19 helmikuuta 2017

Teininartut...



Ulkona sataa vettä, plussakeli, ilma harmaa... Töissä kiirettä ja iltapalavereja, itsellä oli vatsa sekaisin, päänsärkyä ja yleistä uupumusta. Uni ei tule, nälkä ei ole, aamulla ei pääse ylös... Voi loma tule jo.

Laitellaanpa Lounan kuulumisia, kun siitä tulee pääsääntöisesti vähemmän kirjoiteltua. Neitonen on ihan viikkoa alle 10kk iältään. Kasvu tuntuu tyssänneen, tai sitten Savu on vain kiihdyttänyt, sillä minimies menee kohta ohi. Louna on asunut meillä nyt neljä kuukautta. Tuntuu, että se olisi ollut täällä aina. Arki sujuu mukavammin kuin ennen ja oma rauhallisuus tarttuu koiraan. Lounan kanssa pärjää hienosti runsaan ymmärryksen ja rauhallisen olemuksen kanssa.

Vekkuun Louna on nyt saanut tutustua hallitusti. Louna makailee jo levollisesti, kun kani on portin takana. Louna myös haistelee Vekkua portin takaa. Välittömästi kuitenkin ahdistuu, jos Vekku tulee kovin kohti tai lähelle. Tällöin Louna yrittää ärähtää, mutta yhtenä aamuna se pakeni makuuhuoneeseemme.  Vekun läheisyydessä olemme tehneet nenäkosketusta ja olen kehunut Lounaa rauhallisesta uteliaisuudesta. Jos joku ei vielä tiennyt, niin Lounahan siis pelkää Vekkua ja suhtautuu siihen puolustuskantilta.



Viimeiset pari viikkoa Louna olikin kirjaimellisesti oikea persläpi. Koira jonka kanssa en ikinä tarvitse hihnaa mennä rämisti ympäri pihoja ja pikkutietä, eikä olisi millään tullut luokse. Savulla on pitänyt kärttyillä siitä ja tästä. Tunnetilat ovat tuntuneet vuoristoradalta ja Louna on reagoinut kaikkeen hyvin voimakkaasti. No, perjantaina ilmeisin syy selvisi, nuori neito aloitti juoksunsa. On niitä jo odoteltukin ja ihan optimaaliaikaan alkoivat.

Lounan oli tarkoitus olla Lappi rundini ajan vanhemmillani hoidossa. Se lähtikin porukoille nyt viikonloppuna ja tulee takaisin sitten joskus kun juoksut loppuvat. Vaikka minulla on mahdollisuus eristää koirat ja Savukin on toki vielä pikkuinen, en halua sekoittaa kummankaan päätä. Ja on sitä koirat ennenkin availleet ovia ja portteja ja ties mitä, eikä olisi ensimmäinen kerta kun nuori uros hoksaakin idean. Joten riskit minimiin. Ja sitten juoksujen päätteeksi Louna meneekin leikkauspöydälle, vehkeet veks ja siru niskaan, niin tulee siitäkin koira.

Porukoilla Louna saakin mielin määrin riekkua Myyn kanssa ja olla siellä syrjäkorven keskellä metsää, missä ei ilvesten lisäksi liiku mitään/ketään. Pakkasin Luuskalle sen oman kotohäkin ja viis haisevaa vilttiänsä mukaan, rakkaan tennispallon ja jalattoman rottapehmon. Ja tietysti kolmen viikon ruuat, pari säkkiä lihoja ja kassillinen nappulaa. Pysyy tyytyväisenä.



Elina piipahtikin meillä Elli kultsun kanssa kylässä. Kyllä siinä teinit pisti menemään ja rallittivat oikein huolella. Painit yltyivät välillä vähän rähinän puolelle ja sieltä miljoonien keppien joukosta juuri se yksi oli kummankin suosikki. Ja sitten samantien leikittiin taas sulassa sovussa ja rämisteltiin pitkin peltoja. Kierretiin nelisen kilometriä, metsätietä, Pirkan taivalta, peltoa ja metsässä rämpimistä. Koirat olivatkin hyvin rauhallisia, kun perillä kotiin päästiin. Postaus onkin kuvitettu lenkkikuvin.

Ensi viikolla matkustankin pohjoiseen Savun kanssa ja vietämme reissussa viikon. Lomani aikana ehdin toivottavasti myös treenaamaan enemmän koirien kanssa ja käydä Lounaa moikkaamassa.

18 helmikuuta 2017

VIDEO: Louna 2-4kk



Lounahan ei pentuaikaansa minulla asunut, mutta joitain kuvia ja videoklippejä sain käsiini. Valtaosa puhelinsaldoa, mutta kyllä niistä minivideo repästiin muistoksi. Kauheasti on kyllä Louna haalistunut! Sehän on ollut aivan musta, kun se kuusiviikkoisena meille esiteltiin. Seitsemänviikkoinen ipana muutti kotiinsa ja sen jälkeen se onkin videoissa seikkaillut meillä hoidossa ja porukoilla kyläilemässä.

14 helmikuuta 2017

Hyvää ystävänpäivää ♥



Videon suunnitelma oli ehkä vähän suuruudenhullu ja matkalla tuli pari muuttujaa. Mutta kivaa oli!