta sivulle, istu -1p nuuskii kylttiä, taluttimen kiristyminen, vino, -3p uusinta
360C oikeaan
Spiraali vasempaan -1p puutteellinen yhteistyö
Koira perusasentoon, yksi askel, istu, kaksi askelta, istu, kolme askelta, istu -1p vino, ohjaajavirhe, -3p epätarkasti suoritettu tehtävä
Istu, kierrä koiran ympäri -1p vino, ohjaajavirhe
Saksalainen täyskäännös -1p ohjaajavirhe
270C vasemmalle -1p Koskettaa/nuuskii kylttiä
Askel oikealle
Käännös vasempaan
Pujottelu edestakaisin -1p taluttimen kiristyminen, koira pois asennosta enemmän kuin 0,5m
Käännös oikeaan
Koira eteen, vasemmalta sivulle
Koira eteen, yksi askel, eteen, kaksi askelta, eteen, kolme askelta, eteen -1p vino, -3p ohjaajavirhe (eri mittaiset askeleet)

Kommentteja: Kiinnitä huomiota suorituspaikkoihin :)

Ihan en noista kaikista ohjaajavirheistä tiedä, että mitä niissä on tapahtunut, mutta ilmeisesti aloin suorittamaan kylttejä liian aikaisin/myöhään. Ja jostain syystä Tuikku tarjosi kentällä kovin vinoja perusasentoja, vaikka se on juuri saatu suoraksi. Sen lisäksi se koetti kesken radan moikata tuomaria. Pääasiallisena tavoitteena mulla oli kuitenkin lopettaa hihnan nykiminen, tällä kertaa tulikin onneksi vain kahteen otteeseen merkintää taluttimen kiristymisestä.


Rallittelun ja tulosten jaon jälkeen me suunnattiin kohti Lielahtea ja Viirapuistoa. Siellä meitä Peppi ja Ketku jo odottivatkin ja koirat pääsivät leikkimään. Sen tarpeessa Tuikku olikin. Kyllä oli illalla väsynyt piski auton perällä nukkumassa.

15 huhtikuuta 2014

Hyvänmielen treenit







Iloiset rallytokotreenit takana, sillä viikon päästä on startti ALO luokassa. Vähän perusasentoo, seuruuta joka suuntaan ja erilaisia käännöksiä. Palkkana leikkiä ja kyllä Tuikku nautti. Parin kilometrin laiskottelu lenkki päälle ja kotona harjailua, hyi tuota pohjavillan määrää. Treenit menivät tosiaan kivasti ja lelu on ehdottomasti paras palkka tuolle. Nami on sellainen tarkkuuspalkka, mutta kunnon revittelyleikit saavat tuohon hurttaan vauhtia. Perusasento pelaa kivasti ja seuruukin ihan jees, käännöksissä toisinaan vähän nukkumista havaittavissa. Oi oi, toivottavasti startissa homma toimisi...

No mutta sitten blogista itsestään, Koiria maalta -blogi on nyt nykyisellä nimellään porskuttanut kohta puolikkaan vuoden. Melko nopeasti sain blogin vauhtiin ja ulkoasuun ja sisältöön alan pikkuhiljaa olla tyytyväinen. Olen pyrkinyt monipuolisesti laittamaan sekä kuvia, että tekstiä ja suuret kiitokset kaikille palautteen antajille. Sata lukijaa häämöttää jo mittarissa ja mietin että kun kolminumeroinen luku tuonne kilahtaa, olisi jonkin pikkukivan aika. 

Loppuun vielä muutama otos pikkuhöntistä Maisasta, joka meni ja hyppäsi järveen. Totesimme yhdessä tuumin (koiraa onkiessani), että vesi on kylmää ja vielä ei hetkeen mennä uimaan.




13 huhtikuuta 2014

Rescuet & kodinvaihtajat

Päivitys 17.01.2015

Viime syksynä kysyttiin mielipidettäni kodinvaihtajista ja rescueista. Tässä nyt pitemmittä selittelyittä kerron omakohtaisen mielipiteeni rescueista ja kodinvaihtajista, kun niitä on mulle enempi vähempi toisinaan suositeltu.

Totuushan on, että ulkomailta (Viro, Espanja jne.) tuodut koirat eivät minua hirveästi houkuttele tai henkilökohtaisesti kiehdo. Ajatus varmasti hieno, mutta en tajua sitä, miksi ulkomailta pitää rahjata Suomeen rescue, kun yhtälailla täällä on kodinvaihtajia ja rescueita. Itse kammoan ulkomailta tulevia tauteja, oli rokotukset kunnossa tai ei, rajan ylittävä koira voi silti olla kantaja. Koiria tuntuu mielestäni olevan Suomessa kuitenkin ihan riittävästi, joten miksi tarvitsee ulkomailta hakea rescue? Tuontikoiran vielä tajuan jonkin asteisen jalostuksen vuoksi. 

Tietysti etelänmaista tuotavat koirat ovat rakenteeltaan usein eri luokkaa ja ulkonäöllisesti "kauniimpia", kuin Suomen kookkaat ja vankat metsästyskoiraristeytykset. Niinpä, moni vetoaa usein siihen että Apula ja eläinkodit Suomessa ovat täynnä ongelmakoiria, metsästyskoiria tai muuten vaan juuri itselle epäsopivia koiria. Juuri sen vuoksi se koira on pakko hakea ulkomailta, sillä "juuri sieltä löytyy juuri minulle sopiva koira". Anteeksi sanakäyttö... Ensinnäkin meidän mummon koira kumoaa tuon metsästyskoiraväitteen aika hyvin. Kodinvaihtaja sekin, ei mikään ongelmakoira (mitä nyt haukkui herkästi) ja pieni kuin mikä.

Toista koiraa unohtamatta, pieni, puhtaasti seurakoira ja pitää ihmisistä. Miksi vastaava rääpäle pitäisi "pelastaa" jostain maailman kolkasta? Mitä nyt katsellut, niin yllättävän paljon etsitään nuorille tai aikuisille cihuille tai chihumixeille koteja. En usko, että kaikille edes riittää kotia.

Itse tuskin koskaan tulen ulkomailta koiraa ottamaan, mutta kodinvaihtajille haluaisin myöhemmin tarjota koteja. Ihan jo siksi, että se on mielenkiintoista. Luoda suhde valmiiksi aikuiseen koiraan ja alkaa opettamaan sitä ja ikään kuin kuntouttaa, jos siihen on tarvetta. Mieluiten ottaisin kodinvaihtajan perheeltä, koiran kotiympäristöstä, en yhdistyksiltä. Ennen koiran otto päätöstä koiraa on tietysti hyvä käydä katsomassa, jotta tietää, mitä on ottamassa. Me kävimme katsomassa mummon koiraa kertaalleen ja se kävi meillä vierailulla ennen päätöstä ottaa se mummolle.

P.S. Itse en myöskään yleisesti ottaen suosittelisi rescueta tai kodinvaihtajaa ensikoiraksi, mitään sen kummemmin perustelematta. Koirathan ovat yksilöitä, em. voisi melkeinpä tehdä oman postauksen.


02 huhtikuuta 2014

Kaikki kameran uumenista



Koska Tuikku ja Hukka ovat viihtyneet vallan mainiosti kameran edessä ja vähän takanakin, voisin teille julkaista aimo annoksen kuvia metsäretkiltämme. Päivät on mennyt mukavasti ja kaikin puolin lepposa hoitokoira. Antaa mun hyvin nukkua, kun nyt väliaikisesti nukun lattiapedillä. Tosin, äiti ei oikein ilahtunut kun Hukka iloisena ulos katsellessaan työntää jättikirsunsa lasiin kiinni. Nyt meillä on kaikki ikkunat metrin korkeudella sitten kuolassa ja kirsun kuvia täynnä. Mutta miten noin surumielisen ilmeen omaavalle lörppöhuulelle voisi olla vihainen... Toinen mitä Hukka keksi on, että se hyppää työpöytäämme vasten ja tähystää ikkunasta ulos. Tätä se tekee ollessaan yksin. Jäi kiinni kun työpöydällä oli valtavia tassunjälkiä ja vähän naarmuja. Ja kyllä poikaystävä näki sen ikkunassa katselemassa, kun oli meille mennyt. Hassu piski. Hyvä puoli tuossa on se, että se ei ollut työpöydältä syönyt mitään, ei yhtikäs mitään, vaikka hienosti ylettyisi vaikka minkälaisiin herkkuihin.

Tänään metsälenkillä koirat lähtivät painamaan risukkoon ja huudoista huolimatta eivät tulleet takaisin niin nopeasti, kuin tavallisesti. No totta kai kun Hukka oli juossut Tuikun mukaan, lähdin koirien perään. Isä ajoi metsätiellä traktorilla vastaan ja Tuikku hölkytteli vieressä, liekö isääni vastaan lähtenytkin. Ei muuta kuin koira hihnaan ja pentua etsimään. Käveltiin tien reunaan katsomaan, ei tassun jälkiä. Lähdettiin takaisin metsätietä pitkin ja hetken kuluttua Hukka juoksikin meitä ihan miljoonaa vastaan. Isä kertoi nähneensä sen pidemmällä metsässä, kun ajoi traktorilla. Oli kuulemma Hukka ollut hiukan hämmentyneen näköinen, ihmetellyt ja katsellut ympäriinsä ja sitten lähtenyt täysiä juoksemaan. Juoksi onneksi meidän luokse ja eipä nuo kumpikaan tuon jälkeen enää mihinkään lähtenyt.



Yhtenä päivänä tuli hiukan kiistaa luusta. Koirat söivät mahdottoman isoja lihaluita ja kun sitten katsoin, että nyt on luut syöty ja lähdin viemään niitä metsään, päätti Hukka leikkiä. Kävi Tuikun kopin alta hakemassa haudatun luun, oli kyllä jo kaluttu ihan, mutta Hukasta hurjan hauska lelu. Penikka paineli luu suussa riemuissaan leikkien metsään ja Tuikku raivokkaasti rähjäten perään. Ei mammakoira oikein tykännyt, kun sen kätköistä haettiin herkut pois. Hukkahan otti koko homman ihan leikkinä, häntä viuhuen paineli karkuun, Tuikulle kilpajuoksu oli kyllä jotain ihan muuta, kuin leikkiä. Kun Tuikku sitten sai Hukan kiinni, sai pentu melkoisen kurmuutuksen. Kaikeksi onneksi Tuikun maahan käsky on vahva, niin vahva että karjuin sen menemään maahan odottamaan, otin hihnaan ja sidoin puuhun. Tämän jälkeen otin Hukan kiinni ja jätin senkin puuhun odottamaan. Sitten Tuikku luunsa kanssa takaisin ketjuun kiinni ja Hukan kanssa sisälle. Käytiin lenkkeilemässä uudestaan, kun olin kerännyt luut pois, tämän jälkeen homma onnistuikin!

Kyllä nuo jaksavat järjestää ohjelmaa, vekkuleita koiria. Eilen tosiaan kun poikaystävä tuli, löytyi Hukasta uusia puolia. Ei oltu kukaan kotona ja poikkis tuli itsekseen sisään. Hukka ryntäsi ensin innoissaan vastaan, mutta huomatessaan tulijan olevan vieraampi, perääntyi vaatenaulakon taakse karvat pystyssä haukkuen ja muristen. Voi mikä näky se on varmasti ollut. Oli se sitten tunnistanut ja rynnännyt poikaystävän luo. Voi olla, että turvatakki ja työhousut kauheissa neonväreissään vähän säikyttivät koirat ja muutenkin, kun muita ei ollut kotona. Hassu Hukka. Maisa oli vaan pöhähdellyt rapuissa ja ihmetellyt Hukan vahtipuuhia. Ei tule kyllä tylsää näiden kanssa! Mutta tässäpä kuvia