Koiraharrastaja vastuullisesti somessa

Menneellä viikolla sosiaalisessa mediassa keskusteltiin somen luomasta paineesta kenellä mihinkin; treenien onnistumiseen, titteleihin tai siihen miten nopeasti pennun kanssa pitäisi edetä. Näkökulmia oli monenlaisia aina pelkkien onnistumisien jakamisen kritisointiin sekä katsojan vastuuseen huomata liiallinen vertailu itsessään. Kirjoitin itsekin aiheesta pienen koosteen omalle tililleni, josta upotus alla. Aihe oli kuitenkin harvinaisen mehukas ja monipuolinen, että koen tarpeelliseksi kirjoitella tästä vielä blogiinkin. Ei tämä selostus olisi muualle mahtunutkaan.

Teksti on puhtaasti oma vajavainen mielipide. En ole liioin koira- tai somealan ammattilainen, vaan ihan harrastelija molemmissa. Suuremmin en tekstiä sensuroinut, vaan melkoisen vapaata tajunnanvirtaa huumorilla marinoituna. Lukuiloa!

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Koiria maalta - blogi (@koiriamaalta_blogi) jakama julkaisu

Ihana kamala some ja koiraharrastus

Aiemmin muiden koiraharrastusta seurattiin blogeissa, jotka päivittyivät muutaman kerran viikossa. Nykyisellään kaikilla on melkolailla päivittäin päivittyvä instagram tili. Tarinoita ja kuvia tulee tuutin täydeltä ja algoritmi rakentaa näkymästäsi sellaisen kuin analysoi sinun haluavan. Tässä käy hyvin äkkiä niin, että feedisi on täynnä aivan täydellisesti onnistuneita kuvia ja maailman huippuharrastajien treenivideoita vailla haasteen hattaraa. Harhakuva on siis valmis. Kirjoittelin alkuvuodesta postauksen Miksi poistin instagram tilini? 1/2021 ja minä tosiaan poistin vanhan tilini pysyvästi. Tein sittemmin nykyisen tilin, mutta konkreettinen tauko koukuttavasta somesta oli paikallaan; vertailu otti liian ison otteen arjestani ja tilin poistamisen jälkeen helpotus oli suuri. Nyt olen opetellut käyttämään instagramia viisaammin, eikä se hallitse minua ja harrastustani enää, tai aiheuta minulle pahaa mieltä.

Parhaimmillaan muiden treenivideot ja tekstit tarjoavat inspiraatiota ja oivalluksia lukijalle. Surkeimmillaan katsoja kokee riittämättömyyden tunnetta, huonommuutta, näkee koiransa kelvottomana tai muuta vastaavaa. Joistain julkaisuista voi tulla myös ihan aidosti paha mieli, ehkä koiran kohtelu videolla ei ollut asiallista? Tunteet kuuluvat elämään ja enemmän on merkitystä sillä, miten niihin reagoi. Jos somesta tulee toistuvasti ikävä fiilis tai tarinoiden selaamisen jälkeen oma koira on ihan paska, kannattaa ottaa hetki aikaa järjen äänelle.

Katsojan ja kommentoijan vastuu

Suuntaan tämän kappaleen  ihan yleisesti katsojalle ja kommentoijalle, selasitpa materiaalia blogissa, instagramissa, youtubessa tai jollakin muulla alustalla. Olen sivunnut asiaa aiemminkin Lukijan vastuu, onko sitä? 12/2016 lyhyen postauksen verran. 

Suosittelen jokaista silloin tällöin pohtimaan, mikä on motiivisi avatessasi henkilön x tili ja katsoessasi häneltä videon? Kuva? Tekstin? Ja etenkin jos päätät kommentoida, niin miksi? Ehkä henkilön koira tai treenitapa kiinnostavat sinua aidosti ja haluat kannustaa tai kysyä neuvoa itsellesi. Voi kunpa kaikkien motiivi ja tavoite olisikin tämä!

Valitettavasti toisten motiivit eivät ole aina ihan puhtaimmasta päästä ja minäkin olen saanut asiattomista kommenteista osani. Julkaisin aiemmin enemmän ja vähemmän leikattuja videoita, sekä kirjoitin treeneistämme avoimesti. Alkutaipaleellani oli haasteita enemmän kuin erävoittoja, mutta kaikkea sitä pääseekin koiran kanssa opettelemaan. Harmillisesti somekanavillani viljeltiin todella ikäviä kommentteja ja väitteitä sekä treenivideoistani, että koiraharrastuksestani. Aikuiset ihmiset, toiset koiraharrastajat kertoivat ettei minusta koskaan tule mitään ja että en ole ansainnut koko koiraharrastusta. Osan henkilöistä tiesin, osan henkilöllisyys jäi pimentoon. Välillä oli vaikea jättää kommentteja omaan arvoonsa, vaikka suurin osa roskakoriin menikin.

Totta kai tuon tasoinen sonnan mussuttaminen laski mielenkiintoani ylipäänsä edes kouluttaa koiraa. Mitä jos kaikki menisi taas pieleen? Jätin kuitenkin somea vähemmälle ja jatkoin koirien kouluttamisen opettelua paskatykeistä ja haaskalinnuista huolimatta. Suosittelen sitkeää eteenpäin menoa muillekin.

Nyt muistuttaisinkin kommentoijaa ottamaan vastuun kommentistaan, kirjoititpa nimelläsi tai nimettömänä. Edes sananvapauden nimissä ei voi laukoa ihan kaikkea mitä mieleen tulee tai riehua toisen somekanavalla kuten lystää. Mielipiteensä ja näkemyksensä voi ilmaista myös rakentavassa hengessä - tai jättää kertomatta, etenkin jos sitä ei edes kysytä. Itse en nykyään jaksa edes yrittää keskustelua jos alkuperäinenkin kommentti on pelkkää solvaamista, vaan palkitsen samantien estoilla. 

Kannustava ilmapiiri niin treeniporukassa kuin somekuplassa on erittäin arvokas ja pitäkäämme jokainen omasta puolestamme siitä huolta. Jokaisen tulee voida julkaista realistisia otteita treeneistään tai koesuorituksesta, ilman pelkoa lynkkauksesta tai paskaringeistä. Useimmat tietävät kyllä omat virheensä ja kehityskohtansa. Niitä ei tarvitse minullekaan erikseen kertoa. Sen sijaan sanahelinää konkreettisempia neuvoja voi kyllä antaa, joskaan niitä harvoin ilmaiseksi kukaan jakaa.

Julkaisijan oikeus

Sinulla on täysi oikeus pitää somekanavasi kauniina ja harmonisena tai arjenmakuisena kaatopaikkana - tai ihan millaisena vain siltä väliltä. Voit julkaista epäonnistumisia, surkeita koetuloksia ja päinvastoin, ihan miten itse haluat. Kaikkien elämään kuuluu paljon muutakin, kuin yksi hieno someen laitettu kuva tai 15sekunnin video. On ihan oma valinta, miten paljon omasta arjestaan haluaa jakaa ja millaisia paloja.

On myös perustelua esim. oman terveyden ja fiiliksen nimissä rajata hieman sitä, mitä haluaa kaikelle maailmalle jakaa. Tai vaihtoehtoisesti kanavan voi pitää vaikkapa yksityisenä. Mikäli somekanavasi on tarkoitus olla pelkkä hyvänmielen paikka ja toivot pääasiassa tykkäyksiä tai iloisia kommentteja, kannattaa tietysti pitää sisältö hattara ja vaahtokarkki tasoisena.

Sisällön rajaaminen itsessään ei tee kenestäkään valehtelijaa, harhaanjohtajaa tai totuutta peittelevää. Ei kaikkea tarvitse päivittää koko maailmalle leikkauspöydältä tai pennun kotiutumispäivänä. Jos joku somen viiveestä mielensä pahoittaa, niin elämässä lienee asiat vähän liian hyvin että joutaa moisia turhuuksia edes miettiä.

Jos tyylisi on julkaista enemmän rehellistä ja jopa provosoivaa materiaalia, varaudu toki kriittisempiinkin kommentteihin. Kausittain vaihtelevat kuumat aiheet saavat aikaan keskustelua ja räikeitäkin mielipide eroja, joka saattaa kommentti- tai viestilaatikossa sitten näkyä. Tästä syystä olisi tärkeää kirjoittaa oma kanta treenivideoon tai mikä aiheena onhaan, selkeästi väärinkäsitysten välttämiseksi. Tai sitten korjailla väärinkäsityksiä sitä mukaa, kun niitä ilmaantuu.

Miksi ja ketä varten?

Jos tuntuu että oma somekanava tai muiden päivitykset rassaavat mieltä jatkuvasti, kannattaa hetki pohtia miksi. Eikö someakin ensisijaisesti päivitetä itseä varten? Varsinkin jos sitä ilmaiseksi omalla ajalla tehdään. Toki sisältöä voi aivan hyvin tuottaa myös seuraajiaan varten, tällöin tulee kuitenkin muistaa koiran etu.

Useimmat varmasti muistavat muutamien vuosien takaa upeat temppuvideot Youtubessa muualta Euroopasta. Minäkin ihannoin niitä suuresti, halusin koirani pystyvän samaan ja päivitin jopa kuvauskalustoani. Nykyisellään suhtaudun somea varten tehtyihin videoihin kriittisesti ja ymmärrän myös paremmin sen työmäärän videon takana. Enää en itse opeta koiralleni mitään siksi, että voisin näyttää muille tai julkaista onnistumisen someen. Ja kyllä, olen joskus toiminut näin. Mielestäni on kyseenalaista kouluttaa koiralle jotain pelkästään näyttävyyden vuoksi tai peräti vain somenäkyvyyden vuoksi. On vähintäänkin kyseenalaista hypyttää koiria liukkailla tai kovilla alustoilla, opettaa ne hyppimään voltteja tmv. lista on pitkä. 

Kannattaa muistaa, ettei koiran opettaminen monimutkaisiin fyysisiin suoritukseen ole mikään yhden illan juttu. Minkä tahansa tempun tai tehtävän opettaminen varmaksi ja tyylipuhtaaksi vaatii todella paljon työtä. Oman haasteensa koiran kouluttamiseen tuo se, että samalla ohjaaja harjoittelee kouluttamaan koiraa. Ainakin itselleni tulee edelleen kesken treenin yllätyksiä, sillä vaikka olen suunnitellut tarkasti, ei harjoitus välttämättä etene kuten toivoin. Tämä aiheuttaa pientä takkuamista ja päänvaivaa, mutta koiralta tuleva palaute on kuitenkin harjoituksen suola.

Ainutlaatuinen sinä ja koirasi

Lyhyestä virsi kaunis: vertaaminen on turhaa. 

Ja sitten pidempi sepitys. Sinä olet juuri ainutlaatuinen sinä, omalla koirahistoriallasi ja erityisellä oppimismatkallasi koirien parissa. Ei kannata vertailla liikaa, niin että siitä tulisi paha mieli. Vertailu on pitkälti ajan hukkaa, sillä jos olisit sen ajan käyttänyt itsesi kehittämiseen ja koirasi kouluttamiseen, olisitte pidemmällä kuin nyt. Tänäänkin on hyvä aika aloittaa 😏

Koirasi on ainutkertainen yksilö, omalla persoonallaan, taipumuksillaan, mielenkiinnon kohteillaan ja suhtautumisellaan sinuun. Se voi olla hyvin erilainen kuin pentuesisaruksensa tai vanhempansa, mutta sepä tekeekin koirastasi mielenkiintoisen. Se voi olla todella kiinnostunut riistasta, uimisesta, omasta varjostaan tai jääkaapin oven avaamisesta. Se oppii jotkin asiat hetkessä ja toisia asioita se pähkäilee vähän kauemmin. Voi olla, että se antaa virheesi anteeksi ja kestää vähän kömpelömpääkin kouluttamista, tai sitten ei. Joka tapauksessa koirasi, on suora peilaus taitotasostasi.  Suosittelen lämpimästi että suhtaudut koiraasi arvostavasti ja kunnioittavasti. Et ehkä vielä tiedäkään, miten paljon voit juuri kyseisen koiran kanssa oppia ja kehittyä.

Koska somessa voi seurata ketä vain toiselta puolelta maailmaa, et oikeasti voi tarkalleen tietää, ketä seuraat. Ihmisillä on hyvin erilaisia tavotteita, resursseja, taustajoukkoja, seuroja, ryhmiä tai mitä ikinä. Siinä on kuitenkin vissi ero, treenaako toinen maajoukkueessa ja toinen paikallisessa seurassa. Tai onko harrastuslajinasi vesipelastus tottelevaisuuskoulutuksen sijaan. Ehkä harrastat useaa eri lajia, mutta painotuksesi on muualla kuin agilityssä. Näitähän ei voi kysymättä tietää.

Itse olen viimeiset vuodet treenannut pääasiassa yksin. Minun ei ole tällä hetkellä mahdollista käydä kursseilla, joten kaikki eteneminen ja uuden oppiminen on kiinnin pelkästään minusta itsestä. Toki kaikki lähtee muutenkin itsestä, mutta toisinaan olisi kiva jos joku valmentaisi. Tavoitteeni ovat minulle mieleiset ja Savulle ja minulle realistiset. Niitä silmällä pitäen suunnittelen treenit ja nostan tai lasken kriteetiä. Joka tapauksessa palkitsen Savun siitä suorituksesta, joka sopii kriteereihini. Voi olla, että sinusta suoritus olisi silti huono, mutta sepä ei minua kiinnosta.

Varsinkin pentujen vertailua kannattaa välttää. Sinun koiranpentusi on se huikea tyyppi josta haaveilit ja odotit kuin kuuta nousevaa, joten suhtaudu siihen kuten ihanimpaan kultamussukkaan kuuluu suhtautua. Vaikka lattia lainehtisikin pissasta, mutta itsepähän olet harrastuksesi valinnut 😁 Sinun tehtäväsi on kouluttaa pennusta arkeesi ja tavoitteeseesi sopiva koirakansalainen. Jos pentusi asuu landella lapsiperheessä, se tarvitsee hiukan erilaisia taitoja kuin sinkkuihmisen koira kaupungin keskustassa kerrostalossa. Jos koiran tarkoitus on olla kaverina arjessasi, panosta arkeen.  Jos taas harrastat aktiivisesti,  treenaa pentua sinun tavoitteisiisi sopivalla tavalla. Treenisi ovat erilaiset jos tavoittelet jostakin lajista koularia, kuin että tähtäisit arvokisoihin. Ja niin edelleen, josko pointtini tästä aukesi.

Elämänsopassa koiran kanssa on hirveän monta muuttuvaa ainesosaa, joten on turha miettiä maistuuko toisen soppa paremmalta. Nauti omasta sopastasi; ainutlaatuinen oppimismatka juuri kyseisen koiran kanssa, teidän tahtiin ja teille sopivalla tavalla. Siinä sivussa, se toisarvoinen some metkuineen.

Jos jotakin sanottavaa heräsi niin kirjoita ihmeessä. Väärinkäsitykset korjaan mielelläni.

Heinäkuun treenikooste

c. Mira Kaipainen

Tässäpä heinäkuun treenikooste videon kera. Helteet sen kuin jatkuivat ja pääasiassa keittiössä treenattiin - niin paljon oli tarkkaa hiottavaa että pieni tila riitti. Ennätettiin toki myös kentälle kimppatreeneihin, rallytokon ratatreeniin ja jokusen kerran kokeiltiin pihassa treenaamista hyttysarmeijan seassa. Videolla näkyy myös jokunen pätkä namijumppailuista, jolla ei ole mitään tekemistä varsinaisen kouluttamisen kanssa. Toiset treenit onnistuivat, toisissa kompasteltiin enemmän, mutta pääasiassa nautittiin hyvää fiilistä.

Toko liikkeistä päätin heinäkuun teemaksi noutoesineen pidon. Liike on ollut meille erittäin haastava ja myrkyttynyttä asennetta on ollu kova työ purkaa. Nyt alkusysäys on kuitenkin tehty ja kuutena päivänä viikossa treenaaminen tuotti tulosta. Savu osaa nyt tarttua kapulaan ja pitää sitä muutamia sekunteja suussaan eri tilanteissa. Paljon on työtä vielä ennen, kuin ollaan koevalmiita, mutta olen hurjan tyytyväinen että tähän asti on päästy!

Muita tokoliikkeitä tuli harjoiteltua vain satunnaisesti ja niinpä laatu kaikissa on vähän lässähtänyt. Uusia kaukokäskyjä ja tekniikka aloimme harjoitella, mutta aikas alkuvaiheessa ollaan vielä. Elokuussa on tarkoitus rakennella tehokuurina kaukot ja luoksetulo kuntoon. Ei olisi myöskään lainkaan pahitteeksi ylläpitotreenata hyppyä, seuraamista ja jääviä.

Paikalla makaamisissa ei olla viime aikoina ihan loistettu; ötökät, helle, anaalirauhaset, oma sählääminen jne. kaikenlaisia pieniä muuttujia häiritsemässä suoriutumista. Ei muuta kuin pilkkomista ja uusia rivejä kohti.

Rallytoko liikkeet ovat edenneet hiljaksiin. Puolen vaihdot ja pyörähdykset sujuvat ilman haukkua ja pääpiirteittäin eteen tuleminenkin onnistuu. Houkutuksessa pääsimme eteenpäin oikein harppauksen. Ratatreeni yleisesti ottaen meni oikein kivasti, vaikka häiriöt vähän haittasivatkin.

Oikean puolen seuraaminen ja perusasento ovat jääneet todella vähälle ja käytännössä unohtuneet täysin. Ilman niitä ei ole mitään asiaa kokeisiin, joten elokuun tehoon kuuluu myös oikean puolen perusasento ja seuraaminen. Pohjia on tehty koko puoli vuotta, mutta järjestelmällinen päivittäistreenaaminen alkaa olla ajankohtaista.

Kiitos kaikille meidän seurassa treenennaille häiriöstä ja vinkeistä! Jatkamme harjoituksia :)

Rallytokon ratatreenit

c. Mira Kaipainen

c. Mira Kaipainen
Tällä kertaa selvittiin houkutuksesta hyvin. Kanin kuljetuslaatikko on omani ja se on ollut joka kerta Savulle hyvin haastava - toinen kanimme menehtyi alkukesästä ja toinen kani muutti uuteen kotiin. Savu oli kasvanut Vekku kanin kanssa pennusta asti, joten on mennyt aina vilkaisemaan löytyisikö kani boxista. Nyt ohitettiin boxi isommitta ongelmitta, mitä nyt seuraaminen ei ihan kauneinta ollut.

c. Mira Kaipainen

Meillä oli toissapäivänä jo neljännet rallytokon ratatreenit Miran ja Rudin kanssa. Treeniseuralla on suuri merkitys oman kehityksen kannalta ja tänä vuonna minulla on käynyt hyvä tuuri uusien treenikavereiden kanssa. Jokaisella ratatreenikerrallakin olen aina oppinut ja oivaltanut uutta ja saanut hyviä vinkkejä Miralta :)

Suunnittelin meidän radan itse ja se sisälsi muutamia mestariluokan liikkeitä. Savu suoritti kaikki tehtävät vasemmalla puolella seuraten, sillä oikean puolen seuraamista emme vielä osaa. Puolenvaihtoja vähän kokeilimme ja nyt tiedän miten alamme niitä harjoitella. Nyt siis selvisi, miten ne ylipäänsä tehdään.

Suoriuduimme radalta yllättävän kivasti. Savu haukahti muutaman kerran ympäristön häiriöille, mutta ei juurikaan minulle - onnistuin siis ohjaajana. Savun istumiset olivat melko kiireisiä, niissä olisi saanut olla kestoa enemmän. Tällainen hätäily ei ole Savulle tyypillistä, mutta uskoisin syyn olleen tuuli ja kalju pylly. Savu sai päivitetyn kesäturkin ja tuuli ja viileä maa tuntuvat siitä oudokseltaan vähän ikäviltä. Toki tämä viikko onkin ollut aiempia viileämpi, mutta helteiden pitäisi lähipäivinä jatkua.

Radanpiirros ohjelmaa harjoittelin vasta käyttämään, enkä selvästikään aivan onnistunut. Mittasuhteet on mitä on, mutta en mitenkään saanut tallennettua kuvaa siten että laatu olisi säilynyt. Niinpä meidän ratapiirros on nyt vähän suttuinen. Mikäli joku haluaa suorittaa samankaltaista rataa, niin meillä oli käytössä kylttinumerot 62, 26, 17, 46, 81, 61, 63, 78, 69, 12, 14, 41, 40, 83

Videota radalta ei ole, vaikka kuvasinkin: jalusta pysyi kyllä pystyssä, mutta kännykkä kuvasi niin kaukaa ettei meitä käytännössä näy. Parempi kuvaustuuri ensi kerralla.

Upea auringonlasku ja tokotreenejä

Eräänä perjantai-iltana lähdin lenkille tavanomaista myöhemmin ja hyvä niin. Täydellä tuurilla ja sattumalla osuimme huikean hienolle kuvauspaikalle auringonlaskun aikaan. Valitettavasti taitoni ja kalustoni eivät tuo kaunista auringoslaskua ruudulle niin upeana kuin voisi, mutta josko kuvista jokin tunnelma välittyisi. Muutama iltalenkin auringonlaskukuva löytyy postauksen lopusta. Treenikuvat on ottanut Hanna Vorne.

Ulkona treenaaminen on ollut melko vähäistä koska kuuma, enkä ihan joka ilta jaksa valvoa puoleen yöhön tai herätä aamulla viideltä, kun päivät on pakko jaksaa olla hereillä. Niinpä olen ahkeroinut lähinnä keittiötreeneissä ja Savun kapulan pito onkin ottanut huimia harppauksia! Treenikoosteeseen tulee kapulatreeneistäkin videota myöhemmin.

Toissa viikolla kävimme kimppatreeneissä Tampereen Turtolassa. Vaikka olikin melkoinen helle, niin se ei Savua haitannut. Savu oli siis ihan hurjan innoissaan kun päästiin pitkästä aikaa treenaamaan ja meidän lyhyet setit olivatkin melkoista räiskimistä. Tekniikasta viis, sillä asenne jos joku oli kohdallaan!

Mitään kovin isoa ei tehty; pieniä seuraamispätkiä, pyörähdys ja hyppyä. Paikalla makuussa oli Savun lisäksi kolme koiraa. Kävin palkkailemassa Savua muutaman kerran, sillä heti jätön jälkeen sen naamaan laskeutui paarma. Savu pysyi kuitenkin levollisesti makuulla, vain kerran haukahti minun lähtiessä pois sen luota. Treenikaverin mukaan Savun ilmekään ei värähtänyt, vaan ääni vain käveli sen suusta ulos :D Uskoisin menneeni liian kauas liian nopeasti, sillä toisella kertaa Savu ei enää haukkunut.

 

Jos jotakin voi kehua, niin Savun taukokäytöstä! Ihan huima harppaus kevääseen verrattuna. Pääasiassa Savu makasi levollisesti hiljaa, haukahteli vasta kun puistoon alkoi tulla muita koiria. Tästä on hyvä jatkaa odottelutreenejä.

Tänään käytiin Haaviston kentällä kimppatreeneissä. Helteellä ollaan treenattu aika vähän ja pelkästään kotona, joten Savu ei ollut häiriössä ihan parhaimmillaan. Alkuperäiset treenisuunnitelmani menivätkin siis lennosta uusiksi ja pidin Savun hihnassa. Mitään erityisiä liikkeitä emme tehneet, vaan keskityimme ottamaan tilanteen haltuun.

Savu on nyt pari kertaa yllättänäyt minut säntäämällä vierasta koiraa kohti. Savu ei ole erityisen kiinnostunut muista koirista, eikä lainkaan sellaista vallatonta tyyppiä. Turtolan treeneissä se kesken leikkirevittelyn (ollessaan siis minusta aika kaukana) lähti moikkaamaan paikalle tullutta koiraa. Onni onnettomuudessa tuntematon koira olisi halunnut leikkiä Savun kanssa eikä omistajansakaan pahastunut. Itseä kyllä hävetti, kun en ollut koirakkoa huomannut ennen kuin se jo olivat vieressämme. Treenin kannalta kuitenkin hyvä; voihan kokeessakin käydä mitä vain kohtaamisia ennen omaa suoritusvuoroa ja suorituksesta pitäisi jotenin selvitä vaikka mieli olisikin vähän maassa.

Tämän päivän treeneissä kävi miltei vastaavat. Avasin Savun häkin vetskarin ja jäin vain tuijottamaan kun aina maltillisesti odottava koirani singahtikin häkistä ulos ja lähti jolkottamaan kentän poikki. Savu tuli kyllä heti kutsumalla luo, eikä ehtinyt kovin lähelle treenikaverin koiraa. Tämän jälkeen treenasinkin sitten Savu hihnassa.

Molemmat tilanteet ovat yllättäneet minut, sillä "ei ikinä ennen" ole tapahtunut noin. Jos olettaisin että Savu aina säntää sinne tänne ja tuonne, toimisin sen kanssa totta kai erilailla. Mutta tavallisesti se ei tule autosta tai häkistä ilman että sitä kutsun. Ja kun on vuosikaudet kutsunut koiran häkistä ulos, on pienoinen yllätys kun se ryntää sieltä omia aikojaan ulos. Mitään vahinkoa ei onneksi ole käynyt, mitä nyt häpeävyöry omassa mielessä. Näistä kuitenkin opitaan eikä varmasti ole lainkaan pahitteeksi olla vähän tarkempi ja vahvistella Savulle haluttua toimintamallia enemmän. Mikäänhän ei ole itsestäänselvää, vaan tilanteet elävät.

Kesäkuun treenikooste ja kuvia

Tämä postaus on milteinpä jo myöhässä mutta parempi tänään kun ei lainkaan! Kesäkuu oli sellainen kuukausi, että tuntui kuin ei olisi tehty mitään. Vaan ehdittiin kuitenkin vähän retkeillä, valokuvailla ja pikkuisen treenatakin. Pidettiin tosin parin viikon tauko treeneistä koska kuuma ja en tiennyt miten jatkettaisiin. Aktiivisen toukokuun jäljiltä Savu ei laittanut taukoa pahakseen ja kiva oli ehtiä itsekin ajattelemaan ennen enempää hutkimista. 

Poikkeuksellisesti upotin koostevideon instagramin puolelta (vähän teknisiä ongelmia kännyköiden kanssa ja ennen Youtubeen lataamista mitään videota ei enää ollutkaan), toivottavasti toimii. 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Koiria maalta - blogi (@koiriamaalta_blogi) jakama julkaisu

Kesäkuun treenikooste

Toko meni kesäkuun osalta niin että sähläsin kisatreenissä ja keskeytin meidän kokeen. Kasa pettymyksiä varjosti kesäkuun treenejä jotka jäivätkin aloluokan liikkeiden opettelun suhteen ihan minimiin. Tuntui aika paskalta, kun ei olla vieläkään missään vaikka töitä on kyllä tehty.

Nyt on sentään jo parempi fiilis, sekä enemmän uskoa meidän tekemiseen ja mahdollisuuksiin. Ostin Sporttirakki jäsenyyden, sillä Savun treenitauon aikana oli pakko opetella jotain uutta. Tiia Silfverbergin pitämää Tokon työkalupakki luentoa voin suositella aivan jokaiselle koiraharrastajalle.

Rallytoko junnaa vähän paikallaan, mutta teimme kesäkuussa kahdet ratatreenit. Ollaan sellaisessa vaiheessa, että nyt on panostettava yksittäisiin liikkeisiin ja hiottava niistä varmoja. Savu alkaa haukkua ja häröillä radalla, jos se ei tiedä mitä tehdään. Nyt moni uusi liike on siinä vaiheessa, ettei niitä voi vielä muiden tehtävien välissä suorittaa. Jatketaan toki ratatreenejäkin, mutta asenne edellä ja lisätään uudet liikkeet ja oikean puolen seuraaminen mukaan vasta vähän myöhemmin.

Heinäkuusta toivon viileämpää, aktiivisempaa ja onnistuneempaa treenikuukautta.

Muutoin kesämme on lähtenyt oikein kivasti käyntiin. Yhtenä iltana kävimme Hatanpään Arboretumissa kuvailemassa ja toisena päivänä meloimme paikallisessa järvessä. Laitoin myös ilmoittautumisen loppukesänä pidettävälle tokoleirille ja toivon hartaasti pääseväni sinne. Muita ajatuksia ja treenipohdintoja kirjoittelen myöhemmin paremmalla ajalla.

Kuvien myötä, aurinkoista mutta vähemmän helteistä viikkoa!

Onnea viisivuotias Savu!

Savu täyttää tänään viisi vuotta! Miltei viisi vuotta yhteistä taivalta takana ja taaksepäin katsoen miltei hengästyttää. Sellainen tuntemattomien mutkien ja sattumien seikkailu ovat nämä viisi vuotta olleet kaikilta osin. Savusta voisi runoilla pitkästikin, mutta Korvaamaton koirani 3 vuotta tekstistä löytyy kaikki tähänkin päivään sopiva.

Savu nauttii synttäripäivänään vähän ylimääräisiä herkkuja, lepoa ja metsälenkin hyvässä seurassa. Tavaroita ei ehkä voi synttärilahjaksi nimittää, mutta tarkoitus on lähteä Savun kanssa kaupoille sovittamaan pelastusliivejä ja sopivampia retkivaljaita. 

Hyvää syntymäpäivää Savu, sekä sisko Cismet!

P.S. Tänä kesänä on myös blogin juhlavuosi, joten blogin 10v ja Savu 5v synttäreiden kunniaksi on tulossa  vähän erityisempääkin juttua 😊

Ratatreenien muistilista

© Mira Kaipainen

Eipä mennyt toissailtaiset rallytokon ratatreenit aivan putkeen, mutta treenattiinpa silti. Seurana olivat taas Mira ja Rudi ja tosi kivan radan Mira olikin meille tehnyt. Radalla oli jokunen voittajan liike ja pyynnöstäni myös pieni pätkä oikean puolen seuraamista. Kaikkinensa radalla oli pariin kertaan ämpäreiden pujottelu, spiraali ja houkutus pikkuämpäreitä merkkeinä käyttäen. Houkutuksen häiriöinä oli minun tuomani pehmolelu ja kanin kuljetuslaatikko - ja Savu haksahti näihin molempiin vaikka kuvittelin olevan helppo nakki!

Savu oli koko treenien ajan vähän äänekäs ja turhautunut/ylivirittynyt. Kun palkkailin tiheämmin, saatiin tekemisestäkin kivempaa. Yleisenä syynä tietysti reilu kuukauden tauko ratatreenistä, mutta Savu vaikutti myös vähän liian nälkäiseltä. Savu saa käytännössä kaiken ruuan treenaillessa, mutta aamun treenituokio oli tuolloin aika lyhyt ja rallytokoilimme vasta iltasella. Ei myöskään ollut fiksu veto antaa Savun ulkoilla koko päivää lasten leikkejä seuraillen ja palloa jahdaten. No ensi kerralla ohjaaja on taas fiksumpi ja ehkä terävämpi ymmärtääkseen ennakoida tällaiset asiat 😜

© Mira Kaipainen

© Mira Kaipainen

Onnistumisiakin saimme yksittäisissä liikkeissä ja viimeinen ratatreenimme meni jo oikein kivasti. Itseä ärsytti kyllä oma mokailu ja säätö, mikä tietysti tarttui koiraankin. Jatkoa ajatellen kertyi melko pitkä muistilista, mutta tyhmähän tämä harrastus olisi ilman haasteita.

- liikkeelle lähdöt yhdenaikaisiksi
- puolenvaihdot istumisen kautta työ alle
- puolenvaihto jalkojen välistä haukahtamatta
- pujottelu ja spiraali oikealla puolen seuraten
- houkutuksen lähestyminen maltilla; koiralle onnistumisen takaaminen
- sivulla peruuttamiselle oma käsky ja peruuttaminen vahvemmaksi
- plan b jos Savu haukkuu tai keskittyminen herpaantuu: laske rimaa ja/tai jokin helppo tehtävä koiran itseluottamuksen tueksi
- voittajan käännöksiin vihjeet ja kuivaharjoittelua ilman koiraa

Ja tämän työmaan lisäksi yleiset häiriöt ja lämmittelyrutiinien noudattaminen.

© Mira Kaipainen

Perhekoiran tukitaidot osa 1

Aluksi

Tämä osuus on etenkin uusille lukijoille, väärinkäsitysten välttämiseksi. Olen koirien kouluttamisesta kiinnostunut harrastaja, mutta en alan ammattilainen. Perheellistymiseni myötä kiinnostuin enemmän koiran arkitaitojen kouluttamisesta ja etenkin koiran ja lasten sujuvasta vuorovaikutuksesta.  Olen aiemmin kirjoittanut koiran valmistelusta vauvan tuloon (Koira ja vauva - valmistaudu etukäteen 9/2018), sekä konfliktitilanteiden ennakoimisesta (Koira ja lapset - konfliktitilanteet 2/2019).  

Tämä teksti käsittelee perhekoiran tukitaitoja; pikkulapsen kovakouraisten otteiden suhteen. Korostan, että olen sillä linjalla että koiria ei saa repiä vaan niitä tulee kohdella kunnioittavasti. Pidän myös itsestäänselvyytenä sitä, että koirille on taattava nukkuma- ja ruokailurauha. Yhteisessä arjessa on kuitenkin todennäköisempää että lapsi joskus kiskoo tai kompastuu koiraan, kuin että niin ei ikinä tapahtuisi. Siksi koen tärkeäksi kirjoittaa tästä. Lapsiperhekoiran tukitaidoista, eli siitä miten koira kokisi vähän epämiellyttävätkin tilanteet kuitenkin turvallisina. 

Mikä on koiralle epämiellyttävää?

On tietysti yksilöllistä, miten kenenkin koira reagoi minkäkin ikäisen lapsen touhuihin. Toiset koirat ovat kärsivällisempiä kuin toiset, mutta mielestäni kärsivällistäkin koiraa on syytä kunnioittaa. 

Vaikka koiraa ei saakaan repiä, useimpien pikkulasten otteet koiran rapsutuksessa ovat verrattavissa enemmän repimiseen kuin silittelyyn. Pikkulapsen hyvääkin tarkoittavat otteet ovat usein varsin kömpelöitä ja voivat paitsi säikyttää, myös oikeasti satuttaa koiraa. Lapsi voi ottaa turkista tiukasti kiinni, rutistaa koiraa tai tarttua vaikka korvasta. Makaava koira voi näyttäytyä liikkumaan harjoittelevalle lapselle mielenkiitoisena kiipeilytelineenä. Lapsi voi myös vahingossa kompastua koiraan tai kaatua koiran päälle.

Useimmat koirat eivät pidä myöskään halailusta tai pussailusta. On syytä perehtyä koiran elekieleen ja etenkin rauhoittaviin signaaleihin (Turid Rugaas Rauhoittavat signaalit). Koiran ensimmäinen vaihtoehto ei ole purra, jos tilanne on epämiellyttävä, vaan koira saattaa ensitöikseen vain kääntää päätä poispäin. Näitä viestejä on syytä havainnoida ja antaa koiralle tilaa. Lasten vastuulle koiranlukua ei voi jättää, vaan aikuisen on oltava tilanteen tasalla.

Ihan aina ei ehdi ja pysty vahtimaan siten kuten pitäisi tai tilanne vaatisi. Lapset ja koirat ovat nopeita ja monet tilanteet vain tulevat ja menevät. Siispä jatkuvan kieltämisen ja kontrollin sijaan, voit opettaa koirallesi "lasten rutistelun" olevan kiva juttu. Älä ymmärrä tätä väärin, lasten ei tule saada vääntää koiraa solmuun, eikä koiran tarvitse sellaista sietää. Voit kuitenkin tukea koiraa lasten kanssa olemisen suhteen.

Tukitaitojen harjoittelu

Kuten käsittelytoimista, myös lasten kosketuksesta voi opettaa koiralle mielekkään asian. Harjoittele koiran omaehtoisuuden kautta karvoista rutistamista tai korvasta tarttumista. Älä satuta koiraa, vaan opeta pienestä epämukavuudesta kiva juttu. Huomio harjoituksessa koiran eleet; aloita harjoitus koiran aloitteesta, keskeytä jos koira vaikuttaa epävarmalta ja vahvista myös sitä, että koira saa lähteä harjoituksesta pois.

Videolla olevat harjoitukset olivat Savulle jo tuttuja, en tokikaan aloittanut ihan noilla otteilla. Meillä on käytössä starttinappulana Savun paikalle saapuminen ja leukakosketus. Tällöin Savu itse aloittaa harjoituksen, antamalla luvan koskemiselle. Olen myös pitänyt harjoitukset hyvin lyhyinä ja palkannut reilusti.

Kylkipainelussa Savu hieman ahdistui, minkä voi huomata etenkin sen korvista ja silmistä, sekä lipaisusta. Haluan olla kuitenkin rehellinen, sillä oikea elämä ei ole pelkkää nousukiitoa voittoihin - enkä siten leikannut tuota pätkää videolta pois. 

Muista palkita koira myös silloin, kun se haluaa lähteä pois. On koiran kannalta parempi valinta poistua lasten luota, kuin ajautua konfliktiin.

Tavoitteeni

Yksinkertainen tavoitteeni oli Savun turvallisuudentunteen lisääminen. En oleta, että koirani automaattisesti pitäisi lasten otteista, eikä sen tarvitse tykätä kömpelöistä silityksistä. Halusin vain, että Savu kokisi olonsa turvalliseksi, vaikka lapset rapsuttaisivatkin vähän rajusti. Tämä tarkoittaa sitä, että Savun mielipiteellä on merkitystä: se saa olla halutessaan rauhassa ja se saa lähteä pois lasten luota. Sitä ei jahdata, eikä sen ole mikään pakko olla lasten vellattavana.

Savu on pitkäturkkinen, joka sai minut mietteliääksi lasten kiinnostuessa koiraan tarttumisesta. Esikoisemme alkaessa liikkumaan, aloin opettaa koirallemme näitä lapsen otteita; turkin rutistelua, kyljestä painelua ja pientä poskivilloista vetämistä. Savu sai itse päättää koska harjoitus alkaa ja milloin se päättyy, samoin kuin teemme käsittelytoimienkin kanssa. 

Käsittelytoimista malli olikin Savulle tuttu ja kun se sai itse vaikuttaa harjoituksiin, etenimme todella nopeasti. Lopulta Savu alkoi itse hakeutua tuolloin 8kk esikoisemme luo. Eikä pelkästään luo, vaan Savu makasi vauvan edessä jotta tämä kiipeäisi koiran yli. Tai tarttuisi vähän korvasta kiinni. Savu alkoi tavoitella tilanteita, jotka olin tehnyt sille tutuiksi ja kannattaviksi. 

Taaksepäin katsoen tämä taito on ollut meillä tarpeellinen: aina välillä on se hetki että en ole huomannut ajoissa ja tapaan lapseni roikkumassa koiramme turkissa. Tällöin koiran asenne lasta ja lapsekkaita otteita kohtaan saavat aivan uuden merkityksen. 

Kysy, jos jokin jäi askarruttamaan. Ja palaute on tietysti tervetullutta.

Kesätoiveita ja treenilista

Muistan joskus niin kutsuttujen Summer Bucket List postausten olleen suosittuja ja itsekin niitä odotin blogeilta joita seurasin. No, ajat muuttuvat ja nyt on suorastaan vanhanaikaista bloggailla yhtään mistään . Silti täällä porskutetaan, sillä missään muualla ei tekstilaatikkoon mahdu riittävästi merkkejä 😄

Varmasti miltei kaikilla, mutta myös minulla on kesälle sekä toiveita että tavotteita. Tässä blogissa kerron toki vain niistä, jotka liittyvät jotenkin Savuun. Myönnän että muita tavotteita on vähän vähemmän, mutta yhteisesti toivon meille kaikille kivaa kesää.

Retkeily on monipuolinen ja mielekäs ajanviettotapa, mieluiten viettäisin kaiken aikani metsässä.

- Telttaretki Haukanhiedalle

- Päiväretkiä kameran kanssa ulkomuseoihin, kansallispuistot, koiraranta jne.

- Kaupunkipäivä lasketaan tällä erää retkeksi. Haluaisin pistäytyä Savun kanssa ihmisten ilmoilla, sen jälkeen muistan taas miksi oli oikea valinta muuttaa maalle 😆

- Melontaretki ja/tai suppailua. Melomaan haluaisin tosi kovasti, jos vain sää ja lastenvahtien aikataulut osuvat kohdilleen. Kävin melomassa ihan just... siis viime kerrasta on viisi vuotta! Korkea aika hypätä kanoottiin Savunkin kanssa.

Toko ja rallytoko eivät unohdu kesälläkään, mutta kaiken hauskanpidon sekaan on syytä asettaa jokunen tavoite ohjenuoraksi

- Tokoleiri Jämillä, jos vain päästään ja mahdutaan mukaan

- noutokapulan pito on kesän ykkösprojekti. Nyt ollaan vaiheessa kaksi sekuntia ja keppi, kun tavoite olisi tukeva pito oikealla kapulalla. Työtä siis riittää. Tarkoitus on tehdä pidon pohjasta varma, jotta lopulta olisi helppo siirtyä varsinaiseen kapulaan myös häiriöissä. Kun joskus (asennemuutos, aiemmin on kirjoittanut jos) onnistun saamaan kapulan pidon valmiiksi, tulen tekemään aiheesta kokonaisen postauksen siinä toivossa että sen myötä kukaan ei ole yhtä idiootti kuin minä. Jos nyt minkään, niin ainakaan kapulan pidon opettamisen kanssa ei kannata hätäillä ja oikoa.

- kisatreenejä ja häiriöitä, kimppatreenejä. Etenkin asennetreenin kannalta tarvitsisin liikkurointiapua ja toki paikkamakuuseen muita koiria. Kuplamme poksahtelee kun hämmennyn itse, joten tarvitsen rohkeutta ottaakseni tilan haltuun niin treeneissä kuin kokeissa. Harjoitusta siis, etenkin minulle.

- kaukojen uudelleen opettamisen haluan kesän aikana valmiiksi, vaatii enemmän panostusta itseltä kuin koiralta. Aiemmat käskyt ovat olleet istu, maahan, seiso, joista viimeistä ei olla tehty mitenkään valmiiksi. Nyt on tarkoitus opettaa takajalkakaukot ja ns. napakoiksi. Uudet käskyt ovat sit, plats ja up - hirveän vaikeat muistaa ulkoa samalla kun pitäisi pitää käsi paikallaan 😜 Mutta näistä tulee kivat, kunhan viitsin olla huolellinen.

- luoksetulon uudelleen opetus, tavoitteena että Savu juoksisi oikeasti eikä vain hölkyttelisi luokseni. Siinä missä olen panostanut ruudun ja merkin kierron vauhteihin, on luoksetulossa riittänyt pelkkä perusasentoon tuleminen. Emme ole koskaan tehneet mitään vauhtiperusasentoja, mutta ehkä kannattaisi. Luoksetulon kutsu onkin ollut sivu, mutta uudelleen opetuksen myötä käskyksi tulee komps. Oli muuten vaikea päättää yhtään mitään kutsua kun sen pitää merkitä nimenomaan täysiä juoksemista, mutta olla sanana sellainen joka on helppo huutaa ja jota muut eivät tajuaisi käyttää.

- rallytokon ratatreenejä: aina kun on paljon kylttejä se tarkoittaa herkkubileitä. Tällä hetkellä Savun mielenkiinto välillä lopahtaa kylttien keskellä, sillä olen ahnehtinut kokonaisia ratoja aivan liikaa. Tehdään siis paljon asennetreeniä radalla, jotta suoritus olisi näyttävä loppuun asti.

- oikean puolen seuraaminen varmaksi ja selväksi, etenemistä kolmen askeleen junnaamisen sijaan. Oikean puolen seuraamisella pitäisi sujua täyskäännökset, saksalainen, erilaiset puolen vaihdot, molemmat suunnat ja peruuttaminen. Pelkkä "seuraa oikealla puolella", kuulosti ilman edeltävää listaa helpolta jutulta.

- ohjaajan tulisi opiskella voittajan kyltit ennen, kuin alkaa säätämään koiran kanssa - jospa saataisiin liikkeet kerralla kuntoon ilman omaa säätöäni 😁

- houkutuksen häiriöt haltuun, myös hajumaailma. Savu on retkahtanut houkutuksissa hajujen perään, joten näitä täytyy todellakin treenata.

Hyödyllistä ja hauskaa

- temppujen opettelu on ollut mielekästä, mutta kesällä temppujen kanssa on kiva tehoilla. Haluan opettaa Savulle kesän aikana vahvoiksi kuplien puhaltamisen, vilkuttamisen ja kurkkaustempun, muutamia mainitakseni. Muutamia uusiakin temppuja voisin opettaa sen mukaan, mitä meidän temppuringissä keksitään.

- kantarellien etsiminen! En malta odottaa uutta sienisatoa, mutta kantarelleja on vaikea löytää. Olen alkanut esitellä Savulle kuivatun kantarellin hajumaailmaa ja toivon saavani siirrettyä taidon myös metsään ja tositoimiin.

- Savun ja Jouhu-hevosen yhteislenkit. Syvennän omatoimisesti oppimistani ja käymme Savun kanssa tallilla aina kun suinkin pääsemme. Tarkoitus on tutustuttaa Savu ja Jouhu toisiinsa siten, että Savu voisi tulla kärrylenkeille mukaan. Näistä lisää sitten, kun jotain kerrottavaa on. Savu ja Jouhu ovat tavanneet kerran; Savua vähän pelotti, sillä Jouhu oli todella utelias tekemään läheisempääkin tuttavuutta 😅

- kuvia auringonlaskussa ja edes yksi yölenkki. Näissä vähän turhissa joka kesäisissä jutuissani on sitä jotain, mistä tykkään.

Yhteistyö: Retki Hevonkuusen retkeilymetsään

Saimme aivan erityisen yhteistyötarjouksen ja totta kai halusimme tehdä retken Hevonkuuseen. Hevonkuusi on aidattu yksityinen retkeilymetsä, joka sijaitsee Pirkanmaan Ylöjärvellä, Karhen maalaismaisemissa. Retkeilymetsä on kooltaan noin kaksi hehtaaria ja paikan päältä löytyy hyvin pidetty laavu tulisijalla. Laavulta löytyy niin makkaratikut, roskis, kuin huussikin. Retkeilymetsä pidetään siistinä, joten jokainen siivoaa roskansa ja koirien jätökset.

Pakkasin reppuun aamupalat, sekä Savun ja lapset autoon. Sitten suuntasimme hakemaan mummun ja Myyn mukaan. Vietimme Hevonkuusessa pari tuntia aamuauringosta ja herkullisista eväistä nauttien. Retki Hevonkuuseen onkin oivallinen syy syödä aamupalaksi mansikoita, suklaata ja popcornia. Toki lapset söivät herkkujen alle voileivät ja oli koirillekin omat luut varattuna.

Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa maanantai, kuin päästää lapset ja koirat leikkimään turvallisesti luontoon? Retkeilymetsän ympäri menee riista-aita ja siellä saa nauttia luonnosta omassa rauhassa. Suosittelen varaamaan aikaa reilusti, sillä metsässä riittää tutkittavaa, eikä eväitäkään kannata kiireellä syödä. Pikkuväki temmelsi metsässä tehokkaasti koko kaksi tuntia, jonka jälkeen autoon raahautui melko väsynyt porukka. Itse olisin viihtynyt paikalla kauemminkin.

Retkeilymetsän laavussa on mahdollista viettää myös kokonainen yö, omassa rauhassa. Tähän kohteeseen haluat tutustua itse valitsemasi seuran kanssa - tietysti parhaassa siis. Maasto on helppokulkuista, luonnontilaista sekametsää, jossa on jonkin verran korkeuseroja. Pääasiassa lapseni Papu 3v ja Pipa 1v kulkivat joka paikassa itse. Oikeastaan he olisivat hyvin uhkarohkeasti halunneet kiivetä jokaiselle siirtolohkareelle ja kannolle. Savu ja Myy rallittivat riemuissaan pitkin metsää, tilaa olikin oikein riittävästi.

Retkeilymetsä sopii kaikille, mutta erityisesti sinulle joka

- haluat olla luonnossa yksin tai itse valitsemassasi seurassa törmäämättä muihin

- haluat lastesi ja koirasi voivan ulkoilla turvallisesti

- et välitä eksyä tai kohdata isoja villieläimiä

- haluat harjoitella erätaitoja

Nyt kun on erityisen lämpimiä kelejä, muista varata riittävästi juotavaa mukaan niin itsellesi kuin koirille. Hyviä retkiä!

Pieleen mennyt tokokoe, Ikaalinen 4.6

 

Perjantai iltana käytiin taas Ikaalisten seudun kennelkerhon järjestämässä kokeessa. Olin menossa kokeeseen luottavaisin mielin; tällä kertaa onnistuisimme paremmin kuin viimeksi. Vaan toisinpa kävi. Huomasin jo vuoroa odotellessa, että Savu oli hieman tavallista kireämpi ja haukkui tavallista enemmän. Arvelin tämän kuitenkin johtuvan omasta jännityksestäni.

Tuomarina Juha Kurtti

Paikkikseen meno alkoi jännittää, sillä Savu haukkui koko riviin kävelyn ajan ja vaikutti levottomalta. Savu kuitenkin pysyi makuulla, vaikkakin alkoi kesken kaiken nuolla mahaansa. Perusasentoon kutsuin Savun kahdesti, sillä koira makasi aivan mutkalla. Paikkiksesta saatiin 8, fiilis oli kamala.

Yksilövuorolle mentiin taas aika äänekkäästi. Vaikka Savu tykkääkin haukkua, niin sille tuollainen räksyttäminen ei ole normaalia treeneissä tai kokeissa. Koko seuraamisen Savu vain haukkui, eikä tehty mitenkään meidän tasoista seuruuta. Liikkeestä maahan menossa Savu oli yhtä levoton, se nousi seisomaan ja haistelemaan maata. 

Luoksetuloa liikkuroidessa Savu ei tullut enää perusasentoon, joten päätin keskeyttää. Harmitti, mutta Savu ei kertakaikkiaan ollut sillä tuulella että tokoiltaisiin. Olisi ollut silkkaa kiusaamista pitkittää suoritusta ja yrittää väkisin loppuun asti, kun koira aivan selvästi kertoi, ettei sen ole hyvä olla.

Tarkistin tietysti Savun mahan kun se sitä yhtäkkiä nuoli ja siellähän se syy oli. Viime viikolla pihaamme ilmestyneet mäkäräiset olivat pureskelleet Savun mahan aivan punaiseksi. Ei siis mikään ihme, että Savun oli niin epämukava olla. Onneksi puremat paranevat nopeasti ja parin viikon kuluttua mäkäräisetkin häipyvät. Sitä ennen ei kuitenkaan hengailla pihassa tunti tolkulla, vaikka Savu tykkääkin olla siellä missä mekin.

Nyt kesä pidetään kokeista taukoa ja toivottavasti syksyllä ollaan taas osaavampia palaamaan kentille. Lähipäivinä kirjoitan kesäsuunnitelmat tänne blogiinkin; paperisessa treenikalenterissa ei meinannut tila riittää 😅

Hulluin retkemme ikinä, 4 koiraa 2 lasta

Kaikenlaisia retkiä olen tehnyt, eikä kaikki ole mennyt aina suunnitelmien mukaan, mutta tämä retki ylitti aivan kaiken. Ajatukseni leppoisasta telttaretkestä keltaisen toukokuun vaihtuessa kesäksi romuttui hetki hetkeltä reissun edetessä. Kivaa oli kaikesta huolimatta, mutta reissun päätteeksi ei ollut ihan niin levännyt olo kuin olin toivonut. Nyt seuraa pitkänpuoleinen reissukertomus, ehkä tästä joku saa vaikka vinkkiä 😅

Pakkasin toukokuun viimeisenä päivänä telttaretkivarusteet autoon ja suuntasin Savun ja lasten kanssa Seitsemisen kansallispuistoon. Papu 3v oli aivan innoissaan retkestä ja myös Pipa 1v tykkää olla kaikessa mukana. Aloitimme retkemme Koveron perinnetilalta, jonne retkiseuramme Hanna ja koiransa Auri, Kuura ja Rana saapuivat myös. Kävelimme Haukilammelle syömään eväät ja valokuvailemaan. Matkaahan ei edestakaisin kovin paljon kertynyt, mutta noin 3km oli sopiva matka jonka Papu jaksoi mukisematta kävellä. Onnea on Savu (ja muut retkikoirat), joka kulkee pitkoksilla maltillisesti seuraillen lasten villityksiä.

Sää oli mitä mainoin ja koko reissuksi olikin luvattu pelkkää aurinkoa. Tuulenvire piti hyttysten määrän kohtuullisena. Tosin heti tauolle pysähdyttyämme valtava parvi itikoita hyökkäsi koirien kimppuun. Emme taukoilleet kovinkaan kauan, vaan jatkoimme kävelyä takaisin tilalle. Olimme päättäneet yöpyä kansallispuiston ulkopuolella Rysäslammella (voin suositella), jossa poikkesin toissa syksynä Pirkan taipale reissun aikana (Savu vaelluksella - Pirkan taival 9/2019). Kuten arvelimmekin, paikalla ei ollut muita, joten sirkuksemme ei häiritsisi ketään.

Ilta vierähti ruokia kokkaillessa ja telttaa kootessa. Pipa viihtyi suurimmaksi osaksi repussa ja Papu kohelsi kaikissa askareissa mukana. Jaksan ihailla innokkuuttaan ja yrityksiään, vaikka en aina ilahdu kaikista tempauksistaan. Koirat taukoilivat esimerkillisesti, vaikka lapset järjestivätkin vähän ohjelmaa. Rysäslammilla keli jäähtyi ja oli haettava autolta vähän takkia päälle tuulen yltyessä.

 

Iltapalojen jälkeen kömmin lasten kanssa telttaan, laittamaan pikkuväkeä yöunille. Siitä alkoikin sattumusten ja kommelluksien liuta. Pipa nukahti miltei heti, mutta Papu ei. Lopulta Papu alkoi kysellä, josko lähdettäisiin kotiin ja myöhemmin intti tiukasti, että kotio olisi päästävä. Koti-ikävään eivät auttaneet liioin unipupu tai Savu, eikä sekään että me nukkuisimme kaikki yhdessä teltassa. Itselläni oli niin kova nälkä, että keskeytin nukutustouhut ja Papu tuli teltasta ulos leikkimään. Päätin että katsoisimme tilannetta puoleen yöhön tai ehkä odottelisimme aamuyöhön, johon mennessä lapsi varmasti nukahtaisi.

Yliväsyneen ja koti-ikäväisen pikkulapsen jännitys telttayöstä kuitenkin yltyi kovaksi ja meno muuttui niin villiksi, että Papu herättäessä lopulta Pipankin, päätin luovuttaa. Ei muuta kuin nöyrästi lakki kouraan ja lapset autoon, sekä tietysti Savu mukaan. Retkikamat jäivät kaverin kanssa metsään ja me ajeltiin yön jo hämärtyessä miltei 60km kotiin. Myönnän että otti hiukan päähän ja harmitti. En tokikaan pettynyt lapsiin, sillä olin kyllä varautunut siihen että jostain syystä x koti voisi kutsua kesken reissun. Tuli vain todella typerä ja pettynyt olo itseen, kun en ollut tajunnut ajatella koti-ikävää ollenkaan. Pohdin myös, että olisi ollut ihan viisasta pystyttää teltta vaikka kotipihaan ennen retkeä. Olisi edullisempaa kävellä viisi metriä kotiovesta sisään ja omaan sänkyyn, kuin ajaa silmät ristissä yömyöhään pitkähköä matkaa.

No onni kaikessa, oli hirveän nätti ajokeli vaikka vähän vettä ropisikin - siis ihan oikeasti tuli vettä, vaikka luvattiin pilvettömältä taivaalta aurinkoa. Sinänsä olikin näppärä lähteä kotiin nukkumaan, kun teltan lisäksi meillä ei ollut mukana minkäänlaisia sadevarusteita. Sekä Savu että lapset nukahtivat autoon ja nukkuivat heräämättä koko yön kotona. Itselläni unet jäivät hiukan lyhyiksi, kun ajelun jälkeen oli lähinnä ylipirteä olo. Heräsin myös ilman kellonsoittoa jo kuudelta. Lapsetkin ovat aamuvirkkuja, joten aamulla tehtiin voileivät mukaan ja palattiin teltalle jo klo 8. Ja niinpä retkemme jatkui siitä mihin jäikin, ihan kuin ei oltaisi yli 100km yöllä ajeltukaan 😂 Tässä vaiheessa voisi todeta, että onneksi niin Savu kuin lapsetkin, ovat erinomaisia automatkustajia.

Aamupalalla olikin vilinää, kun kaikkia neljää koiraa kiinnostivat lasten voileivät kuin muurahaisia sokeriliemi. Hyväkäytöksiset koirat kuitenkin malttoivat antaa lasten syödä voileivät ihan itse. Pipa kuitenkin halusi kovasti ruokkia koiria ja niinpä hän antoi Aurille maissinaksuja. Sen sijaan Papu kiirehti laavuun syömään, sillä hän oli huolissaan voileipänsä turvallisuudesta. Harmiksemme aamulla ei käynyt juurikaan tuuli, joten hyttysiä ja mäkäräisiä oli sakeina pilvinä. Lapsia ötökät pistoineen eivät ihan mahdottomasti haitanneet, mutta meitä aikuisia ja koiria kyllä. 

Aamupäivällä jatkoimme matkaa autoilla Seitsemisen luontokeskukselle. Pistäydyimme sisällä pullakahvilla ja pikaisesti luontonäyttelyssä. Koirista täytetyt eläimet olivat vähän liian mielenkiintoisia, joten vierailumme ei kauaa kestänyt. Jatkoimma autoin matkaa Soljasten alueelle, jossa oli tarkoitus kiertää parin kilometrin mittainen luontopolku.

Vaan eipä ehditty Soljasille asti, kun edellisenä iltana nilkkansa nyrjäyttäneen kaverin auto hajosi kesken matkan. Jatkoin itse matkaa alle kilometrin ja kurvasin ensimmäiselle parkkikselle. Herättelin matkalla nukahtaneet lapset ja myös Savun. Hyttysten määrä oli melkoinen, aurinko paahtoi kuumasti ja lapset olivat vähän epävireisiä väsymyksestä. Niinpä emme lähteneet kiertämään koko reittiä, vaan kävimme vain katselulavalla asti. Vipinää riitti siinäkin, kun ensin Papu ei olisi jaksanut kävellä ja yhtäkkiä hän jaksoikin juosta kaikkialle.

Koirat lepäilivät tauolle oikein mielellään. Vaikka kilometrehjä kävellen ei tullut kummoisesti, oli kaiken touhun seuraaminen ja ulkoilu tehnyt tehtävänsä. Hyttyset, kuuma ilma ja vähän lyhyeksi jääneet yöunet alkoivat hieman kiristää hermojani. Lopulta Papu sai koheltaessaan pitkoksilta tikun käteensä ja siitäkös melkoinen itkuparku alkoikin. Emme saaneet maastossa koko tikkua irroitetuksi kun potilas rimpuili melkoisesti. Tikku ja tikun poistoyritys sattuivat lasta ainakin hänen mielestään vähintään yhtä paljon ja oikeastaan kaikki oli sen jälkeen pilalla. Pipa hermostui, kun olisi halunnut kävellä jokaiseen lätäkköön ja mättääseen, mutta joutuikin reppuun. Hinauspalvelun ja laina-auton selvittely toivat oman mausteensa. Oma autoni oli niin täynnä koiraa, lapsia ja retkivarusteita, ettei ollut toivoakaan saada kaveria koirineen kyytiin.

Lasten sosiaalisen ja iloisen ajan tullessa täyteen, oli pakko luovuttaa reissu ja lähteä kotia kohti. Alkuperäiseen suunnitelmaan ei kuulunut hylätä kaveria metsään, mutta olisimme olleet aika epävireistä odottelu seuraa. Kaikista muuttujista, haasteista ja vastoinkäymisistä (tästä unohtui mm. kylmä pasta ja triljoona kutiavaa hyttysenpistoa) huolimatta kivaa oli. Lapsilta jos kysyy, niin heillä oli todella hauskaa ja lähtevät mielellään uudestaan. Ihan koko jengin kanssa en kyllä hetkeen lähde telttailua yrittämään kotipihaa kauemmaksi 😅 Oppia ikä kaikki, ensi kerralla ollaan taas taitavampia. Onneksi koirat olivat tosi taitavia jo nyt ja lapsetkin super hyväntuulisia ja iloisia pienistä itkunhetkistä huolimatta.

Savu, Papu, Pipa, Auri, Rana ja Kuura