20 elokuuta 2021

Elokuiset rallytokon ratatreenit

Eilen käytiin pitkästä aikaa rallytokon ratatreeneissä Tamskilla. Ympättiin treenit kimppaan Miran ja Netan kanssa. Rallytoko on siitä mälsä laji että pelkästään itselle tulee tehtyä rataa tosi harvoin, paljon kivempi jos samasta rakennelmasta saa treenit muillekin.

Savun kanssa emme olleet ihan parhaimmillaan eilen, mutta treeneistä jäi silti paljon käteen. Videoltakin voi nähdä, että yhteistyö ei aivan toiminut ja kupla vähän poksahteli. Äänihäiriöt kuuluvat taustalla, mutta jokin mehevä haju oli matossakin; Savu ei ihan heppoisin perustein nuole hallien mattoja kuten nyt teki kesken pyörähdyksen. 

No mitä kaikkea käteen jäi kun radan tekeminen kuitenkin epäonnistui? Ensinnäkin olisi pitänyt olla suunnitelman varasuunnitelma 😅 Olin nyt ennalta miettinyt, että palkkaan Savua muutaman liikkeen välein sekä eteentulosta ja onnistuneista asennonvaihdoista. Näin toki teinkin, mutta en tajunnut miettiä treeniä ollenkaan siltä kannalta että edellisistä hallitreeneistä on kauan ja Tamskilla käymme tosi harvoin. Paitsi että Savu oli vähän kiihtynyt ja innoissaan treeneistä, se ei voinut vastustaa uutta hajumaailmaa. Ja kun se ei ollut ihan samalla taajuudella minun antaessani ohjeita, alkoi haukkuminen. Ei nyt aivan holtiton räksytys, mutta ei selvästikään riittävän vakuuttava kun yritin peruuttamista peräti neljä kertaa uudestaan. Olisihan siinä voinut vain jatkaa matkaa seuraavaan tehtävään 😆 Tein radan kahdessa erässä, kun ensimmäisellä vuorolla eteneminen muuttui vain tahmeammaksi. Spiraalin jälkeen toinen ohjaajan ympäri kiertäminen onnistui kohtalaisesti ja vapautin Savun siitä lelulle. Jotain positiivista, niin erinomaisesti Savu leikki häiriöistä huolimatta.

Tosi tyytyväinen olin Savun asennon vaihtoihin, hyppyyn itsessään (yllätyin miten pitkälle Savu lensi ja siitä hyvästä hidas ohjaaja sai haukut) sekä istumisten kautta tehtävään täyskäännökseen. Spiraalikin oli tosi kiva silloin kun nenä ei ollut maassa! Toki houkutuskin meni kivasti siihen asti kun aloin miettiä pitäisikö palkata kesken ja sitten Savu jo menikin haistelemaan pehmojänistä. Mutta, kaikkinensa draivi oli kiva silloin kun töitä tehtiin.


Ensi kerralle muistilista

- huolellisempi lämmittely

- palkkaa hajuista luopumisesta, aikalisä jos nenä ehtii viedä koiraa (tätä ajatellen voisi vähän päivittää lämmittelyrutiinejakin)

- älä uusi ja hinkkaa montaa kertaa, jos ensimmäinenkään ei meinaa sujua

- palkkaa heti kun tuntuu siltä että pitäisi palkata. Sitä varten treenit on että kehutaan koiraa!

- varsinaisista liikkeistä hiontaa kaipaavat; yhdenaikainen liikkeelle lähtö, eteen tuleminen, pysähtymisestä perusasentoon ja ohjaajan kiertäminen - kyllä huomasi ettei näistä mitään ole tehty kesän aikana.


Omatoimitreeneillä tästä eteenpäin ja toivottavasti jo syyskuun alkupuolella päästään uudestaan hallille ratatreeniin. Treeniseuralle iso kiitos! :)

15 elokuuta 2021

Ruokapalkan laadun merkitys

Kuluneena kesänä olen joutunut pohtimaan ruokapalkkioita uudelleen ja uudelleen. Lähinnä siksi, että rykäisimme järjestelmällisen suunnittelun lisäksi kapulan pito treenejä reilusti eteenpäin. Palkkiona raaka liha oli aivan avainasemassa. Sen verran olen siis oivalluksia saanut, että päätin jakaa havaintojani myös tänne blogiin. Usein palkkiot (eli siis vahviste, jonka koira saa toivotusta käytöksestä) jaotellaan kolmeen kategoriaan: ruoka, leikki ja sosiaalinen palkka. Käsittelen tässä tekstissä ainoastaan ruokapalkkaa.

Aikanaan minullekin on neuvottu että koiraa tulisi pitää nälässä ennen treenejä. Nykyään tiedän, että tämä on tarpeetonta ja vahingollista - koira ei opi uusia asioita kovin hyvässä mielentilassa, jos ruoka motivoi sitä ainoastaan huutavan nälän vuoksi. Meillä Savu saa liki kaiken ruokansa treenin yhteydessä, mutta en mitenkään erikseen pidä sitä päivää ilman ruokaa.

Vaikka Savu pitää ruuasta ihan yleisestikin, on ruokapalkan laadulla merkitystä enemmän kuin uskoisi. Tavallisella kuivanappulalla Savu tekee helpot tehtävät kohtalaisesti, mutta vauhti ja laatu nousevat heti kun palkkiona onkin possunsydämiä. Vaikeatkin tehtävät alkavat edistyä ja sujua mieleisen märkäruuan tai raa'an lihan kanssa. Jo pelkästään ohitustreeneissä huomaa eron; possunsydänten kanssa Savu tarjoaa kontaktia hanakammin ja malttaa olla haukkumatta. Sen sijaan pelkän kuivamurkinan kanssa (vaikka se olisikin Savun ainoa ruoka sinä päivänä) kontakti katkeilee ja Savu haukahtelee - tilanne on liian haastava.

Vuosien aikana olen käyttänyt ruokapalkkana jos jonkinlaista pöperöä. En voi suositella kenellekään kuivaruokaa ainoaksi palkaksi, saatika kauppojen valmiita treeninameja: nämä ovat usein todella kuivia ja siten vaikeasti nieltäviä - myöskään ainesosaluettelo ei muistuta koiran ruokaan kuuluvia ainesosia. Jos kuitenkin haluaa herkut kaupasta oman kokkailun sijaan, laadukkaat  (mahdollisimman paljon lihaa) märkäruuat ja koiranmakkarat  voivat olla oiva ja maistuva vaihtoehto. Treeninameja voi tehdä myös itse: DIY parhaat treeninamit 1/2017

Useimpien koirien kohdalla ei ole ihan sama, mitä ruokaa niille palkintona tarjoilee. Mitä haastavampi harjoitus tai ympäristö koiralle on, sen enemmän palkkion laatuun kannattaa panostaa. 


Savun lempparit

Raaka liha ja keitetyt possun sydämet

Koiranmakkarat esim. Naturis, pate

Kivikylän lihapullat, nakit

Puolikostea nappula, esim Abaron

Kuivanappula esim Racinel


Lihavoidut ovat meillä pääasiassa päivittäisessä käytössä. Lihapullia tai koiranmakkaroita tulee ostettua koulutuspäiviin, kun tarvitsen jotakin maistuvaa, mutta vähän raakaa lihaa siistimpää herkkua. Puolikosteat nappulat toimivat palkkana kotona ja kotikentillä, mutta aivan näyttävimpiä suorituksia Savu ei niiden eteen tee. Racinelin kuivanappulaa meillä on vielä pussin pohjallinen kaapissa, sitä en käytä kouluttaessa oikeastaan ollenkaan. Kuivanappula on meillä se, mitä syödään ulkoillessa pihanurmelta tai yksinollessa pahvien seasta.

Yleensä ohjeistetaan, että treeninamit tulee vähentää päivän ruoka-annoksesta. Savu saa kuitenkin kaiken ruokansa treeneissä tai päivän touhujen ohella, eikä meillä ole enää vuosiin ollut ruokakuppia käytössä. Koska palkkanamit ovat huomattava osa Savun ruokaympyrää, olen parhaan taitoni mukaan valikoinut herkuiksi mahdollisimman terveellisiä herkkuja. Jos koira syö viikon aikana viisi ateriaansa treeneissä, ei syötävä voi olla pelkkää halpisnakkia.

Suosittelen selvittämään, mistä herkuista sinun koirasi pitää eniten. Laita vaikkapa eri purkkeihin tarjolle useampaa sapuskaa ja katso minkä koira syö ensimmäisenä tai nopeimmin. Tai havainnoi, mitä herkkua koira jaksaa tavoitella intensiivisemmin.

Vaikka palkkiona voi käyttää paljon muutakin, kuin vain ruokaa, on silti hyvä huomioida että ruokapalkkakin sisältää monipuolisesti vaihtoehtoja. "Ruokapalkka ei toimi" tai "ruokapalkka toimii" on hyvin suurpiirteinen toteamus, kun kyseisen ruokapalkkion laatu voi olla koiran silmissä kaikkea mehevästä lihasta sahanpurua muistuttavaan kuivanappulaan.


Ajatuksia treeninameista? Mikä teillä on lemppari tai mikä ei ainakaan toimi?

29 heinäkuuta 2021

Koiraharrastaja vastuullisesti somessa


Menneellä viikolla sosiaalisessa mediassa keskusteltiin somen luomasta paineesta kenellä mihinkin; treenien onnistumiseen, titteleihin tai siihen miten nopeasti pennun kanssa pitäisi edetä. Näkökulmia oli monenlaisia aina pelkkien onnistumisien jakamisen kritisointiin sekä katsojan vastuuseen huomata liiallinen vertailu itsessään. Kirjoitin itsekin aiheesta pienen koosteen omalle tililleni, josta upotus alla. Aihe oli kuitenkin harvinaisen mehukas ja monipuolinen, että koen tarpeelliseksi kirjoitella tästä vielä blogiinkin. Ei tämä selostus olisi muualle mahtunutkaan.

Teksti on puhtaasti oma vajavainen mielipide. En ole liioin koira- tai somealan ammattilainen, vaan ihan harrastelija molemmissa. Suuremmin en tekstiä sensuroinut, vaan melkoisen vapaata tajunnanvirtaa huumorilla marinoituna. Lukuiloa!

Ihana kamala some ja koiraharrastus

Aiemmin muiden koiraharrastusta seurattiin blogeissa, jotka päivittyivät muutaman kerran viikossa. Nykyisellään kaikilla on melkolailla päivittäin päivittyvä instagram tili. Tarinoita ja kuvia tulee tuutin täydeltä ja algoritmi rakentaa näkymästäsi sellaisen kuin analysoi sinun haluavan. Tässä käy hyvin äkkiä niin, että feedisi on täynnä aivan täydellisesti onnistuneita kuvia ja maailman huippuharrastajien treenivideoita vailla haasteen hattaraa. Harhakuva on siis valmis. Kirjoittelin alkuvuodesta postauksen Miksi poistin instagram tilini? 1/2021 ja minä tosiaan poistin vanhan tilini pysyvästi. Tein sittemmin nykyisen tilin, mutta konkreettinen tauko koukuttavasta somesta oli paikallaan; vertailu otti liian ison otteen arjestani ja tilin poistamisen jälkeen helpotus oli suuri. Nyt olen opetellut käyttämään instagramia viisaammin, eikä se hallitse minua ja harrastustani enää, tai aiheuta minulle pahaa mieltä.

Parhaimmillaan muiden treenivideot ja tekstit tarjoavat inspiraatiota ja oivalluksia lukijalle. Surkeimmillaan katsoja kokee riittämättömyyden tunnetta, huonommuutta, näkee koiransa kelvottomana tai muuta vastaavaa. Joistain julkaisuista voi tulla myös ihan aidosti paha mieli, ehkä koiran kohtelu videolla ei ollut asiallista? Tunteet kuuluvat elämään ja enemmän on merkitystä sillä, miten niihin reagoi. Jos somesta tulee toistuvasti ikävä fiilis tai tarinoiden selaamisen jälkeen oma koira on ihan paska, kannattaa ottaa hetki aikaa järjen äänelle.


Katsojan ja kommentoijan vastuu

Suuntaan tämän kappaleen  ihan yleisesti katsojalle ja kommentoijalle, selasitpa materiaalia blogissa, instagramissa, youtubessa tai jollakin muulla alustalla. Olen sivunnut asiaa aiemminkin Lukijan vastuu, onko sitä? 12/2016 lyhyen postauksen verran. 

Suosittelen jokaista silloin tällöin pohtimaan, mikä on motiivisi avatessasi henkilön x tili ja katsoessasi häneltä videon? Kuva? Tekstin? Ja etenkin jos päätät kommentoida, niin miksi? Ehkä henkilön koira tai treenitapa kiinnostavat sinua aidosti ja haluat kannustaa tai kysyä neuvoa itsellesi. Voi kunpa kaikkien motiivi ja tavoite olisikin tämä!

Valitettavasti toisten motiivit eivät ole aina ihan puhtaimmasta päästä ja minäkin olen saanut asiattomista kommenteista osani. Julkaisin aiemmin enemmän ja vähemmän leikattuja videoita, sekä kirjoitin treeneistämme avoimesti. Alkutaipaleellani oli haasteita enemmän kuin erävoittoja, mutta kaikkea sitä pääseekin koiran kanssa opettelemaan. Harmillisesti somekanavillani viljeltiin todella ikäviä kommentteja ja väitteitä sekä treenivideoistani, että koiraharrastuksestani. Aikuiset ihmiset, toiset koiraharrastajat kertoivat ettei minusta koskaan tule mitään ja että en ole ansainnut koko koiraharrastusta. Osan henkilöistä tiesin, osan henkilöllisyys jäi pimentoon. Välillä oli vaikea jättää kommentteja omaan arvoonsa, vaikka suurin osa roskakoriin menikin.

Totta kai tuon tasoinen sonnan mussuttaminen laski mielenkiintoani ylipäänsä edes kouluttaa koiraa. Mitä jos kaikki menisi taas pieleen? Jätin kuitenkin somea vähemmälle ja jatkoin koirien kouluttamisen opettelua paskatykeistä ja haaskalinnuista huolimatta. Suosittelen sitkeää eteenpäin menoa muillekin.

Nyt muistuttaisinkin kommentoijaa ottamaan vastuun kommentistaan, kirjoititpa nimelläsi tai nimettömänä. Edes sananvapauden nimissä ei voi laukoa ihan kaikkea mitä mieleen tulee tai riehua toisen somekanavalla kuten lystää. Mielipiteensä ja näkemyksensä voi ilmaista myös rakentavassa hengessä - tai jättää kertomatta, etenkin jos sitä ei edes kysytä. Itse en nykyään jaksa edes yrittää keskustelua jos alkuperäinenkin kommentti on pelkkää solvaamista, vaan palkitsen samantien estoilla. 

Kannustava ilmapiiri niin treeniporukassa kuin somekuplassa on erittäin arvokas ja pitäkäämme jokainen omasta puolestamme siitä huolta. Jokaisen tulee voida julkaista realistisia otteita treeneistään tai koesuorituksesta, ilman pelkoa lynkkauksesta tai paskaringeistä. Useimmat tietävät kyllä omat virheensä ja kehityskohtansa. Niitä ei tarvitse minullekaan erikseen kertoa. Sen sijaan sanahelinää konkreettisempia neuvoja voi kyllä antaa, joskaan niitä harvoin ilmaiseksi kukaan jakaa.


Julkaisijan oikeus

Sinulla on täysi oikeus pitää somekanavasi kauniina ja harmonisena tai arjenmakuisena kaatopaikkana - tai ihan millaisena vain siltä väliltä. Voit julkaista epäonnistumisia, surkeita koetuloksia ja päinvastoin, ihan miten itse haluat. Kaikkien elämään kuuluu paljon muutakin, kuin yksi hieno someen laitettu kuva tai 15sekunnin video. On ihan oma valinta, miten paljon omasta arjestaan haluaa jakaa ja millaisia paloja.

On myös perustelua esim. oman terveyden ja fiiliksen nimissä rajata hieman sitä, mitä haluaa kaikelle maailmalle jakaa. Tai vaihtoehtoisesti kanavan voi pitää vaikkapa yksityisenä. Mikäli somekanavasi on tarkoitus olla pelkkä hyvänmielen paikka ja toivot pääasiassa tykkäyksiä tai iloisia kommentteja, kannattaa tietysti pitää sisältö hattara ja vaahtokarkki tasoisena.

Sisällön rajaaminen itsessään ei tee kenestäkään valehtelijaa, harhaanjohtajaa tai totuutta peittelevää. Ei kaikkea tarvitse päivittää koko maailmalle leikkauspöydältä tai pennun kotiutumispäivänä. Jos joku somen viiveestä mielensä pahoittaa, niin elämässä lienee asiat vähän liian hyvin että joutaa moisia turhuuksia edes miettiä.

Jos tyylisi on julkaista enemmän rehellistä ja jopa provosoivaa materiaalia, varaudu toki kriittisempiinkin kommentteihin. Kausittain vaihtelevat kuumat aiheet saavat aikaan keskustelua ja räikeitäkin mielipide eroja, joka saattaa kommentti- tai viestilaatikossa sitten näkyä. Tästä syystä olisi tärkeää kirjoittaa oma kanta treenivideoon tai mikä aiheena onhaan, selkeästi väärinkäsitysten välttämiseksi. Tai sitten korjailla väärinkäsityksiä sitä mukaa, kun niitä ilmaantuu.


Miksi ja ketä varten?

Jos tuntuu että oma somekanava tai muiden päivitykset rassaavat mieltä jatkuvasti, kannattaa hetki pohtia miksi. Eikö someakin ensisijaisesti päivitetä itseä varten? Varsinkin jos sitä ilmaiseksi omalla ajalla tehdään. Toki sisältöä voi aivan hyvin tuottaa myös seuraajiaan varten, tällöin tulee kuitenkin muistaa koiran etu.

Useimmat varmasti muistavat muutamien vuosien takaa upeat temppuvideot Youtubessa muualta Euroopasta. Minäkin ihannoin niitä suuresti, halusin koirani pystyvän samaan ja päivitin jopa kuvauskalustoani. Nykyisellään suhtaudun somea varten tehtyihin videoihin kriittisesti ja ymmärrän myös paremmin sen työmäärän videon takana. Enää en itse opeta koiralleni mitään siksi, että voisin näyttää muille tai julkaista onnistumisen someen. Ja kyllä, olen joskus toiminut näin. Mielestäni on kyseenalaista kouluttaa koiralle jotain pelkästään näyttävyyden vuoksi tai peräti vain somenäkyvyyden vuoksi. On vähintäänkin kyseenalaista hypyttää koiria liukkailla tai kovilla alustoilla, opettaa ne hyppimään voltteja tmv. lista on pitkä. 

Kannattaa muistaa, ettei koiran opettaminen monimutkaisiin fyysisiin suoritukseen ole mikään yhden illan juttu. Minkä tahansa tempun tai tehtävän opettaminen varmaksi ja tyylipuhtaaksi vaatii todella paljon työtä. Oman haasteensa koiran kouluttamiseen tuo se, että samalla ohjaaja harjoittelee kouluttamaan koiraa. Ainakin itselleni tulee edelleen kesken treenin yllätyksiä, sillä vaikka olen suunnitellut tarkasti, ei harjoitus välttämättä etene kuten toivoin. Tämä aiheuttaa pientä takkuamista ja päänvaivaa, mutta koiralta tuleva palaute on kuitenkin harjoituksen suola.


Ainutlaatuinen sinä ja koirasi

Lyhyestä virsi kaunis: vertaaminen on turhaa. 

Ja sitten pidempi sepitys. Sinä olet juuri ainutlaatuinen sinä, omalla koirahistoriallasi ja erityisellä oppimismatkallasi koirien parissa. Ei kannata vertailla liikaa, niin että siitä tulisi paha mieli. Vertailu on pitkälti ajan hukkaa, sillä jos olisit sen ajan käyttänyt itsesi kehittämiseen ja koirasi kouluttamiseen, olisitte pidemmällä kuin nyt. Tänäänkin on hyvä aika aloittaa 😏

Koirasi on ainutkertainen yksilö, omalla persoonallaan, taipumuksillaan, mielenkiinnon kohteillaan ja suhtautumisellaan sinuun. Se voi olla hyvin erilainen kuin pentuesisaruksensa tai vanhempansa, mutta sepä tekeekin koirastasi mielenkiintoisen. Se voi olla todella kiinnostunut riistasta, uimisesta, omasta varjostaan tai jääkaapin oven avaamisesta. Se oppii jotkin asiat hetkessä ja toisia asioita se pähkäilee vähän kauemmin. Voi olla, että se antaa virheesi anteeksi ja kestää vähän kömpelömpääkin kouluttamista, tai sitten ei. Joka tapauksessa koirasi, on suora peilaus taitotasostasi.  Suosittelen lämpimästi että suhtaudut koiraasi arvostavasti ja kunnioittavasti. Et ehkä vielä tiedäkään, miten paljon voit juuri kyseisen koiran kanssa oppia ja kehittyä.

Koska somessa voi seurata ketä vain toiselta puolelta maailmaa, et oikeasti voi tarkalleen tietää, ketä seuraat. Ihmisillä on hyvin erilaisia tavotteita, resursseja, taustajoukkoja, seuroja, ryhmiä tai mitä ikinä. Siinä on kuitenkin vissi ero, treenaako toinen maajoukkueessa ja toinen paikallisessa seurassa. Tai onko harrastuslajinasi vesipelastus tottelevaisuuskoulutuksen sijaan. Ehkä harrastat useaa eri lajia, mutta painotuksesi on muualla kuin agilityssä. Näitähän ei voi kysymättä tietää.

Itse olen viimeiset vuodet treenannut pääasiassa yksin. Minun ei ole tällä hetkellä mahdollista käydä kursseilla, joten kaikki eteneminen ja uuden oppiminen on kiinnin pelkästään minusta itsestä. Toki kaikki lähtee muutenkin itsestä, mutta toisinaan olisi kiva jos joku valmentaisi. Tavoitteeni ovat minulle mieleiset ja Savulle ja minulle realistiset. Niitä silmällä pitäen suunnittelen treenit ja nostan tai lasken kriteetiä. Joka tapauksessa palkitsen Savun siitä suorituksesta, joka sopii kriteereihini. Voi olla, että sinusta suoritus olisi silti huono, mutta sepä ei minua kiinnosta.

Varsinkin pentujen vertailua kannattaa välttää. Sinun koiranpentusi on se huikea tyyppi josta haaveilit ja odotit kuin kuuta nousevaa, joten suhtaudu siihen kuten ihanimpaan kultamussukkaan kuuluu suhtautua. Vaikka lattia lainehtisikin pissasta, mutta itsepähän olet harrastuksesi valinnut 😁 Sinun tehtäväsi on kouluttaa pennusta arkeesi ja tavoitteeseesi sopiva koirakansalainen. Jos pentusi asuu landella lapsiperheessä, se tarvitsee hiukan erilaisia taitoja kuin sinkkuihmisen koira kaupungin keskustassa kerrostalossa. Jos koiran tarkoitus on olla kaverina arjessasi, panosta arkeen.  Jos taas harrastat aktiivisesti,  treenaa pentua sinun tavoitteisiisi sopivalla tavalla. Treenisi ovat erilaiset jos tavoittelet jostakin lajista koularia, kuin että tähtäisit arvokisoihin. Ja niin edelleen, josko pointtini tästä aukesi.

Elämänsopassa koiran kanssa on hirveän monta muuttuvaa ainesosaa, joten on turha miettiä maistuuko toisen soppa paremmalta. Nauti omasta sopastasi; ainutlaatuinen oppimismatka juuri kyseisen koiran kanssa, teidän tahtiin ja teille sopivalla tavalla. Siinä sivussa, se toisarvoinen some metkuineen.


Jos jotakin sanottavaa heräsi niin kirjoita ihmeessä. Väärinkäsitykset korjaan mielelläni.

28 heinäkuuta 2021

Heinäkuun treenikooste

c. Mira Kaipainen

Tässäpä heinäkuun treenikooste videon kera. Helteet sen kuin jatkuivat ja pääasiassa keittiössä treenattiin - niin paljon oli tarkkaa hiottavaa että pieni tila riitti. Ennätettiin toki myös kentälle kimppatreeneihin, rallytokon ratatreeniin ja jokusen kerran kokeiltiin pihassa treenaamista hyttysarmeijan seassa. Videolla näkyy myös jokunen pätkä namijumppailuista, jolla ei ole mitään tekemistä varsinaisen kouluttamisen kanssa. Toiset treenit onnistuivat, toisissa kompasteltiin enemmän, mutta pääasiassa nautittiin hyvää fiilistä.

Toko liikkeistä päätin heinäkuun teemaksi noutoesineen pidon. Liike on ollut meille erittäin haastava ja myrkyttynyttä asennetta on ollu kova työ purkaa. Nyt alkusysäys on kuitenkin tehty ja kuutena päivänä viikossa treenaaminen tuotti tulosta. Savu osaa nyt tarttua kapulaan ja pitää sitä muutamia sekunteja suussaan eri tilanteissa. Paljon on työtä vielä ennen, kuin ollaan koevalmiita, mutta olen hurjan tyytyväinen että tähän asti on päästy!

Muita tokoliikkeitä tuli harjoiteltua vain satunnaisesti ja niinpä laatu kaikissa on vähän lässähtänyt. Uusia kaukokäskyjä ja tekniikka aloimme harjoitella, mutta aikas alkuvaiheessa ollaan vielä. Elokuussa on tarkoitus rakennella tehokuurina kaukot ja luoksetulo kuntoon. Ei olisi myöskään lainkaan pahitteeksi ylläpitotreenata hyppyä, seuraamista ja jääviä.

Paikalla makaamisissa ei olla viime aikoina ihan loistettu; ötökät, helle, anaalirauhaset, oma sählääminen jne. kaikenlaisia pieniä muuttujia häiritsemässä suoriutumista. Ei muuta kuin pilkkomista ja uusia rivejä kohti.


Rallytoko liikkeet ovat edenneet hiljaksiin. Puolen vaihdot ja pyörähdykset sujuvat ilman haukkua ja pääpiirteittäin eteen tuleminenkin onnistuu. Houkutuksessa pääsimme eteenpäin oikein harppauksen. Ratatreeni yleisesti ottaen meni oikein kivasti, vaikka häiriöt vähän haittasivatkin.

Oikean puolen seuraaminen ja perusasento ovat jääneet todella vähälle ja käytännössä unohtuneet täysin. Ilman niitä ei ole mitään asiaa kokeisiin, joten elokuun tehoon kuuluu myös oikean puolen perusasento ja seuraaminen. Pohjia on tehty koko puoli vuotta, mutta järjestelmällinen päivittäistreenaaminen alkaa olla ajankohtaista.


Kiitos kaikille meidän seurassa treenennaille häiriöstä ja vinkeistä! Jatkamme harjoituksia :)

22 heinäkuuta 2021

Rallytokon ratatreenit

c. Mira Kaipainen

c. Mira Kaipainen
Tällä kertaa selvittiin houkutuksesta hyvin. Kanin kuljetuslaatikko on omani ja se on ollut joka kerta Savulle hyvin haastava - toinen kanimme menehtyi alkukesästä ja toinen kani muutti uuteen kotiin. Savu oli kasvanut Vekku kanin kanssa pennusta asti, joten on mennyt aina vilkaisemaan löytyisikö kani boxista. Nyt ohitettiin boxi isommitta ongelmitta, mitä nyt seuraaminen ei ihan kauneinta ollut.

c. Mira Kaipainen
Meillä oli toissapäivänä jo neljännet rallytokon ratatreenit Miran ja Rudin kanssa. Treeniseuralla on suuri merkitys oman kehityksen kannalta ja tänä vuonna minulla on käynyt hyvä tuuri uusien treenikavereiden kanssa. Jokaisella ratatreenikerrallakin olen aina oppinut ja oivaltanut uutta ja saanut hyviä vinkkejä Miralta :)

Suunnittelin meidän radan itse ja se sisälsi muutamia mestariluokan liikkeitä. Savu suoritti kaikki tehtävät vasemmalla puolella seuraten, sillä oikean puolen seuraamista emme vielä osaa. Puolenvaihtoja vähän kokeilimme ja nyt tiedän miten alamme niitä harjoitella. Nyt siis selvisi, miten ne ylipäänsä tehdään.

Suoriuduimme radalta yllättävän kivasti. Savu haukahti muutaman kerran ympäristön häiriöille, mutta ei juurikaan minulle - onnistuin siis ohjaajana. Savun istumiset olivat melko kiireisiä, niissä olisi saanut olla kestoa enemmän. Tällainen hätäily ei ole Savulle tyypillistä, mutta uskoisin syyn olleen tuuli ja kalju pylly. Savu sai päivitetyn kesäturkin ja tuuli ja viileä maa tuntuvat siitä oudokseltaan vähän ikäviltä. Toki tämä viikko onkin ollut aiempia viileämpi, mutta helteiden pitäisi lähipäivinä jatkua.

Radanpiirros ohjelmaa harjoittelin vasta käyttämään, enkä selvästikään aivan onnistunut. Mittasuhteet on mitä on, mutta en mitenkään saanut tallennettua kuvaa siten että laatu olisi säilynyt. Niinpä meidän ratapiirros on nyt vähän suttuinen. Mikäli joku haluaa suorittaa samankaltaista rataa, niin meillä oli käytössä kylttinumerot 62, 26, 17, 46, 81, 61, 63, 78, 69, 12, 14, 41, 40, 83

Videota radalta ei ole, vaikka kuvasinkin: jalusta pysyi kyllä pystyssä, mutta kännykkä kuvasi niin kaukaa ettei meitä käytännössä näy. Parempi kuvaustuuri ensi kerralla.

19 heinäkuuta 2021

Upea auringonlasku ja tokotreenejä

Eräänä perjantai-iltana lähdin lenkille tavanomaista myöhemmin ja hyvä niin. Täydellä tuurilla ja sattumalla osuimme huikean hienolle kuvauspaikalle auringonlaskun aikaan. Valitettavasti taitoni ja kalustoni eivät tuo kaunista auringoslaskua ruudulle niin upeana kuin voisi, mutta josko kuvista jokin tunnelma välittyisi. Muutama iltalenkin auringonlaskukuva löytyy postauksen lopusta. Treenikuvat on ottanut Hanna Vorne.

Ulkona treenaaminen on ollut melko vähäistä koska kuuma, enkä ihan joka ilta jaksa valvoa puoleen yöhön tai herätä aamulla viideltä, kun päivät on pakko jaksaa olla hereillä. Niinpä olen ahkeroinut lähinnä keittiötreeneissä ja Savun kapulan pito onkin ottanut huimia harppauksia! Treenikoosteeseen tulee kapulatreeneistäkin videota myöhemmin.

Toissa viikolla kävimme kimppatreeneissä Tampereen Turtolassa. Vaikka olikin melkoinen helle, niin se ei Savua haitannut. Savu oli siis ihan hurjan innoissaan kun päästiin pitkästä aikaa treenaamaan ja meidän lyhyet setit olivatkin melkoista räiskimistä. Tekniikasta viis, sillä asenne jos joku oli kohdallaan!

Mitään kovin isoa ei tehty; pieniä seuraamispätkiä, pyörähdys ja hyppyä. Paikalla makuussa oli Savun lisäksi kolme koiraa. Kävin palkkailemassa Savua muutaman kerran, sillä heti jätön jälkeen sen naamaan laskeutui paarma. Savu pysyi kuitenkin levollisesti makuulla, vain kerran haukahti minun lähtiessä pois sen luota. Treenikaverin mukaan Savun ilmekään ei värähtänyt, vaan ääni vain käveli sen suusta ulos :D Uskoisin menneeni liian kauas liian nopeasti, sillä toisella kertaa Savu ei enää haukkunut.
 
Jos jotakin voi kehua, niin Savun taukokäytöstä! Ihan huima harppaus kevääseen verrattuna. Pääasiassa Savu makasi levollisesti hiljaa, haukahteli vasta kun puistoon alkoi tulla muita koiria. Tästä on hyvä jatkaa odottelutreenejä.


Tänään käytiin Haaviston kentällä kimppatreeneissä. Helteellä ollaan treenattu aika vähän ja pelkästään kotona, joten Savu ei ollut häiriössä ihan parhaimmillaan. Alkuperäiset treenisuunnitelmani menivätkin siis lennosta uusiksi ja pidin Savun hihnassa. Mitään erityisiä liikkeitä emme tehneet, vaan keskityimme ottamaan tilanteen haltuun.

Savu on nyt pari kertaa yllättänäyt minut säntäämällä vierasta koiraa kohti. Savu ei ole erityisen kiinnostunut muista koirista, eikä lainkaan sellaista vallatonta tyyppiä. Turtolan treeneissä se kesken leikkirevittelyn (ollessaan siis minusta aika kaukana) lähti moikkaamaan paikalle tullutta koiraa. Onni onnettomuudessa tuntematon koira olisi halunnut leikkiä Savun kanssa eikä omistajansakaan pahastunut. Itseä kyllä hävetti, kun en ollut koirakkoa huomannut ennen kuin se jo olivat vieressämme. Treenin kannalta kuitenkin hyvä; voihan kokeessakin käydä mitä vain kohtaamisia ennen omaa suoritusvuoroa ja suorituksesta pitäisi jotenin selvitä vaikka mieli olisikin vähän maassa.

Tämän päivän treeneissä kävi miltei vastaavat. Avasin Savun häkin vetskarin ja jäin vain tuijottamaan kun aina maltillisesti odottava koirani singahtikin häkistä ulos ja lähti jolkottamaan kentän poikki. Savu tuli kyllä heti kutsumalla luo, eikä ehtinyt kovin lähelle treenikaverin koiraa. Tämän jälkeen treenasinkin sitten Savu hihnassa.

Molemmat tilanteet ovat yllättäneet minut, sillä "ei ikinä ennen" ole tapahtunut noin. Jos olettaisin että Savu aina säntää sinne tänne ja tuonne, toimisin sen kanssa totta kai erilailla. Mutta tavallisesti se ei tule autosta tai häkistä ilman että sitä kutsun. Ja kun on vuosikaudet kutsunut koiran häkistä ulos, on pienoinen yllätys kun se ryntää sieltä omia aikojaan ulos. Mitään vahinkoa ei onneksi ole käynyt, mitä nyt häpeävyöry omassa mielessä. Näistä kuitenkin opitaan eikä varmasti ole lainkaan pahitteeksi olla vähän tarkempi ja vahvistella Savulle haluttua toimintamallia enemmän. Mikäänhän ei ole itsestäänselvää, vaan tilanteet elävät.



06 heinäkuuta 2021

Kesäkuun treenikooste ja kuvia

Tämä postaus on milteinpä jo myöhässä mutta parempi tänään kun ei lainkaan! Kesäkuu oli sellainen kuukausi, että tuntui kuin ei olisi tehty mitään. Vaan ehdittiin kuitenkin vähän retkeillä, valokuvailla ja pikkuisen treenatakin. Pidettiin tosin parin viikon tauko treeneistä koska kuuma ja en tiennyt miten jatkettaisiin. Aktiivisen toukokuun jäljiltä Savu ei laittanut taukoa pahakseen ja kiva oli ehtiä itsekin ajattelemaan ennen enempää hutkimista. 

Poikkeuksellisesti upotin koostevideon instagramin puolelta (vähän teknisiä ongelmia kännyköiden kanssa ja ennen Youtubeen lataamista mitään videota ei enää ollutkaan), toivottavasti toimii. 

 



Kesäkuun treenikooste

Toko meni kesäkuun osalta niin että sähläsin kisatreenissä ja keskeytin meidän kokeen. Kasa pettymyksiä varjosti kesäkuun treenejä jotka jäivätkin aloluokan liikkeiden opettelun suhteen ihan minimiin. Tuntui aika paskalta, kun ei olla vieläkään missään vaikka töitä on kyllä tehty.

Nyt on sentään jo parempi fiilis, sekä enemmän uskoa meidän tekemiseen ja mahdollisuuksiin. Ostin Sporttirakki jäsenyyden, sillä Savun treenitauon aikana oli pakko opetella jotain uutta. Tiia Silfverbergin pitämää Tokon työkalupakki luentoa voin suositella aivan jokaiselle koiraharrastajalle.

Rallytoko junnaa vähän paikallaan, mutta teimme kesäkuussa kahdet ratatreenit. Ollaan sellaisessa vaiheessa, että nyt on panostettava yksittäisiin liikkeisiin ja hiottava niistä varmoja. Savu alkaa haukkua ja häröillä radalla, jos se ei tiedä mitä tehdään. Nyt moni uusi liike on siinä vaiheessa, ettei niitä voi vielä muiden tehtävien välissä suorittaa. Jatketaan toki ratatreenejäkin, mutta asenne edellä ja lisätään uudet liikkeet ja oikean puolen seuraaminen mukaan vasta vähän myöhemmin.

Heinäkuusta toivon viileämpää, aktiivisempaa ja onnistuneempaa treenikuukautta.


Muutoin kesämme on lähtenyt oikein kivasti käyntiin. Yhtenä iltana kävimme Hatanpään Arboretumissa kuvailemassa ja toisena päivänä meloimme paikallisessa järvessä. Laitoin myös ilmoittautumisen loppukesänä pidettävälle tokoleirille ja toivon hartaasti pääseväni sinne. Muita ajatuksia ja treenipohdintoja kirjoittelen myöhemmin paremmalla ajalla.

Kuvien myötä, aurinkoista mutta vähemmän helteistä viikkoa!