25 kesäkuuta 2014

Vauhtia ja kuraa naamassa


Eilen raahauduttiin Tuikun kanssa bussiin. Mahdettiin olla näky, kun lyhyehkölle matkalle otettiin reppu selkään, laukku syliin, kassi jalkoihin ja koirakin sähläsi hihnassa. Koska bussi oli ajoisa (harvinaista) ja oli kuuma, pysähtyili kuski jatkuvasti odottelemaan ja aukomaan ovia. Tuikku vähän hämmentyi ja ärsyyntyi tästä, etenkin kun pysähdyttiin laitumen kohdalla, jossa oli lehmiä. Kovasti olisi Tuikku halunnut ulos, eikä millään malttanut olla loppu matkaa hiljaa.

Kun sitten päästiin Ylöjärvelle, tuli Hanna kämppiksensä ja koipieläin Kuuran kanssa vastaan. Kuura totesi heti, että Tuikku ei voi olla hyvä tyyppi, onhan se musta ja iso (ihan ku Kuura ei olis...). Pienen rähjäämisen ja draamailun jälkeen pentu kuitenkin totesi, että ehkä tää isompi ei oo syömässä sitä. Käveleminen määränpäähän sujui siis ilman isompia sähläyksiä.


Jätettiin Kuuraliini himaan ja haettii siperialaissisarukset, uusia nimityksiä, en kyllä edes muista oliko nuissa huskya... Osma ja Auri olivat riemua täynnä nähdettään kaverin, no kuinkas muutenkaan, ei se Tuikkukaan rauhallinen ollut. Käppäiltiin kuntoradalle ja laitettiin koirat vetämään. Tuikku veti ensin yksin, tai no veti ja veti. Laiska kun mikä, ei meinannut lähteä ollenkaan, koska päätti että 100metriä on vähän liian pitkä matka. Olihan mokomalla toki varmasti hieman kuuma, vaikka vettä satoikin, mutta oli se kyllä laiskakin! Rentoa hölkyttelyä se sitten puolesta matkasta aloitti, kun Hanna oikein kannusti ja huuteli. Se oli siis Tuikun lämmittely itse vetohommiin.

Sitten Osma kaveriksi ja Hanna ajamaan. Koirat olivat kahteen pekkaan todenneet että odottaminen on kamalaa ja kumpikin oli kieputtanut hihnat vähän solmuun. Ja Tuikkuhan ottaa ilon irti, kun niitä selvitellään, nojailee ja pyörii että "jee lapsuta mua mää tykkäääään". Siitä selvittiin ja Osma lähti luvan saatuaan vetämään. Tuikku H. Moilasena räpiköi perässä kunnes hoksasi, että apua toi kaveriki juoksee noin lujaa!



Itse menin kertaalleen Tuikun ja Aurin vetämänä ja koska totesin että koirani on laiska vetelys nahjus läskipää, otettiin Tuikun pariksi vielä kertaalleen Osma. Auri ja Tuikku vetivät hyvin, Tuikulla tuli kiire esiintyä, että juoksee kyllä lujempaa. Kaksikko päätti juosta jostain ihme rapakosta ja niinpä mulla oli sitten silmät näyttää kaikkee eritettä ja vierasesinettä mitä maasta irtosi.

Osma ja Tuikku vetivät myös reippaasti, jouduin kesken suoran pysäyttämään koirat lenkkeilijöiden vuoksi ja  teloin siinä vähän jalkaani (miksi ihmeessä, minulla oli kypärä päässä...). Kivasti rekut pysähtyi yllättäen ja Tuikkukaan ei pyrkinyt ohikulkijoiden matkaan. SprotTrackerilla mitattiin matkaksi yhteensä vähän reilu 300metriä. Eli suoramme jota vedettiin oli noin 100m. Huippunopeus Tuikulla ja Osmalla oli 30km/h ja sen on kyllä ihan tarpeeksi! Kun ajattelee että sillä vauhdilla tuolla viritelmällä ja nelijalkaisten kanssa rysäyttäisi tuonne pöpelikköön, niin kyllä se sattuis!

Vetojen jälkeen hengailtiin sitten sisällä, kun odottelin kyytiä. Tuikku keksi kaikkea omaa kivaa, suolisti pehmopallon, söi okahiirien hirssitankoja (maistu kyllä pahalle, mutta oli nälkä), sen lisäksi se hääräsi ja pyöri ympyrää ja kiusasi huoneen kolmea muuta asukasta. Tästä syystä kaikki sitten eristettiin Tuikusta ja niinpä portin takaa katselivat neiti Nättinokka ja herra Närkästynyt. Otettiin mekin sitten ilo irti ja leikattiin Tuikun kynnet, kaksin onnistu muuten hyvin! Mielenosoitukseksi Tuikku etsi kämpän ainoan maton ja lorautti siihen kunnon Näsijärven. Siis wtf!? Sisäsiisti aikuinen koira, jolla kyllä on pidätyskyky... No oli se kyllä vedon jälkeen juonut, mutta ei se nyt yleensä noin tee. Toisaalta, ei siinä voinut kuin nauraa.

Hannalle tehtiin myös hiukan tilausta, pitäisi itselle saada paracord ranneke ja Tuikulle puolikurra vetoon. Hirrrween kiva kun on tommosia käsistään näppäriä kavereita. Itsekin pitäisi tehdä Antassulle tilaus, mutta en heti uskalla mitään isoja töitä tehdä ja todeta sitten että pieleen meni. Mutta palailkaamme, todennäköisesti sunnuntaina vetojuttuja toisen koirakon kanssa.

24 kesäkuuta 2014

DIY: Aktivointivinkit



Meidän ostetut aktivointilelumme. Extreme Kong, Classic Kong, puuhapallo koko M ja pieni putkiluu. Ajatella, että kaikesta olen viitsinyt maksaa ja Kongitkin ovat vieläpä melko kalliita, saatika puuhapallo tai sitten älypelit (joita en ole vielä hankkinut). Putkiluitahan saa siis ilmaiseksi, isoja ja pieniä, meillä on kolme jättisuurta, yksi keskikokoinen ja tuo pieni, isommat ovat ulkona, joten eivät tulleet kuvaan. Mitä niillä sitten tehdään, niin jäädytän sinne sisään mm. lihaa, maksaa purkkiruokaa ym ym. Koira saa sitten järsiä ja nuolla sen pois, se on aktivointia ja melko halpaa sellaista.

Niinpä, halpaa aktivointia ja aivopähkinää. Se on tämän postauksen aihe ja yhden kuvallisen ohjeen sain teille tehtyäkin. Yritän antaa vinkkejä paljon ja käsitellä aihetta laajasti. Karsin löytämiäni aktivointijuttuja sen verran, että kaikkia aktivointiaskarteluja en uskaltaisi antaa omalle koiralle tukehtumisvaaran tmv. vuoksi. 

OHJE: Helppo namikätkö



Tarvitset
Vessapaperi hylsyjä
Nappuloita

1. Taittele rullan toinen pää umpeen.
2. Kun pohja on ummessa, lisää makupaloja.
3. Taittele vielä toinen pää umpeen ja valmis.



Aktivointi sisäkoiralle
Tuo ohjeeni namikätköön
Pyyherulla tai pyyhekasasta etsiminen
Makupalojen etsiminen helpoista paikoista
Pahvilaatikko, johon laitetaan nameja, vaikeutetaan ruttaamalla päälle sanomalehtisivuja
Tyynyvuori, eli tyynyt kasalla ja niiden välissä makupaloja
 
Aktivointi ulkokoiralle
Ruuan viskominen tarhaan tai juoksunarun ympäristöön. Ruohikko ja pusikot hyviä alustoja
Putkiluut, joihin jäädytetty ruokia
Jäiset lihat ja luut
 
Muista valvoa etenkin pentua tai nuorta koiraa aktivointilelujen kanssa. Itse en suosittele limsapulloja tmv. sillä etenkin hampaitaan vaihtava pentu tai ahne koira voi yrittää syödä koko pullon. Tuossa siis ohjeita ja vinkkejä, jotka itse koen vähätöisiksi, helposti siivottaviksi ja kohtuullisen turvallisiksi. Jakakaa tähän toki omia vinkkejänne ja kertokaa, mitä mieltä olette näistä!
 
P.S. Kiinnostaisiko ketään ns. historiapostaus parissa osassa minusta ja koirista tai Lurusta ja Nasusta? Kummastakin on kyllä tiedot, mutta koska harva jaksaa käydä lauma sivun kaikkia linkkejä läpi (sori, monta koiraa ja sinne oli loogisin laittaa myös pennut ja mun tiedot) niin postaus voisi olla selkeämpi :) Jos postaus edesmenneistä kiinnostaa, niin kertokaa myös, mitä kaikkea haluatte niistä tietää.

23 kesäkuuta 2014

Mistä on nirsot koirat tehty

"on me jo kokeiltu montaa merkkiä, mutta ei se syö"
"meidän koira syö vain koiranmmakkaraa ja piimää"
"tälle ei kelpaa mikään"
"se kuolee nälkään, jos ruoka ei ole koko ajan tarjolla"
"siis pakkohan sille  nyt jotain on antaa"
Tämä on niin turhauttavan tutun kuuloista. Tuli eilen illalla luettua facebookista ja muutamasta muustakin lähteestä koirien nirsoilusta. Päätin raapustaa siitä pienen oppaan ja katsauksen, mikä koirista sitten tekee nirsoja. Omastakin laumasta yksi nirsoilija löytyy, mutta nirsoilu loppui saman tien, kun koira hoksasi että meillä päin ruuan eteen tehdään töitä tai ollaan ilman.

Pari perustetta
Terve koira ei kuole kuppinsa ääreen (voiko koiralla ehkä olla jokin, mikä vie ruokahalun?)
Ruokia ei kannata turhaan vaihdella, jos koira on taipuvainen ronkeloimaan
Koirat eivät ole synnynnäisesti nirsoja, niistä tehdään nirsoja (on toki ahneempia koiria ja vähemmän syöviä, mutta ei nirsoja)
Nirsoilua edesauttaa
Vähäinen liikunta
Ruokamerkin vaihtelu, lisukkeiden lisääminen, ruokinnasta numeron tekeminen jne.
Pöydästä ruokkiminen tai ylipäänsä ylimääräisten ruokien syöttäminen
Jatkuva ruuan tarjolla olo, koira ei syö 24/7, 1-2krt päivässä riittää hyvin
Annosteluohjeiden väärä tulkinta, harva koira syö puolikiloa päivässä, huomioi siis että koiranmakkarat eivät ole ruokaa ja ne eivät ole mitään annoskokoja
Oikeiden ruoka-annosten välillä tai "ruokinnan" ulkopuolella jatkuva herkkujen syöttäminen ym.


Toiset koirat kuluttavat vähemmän, kuin toiset, eikä ravinnon tarve mene suoraan käsikädessä koiran koon mukaan. Paljon vaikuttaa myös se, mitä koirat syövät, kuinka rasvapitoista ja tuhtia ruokaa.

Tässä nyt sitten ohjeet, miten me saimme nirsoilevan Klaaran syömään normaalisti. Koira painoi meille tullessaan 4,9kg ja oli tottunut siihen, että ruoka on aina tarjolla. Klaara ei syönyt juuri mitään, vain hyvin pieniä annoksia ja ihmetteli lähinnä ruokakuppia. Lueskellessani olen huomannut, että emme todellakaan olleet ainoita nirsoilevan koiran kanssa.

1. Valitse ruoka, jolle koirasi ei ole allerginen ja jota pystyt ostamaan jatkossakin. Mikäli ei voi ruokkia raakaruualla, niin perusnappuloista Jahti&Vahti ja Hau Hau Champion ovat ihan kelpo tavaraa hinta-laatu-suhteella.
2. Päätä, ruokitko koiran kerran vai kahdesti päivässä.
3. Kun sitten tarjoat annosta, laita nappulat kuppiin ILMAN LISUKKEITA. Jos tuntuu että koira tukehtuu tai jotain, niin laita vettä, mutta älä liota napuja mössöksi.
4. Anna koiran ansaita ruokansa, syötä ruoka joko toiminnan kautta treeneissä tai anna koko kuppi jonkin pienen suorituksen jälkeen. Jätä kuppi koiralle ja lähde touhuamaan omiasi. Palaa vartin kuluttua takaisin ja mikäli koira ei ole koskenut ruokaansa, ota kuppi pois.
5. Älä anna MITÄÄN ruokaa koiralle, ei herkkuja, luita, omaa ruokaasi ja huolehdi ettei se pääse varastamaan. Huolehdi veden saannista ja riittävästä, normaalista liikunnasta. Koira saa oman annoksensa taas seuraavana päivänä.
6. Tarjoa normaali annos, kohdan 3. mukaisesti ja tarkista kuppi taas vartin kuluttua. Koira voi olla useita päiviäkin syömättä, jos on tottunut siihen, että saa aina mitä haluaa.

Ruoka alkaa noilla ohjeilla kyllä ennen pitkää maistua. Kun ruokahalu palaa normaaliksi ja kuppi syödään tyhjäksi voi osan annoksesta käyttää koulutuksen yhteydessä. Opeta koira ansaitsemaan ruokansa, älä milloinkaan pidä ruokaa koko ajan tarjolla, se on täysin tarpeetonta. Kun onnistutte ja koira syö normaalisti, älä palaa vanhaan, sillä joudut muuten aloittamaan alusta. Kaikista nirsoilijoista ei tule ahneita, osa syö edelleen vähän tai jättää annoksia syömättä. Tällöin koiralla vain ei ole nälkä. 

Klaara ei aina aamuisin syö, tai maistaa vain hiukan, illalla saa sitten toisen annoksensa. Kaksi annosta annetaan siksi, että mahalaukku meni yhdellä annoksella tyhjäksi niin nopeasti ja alkoi raju oksentelu. Kahdella annoksella toimii siis siksi paremmin.

Toivottavasti ohjeista oli apua kaikille nirsojen koirien omistajille!

05 kesäkuuta 2014

Ammattilaisen silmätikkuna

Tänään lähdettiin iltapäivällä Tuikun kanssa koirahierojalle. Odottelin innolla ja toisaalta jännityksellä, mitä koirasta löytyisi. Itsehän en noin päälle päin mitään kummoisia vikoja nähnyt ja koira liikkuu ja venytteleekin normaalisti. Vai liikkuuko oikeasti? Pihassa ravailtiin muutamat pätkän ja sitten Kirsi pyysi Tuikun useasti makaamaan. Takapuoli on koko ajan vinossa, oikealle päin.

Siirryttiin sisätiloihin itse hierontaan. Tuikulla riitti riemua, olihan huone täynnä hajuja ja pari kivaa ihmistäkin löytyi, niin ja ne herkkupalat... Meni siis hetki, että Tuikku saatiin rauhoittumaan ja makaamaan kohtuu rauhallisena. Hieronta eteni hyvin, etupää suhteellisen hyvässä kunnossa, takaa sen sijaan löytyi pari jumia. Ja niihin osumisen huomasi, sillä koira pyrki heti pystyyn ja alkoi niskuroimaan. Kun nyt tiedän kohdat, missä ne jumit olivat, niin onhan Tuikku jo useamman vuoden harjatessa yrittänyt näykkiä, kun sinne on osunut.

Koska koira ravaa vinossa, oli myös etupää kuormittunut tästä ja niinpä oikea lapa oli hiukan jumissa. Noin muuten koira oli hyvässä kunnossa, ei ylipainoa ja lihaksiakin löytyy. Jumit saatiin hierottua auki ja koirakin rentoutui. Saatiin ohjeet vinouden pois kuntouttamiseen ja syksyllä mennään uudelleen hierottaviksi.

Ohjeet

• Ympyrän juoksemista 2/3 vastapäivään, 1/3 myötäpäivään
• Pyöräilyistä 2/3 oikealla puolellani, 1/3 vasemmalla
• Paljon uimista pitkin, rauhallisin vedoin

29 toukokuuta 2014

Suunnistus kannatti!


Löydettiin uusi uittopaikka Tuikulle, kuten näkyy. Reiluna koiranomistajana en viitsi koiraani viedä ihmisten uimarannalle enää. Siispä kartta kouraan ja selasin siitä meille lähimmän järven. Sen piti totta kai olla koiraa isompi lätäkkö ja lähellä, sekä ehdottomasti hiljainen, jossa ei olisi mökkejä tai tietä lähellä.

Tuo lampi on todellakin keskellä metsää, matkaa tulee vain noin 2km. Ihanaa seutua ja mukavaa maastoa, kerrassaan mahtava löytö. Kyllä nyt kelpaa taas hölkytellä uimaan.

14 toukokuuta 2014

Kuntokuuri starttasi, viimein

Tosiaan, kuten arvasin, lykkääntyi tämä meidän urheilun aloittaminen. Jos joku siis on ihan pihalla, niin täällä suunnitelmani. Olin siis ensin mahatauti toipilaana ja tällä viikolla tuli yllättäviä menoja ja muuta ohjelmaa, joten ma-ti en ehtinyt tehdä koirien kanssa oikeastaan mitään.

Tänään kuitenkin päästiin tositoimiin, ensimmäisenä Tuikun kanssa pyöräilemään. Reippaalla ravilla päästeltiin koko lenkki, alkuun melko lyhyt. Tosin homma ei ollut mitenkään kevyttä, sillä 300metriä pyöräilimme sammalpohjalla, aivan risukossa. Hmm, siinä meni kymmenisen vuotta sitten polku... Yksi isompi ylämäki ja raskas sammalosuus, siinä oli näin ensimmäiselle kerralle tarpeeksi rutistusta ja tasapainoilua.

Säätila 8,1 °C, aurinko paistoi
Matka n. 2,3km
Aika n. 15min


Pidin itse puolen tunnin laiskottelu tauon ja lähdin sitten hölkkäämään Maisan kanssa. Mentiin vain pururata ympäri, koiran ravatessa. Täytyy sanoa, että hölkkääminen teki itselle tiukkaa, varmaan tuntuu huomenna!

Matka n. 2km
Aika n. 20min

Yritän päästä perjantaina heittämään samanmoiset lenkit, kun eivät olleet mitenkään ylivoimaisia. Etenkin pyörällä on kevyt mennä (jos ei siis lähde tuonne metsään). Huh, täytyypi vielä muistaa venytellä.

10 toukokuuta 2014

Kuraveriset lentää



Reissattiin Kpäähän moikkaamaan Hiisiä ja tämän jälkeen vietettiin ilta poikkiksen porukoilla. Pääsi Tuikku leikkimään cavalieri Madden kanssa. Koko päivä tuli autoiltua ja Tuikulla oli kova hinku etupenkille Nikon syliin. Ihan hyvin se kuitenkin takana pysyi ja lopulta alkoi nukkumaan.

Ei sovi unohtaa, että huomenna on äitienpäivä! Onnea siis Tuikulle, yhdeksän pennun mamma! Ja Klaaralta onnittelut Ikaalisiin Turrelle ♥

21 huhtikuuta 2014

Näytön paikka



Jännitystä taas kerrakseen, kun lähdettiin Mersulla reissuun. Tuikku matkusti hienosti, niin riemulla kuin poikaystävän autoon hyppäsikin. Sitä oltiin niin ylpeenä takapenkin valtiaita. Pikkusen meinasi tulla vanhassa autossa kuuma, onneksi oli lyhyt matka. Saavuttiin kisapaikalle taas paria tuntia ajoissa, käytiin lenkillä ja hengailtiin hallissa. Tuikulla oli hyvä vire päällä, se on aina ihan innoissaan kaikesta, kunhan Niko on paikalla. Ilmottauduttiin Alo luokkaan ja odoteltiin omaa vuoroa. Tuloksen saatuamme, totesin että taisi olla tavoitteet meidän treenimäärää kohden vähän turhan korkealla... Hyväksytty tulos kuitenkin ja toivottavasti päästään pian starttaamaan uudestaan. Nyt nimittäin hoksasin itse syyn koiran hidasteluun ja haahuiluun, laahustan itsekin tuolla kentällä. Treeneissä mennään paljon lujempaa ja koiralla säilyy into.


Tulos 78/100p ja 3.14min
Tuomarina Krista Karhu

Lähtö -1p ohjaajavirhe, suorituspaikka
Koira eteen, oikealta sivulle, istu -1p nuuskii kylttiä, taluttimen kiristyminen, vino, -3p uusinta
360C oikeaan
Spiraali vasempaan -1p puutteellinen yhteistyö
Koira perusasentoon, yksi askel, istu, kaksi askelta, istu, kolme askelta, istu -1p vino, ohjaajavirhe, -3p epätarkasti suoritettu tehtävä
Istu, kierrä koiran ympäri -1p vino, ohjaajavirhe
Saksalainen täyskäännös -1p ohjaajavirhe
270C vasemmalle -1p Koskettaa/nuuskii kylttiä
Askel oikealle
Käännös vasempaan
Pujottelu edestakaisin -1p taluttimen kiristyminen, koira pois asennosta enemmän kuin 0,5m
Käännös oikeaan
Koira eteen, vasemmalta sivulle
Koira eteen, yksi askel, eteen, kaksi askelta, eteen, kolme askelta, eteen -1p vino, -3p ohjaajavirhe (eri mittaiset askeleet)

Kommentteja: Kiinnitä huomiota suorituspaikkoihin :)

Ihan en noista kaikista ohjaajavirheistä tiedä, että mitä niissä on tapahtunut, mutta ilmeisesti aloin suorittamaan kylttejä liian aikaisin/myöhään. Ja jostain syystä Tuikku tarjosi kentällä kovin vinoja perusasentoja, vaikka se on juuri saatu suoraksi. Sen lisäksi se koetti kesken radan moikata tuomaria. Pääasiallisena tavoitteena mulla oli kuitenkin lopettaa hihnan nykiminen, tällä kertaa tulikin onneksi vain kahteen otteeseen merkintää taluttimen kiristymisestä.


Rallittelun ja tulosten jaon jälkeen me suunnattiin kohti Lielahtea ja Viirapuistoa. Siellä meitä Peppi ja Ketku jo odottivatkin ja koirat pääsivät leikkimään. Sen tarpeessa Tuikku olikin. Kyllä oli illalla väsynyt piski auton perällä nukkumassa.

15 huhtikuuta 2014

Hyvänmielen treenit







Iloiset rallytokotreenit takana, sillä viikon päästä on startti ALO luokassa. Vähän perusasentoo, seuruuta joka suuntaan ja erilaisia käännöksiä. Palkkana leikkiä ja kyllä Tuikku nautti. Parin kilometrin laiskottelu lenkki päälle ja kotona harjailua, hyi tuota pohjavillan määrää. Treenit menivät tosiaan kivasti ja lelu on ehdottomasti paras palkka tuolle. Nami on sellainen tarkkuuspalkka, mutta kunnon revittelyleikit saavat tuohon hurttaan vauhtia. Perusasento pelaa kivasti ja seuruukin ihan jees, käännöksissä toisinaan vähän nukkumista havaittavissa. Oi oi, toivottavasti startissa homma toimisi...

No mutta sitten blogista itsestään, Koiria maalta -blogi on nyt nykyisellä nimellään porskuttanut kohta puolikkaan vuoden. Melko nopeasti sain blogin vauhtiin ja ulkoasuun ja sisältöön alan pikkuhiljaa olla tyytyväinen. Olen pyrkinyt monipuolisesti laittamaan sekä kuvia, että tekstiä ja suuret kiitokset kaikille palautteen antajille. Sata lukijaa häämöttää jo mittarissa ja mietin että kun kolminumeroinen luku tuonne kilahtaa, olisi jonkin pikkukivan aika. 

Loppuun vielä muutama otos pikkuhöntistä Maisasta, joka meni ja hyppäsi järveen. Totesimme yhdessä tuumin (koiraa onkiessani), että vesi on kylmää ja vielä ei hetkeen mennä uimaan.




13 huhtikuuta 2014

Rescuet & kodinvaihtajat

Päivitys 17.01.2015

Viime syksynä kysyttiin mielipidettäni kodinvaihtajista ja rescueista. Tässä nyt pitemmittä selittelyittä kerron omakohtaisen mielipiteeni rescueista ja kodinvaihtajista, kun niitä on mulle enempi vähempi toisinaan suositeltu.

Totuushan on, että ulkomailta (Viro, Espanja jne.) tuodut koirat eivät minua hirveästi houkuttele tai henkilökohtaisesti kiehdo. Ajatus varmasti hieno, mutta en tajua sitä, miksi ulkomailta pitää rahjata Suomeen rescue, kun yhtälailla täällä on kodinvaihtajia ja rescueita. Itse kammoan ulkomailta tulevia tauteja, oli rokotukset kunnossa tai ei, rajan ylittävä koira voi silti olla kantaja. Koiria tuntuu mielestäni olevan Suomessa kuitenkin ihan riittävästi, joten miksi tarvitsee ulkomailta hakea rescue? Tuontikoiran vielä tajuan jonkin asteisen jalostuksen vuoksi. 

Tietysti etelänmaista tuotavat koirat ovat rakenteeltaan usein eri luokkaa ja ulkonäöllisesti "kauniimpia", kuin Suomen kookkaat ja vankat metsästyskoiraristeytykset. Niinpä, moni vetoaa usein siihen että Apula ja eläinkodit Suomessa ovat täynnä ongelmakoiria, metsästyskoiria tai muuten vaan juuri itselle epäsopivia koiria. Juuri sen vuoksi se koira on pakko hakea ulkomailta, sillä "juuri sieltä löytyy juuri minulle sopiva koira". Anteeksi sanakäyttö... Ensinnäkin meidän mummon koira kumoaa tuon metsästyskoiraväitteen aika hyvin. Kodinvaihtaja sekin, ei mikään ongelmakoira (mitä nyt haukkui herkästi) ja pieni kuin mikä.

Toista koiraa unohtamatta, pieni, puhtaasti seurakoira ja pitää ihmisistä. Miksi vastaava rääpäle pitäisi "pelastaa" jostain maailman kolkasta? Mitä nyt katsellut, niin yllättävän paljon etsitään nuorille tai aikuisille cihuille tai chihumixeille koteja. En usko, että kaikille edes riittää kotia.

Itse tuskin koskaan tulen ulkomailta koiraa ottamaan, mutta kodinvaihtajille haluaisin myöhemmin tarjota koteja. Ihan jo siksi, että se on mielenkiintoista. Luoda suhde valmiiksi aikuiseen koiraan ja alkaa opettamaan sitä ja ikään kuin kuntouttaa, jos siihen on tarvetta. Mieluiten ottaisin kodinvaihtajan perheeltä, koiran kotiympäristöstä, en yhdistyksiltä. Ennen koiran otto päätöstä koiraa on tietysti hyvä käydä katsomassa, jotta tietää, mitä on ottamassa. Me kävimme katsomassa mummon koiraa kertaalleen ja se kävi meillä vierailulla ennen päätöstä ottaa se mummolle.

P.S. Itse en myöskään yleisesti ottaen suosittelisi rescueta tai kodinvaihtajaa ensikoiraksi, mitään sen kummemmin perustelematta. Koirathan ovat yksilöitä, em. voisi melkeinpä tehdä oman postauksen.


02 huhtikuuta 2014

Kaikki kameran uumenista



Koska Tuikku ja Hukka ovat viihtyneet vallan mainiosti kameran edessä ja vähän takanakin, voisin teille julkaista aimo annoksen kuvia metsäretkiltämme. Päivät on mennyt mukavasti ja kaikin puolin lepposa hoitokoira. Antaa mun hyvin nukkua, kun nyt väliaikisesti nukun lattiapedillä. Tosin, äiti ei oikein ilahtunut kun Hukka iloisena ulos katsellessaan työntää jättikirsunsa lasiin kiinni. Nyt meillä on kaikki ikkunat metrin korkeudella sitten kuolassa ja kirsun kuvia täynnä. Mutta miten noin surumielisen ilmeen omaavalle lörppöhuulelle voisi olla vihainen... Toinen mitä Hukka keksi on, että se hyppää työpöytäämme vasten ja tähystää ikkunasta ulos. Tätä se tekee ollessaan yksin. Jäi kiinni kun työpöydällä oli valtavia tassunjälkiä ja vähän naarmuja. Ja kyllä poikaystävä näki sen ikkunassa katselemassa, kun oli meille mennyt. Hassu piski. Hyvä puoli tuossa on se, että se ei ollut työpöydältä syönyt mitään, ei yhtikäs mitään, vaikka hienosti ylettyisi vaikka minkälaisiin herkkuihin.

Tänään metsälenkillä koirat lähtivät painamaan risukkoon ja huudoista huolimatta eivät tulleet takaisin niin nopeasti, kuin tavallisesti. No totta kai kun Hukka oli juossut Tuikun mukaan, lähdin koirien perään. Isä ajoi metsätiellä traktorilla vastaan ja Tuikku hölkytteli vieressä, liekö isääni vastaan lähtenytkin. Ei muuta kuin koira hihnaan ja pentua etsimään. Käveltiin tien reunaan katsomaan, ei tassun jälkiä. Lähdettiin takaisin metsätietä pitkin ja hetken kuluttua Hukka juoksikin meitä ihan miljoonaa vastaan. Isä kertoi nähneensä sen pidemmällä metsässä, kun ajoi traktorilla. Oli kuulemma Hukka ollut hiukan hämmentyneen näköinen, ihmetellyt ja katsellut ympäriinsä ja sitten lähtenyt täysiä juoksemaan. Juoksi onneksi meidän luokse ja eipä nuo kumpikaan tuon jälkeen enää mihinkään lähtenyt.



Yhtenä päivänä tuli hiukan kiistaa luusta. Koirat söivät mahdottoman isoja lihaluita ja kun sitten katsoin, että nyt on luut syöty ja lähdin viemään niitä metsään, päätti Hukka leikkiä. Kävi Tuikun kopin alta hakemassa haudatun luun, oli kyllä jo kaluttu ihan, mutta Hukasta hurjan hauska lelu. Penikka paineli luu suussa riemuissaan leikkien metsään ja Tuikku raivokkaasti rähjäten perään. Ei mammakoira oikein tykännyt, kun sen kätköistä haettiin herkut pois. Hukkahan otti koko homman ihan leikkinä, häntä viuhuen paineli karkuun, Tuikulle kilpajuoksu oli kyllä jotain ihan muuta, kuin leikkiä. Kun Tuikku sitten sai Hukan kiinni, sai pentu melkoisen kurmuutuksen. Kaikeksi onneksi Tuikun maahan käsky on vahva, niin vahva että karjuin sen menemään maahan odottamaan, otin hihnaan ja sidoin puuhun. Tämän jälkeen otin Hukan kiinni ja jätin senkin puuhun odottamaan. Sitten Tuikku luunsa kanssa takaisin ketjuun kiinni ja Hukan kanssa sisälle. Käytiin lenkkeilemässä uudestaan, kun olin kerännyt luut pois, tämän jälkeen homma onnistuikin!

Kyllä nuo jaksavat järjestää ohjelmaa, vekkuleita koiria. Eilen tosiaan kun poikaystävä tuli, löytyi Hukasta uusia puolia. Ei oltu kukaan kotona ja poikkis tuli itsekseen sisään. Hukka ryntäsi ensin innoissaan vastaan, mutta huomatessaan tulijan olevan vieraampi, perääntyi vaatenaulakon taakse karvat pystyssä haukkuen ja muristen. Voi mikä näky se on varmasti ollut. Oli se sitten tunnistanut ja rynnännyt poikaystävän luo. Voi olla, että turvatakki ja työhousut kauheissa neonväreissään vähän säikyttivät koirat ja muutenkin, kun muita ei ollut kotona. Hassu Hukka. Maisa oli vaan pöhähdellyt rapuissa ja ihmetellyt Hukan vahtipuuhia. Ei tule kyllä tylsää näiden kanssa! Mutta tässäpä kuvia

28 maaliskuuta 2014

Rajaton riemu kuvattuna

Valtaosalle lukijoista tuttu Tuikun pentu Hukka saapui taas hoitoon. Tällä kertaa jätkä viettää meillä aikaa reilun viikon ja toivottavasti viihtyy. Jälleennäkemisen riemu oli suunnaton, siitä kuvia. Kuvamateriaalia luvassa lisääkin näin vaihteluksi, onhan tässä koko talvi teille kirjoiteltu. Poikkeuksellisesti myös video, olihan kaksikolla taas hömpät leikit menossa.