Puikkonokat Harjupolulla

Tähän väliin vähän ajantasaisempia retkikuulumisia! Olimme suunnitelleen Kiiran kanssa niin kutsuttua naperoretkeä (Kelmi ja Papu*), mutta toki Savukin oli tervetullut. Treffasimme Seitsemisen luontokeskuksen parkkipaikalla. Savu meni tervehtimään Kelmiä vähän hämillään. Näytti kuin, olisi ihmetellyt miksi Koda on kutistunut. No ei sentään, pienen alkumökötyksen jälkeen pentu oli Savun mielestä oikein mukavaa seuraa.

*Vauvamme on somen puolella nimeltään Papu.

Lähdimme kiertämään luontokeskukselta lähtevää harjupolkua. Reitti oli n. 5km ja suhteellisen helppokulkuinen, joten arvelimme sen sopivan seurueemme pienimmille. Savu ja Kelmi tassuttelivatkin polulla heti rinnakkain, ihan kuin olisivat tunteneet ennestään. Kaverikuvat ovat aina pentujen kanssa vähän mielenkiintoisia ottaa. Pentu olisi mieluummin jossain touhuamassa tai siinä kuvaajan/palkkaajan jaloissa. No joitain yhteisräpsyjä saatiin ja ainakin Savulle hyvää treeniä. Savu joutui välillä odottelemaan, että saatiin pieni Kelmi paikalleen.

Istuskelimme kaatuneella puunrungolla tauolla hyvän tovin. Yhtäkkiä metsään oli eksynyt muitakin retkeilijöitä ja muutama seurue lipui ohitsemme. Jatkoimme matkaa ja saimme saksalaisen seurueen kiinni. Jatkoimme ohi ja tuota pikaa he marssivat kovaa vauhtia ohitsemme. Olivat kuitenkin pysähtyneet seuraavalle opasteelle ja menimme taas ohi. Parkkikselle he kävelivät heti perässämme. Oli siinä koirilla (varsinkin Savulla) ihmettelyä, ohituksia enemmän kuin kotiseudulla - metsässä. 

Kävimme luontokeskuksen kahviossa. Harmillisesti vitriini oli aika tyhjä, joten tyydyimme pelkkiin juomiin. Kuuma kahvi olikin ihan paikallaan. Luontokeskukseen ja ravintolaan hyväkäytökset koirat olivat tervetulleita, joten totta kai kävimme keskuksessa. Savusta täytetty jänis oli  kammottava. Jänis oli kieltämättä aseteltu vähän hassusti ja se näytti hyvin kiukkuiselta.

Räspimme vielä pihassa muutamia posetuksia ja temputtelin Savua. Sain sen myös kannustettua kaadetun kelopuun päälle, vaikka ensin vähän epäili. Hienosti kuitenkin hyppäsi matalasta kohdasta ja tasapainoili itsensä korkeuksiin. Temputtelu, vallankin tasoille hyppiminen osoittautui taas hyväksi keinoksi ohitustilanteessa. Ohitsemme meni pari koiraa ja myöhemmin lisää ihmisiä, eikä Savu haukkunut lainkaan. Se vain istui ryhdikkäästi ja katseli.

Kuvien laatu ärsytti itseä, toki paksu pilviverho teki valosta vähän mälsän tasapaksun. Mutta pikkuputkeni piirto on surkea, jos kuvattava kohde on metriä kauempana. Onneksi Kelmi ja Savu olivat mainioita malleja! Savu pitikin Kelmistä yllättävän paljon ja käyttäytyi oikein hienosti pikkupennun kanssa. Kiitos seurasta pikku puikkonokalle ja omistajalleen. Seuraava retki häämöttääkin jo syksyn puolella, sitä ennen yritän saada pohjoisen postaukset julkaistua.

Ämmin luontopolku ja Sallan museopiha

Alkuperäinen suunnitelmani oli reissussa kiertää Riisitunturin Riisin rääpäsy. Retkikumppania kuunnellessa keksimme extempore, että lähdemmekin Sallaan. Suunnittelin että kiipeäisimme tunturin huipulle. Tulimme kuitenkin, no ikään kuin järkiimme ja päädyimme Konttaisen jäljiltä jalat rakoilla kävelemään Ämmin luontopolun. Kiva polku ja laavu, ei mitään ihmeellistä matkalla. Reitiltä näkyi kyllä Salla tunturin maisemia ja tietysti helpokulkuisuus oli plussaa.

Luontopolun jälkeen ajelimme Sallan keskustaan ja vierailimme sota- ja jälleenrakennusajan museossa. Hieno museo, paras missä olen käynyt. Kannattaa ehdottomasti vierailla, jos tuolla suunnalla liikkuu. Kylällä oli niin rauhallista, että kytkimme Savun auton peräkoukkuun odottamaan. Mallikas reissukoira meni oitis maaten ja nukkui kun tulimme takaisin. Museon ikkunoista näki toki autolle, joten mielenrauhani säilyi, kun pääsin vilkaisemaan tilannetta koko ajan.

Museon pihassa oli rakennuksia, joihin olisi päässyt sisällekin, mutta pikkumatkustajalle museopuuhat alkoivat riittää. Ehdin kuitenkin pihassa temputtaa ja kuvailla Savua. Reissu olikin kuvapainotteinen, sillä sää suosi. Alla loput otokset.

Eläinkoulutus.fi jäsenyys - vahva suositus

*Ei yhteistyöpostaus*

Voisiko arkiasioita kouluttaa positiivisesti, niin että saa tuloksia? Voiko pieleen menneen asian uudelleen kouluttaa? Voiko koiran koulutuksessa edetä ihan kotioloissa?

Nämä kysymykset pyörivät päässäni vuosi takaperin, kun olin raskaana. Miten jatkaa treenejä ja mitä olisi järkevä treenata? Miten muuttuvat voimavarani ja taloustilanteeni ja kuinka usein pääsen ulos koiran kanssa kahden? Kaikkea ei tietenkään voinut etukäteen tietää, jolloin halusin tietysti varautua kaikkeen. Jokin kurssi, jonka voisin suorittaa kotona, vaikutti helpolta sovittaa omaan arkeen. Päädyin pienen selailun jälkeen ostamaan Jaana Pohjolan Eläinkoulutus.fi sivuston jäsenyyden koko  täksi vuodeksi*. Materiaalit olivat niin mielenkiintoisia, että pelkän loppuraskauden aikana ehdin lukea ja katsoa kaikki siihen mennessä julkaistut artikkelit koirista.

Sain sivustolta valtavasti motivaatiota ja inspiraatiota. Mutta mikä parasta, opin myös hirvittävästi uutta. Kyse ei ole mistään kummallisista vippaskonsteista, vaan täysin yksinkertaisista ohjeista. Aiempaan tekemiseeni verraten, asioita lähestytään vähän eri näkökulmasta. Postaussarja Kysytään koiralta on mielestäni todella hyvä ja väitän sen olevan paikallaan ihan jokaiselle koiranomistajalle.

Siitä on jo muutama vuosi aikaa, kun koulutin koiriani fyysisemmin ja enemmän käskyttäen, näyttäen niille kaapin paikkaa jne. Olin kyllä treeneissä palkitsemisen kannalla, mutta arjessa koiran pitäisi toimia ilman nakin nakkia. Otin jossain vaiheessa arjessakin palkkiot käyttöön, mutta muutoin en toimintatapaani muuttanut. Esimerkiksi odottamisessa ja taukokäytöksessä palkitsin makupaloin rauhallisesta olemisesta. Lopputulemana emme edenneet kovinkaan paljon, sillä tauolla ruoka ei ollut se mitä koira tavoitteli. Koira tavoitteli tuolloin toimintaa ja siksi äänteli tai valui pois matolta.

Hoitotoimenpiteistä kirjoitin jo aiemmin, että niiden taso tympii minua. Se käsittelet vain varmoin ottein niin se tottuu mantra ei ole tuntunut tuottavan haluamaani tulosta. On vähän hölmöä pyydystää koira ensin ja vasta sitten pukea sille valjaat/mantteli, trimmata/harjata tai mitä ikinä. Olisi niin paljon helpompaa ja koiran hyvinvoinnin kannalta parempaa, jos se tulisi mihin tahansa haluankin, vapaaehtoisesti. Jopa erikseen pyytämättä. Aina sitä löytää ja oppii uutta ja voi naureskella omalle aiemmalle tekemiselleen. Sekä tiestysti yrittää omaksua uusi toimintatapa ja opettaa se koiralle.

Halusin jakaa tämän, koska olen kokenut sivuston todella hyödyllisenä. Olen saanut videoista aivan uutta näkökulmaa, ideoita ja motivaatiota. Ehdoton plussa on se, että koulutusvideot voi katsoa/kuunnella koska itse haluaa ja ehtii. Tiski- ja pyykkitouhut sujuvat kyllä mielekkäämmin, kun voin samalla kuunnella itseäni kiinnostavia koulutusvideoita. Itse koulutustuokion voi toteuttaa koska ehtii/jaksaa/haluaa, mikä on hyvä juttu. Ilman jäsenyyttä en näkisi videoita, enkä todennäköisesti tarttuisi toimeen minkään suhteen koska arkemme on jo ihan hyvää.  Vaikka monilla arki onkin ihan hyvää, ei kannata jämähtää. Opiskelu on mukavaa aivotyötä itsellekin ja jos koira hyötyy siinä sivussa, niin mikäs siinä.

Eläinkoulutus.fi jäseneksi pääset tästä

*Jäsenyys on mahdollista ostaa myös vain kuukaudeksi kerrallaan

Konttaisen tuulessa

Ensimmäisen reissupäivän lähinnä huilasimme, eikä pieni päivälenkki Rukalla tuottanut haluamiani kuvia. Siispä hypätään suoraan kolmanteen reissupäivään, jolloin kiipesimme Kuusamossa mökin lähettyvillä olevalle Konttaiselle. Valtavaara oli toinen vaihtoehto, mutta vauvan kantaminen pelkälle Konttaiselle oli ihan riittävän hikistä hommaa. Savu intoa piukassa kun viimein päästiin ulkoilemaan, vaan vauhtipa tasaantui portaissa nopeasti. Itsekin tuli siinä rappuja kiivetessä hiukan puuskutettua ja kyllä koirakin muutaman kerran kääntyi katselamaan taakseen.

Konttainen osoittautui hurjan kauniiksi vaaraksi näköaloineen ja ilta-aurinko teki tunnelmaan vielä oman lisäyksensä. Savu nuuski tuulta ja katseli tarkasti maisemia. Kova tuuli huipulla kävikin ja se aluksi poropuolikasta vähän ärsytti, tukka menee huonosti. Oma lihapullapussi sai Savun silmät syttymään - viimein koirakin on muistettu. Suorastaan taiteelliset maisemat olivat miellyttävää vaihtelua kuvausmiljöölle ja Savu laittoikin parastaan. Postauksesta voineekin huomata, että osannut päättää, mitä julkaisisin...

Temppuilun, tasapainoilun ja portaissa kiipeilyn jälkeen Savu käpertyi hyvillä mielin auton peräluukkuun nukkumaan. Ei jaksanut enää auton viereen kävelevälle porollekaan tuhahtaa. Poroista puheen ollen, Savu osoittautui ihan loistotyypiksi. Kyllähän porot kovasti kiinnostivat, mutta saivat olla rauhassa. Lukuunottamatta yhtä, joka sai häädön mökin pihasta. Muutoin Savu suhtautu poroihin vähän kuin niitä kävelisi täälläkin vastaan. Poroja olikin ihan todella paljon, joten uutuudenviehätys kaikkosi nopeasti.

Koska kuvia on reissusta todella paljon, päädyin julkaisemaan kuvia pötkönä. Sen sijaan että yrittäisin väkisin keksiä kuvien väliin jotakin kirjoiteltavaa. Lisää kuvia täällä.

Lomalta paluu

Lomasta toipuminen käynnissä... Kävelyn ja yökukkumisen sijaan väsyn kaikista eniten autolla ajamisesta ja kyydissä olosta. Tuntikausien istuminen useana päivänä saa aikaiseksi nuutuneen olon. Palasimme viikon reissulta kotiin varhain tiistaiaamuna. Yöajelu ei ole juttuni, ei edes kyydissä oleminen.

Reissu oli kaikintavoin mieleinen, palauttava, rentouttava, lataava, piristävä... Tarkempia reissupostauksia taitaa tulla pari, sitä mukaa, kuin saan kuvia valmiiksi. Vaikka vauva ei muutoin verota, niin kuvien käsittely yksin on nykyään harvinaista herkkua. Yllätyksekseni video kuitenkin valmistui melko nopeasti, joten tässä pieniä klippejä reissusta!

Majoituimme siis Kuusamoon, josta vierailimme eri luontokohteissa, sekä Sallassa, Ranualla ja Suomussalmella. Täysin koirareissu ei ollut tämä, sillä hoidimme samalla myös mm. sukuloimiset.

Terveiset helteen keskeltä

Kotona ollaa, viimein! Asuimme remontin tähden kaksi kuukautta vanhemmillani. Parhaat kesähetket menivät siis oman pihan ohi ja tontti muistutti lähinnä viidakkoa, vaikka nurmi leikattiinkin. Koiria tilapäisjärjestely ei haitannut. Pääsivät kaikki riekkumaan metsiin, helle tosin verotti Lounan ja Savun juokseteluja. Kumpainenkaan eivät kestä kovin hyvin kuumaa. Hiukan käytiin illan hämyssä metsässä ja lammella uimassakin.

Harmittavasti kastroinnin jälkeen Savu aloitti karvanlähtönsä tammikuussa ja jatkaa edelleen. Ei mitään yksittäisiä haituvia, vaan ihan kunnon tolloja. Houkutus leikata kaljuksi on valtava (helpottaisi taatusti koiran oloa), mutta ei ehkä enää tässä kohtaa kesää.  Harjaamisesta Savu ei erityisemmin tykkää ja itsekkään laiskuuteni vuoksi en ole käsittelyä sen kummemmin opettanut. En itseasiassa oikein osaa tai tiedä, miten opettaisin. Ehkä tähän saadaan joskus apua ja puunaushetket olisivat koiralle mieleisempiä.

Savun omistajatodistus valmistui viimein ja nyt löytyy tiedot FIX-rekisteristä. Mielentila- ja kannustintreeninä voisi ehkä virallisissa rallykisoissa käydä. Tokon suhteen meillä on vielä matkaa, sillä kolme liikettä on isosti kesken tai täysin tekemättä. Aikaa olisi ollut, mutta tämä helle on vienyt voimavaroja. Pitäisi treenata ihan yöllä, mutta siihen ei tänä kesänä ole ollut mahdollista. Helle ei rasita pelkästään meitä ihmisiä, vaan Savukin on silminnähden väsyneempi. Onneksi sentään eilen satoi (ja ukkosti), tosin nyt on taas sietämättömän kuuma.

Nyt kun viimein olemme kotona, on arkirytmi taas enemmän omamme. Pitkästä aikaa käytiin naapurinkin kanss aamulenkillä (kamalan pitkä tauko oli). Poikahaukut löysivät ihanan kuraojan, josta noustessan näyttivät, kuin olisivat dipanneet itsensä suklaakastikkeeseen. Haju muistutti kuitenkin enemmän kaikkea pilaantunutta. Aamulenkin päätteeksi oli jo kuuma, pitänee oikeasti lähteä ulkoilemaan jo ihan kuuden aikaan.

Reissusuunnitelmiakin on jälleen! Lähdemme ensimmäistä kertaa perheenä matkalle, Savu tietysti mukana. Suuntammee auton keulan kohti Kuusamoa, josta seikkailemme sitten Kainuun ja Lapin kohteisiin. Reitti on vielä auki, samoin kohteet. Malttamattomana odotan, että päästään vähän toisenlaisiin maisemiin lenkkeilemään, retkeilemään ja valokuvailemaan. Toivottavasti ei  olisi ihan näin hiostavan kuumaa.

Savu ei ole vielä päässyt (joutunut) telttailemaan. Elokuulle ja syksymmälle tällaisia mahdollisuuksia on kuitenkin avautunut ja parissa paikkaa pystyisi teltan pystyttämään suht lähelle autoa. En voi harmikseni kantaa rinkkaa ja vauvaa samaan aikaan. Telttaretkille lähdetään vähän sään mukaan, mutta toivottavasti jokunen yö olisi mukavaa keliä.

Palailemme reissupostauksen muodossa elokuun puolen välin tienoilla!

Toiminnallinen ruokailu - 10 vinkkiä

Ruuan avulla koiria ja muitakin lemmikkejä on mahdollista aktivoida ihan rajattomasti. Aina ei ole mahdollista syöttää kaikkea ruokaa koulutuksen yhteydessä, eikä tarpeellista käyttää ruokakuppia. On tärkeää, että koira pääsee toteuttamaan lajinmukaista toimintaa arjessakin mahdollisimman paljon.  Kuten monet jo tietävät, virikkeistäminen lisää koiran hyvinvointia ja arjen monipuolisuutta. Harmillisesti kuppiruokailu on usein passiivista ja tylsää, eikä koira kykene kupilla toteuttamaan itseään. Ruokailu kannattaa ehdottomasti hyödyntää yhtenä virikkeenä.

Olen tässä uuden erilailla hektisen arjen keskellä päätynyt kehittelemään toisenlaisia ruokintatapoja Savulle. Siispä sain villin ajatuksen olla viikon ilman ruokakuppia. Sitten toisen, kuukauden, kaksi, pian puolivuotta! Erilaisia ruokia (nappula, purkkiruoka, liha) voi tarjoilla monin eri tavoin ja ruokakuppia voisi pitää viimeisenä vaihtoehtona. Se kun on koiran näkökulmasta äärimmäisen tylsä ja turha. Mitä jos ruokakuppeja ei olisi? Mistä ja miten koirat sitten söisivät? Ovatko ruokakupit oikeasti koiria vai omistajia varten?

Vinkit on suunniteltu toteuttavaksi vaivattomasti ja edullisesti. Valmistelutkin ovat helpohkoja, ennakoiden kannattaa laittaa pakastettavia virikkeitä pakkaseen odottamaan tai kuivaruokia pahvipakkauksiin ja tarjoilla sopivan hetken tullen. Nyt helteellä kaikki viileä lieneekin koirien herkkua, joten miksipä et pakastaisi jotain eksoottisempaa?

SISÄTILOIHIN

Tekstiilivirikkeet

Vanhat vaatteet, sukat, pyyhkeet tai viltit ovat oivallisia virikkeitä.Varaudu siihen että mitä tekstiiliä käytätkin, se saa vähän käytönjälkiä. Kuivaruuan voi kääräistä kankaaseen pelkälle rullalle tai laittaa vielä solmuun. Valvo koiraasi ainakin aluksi, toiset voivat hotkaista tekstiilinkin.

Kartonkijätteet

Lähes jokaisessa taloudessa jätteeseen kulkeutuu maitopurkkeja, munakennoja, muropaketteja ja muita vastaavia. Kuivaruuan, miksei märkäruokaakin voi piilottaa purkkeihin. Repiminen on koiralle luontaista ja pahvisilppu on loppuviimein aika vaivaton siivota pois. Ruuan voi tarjoilla myös avonaisesta munakennosta. Toimii vähän samalla idealla, kuin ahmijakoirien kupit, ruokaa joutuu noukkimaan vähän tarkemmin.

Kongit ja muut

Kongien lisäksi ontot putkiluut (huomioi turvallisuus) sopivat ruuan tavoitteluun. Jos kongiin tunkee lihaa, on ruokailu siistimpää jäädytetyn lihan kanssa. Kongit kestävät mikron ja astianpesukoneen, joten nappuloiden kanssa sisään voi sulattaa juustoa tai tunkea vaikka maksalaatikkoa. Nuolemalla tavoiteltu ruoka usein rauhoittaa koiraa ja on pitkäkestoista puuhaa. Itse olen hyödyntänyt kongeja mm. häkissä odotteluharjoituksissa. Myös yksinoloiksi vähemmän kiihkeä puuha on sopivaa. Jos ei vielä omista kongia, niitä kannattaa metsästää alennuksista ja kirpputoreilta. Myös "kongin kopioita" on ilmestynyt markkinoille ja ne ovat toimineet yhtä hyvin. En tosin osaa sanoa, kestävätkö mikroa.

Väsyneelle omistajalle

Kuivaruuan voi ripotella myös lattialle tai vaikka karvamatolle. Ahneelle koiralle kannattaa vähän piilotella, verkkaisempi ruokailija saa aikaa kulumaan yhden huoneen etsinnöissä. Sopii etenkin niihin päiviin, kun väsyttää ja ei ole ehtinyt valmistella mitään.

Pientä näpertelyä

Sanomalehti ja vessapaperihylsyt ovat oivallisia piiloja. Rullia voi kerätä vaikka pahvilaatikkoon ja rutata sekaan vielä sanomalehteä. Sekamelskasta muutaman nappulan etsiminen on äkkiä pitkäkestoista puuhaa.

ULOS

Nenätyöskentelyä

Tehokasta nenätyöskentelyä ja tonkimista, kun nappulat joutuukin kaivelemaan lehtikasasta, lumesta, pitkästä heinikosta tai risukasasta. Pihasta voi löytyä vaikka millaisia piilopaikkoja, joista nappuloiden noukkiminen on mielekästä puuhaa.

Repimistä
Lihaisat luut, riistan jalat, sekä muut vastaavat sopivat revittäviksi. Koira joutuu näkemään ruokansa eteen hiukan erilaista vaivaa. Touhua voi lisätä piilottamalla ruuan; pusikkoon, kiven koloon jne.

Nuoleminen
Kaikkea ruokaa ei tarvitse pureksia ja repiä. Nuoltavaksi voi tarjoilla sulaa tai puoliksi sulanutta mössöruokaa (purkkiruuat, liotetut nappulat, liha jne.). Myös nuoltavan ruuan tarjoilumuotoa voi vaihdella kongista luonnonmateriaaliin. Voisiko mössöruokaa laappaista vaikka sinne tänne pihapiiriiin kannon tai kiven päälle?

Toiminnallisemmat lenkit

Miksi osaa ateriasta ei syöttäisi lenkillä, kun lenkille kuitenkin joka päivä mennään? Reipas raakaruokkija varaa lenkille mukaan vaikkapa keitettyä possunsydäntä, maksaa tai kieltä. Koiraa voi lenkillä palkkailla tai pyytää hyppimään kiville ja kannoille, kiertämään puita tai tolppia. Mikä estää tasapainoharjoituksia puiston penkillä tai kaatuneella puun rungolla?

Kerro, miten teillä ruokaillaan? Instagramin puolella haaste #kupitonruokailu, ota video tai kuva koirasi ruokailusta ja tägää se.

Huomautus!  Huomaa, että tekstissä käsitellyt ruokavirikkeet ovat vain yksi osa-alue virikkeistämisestä.

Ideoita muualla
Koiranhetki; Ruokintavirike
Koiran luonto; Maistelulauta, Namikerä, Nuuskumatto

Tokon kisatreenit 20.7 (video)

Kävimme Savun kanssa Ylökkin järjestämässä kisatreenissä. Vähän kannustettiin (tai melkein painostettiin) kavereiden toimesta osallistumaan, kun itse niin epäröin. Hyvä on kuitenkin kisatilannetta harjoitella, jotta itsekin vähän hahmottaisi, missä mennään. En ole vuosikausiin käynyt edes katsomassa tokokisoja, joten koetilanne on itselleni hyvin vieras. Ilmoittauduin epäröinnistäni huolimatta ja päädyin tekemään vain kolme liikettä, seuraamisen, luoksetulon ja hypyn. Seuraamistakin jahkailin pitkään, sillä se on kesken ja vauhdin muutoksia aloin tehdä vasta hiljan. Ajattelin kuitenkin, että menee miten menee, niin parhaamme tehdään ja näkeepähän todellisen tilanteen.

Treeni-illalle osui kunnon ukkosmyrskyt ja ennen kentälle saapumista tuli vielä kaatamalla vettäkin. Heti alkuun tajusin, että jotkin varsinaiset kisarutiinit olisi syytä keksiä ja harjoitella. Savu oli melkoisen kiihtynyt ja intoa piukassa, mikä näkyi ääntelynä ja häntä pystyssä ympäristöä tarkkaillen. Treenit osuivatkin vielä kiireisimmälle viikolleni, enkä ollut ehtinyt tehdä Savun kanssa lenkkeilyä kummempaa. Nykyisellään Savu arvostaa kahdenkeskistä aikaa huomattavasti enemmän kuin aiemmin, joten sekin kiihdyttää.

Ehdimme lämmitellä kehään menoja muutaman kerran ja leikitin Savua yrittäen purkaa omaakin jännitystä. Otimme myös muutaman perusasennon ja pyrin (muistamaan) laittamaan Savun tauolle, jos en keskity siihen. Savu saattaa kuitenkin alkaa haukkumaan minulle, jolloin automaattisesti ohjeistan sitä uudelleen. Koira on oppinut tästä nokkelan leikin, jolla minut saa käynnistettyä (hienoa Jenny!).  Ei auta kuin kiinnittää huomiota tarkemmin omaan toimintaan ja ympäristöön, ehkä vähän koiraankin.

Luoksepäästävyys oli Savusta ihan huippua, kerrankin joku on hänestä kiinnostunut ja oikein rapsutti. Kehään mennessä Savu kävi moikkaamassa liikkurin ja tuomarin vielä uudelleen. Sain aluksi huomautuksen hihnasta, sillä en tiennyt mihin se tulisi jättää. Ohjeen mukaan kehänauhan ulkopuolelle tai taskuun, vaikka olin sen kuitenkin viskannut jo kehässä maahan. Hups.

Aloitimme seuraamisella. Liikkeen toteutuminen oli sen näköistä, kuin oletinkin. Jopa parempaa, sillä Savu ei lähtenyt haahuilemaan kuten odotin. Syystäkin hämmentyi ja ihmetteli jääden minusta jälkeen. Palasi kuitenkin hienosti tekemään töitä, vaikka itse jatkoin vain matkaani. Epäröin seuraamisen kanssa kun keskityin liikkuriin, pohdin vielä kehässäkin koska palkkaan (se piti miettiä etukäteen) ja lopulta koko seuruukaavio oli ohi. Tulipa tehtyä ja on siinä hyvääkin. Epäkohdat joita tuli näkyviin, olivat tiedossani, epäröintini toki lisäsi koiran hämmentymistä. Savun seuratessa kuten pitää, se seuraa hienosti. Seuraamisesta pisteitä 7½

Luoksetuloon olen tyytyväinen. Vaihdoin vasta hiljan käskyn sivuksi, joten Savu tuli perusasentoon hieman vinoon. Kokeessa moista on turha korjata, joten palkkasin silti. Treeneihin yksi tehtävä lisää. Luoksetulosta saimme 9½.

Hyppy on Savun lemppari, kuten videoltakin huomaa. Koska liikkuroinnissa kestää ja kaikkea, Savu kävi hyppyä katsomassa jo aiemmin. Koska hommassa kesti Savun mielestä liian kauan, enkä selkeästi ymmärtänyt sitä käskyttää, kävi se hyppäämässä jo etukäteen. No kun sitten viimein päästiin hypyssä alkuun, sujui liike itsessään hyvin. Paitsi perusasentoon tulo, Savu nauliintui katsomaan, haukkuvaa koiraa. Ärsytti oma toimintani, jälleen. Olisin voinut a) odottaa että Savu palaa ajatuksissaan luokseni tai b) keskeyttää liikkeen siihen. Mutta ei, päädyin siinä jännitys sumussani käskyttämään Savun kolmesti sivulle ja lopulta käsiavulla . Jännitys ja epäröinti saa kyllä kummia aikaan... Estehyppy pyöreä 0.

Paikkamakuusta ei ole videota, mutta siitä 0. Savu bongasi jotakin ja meni vasta kolmannella maahan. Voisin tietysti käyttää järkeäni ja vähän säästellä käskyjä hokemisen sijaan. Hienosti pönötti paikallaan, kerran vähän nuuhkaisi ilmaa. Pysyi paikallaan palatessani viereen, mutta koska epäselvästi jotain äännähdin, ponkaisi Savu istumaan. En korjannut, koska mitäpä se olisi auttanut. 

Kokonaisvaikutus oli 9. Tuomari tosin huomautti Savun kuuluvasta äänestä (Savu räksytti, kun keskustelin tuomarin kanssa), tämä voisi oikeissa kilpailuissa laskea pisteitä huomattavasti. Nytpä tiedetään mitä treenataan ja kaikella tapaa hauskaahan meillä oli.

Onko helppoja ja vaikeita koiria olemassa?

Kuumottava aihe, jolla vähätellään tai liioitellaan oman tai kaverin koiran ominaisuuksia. Karkeasti jaoittelemme kokonaisia rotuja/ryhmiä helpoiksi ja vaikeiksi. Yhtä ja toista suositellaan tai ei suositella ensikoiraksi, riippuen keneltä kysytään. Lähtökohtaisesti mikään koira ei ole helppo ensikoira, eikä ehkä toinenkaan koira, jos eläinlajiin ja rotuun ei ole oikeasti perehtynyt. Aihe on valtavan laaja, joten postaus on melko karkea pintaraapaisu, mutta pohdintaa silti.

Helppo ja vaikea ovat adjektiiveja, kuten myös hauska ja tylsä. Hauskan ja tylsän määrittelee tilanteen tai asian kokija itse. Samoin helpon ja vaikean. Näin ollen ei voida koiriakaan tosen puolesta kategorioida helpoiksi ja vaikeiksi. Tai voi toki, mutta koska kokemus- ja makuasioista ei voi kiistellä, on se ihan yhtä tyhjän kanssa.

Koirat roduista ja yksilöistä riippumatta edustavat kaikki samaa lajia. Ei sitä aina uskoisi, niin paljon ihminen on jalostuksellaan saanut lajia muovattua. Koirilla on kuitenkin samat lajityypilliset tarpeet; ne haistelevat, ovat uteliaita, liikkuvat, ääntelevät ja ovat toiminnallisia eläimiä. Rotukohtaiset erot ovat suuria ja rotukohtaisia erityisominaisuuksia ovat mm. voimakas kiinnostus riistaa kohtaan, huomattava reviiritietoisuus tai haukkuherkkyys. Nämä ominaisuudet on saatu jalostamalla, mutta niihin voi vaikuttaa kouluttamalla.

Rodustaan riippumatta koira ansaitsee saada asianmukaisen koulutuksen ja sosiaalistuksen. Vaikka suuria tavotteita koiralle ei olisikaan, on vähintäänkin arkikoulutus perusedellytys hyvälle yhteiselolle. Arkiasiat ovat koirallekin helpompia, kun se tietää, miten sen on kannattava toimia.  Yhdessä tekeminen myös syventää suhdetta ja lisää vuorovaikutustilanteita koiran kanssa. Vuorovaikutteinen koulutus itsessään on myös mainiota aivotyöskentelyä ja omien koulutustaitojen kehittämistä. 

Peruskoulutuksen lisäksi jokaisen koiran tulee saada riittävästi liikuntaa, monipuolisia virikkeitä ja sosiaalista kanssakäymistä lajitovereiden kanssa. Nämä tarpeet ovat yksilöllisiä ja koirat arvottavat ne erilailla. Kaikki koirat eivät ole yhtä sosiaalisia, eikä kaikista koirista tule leikkikaveria naapurin koiralle. Koiralle ei aina ole luontaista leikkiä jokaisen vastaantulijan kanssa, eikä tarpeellistakaan. Monille koirille riittää oman lauman seura, tai muutama tuttu ja turvallinen leikkikaveri. Hyvin harva koira kokee tilanteen mieluisana joutuessaan esim. koirapuistossa lukuisten tuntemattomien koirien joukkoon.

Nykymaailmassa koiran tulisi olla mahdollisimman huomaamaton. Kitkemme sinnikkäästi haukkumista, hyppimistä ja säntäilyä, aiheuttaen samalla ristiriitoja ja ongelmia. Koiran luontaista käyttäytymistä ei voi vain sammuttaa pois. Elävänä olentona koira kiihtyy tai on kiihtymättä. Kiihtymisen purkautumiseen voimme vaikuttaa ja opettaa vaihtoehtoisia käytöksiä. Kielletyistä asioista saadaan aikaiseksi pitkä lista. Miten koiran sitten tulisi käyttäytyä? Miten koira voisi itse oivaltaa, mikä on kannattavaa, jos jatkuvasti passivoimme koiraa? Huomaamatta puutumme myös elekieleen haitallisesti ja tulkitsemme koiraa monesti väärin. 

Jokainen koira ja omistaja kohtaavat joskus jonkinlaisia haasteita. Niistä ei kannata lannistua, vaan ottaa ne oppimisen kannalta. Jatkuvasti haastavasti käyttäytyvä koira on usein lähtökohtaisesti väärässä ympäristössä tai kokemattomissa käsissä. Koira voi olla  ahdistunut tai sen on tavalla tai toisella muuten paha olla, mikäli se pyrkii esim. toistuvasti karkaamaan (muutoinkin kuin haju- tai näköärsykkeen perään), välttelee yhteistyötä ohjaajan kanssa tai on aggressiivinen ympäristöään kohtaan. Koira on ympäristönsä muovaama ja reagoi ympäristön ärsykkeisiin, hyvin yksilöllisesti. Haastavan koiran kanssa elo käy äkkiä raskaaksi ja vippaskontit loppuvat kesken. Tällöin on syytä kääntyä ammattikouluttajan puoleen, sen sijaan että koira vaihtaisi kotia.

Helpoiksi koiriksi luokitellaan herkästi koirat jotka ovat ns. luonnostaan huomaamattomia. Koira on ehkä haluton liikkumaan, osallistumaan mihinkään tai oleskelemaan muiden koirien kanssa. Koira voi olla sairas tai niin passivoitunut, ettei "jaksa olla koira". Kyseessä ei ole tällöin  helppo, vaan huonostivoiva koira. Toki koirien luontainen itsehillintä ja impulsiivisuus vaihtelevat huomattavasti. On olemassa myös oikeasti rauhallisia koiria, jotka kiihtyvät vain harvoin. Impulsiivinen koira voi olla odotettua haasteellisempi arjessa, mutta impulssikontrollia on mahdollista ja suotavaakin harjoitella. Vaihtoehtoisesti myös koulutettu koira voi vaikuttaa helpolta, mikä saa harkitsemaan samanrotuisen koiran hankkimista.

Helppojen ja vaikeiden koirien suhteen voisimme pohtia, mille koiralle olemme riittävän hyviä ohjaajia ja paljonko haluamme itseämme haastaa. Minkä me oikeastaan koemme haasteeksi tai ongelmaksi? Haukkuminen ja vartioiminen maaseudulla ei välttämättä ole samanlainen ongelma, kuin kaupungissa. Herkästi kiihtyvä koira voi olla lapsiperheessä huomattavasti työläämpi, kuin rauhallisempi lajitoverinsa.  Mitä meillä on tarjota koiralle ja millainen koira vastaa realistisesti toiveitamme (muutoinkin kuin ulkonäöltä)?  Mitä jo osaamme/tiedämme koirista ja mitä teemme, jos ilmenee ongelmia? Näitä on hyvä pohtia ennen, kuin pentu kasvaa suureksi, eikä ehkä käyttäydy odotusten mukaisesti.

Jokaisella riittää opittavaa, aina. Koulutus ja suhde koiraan eivät ole mikään pisteestä a paikkaan b tehtävä, vaan elämänmittainen prosessi. Ja se tekeekin koiran omistamisesta niin hienoa, kuin se on. Kannattaa myös muistaa, että mikäli ei ikinä poistu omalta mukavuusalueeltaan koirien suhteen, ei voi myöskään kehittyä. Toiset koirat kestävät ja antavat ohjaajiensa virheitä paremmin anteeksi, kuin toiset. Tämänkin vuoksi talouden seuraava voikin hämmentää suuresti.

Saa keskustella ja kertoa minkä on itse kokenut helpoksi tai vaikeaksi etc.

Lisää luettavaa
Turid Rugaas - Rauhoittavat signaalit
Tuire Kaimio - Koirien käyttäytyminen

Kirjavinkki: Rauhoittavat signaalit - Turid Rugaas

Turid Rugaas; Rauhoittavat signaalit

Kiinnostaako koiran elekieli? Haluaisitko ymmärtää koiraasi paremmin? Reagoiko koirasi joskus oudosti tai odottamattomasti? Vaikuttaako koirasi epäjohdonmukaiselta? Hidasteleeko koirasi, kun pyydät sitä tekemään jotain?

Tässä olisi kirja, joka jokaisen koiranomistajan tai koiraa harkitsevan tulisi lukea. Etenkin, jos halajaa ammattia koirien parista, harrastaa koiran kanssa tai kasvattaa koiria.

Lämpimät kiitokset sille anonyymille, joka reilu vuosi takaperin suositteli kirjaa minulle. Ihan hirvittävän hyödyllinen ja tarpeellinen jokaiselle koiranomistajalle! Elekieltä pidetään helppona ja simppelinä aiheena, vaikka valtaosalla on paljon opittavaa. Elekielestä opitaan ja tiedetään myös koko ajan enemmän, eikä opiskelematta opi. Ainakin itselleni kirja oli näkemystäni avartava.

"Miksi koira haukottelee?"

Kirjassa käydään kattavasti läpi koirien elekieltä. Kirjan nimen mukaisesti keskitytään rauhoittaviin signaaleihin, joista monet olivat itselleni uusia. En myöskään ole osannut tulkita joitain eleitä rauhoitteleviksi. Miksi koira vitkastelee luoksetulossa? Miksi koira haukottelee tai pälyilee? Tulkitsemme paljon väärin ja paljon jää meiltä myös huomaamatta. Ennen murinaa koira on viestinyt meille jo paljon olostaan.

Kirja avartaa näkemystä huomattavasti ja koirien eleitä oppii seuraamaan ihan uusin silmin. Tarkkailemme herkästi vain koiraa, mutta unohdamme kiinnittää huomiota omaan viestintäämme. Itselleni oli aivan uutta, että minäkin voin eleilläni rauhoittaa koiraa. Kyse ei ole rauhallisesta juttelusta tai silittämisestä. On mahdollista ns. puhua koiraa äänettömin elein.

Erityisesti Lounan vuoksi koin kirjan tarpeelliseksi. Yhtäkkiä Louna ei tuntunut enää tyhmältä ja epäjohdonmukaiselta. Se oli yrittänyt pitkään viestiä tarvettaan aikalisästä ja seesteisemmästä ympäristöstä. Pystyin vaikuttamaan Lounan oloon omilla eleilläni paremmin, kuin aiemmin. En ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, että omaa koiraa suoraan kohti kävely, voisi olla koirasta epämukavaa. Myös Savun suhteen olen huomannut kaikenlaista, arjessa ja harrastuksissa.

Jos et vielä ole lukenut, niin äkkiä lähimpään kirjastoon lainaamaan tämä opus!

Takaisin tokon pariin

Kyllä teki treenit terää ja taas sai motivaatiota! Reilu kolmen kuukauden treenitauko jäi taakse, kun lähdimme Savun kanssa extempore treenailemaan. Saimme myös sattuman kautta koirakkopaikan perustaitokurssilta. Tässä vaiheessa kertaus tekee hyvää, ihan molemmille. Kurssi kestää heinäkuun loppuun ja sen lisäksi yritän päästä vähintään kerran viikossa kentälle. Kotitreeni on aina kotitreeni, huomaa että niin koira kuin minäkin ollaan vähän latteita kotipihassa.

Kurssilla

Käsikosketus jäi silloin aikanaan kesken ja on vuoden aikana pelkästään surkastunut. Nyt itseä niskasta kiinni ja edes näin yksinkertainen harjoitus loppuun asti! Käsikosketus on kuitenkin oiva tapa nollata koiran mieli ja mittailla toimintakykyä eri ympäristöissä. Nopeasti Savu muistikin mistä on kyse, kosketukseen vain napakkuutta  ja sitä myötä kestoa.

Pysäytykset olivat itselleni uusi juttu. En ole kertaakaan harjoitellut niitä (en oikeasti), sillä en ole tiennyt miten tekisin ne ns. oikein. Tällä erää koiralle heitettiin nami/lelu ja koira sai juosta hakemaan sen. Tämän jälkeen nami heitettiin toiseen suuntaan ja taas toiseen, jolloin koira sai juosta edes takaisin. Kun koira oli juoksemassa kohti heitettiin nami sitä kohti samalla pysäyttäen koira käskyllä. Seuraavat namit taas heiteltiin edes takaisin, kunnes koira juoksi täysiä kohti ja pysäytettiin. Vähän kömpelöä vielä itseltä, mutta Savu alkoi oitis pysähtyä napakasti käsimerkistä! Itse ei tietenkään kokonaisuutta oikein näe, joten omissa treeneissä tämä täytyy videoida.

Kosketusalusta onkin vanha tuttu ja muutaman metrin etäisyydeltä Savu osaa moiselle hakeutua. Teimme lähinnä kestoa, jotta Savu oppisi ottamaan etäisyyttä määrätyn verran ja pysymään kauempana. Nyt kun "kaiken aktiivisuuden vahvistamisesta" on ollut vähän taukoa, oivallinen pönötys Savu astui heti esiin. Voisi vaikka unohtua pönöttämään, jos ei vapauttaisi.

Kurssista jäi oikein hyvä fiilis ja toivon todella pääseväni joka kerralle (riippuu innokkaista vauvanvalvojista). Tekee niin hyvää meille molemmille, vähän laatuaikaa, motivaatiota ja valvovaa silmää. Kertaushan on opintojen äiti ja parasta itsetunnon nostatusta.

Omatoimittreeneissä

Paikkamakuu oli Savulle vähän epäreilu. Huomioni harhaili jonnekin ja aloin keskustella kaverin kanssa. Huge facepalm itselle, miksi koiran silloin tarvitsisi keskittyä. Savu nousi siis pystyyn ja katseli minua ihmeissään. Toinen paikkis oli mallikas, eniten treeniä tarvitsisi maahanmeno, joka on tällä hetkellä ärsyttävän löysä. Savu valuu maahan vähän pohdiskellen. Samoin perusasentoon nousu on vähän kakkoslaatua. Nämä on toki treenattava erikseen, ovathan ne eri asioita, kuin matka ohjaajaan ja makaamisen kesto. Paikkamakuussa olemme ottaneet hiljattain takapalkan käyttöön ja se on toiminut hyvin. Savu on treenaillut paikkista arkenakin eri ympäristöissä, kymmenisen metriä ja vajaa minuutti ovat sujuvia jo monissa ympäristöissä. Kimppatreeneistä ilo irti, jos on mahdollisuus makuuttaa muita koiria vieressä.

Kehätreeni oli viimeisin treeni (video) ennen treenitaukoa  ja siitä jatkoimme. Skippasimme kehään menemisen, sillä sitä pystyn teenaamaan itsenäisestikin. Hyödynsin kaveria liikkurina ja pystyimme ensimmäistä kertaa tekemään oikeasti liikkeitäkin. Savu on tauon aikana keksinyt perusasennon arvon ja tarjosi sitä hienosti - vieläpä suoria! Tavoite on ladata paljon arvoa perusasennolle ja kontaktille, vaikka liikkuri höpöttääkin. Siistä palkkasin vuolaasti liike alkaa tmv käskyjen jälkeen. Hiottiin samalla sosiaalista palkkaa. Ja tietysti koulutettiin ohjaajaa, että ei karkkia ihan joka ikisestä liikkeestä ja yrityksestä. Siirtymätilanteissa Savu hieman harhaili, mutta palasi perusasentoon aina ajallaan.

Hyppy on edennyt hienosti niin mukavaksi tehtäväksi, että sitä on mahdollista käyttää palkkiona. Vähän ennen treenitaukoa Savu vielä kiersi hypyn hyvin mielellään. Nyt tehtiin ensi kertaa kokeenomainen hyppy. Luotto koiraan kannatti ja hyvästä syystä saatiin rallattaa lelun kanssa oikein kunnolla. Sen verran pitää hioa, että hypylle ei suinkaan karkailla, sen edessä voidaan tehdä perusasentoa myös ns. turhaan.

Luoksetulo meni vähän ohi suunnitelmien. Aloitettiin sekin kokeenomaisesti ja kaksi metriä Savu juoksikin, kunnes liimaantui haistelemaan jotain lehteä. En keksinyt muuta kuin pinkaista itse karkuun, koira tuli kyllä perässä. Savu haisteli lehteä vielä palatessaankin. Otettiin luoksari eri suuntaan ja hyvin toimi, perusasentoon ei tosin tullut. Palkattomuus alkoi näkeä ja Savu harhautui haistelemaan. Otettiin luoksetulo vielä lyhemmältä matkaa, jolloin Savu tuli perusasentoonkin. Pääsin palkkaamaan ja taas syttyi toivonkipinä koiran silmiin.

Tuntuu kuin tauonkin aikana oltaisiin edetty. Ainakin olen Savulle pykälää arvokkaampi, sillä ovathan kahdenkeskiset treenit nykyään aika harvinaista herkkua. Tietysti treenaaminen on kivaa, eikä siitä ilman syytä kannata taukoa pitää. Omatkin ajatukset opitusta ovat taas selkeämmät, jolloin koiran kouluttaminen on helpompaa. Kaukojen ja kapulan pidon suhteen ollaan kyllä nollissa. Hätäilin etujalkakaukojeni kanssa, eikä Savu fyysisestikään ole vielä siinä kunnossa, että kaukot olisivat mitä haluan. Siispä aloitellaan alusta ja tehdään kaukot eri tekniikalla. Kapulan pito on ollut pitkään jäissä, nyt ihan muutamia satunnaisia kertoja on treenattu lenkillä. Savu ei siis mielellään pidä mitään suussaan, sillä olen onnistunut luomaan pitotreeniin kireätunnelmaisen painostuksen. Nyt on kuitenkin uusia eväitä parempaan pitoonkin.

Kennelliitolta saimme postia kuukausien odotuksen jälkeen. Siellä ei kuitenkaan ollut Savun rekisterinumero, vaan kirje, jonka mukaan jokin liite puuttui omistajatodistuksesta. Ihan oikeasti asian käsittelyyn ja puuttuvan kappaleen toteamiseen meni neljä kuukautta, jonka jälkeen minulle lähetetään postissa kirje. Papereissa oli kuitenkin puhelinnumero, sekä sähköpostiosoitekin... No nyt on liitteet kopioitu ja laitettu postiin. Kummasti muuttuu parissa vuodessa, sillä aiemmille koirille riitti pelkkä sirunumero lomakkeeseen.

Treenintäyteinen loppuvuosi tulossa, toivottavasti videoineen!

P.S. Muistuttaisin linkkaamaan blogeja tänne :)

Seikkailu Kainuussa

Kuvapainotteiset muistelmat kesäreissustamme.

Saimme kesäkuun alussa kunnian lähteä Elinan ja koiriensa seuraksi Kainuuseen Hyrynsalmelle. Olimme reissussa tiistaista sunnuntaihin ja kyllä viihdyimme. Pakko on Savua vähän kehaista, ihanan kuuliainen ja toimiva koira pidemmässäkin reissussa. Vauva kulki mukana repussa, kun rämmittiin metsissä ja soilla. Vierailimme myös Vartiuksen raja-asemalla.

Reissu oli kokoonpanoomme nähden hyvin onnistunut. Kaiken varalta varauduttiin pahimpaan, mutta sekä vauva, koiranpentu ja koirat yllättivät positiivisesti. Kiitos reissun mahdollistamisesta Elinalle, ilomielin lähdemme jatkossakin seikkailuihin mukaan ♥