21 kesäkuuta 2022

Pitääkö koiraa komentaa?

Ensimmäiset koirani Vilkku ja Tuikku, nuo osaamiseni haastajat ja uuden oppimisen alkuun saattajat

Tervetuloa aiheen pariin. Otsikossa voisi olla komentaa sanan tilalla myös "kieltää" tai "torua". Teksi  on henkilökohtainen mielipiteeni, joka perustuu omiin kokemuksiini ja näkemyksiin. Käsitykseni koirista ja niiden kouluttamisesta on vuosien varrella muuttunut radikaalisti. Mitään kehitystä ei tapahdu, ellei itseään ja tapojaan koskaan kyseenalaista ja siten ryhdy opettelemaan uutta. Kouluttamisen ammattilainen en ole, vaan ihan tavallinen koiraharrastaja joka tykkää haastaa itseään ja pohdiskella asioita.

Jos merkitys on koiralle epäselvä, on aivoriihen paikka

Keskustelu koiran kieltämisestä junnaa mielestäni toisinaan vähän paikallaan mikä menee varmasti osin sen piikkiin etten aina itsekään ymmärrä mitä toinen kirjoittamalla yrittää selittää. Jos tämä teksti jättää epäselvyyksiä, niin kysymällä vältät väärinkäsitykset. Eri mieltä saa ilman muuta olla, tuskin on olemassakaan asiaa josta kaikki olisivat samaa mieltä.

Pidin vuosia sitten sanaa "ei" (tai muuta kieltämistä) ehdottoman tärkeänä opettaa koiralle, joskaan en sitä virallisten määritelmien mukaan osannut kouluttaa enkä ole myöskään muiden nähnyt näin tekevän. Ei takerruta liikaa sanaan  "ei". Vihje voi olla yhtä hyvin "kukkapurkki" mutta jos merkitys on koiralle epäselvä tai tuo mieleen jotakin ikävää, on aivoriihen paikka. 

Mielestäni olennaista ei ole se sana, millä koiraa kielletään tai komennetaan. Olennaista on se, tarvitseeko  koiraa kieltää tai komentaa ja jos niin, miksi? Yritin pureutua aiheeseen ymmärrettävästi ja tiiviisti, mutta kyllähän tämä teksti levisi melkoisesti enkä ymmärrettävyydestäkään mene enää takuuseen. Siispä vielä kerran; kysy, jos tässä on jotakin epäselvää.

Ihmisen näkökulmasta "ei" tai muu vastaava kielto on simppeli; se tarkoittaa useimmiten sitä että lopeta mitä ikinä teetkin. Käytännössä se voi koiran näkökulmasta tarkoittaa huomion kiinnittämistä ohjaajaan, tavaran pudottamista suustaan, jähmettymistä niille sijoilleen tai jotain muuta. Ja mitä jos koira ei tottelekaan tai käyttäydy kuten haluamme? Ohjaaja korottaa kenties ääntä tai käyttäytyy muuten koiran näkökulmasta uhkaavasti. Sillä miten jonkin vihjeen koiralle opetamme, on merkitystä mitä tunteita sanallinen vihje nostaa koirassa pintaan. Jos kielto iskostetaan koiralle henkisen tai fyysisen paineen ja epämukavuuden kautta, se voi näennäisesti alkaa reagoimaan vihjeeseen kuten haluamme. Se ei kuitenkaan samassa yhteydessä välttämättä opi omaehtoisesti jättämään kissaa rauhaan, lopettamaan haistelua treeneissä tai olemaan varastamatta ruokaa. Päästään siihen pisteeseen, että ohjaajan läsnäollessa koira saattaa vältellä asioita joista sitä kiellettäisiin.

En sano, että kaikki mukiloisivat koiransa kiellon yhteydessä, koska näin ei varmasti ole. Mutta kun halutaan kontrolloida koiraa ja perinteisesti "viedä asiat loppuun", on suuri riski etteivät toimintatavat lopulta kestäkään päivänvaloa. Olen kirjoittanut aiemmin tekstin Opettele eroon väkivallasta ja ryhdy kouluttamaan koiraasi 3/2021 joten  pyrin pitäytymään tässä yhteydessä enemmän kieltojen/komentamisen tarpeellisuudessa tai tarpeettomuudessa.

Kirjaan tähän joitakin konkreettisia ja kohtuullisen yleisiä esimerkkejä ja saamiani ohjeita.

Koira haistelee treeneissä vaikka ei pitäisi; ehkä korotetaan ääntä ja polkaistaan maata tai jos koira on hihnassa sitä nykäistään ja kielletään. Poistaako tämä haistelun tarpeen? Lisääkö komentaminen koiran motivaatiota työskennellä ohjaajan kanssa? 

Koira tekee treeneissä väärän tehtävän tai suorittaa annetun tehtävän väärin; kielteisiä reagointitapoja tähän on monia, mutta yleisin lienee jokin vihje josta koira tietää tehneensä väärin. Auttaako tämä koiraa onnistumaan? Riippuu paljon koirakosta ja siitä, mitä virhesignaaliin on ladattu. Jos vihjeen merkitys on koiralle aidosti vihje yrittää uudestaan, koira voi onnistua. Mikäli koira ei kuitenkaan onnistu tehtävässä, on syytä pohtia onko tehtävä tai jokin olosuhteissa sittenkin liian vaikea? 

Koira varastaa tai yrittää varastaa ruokaa; hihnasta nykäistään, jos koira sattuu olemaan kytkettynä. Tai koiraa ojennetaan muuten, niskasta tarttumalla tai kuonolle koputtamalla. 

Esimerkkejä voisi kertoa vaikka miten paljon. Eivätkä nämä ole mitään omia keksintöjäni. Varmasti joku lukijakin on nähnyt koiran kyseenalaista kohtelua, useimmiten siksi että ihminen turhautuu. Emmehän me  hyvissä fiiliksissä kenellekään raivoa? Hihnasta nyppäisyä olen aikanaan tehnyt itsekin, enkä ole siitä järin ylpeä. Toisinaan edelleen kuulee ohjeena, että kun koiraa rankaisee kerran kunnolla, se lakkaa varastamasta pöydiltä tai käsistä ruokaa. Mikäli jonkun "kouluttaja" kertoo asiat näin, vie ihmeessä rahasi muualle.

Ennakointia sanoisin kaiken perustaksi

Arkeni vuosia sitten koirien kanssa oli suhteellisen raskasta ja epätoimivaa - ilman että tajusin sitä itse silloin. Uusien toimintatapojen oppimisessa meni aikansa, mutta onneksi ajauduin aiheen pariin. Jatkuvan ojentamisen ja nillittämisen sijaan opettelin koirankoulutuksen perusteita ja ennakoimista.

Ennakointia sanoisinkin tässä yhteydessä kaiken perustaksi. Kun koiraa ei viedä liian vaikeisiin tilanteisiin eikä muutoinkaan kokeilla "katsotaan mitä tapahtuu" tyylillä joka asiaa, kontrollin tarve vähenee luonnostaan. Ainakin itselläni. Tänä päivänä koirani tietävät mitä niiltä odotetaan ja ne useimmiten käyttäytyvät siten koska se on kannattavaa. Jos ne käyttäytyvät jotenkin muutoin mikä ei ole mieleeni, en reagoi asiaan mitenkään. Otan sen informaationa vastaan; oliko jokin asia liian vaikea vai eikö koira olekaan vielä ymmärtänyt mitä tässä pitäisi tehdä? 

Kansankielisesti koiran kiukuttelu, mielenosoitus, perseily ja mitä näitä nyt on, ei ole mitään edellä mainittua. Koirille asiat ovat asioita, ne tekevät kuten parhaaksi kokevat. Koirilla on tarve pureskella, haukkua, kulkea eri askellajeissa, tutkia ympäristöään, haistella jne. Se, että kiellämme jotain, ei poista tarvetta taustalla. Koira voi olla myös turhautunut tai stressaantunut, jonka vuoksi se käyttäytyy toisin kuin toivomme.

Savun kohdalla olen pähkäillyt niin haistelun, kuin kaiken haukkumisen kanssa. Vielä vuosi sitten näytimme treeneissä täysiltä idiooteilta, sillä koirani haukkui kaikelle ja kaikille ja treenivuorollaan jäi helposti kiinni hajuihin. Enkä itse tehnyt asialle silloin mitään, kun en vielä tiennyt mitä tekisin. Sen tiesin, että koiraani en riuhtoisi tai muutoin komentaisi, sillä se vain pahentaisi tilannetta. Savun haukkumisesta olen kirjoittanut postauksen Saako koira haukkua 5/2021 ja toisen otannan arkisemmasta aiheesta Remmirähjän omistaja 5/2022. Voit siis syventyä Savun haasteisiin halutessasi enemmän ja todeta, ettei se pennusta asti mikään automaattikoira ole ollut vaikka arki sen kanssa onkin nykyään helppoa.

Nykyisellään Savu tietää, mikä treeneissä on kannattavaa ja mitä siltä odotetaan. Sen lisäksi että Savu haisteli maata helpottaakseen oloaan (sitä jännitti ympäristö jne) se myös tykkää haistella. Savulla onkin nykyään nuuskumatto tauolla ja ennen treenejä käymme reippaan ravilenkin sijaan rauhallisen kävelyn jossa Savu saa haistella niin paljon kuin haluaa. Kun tämän lisäksi olen satsannut palkkioiden laatuun ja haluamani käyttäytymisen tiheään vahvistamiseen, on treenien ja tauon ero Savulle nykyään selkeämpi. Positiivinen vahvistaminen siis toimii, mutta se vaatii toimivan vahvisteen - tässä onkin ollut itsellä opeteltavaa ja aiheesta löytyy teksti otsikolla Ruokapalkan laadun merkitys 8/2021.

Kun luovuin jatkuvasta kontrollin tarpeesta, turhista säännöistä ja koirieni kieltämisestä, pääsin arkeani muuttavien oivallusten pariin. Pelisilmäni kehittyi pikkuhiljaa ennakoinnin suhteen ja ehdin antamaan koiralleni toisen tehtävän ennen kuin se ehti tehdä mitään ei toivottua. Opin myös relaamaan virheiden suhteen; koira ei loukkaa minua henkilökohtaisesti, vaikka se ei toimikaan kuten haluan.

Kun opin (ja opettelen edelleen) kouluttamaan koiriani ja vahvistamaan niille haluamiani taitoja, ei minulla ole enää tarvetta kieltää niitä. Savu ja Loimu eivät kumpikaan osaa mitään kieltosanaa eikä niillä ole minkään vihjeen takana tehtävää "lopeta heti paikalla". Enkä aio tuohon vanhaan malliini enää palatakaan, koska nykyinen tapani toimii meillä paljon paremmin. Lisäksi tykkään haastaa itseäni, joten koen arkitaitojen sujuviksi kouluttamisen kivana juttuna vaikka välillä kaikki ei onnistukaan.

Pyrin pitämään koirieni luoksetulon ja myös lähellä pysymisen niin vahvana, että koirat tulevat kutsusta luokseni ennen kuin päätyvät mihinkään ei toivottuun tilanteeseen - vaikkapa aidalle haukkumaan ohikulkijoita. Savulle olen opettanut ruuasta luopumisen siinä määrin vahvaksi, että se ei lähtökohtaisesti syö maasta mitään ja jos ehtiikin apajille, se tulee silti kutsumalla luo. Loimun kanssa tavoite on sama, mutta junnukoiran kanssa tähän on vielä matkaa. Ja toki jos näen että maassa on jotain mihin koirani voisivat potentiaalisesti tarttua, en tietenkään kävelytä niitä kohteelle jossa ne todennäköisesti minun näkökulmastani epäonnistuvat. Koirat kuitenkin useimmiten kokevat vaikka raadon syömisen varsin kannattavana, viis siitä mitä mieltä ohjaaja oli.

Toisenlaisiin tilanteisiin olen vahvistanut molemmille koirille istumista ja makaamista. Esimerkiksi kahvilassa tai muualla asioidessa on käytännöllistä, että Savu osaa odottaa makuulla. Sen ympäristön jännittämistä on myös helpottanut, että sillä on jokin selkeä tehtävä mihin keskittyä. Ja kun tehtävän suorittamisesta välillä koiraa kehuu, Savu vain tsemppaa vaikka joku kävelisi sen ohi.

Retkeilemme paljon, joten olen panostanut myös molempien koirien retkitaitoihin. Molempien täytyy malttaa odottaa joko puruluiden kanssa tai ilman, kun lapset syövät eväitä. Tällä hetkellä Loimukin on jo niin hyvällä mallilla, ettei se enää tavoittele ruokaa lasten käsistä ja jättää melko hyvin eväsrasiatkin rauhaan. Toki sitä palkitsen vielä ahkerasti hyvistä valinnoista, Savu on samaisen työn tuloksena jo varsinainen automaatio retkillä. Omalla väellä retkeillessä tykkään, että kaikki voivat olla rennosti ja huoletta, hyvillä mielin yhteisillä menoilla. Yleisillä paikoilla joissa on muitakin retkeilijöitä, kytken koirat suosiolla hieman kauemmas syömään omia eväitään. Omista virhearvioista oppineena, lapsilla oli jonkin aikaa varaeväät mukana jos kävi niin että Loimu ehti nielaista jonkun eväät 😂

Loimun toistaiseksi vahvin taito on istuminen, jota olen vahvistanut niin eväsretkillä kuin ihan kotonakin. Loimu on ahne, joten harjoittelimme alkuvaiheessa usein ruuasta luopumista. Nykyisellään 2-vuotias Pipa voi ruokkia Loimua ilman, että Loimu hyppii tai yrittää varastaa ruokaa.  Alkuvaiheessa palkitsin Loimua tiheästi istumisesta ja hyvin nopeasti se oivalsi nimenomaan istua eikä hyppinyt enää vasten. Nykyisellään minun ei tarvitse puuttua kaksikon ruokintatuokioon, vaan voin vain katsella sivusta. 

Tarkennan Loimun istumista heti sen verran, että ei se suinkaan kaiken päivää istu saati pysy muutenkaan kauaa paikallaan. Mutta tietyissä odottelu ja malttitilanteissa sen on ollut helpompi oivaltaa odottaminen kun sillän tehtävä istuminen josta saa vaihtelevin ajoin välipalkkioita.

Nämä esimerkit omasta arjesta tulivat ensimmäisinä mieleen. Vastaavissa tilanteissa olisin vuosia sitten toiminut hyvin erilailla ja jos en tahallaan niin vahingossa ajanut koirani virheeseen. Ja avoimesti myönnettäköön, että silloin myös kerroin koirilleni että ne tekivät väärin.


Muistilista

Ennakoinnin tärkeys; älä odota tilanteita tapahtuvaksi vaan toimi ennen esim. kytke koira jos tuntuu, ettei se tänään olekaan lenkillä kuulolla siten että sitä voisi pitää vapaana.

Treenitilanteet; varmista koiran onnistuminen huomioiden ympäristön haastavuus tehtävän vaativuuteen. 

Siedä epätäydellisyyttä ja relaa vähän; jos et joskus jaksa sosialisoida koirasi kanssa ja kaikki ärsyttää, mene sieltä mistä on helpointa ja tarjoa koiralle tekemistä vaikka ruuan parissa - meillä rustoluut ovat tässä toimivia silloin kun arki ei anna myöten touhuta koirien kanssa.

Harjoittele tunnistamaan koirasi onnistuminen tai edes sinne päin onnistuminen ja vahvista sitä. 

Ole armollinen koiran lisäksi myös itsellesi; kaikki tekevät joskus virhearvioita, yliylyöntejä, väsyneenä ja turhautuneena huonoja ratkaisuja. Otetaan niistä opiksi ja toimitaan huomenna paremmin.


Kannattaa muistaa, että koirat eivät valintoja tehdessään pohdiskele oikeaa ja väärää. Koirat tekevät asioita jotka tyydyttävät niiden tarpeet tai käyttäytyvät siten miten kokevat tilanteesta parhaiten selviävänsä. Voit ottaa koiran käyttäytymisen informaationa vastaan ja muokata omaa toimintaasi. Emme voi muuttaa muita, edes koiraa, ellemme muutu ensin itse. 

Niin mälsää kuin se onkin, kaikki eivät käyttäydy tai tule käyttäytymään kuten haluaisin. Kun tämän hyväksyy, sietää vähän epämukavuutta ja katsoo silloin tällöin sormiensa läpi, on arki huomattavasti rennompaa ja stressi vähäisempää. Maailma ei siihen kaadu, että koirat joskus haukkuvat enemmän, nappaavat pöydältä jotain luvatonta syötävää tai hyppivät vieraita vasten. Kehitystarpeisista tilanteista otetaan opiksi ja harjoitellaan tai kierretään asia. Jos tuntuu että koiran vastenhyppääminen ei ota harjoittelulla loppuakseen, tarvitseeko koiran mennä vieraita vastaan elleivät he ole koiraihmisiä?  

Jokainen saa tietysti tehdä arjestaan koiran kanssa sellaista kuin haluaa. Mikäpä minä olen siihen mitään sanomaan. Mutta omia tottumuksiaan on joskus hyvä vähän kyseenalaistaa. Ilman kyseenalaistamista toimisin varmasti edelleen samoin kuin kymmenen vuotta sitten ja se ei ollut erityisen kivaa se nyt kun tietää paremmasta 😂

Kantapään kautta oppiminen on ollut kovin hidasta ja toivonkin että muut oppisivat helpomman kautta. Lyhyesti ja ytimekkäästi, koen itse helpommaksi kertoa koirilleni mitä haluan ja vahvistaa niille sitä, sen sijaan että alleviivaisin koirieni epäonnistumisia ja väärintekemisiä. Ja jos koirat eivät vielä osaa toimia kuten haluan, niin ei se mitään. Minä opin kyllä ja sitä myötä koiranikin oppivat. Ja kun pääsen tavoitteeseeni ja niiden taidot riittävät minulle, ei minua kiinnosta, mitä mieltä muut niiden taidoista ovat. Mahdollisista koulutusmokista kärsin kuitenkin vain minä itse, koska minähän sen arkeni koirieni kanssa jaan.

Olen aika varma, että vuosien päästä ajattelen asiaa taas hiukan eri vinkkelistä. Ainakin toivon oppivani edelleen uutta. Nyt kun on innostunut ja koukuttunut kaiken harjoittelemiseen ja itsensä kehittämiseen, löytää sitä uutta opittavaakin joka paikasta. 

Oivaltavia onnistumisen ja harjoittelun hetkiä jokaiselle!

20 kesäkuuta 2022

Metsäkasteen issikkatapaaminen

Lauantaina olikin kiva päivä, suuntasimme Loimun kanssa Metsäkasteen kenneliin. Paikalla oli hyvä määrä issikoita, joista valitettavasti kaikista ei ole kuvia. Keli oli melko kasteinen tosiaan, välillä tuli ihan kaatamalla vettä joten märkää oli. Onneksi aidattu alue oli nurmea eikä kuraa, kun koirat siellä rallittivat 😂

Oli kiva tutustua uusiin ihmisiin vaikka kauheasti en ehtinyt monenkaan kanssa jutella. Kuitenkin muutama issikoiden Facebook ryhmästä tuttu koira tuli nyt nähtyä livenä. En tosin enää muista koirienkaan nimiä, joten tämä postaus on nyt täynnä kuvia ilman enempää infoa.

Loimu otti aidatusta pihasta ilon irti ja parhaaksi juoksukaveriksi valikoitui smoolanninajokoira Bitti. Kaksikkoa ei sade haitannut, vaan leikit mätsäsivät tosi hyvin yhteen. Jos Loimu on terve ja kaikki menee hyvin, Loimu tekee pentueen Metsäkasteen kennelissä. Sen kannalta onkin kiva, että Loimu ja Bitti tulivat erinomaisesti juttuun ja toivottavasti ehditään vielä tapailla useammankin kerran. 

Kamera harmillisesti hajosi reissun jälkeen. Yli kymmenen vuotta vanha runko palveli kyllä pitkään ja onhan se ollut vain ajan kysymys koska kosahtaa. Uusi runko on nyt tilattu, vaan saapa nähdä ehtiikö se juhannukseksi. Hetken pohdin olisinko vähän kauemmin ilman kameraa, mutta kyllä kesä on kuvaamisen kulta-aikaa, joten ei. Toivottavasti seuraavan kameranvaihdon yhteydessä olen kaukaa viisas ja säästän hankintaan etukäteen 😆

17 kesäkuuta 2022

Rallytokoepikset Kangasalla

© Mira Kaipainen

Ai miten hyvä fiilis jäi tämän päivän epiksistä ja ekaa kertaa myös radalla tuntui aidosti hyvältä! Tällaista fiilistä ja varmuutta kokeeseen, niin liikkeiden tekninen hionta on olkkarin pikkutreeneillä pelkkä loppusilaus. Kävimme Savun kanssa tänään PKY:n järjestämissä hyväntekeväisyys rallytokoepiksissä. Parin viikon päästä meillä on samalla kentällä virallinen koe, joten ilman muuta halusin epiksetkin hyödyntää. Olemme aloittaneet koeuramme tältä kentältä; nollatuloksella ukkosmyrkyssä 😂

Meillä jäi radalta käteen 78p, yksi uusiminen, pikkumiinuksia puutteellisesta yhteistyöstä ja epätarkoista suorituksista. Isompi pistevähennyt jälleen ylimääräisestä istumisesta, minun mittapuullani ei mitään vakavaa ottaen aiemmat haasteet huomioon.

Savu oli tosi hyvällä asenteella kentällä. Muutamassa kohdassa se jäi haistelemaan ja maassa ihan näkyikin nameja. Täyskäännökset samoihin suuntiin olivat vähän kömpelöt kuten odotinkin, näitä on jumpattava lisää. Asennonvaihdoissa Savu istahti kaksi kertaa, kunnes lopulta nousi seisomaan ja suoritti lopputehtävän tarkasti. Seuraaminen oikealla ja vasemmalla pujotellessa ja spiraalissa oli varmasti parasta mitä rallyradalla meiltä on nähty! Liikkeestä seisominen ja koiran ympäri kiertäminen sujui taas, vaikka tehtävä tuntui maaliskuussa mahdottomalta.

Jos aiemmin Savu on haukkunut paljon ja karannutkin, niin nyt ei ollut tietoakaan sellaisesta. Savu äänteli hieman, mutta lähinnä innostuksestaan, ei siitä että olisi jännittänyt kentällä olevia ihmisiä. Houkutus oli tänään ihan peruskauraa ja kaikkinensa olen erittäin tyytyväinen kokonaisuuteen. Aivan mahtavaa, jos meidän ympäristönjännityshaasteet alkavat olla ohi ja voidaan oikeasti vain keskittyä tekemään radalla osaamamme temput. Ne mitä ei osata, harjoitellaan sitten kotopuolessa kuntoon.

Kiitos treenikavereille ja etenkin ylimmän kuvan ottaneelle Miralle, joka tuli meitä kisapaikalle kannustamaan 😍



13 kesäkuuta 2022

Tokoleiri Jämijärvellä

Perjantaina hoidettiin loppusilaus auton pakkaamisessa ja sitten suuntasin koirien kanssa Jämijärvelle. Luvassa oli tokoleiri ja viime hetken leiriytymispaikan vaihdon kun selvisi, että Jämillä on samaan aikaan Kankaanpää Custom show. Viime vuodesta viisastuneena äänekkäiden tapahtumien aikaan telttailijan paikka ei ole leirinätalueella jos mielii nukkua. No säästyipä rahat ja vaiva kikkailla telttaa asuntovaunujen sekaan, kun päädyin pystyttämään teltan treenikentän viereiseen metsään. Tosin puolikilometriä tapahtuma-alueelle ei ollut riittävä matka kaiken torven tööttäämisen häviämiseen, mutta saatiin kuitenkin nukutuksi.

Teltan pystytyksen jälkeen kävin koirien kanssa lenkillä, onhan Jämillä ihan ensiluokkaiset lenkkimaastot. Tarkastettiin Sormelan laavu ja todettiin se kelpopaikaksi pitää seuraavan iltana leirinuotio. Perjantai-illan ohjelmassa oli kokoontuminen mökillä toisten leiriläisten kanssa. Iltapalatarjoilut olivat varsin ruhtinaalliset, kiitos leivontataitoisille herkullisista kakuista. Leirin kouluttajina olivat tuttuun tapaan Riitta Kivimäki ja Piia Karinen. 

© Netta Elomaa

Iltalenkillä kierreltiin tapahtuma-alueella, jossa olikin jo kelpo määrä rekkoja näytillä. Savu ei erityisemmin humalaisista ihmisistä välitä, joten vähän väisteltiin kaikkia. Loimu suhtautui ympäristön hälinään ja musiikkiin tosi lunkisti, joten muutamien kuvien ottaminen sujui mukavasti. Kaikkinensa yllätyin positiivisesti molempien koirieni taidoista hälyisämmässä ympäristössä, meille kuitenkin aika harvinaista törmätä lenkkeillessä muihin.

Lyhyen mutta ärsyketäyteisen iltalenkin jälkeen koirille uni maittoi ja Loimukin asettui telttaan samantien. Sen verran oli lämmin, ettei Savu tarvinnut mukaan varalta pakattua Pomppaansa, ja itsekin tarkenin nukkua t-paidassa. 


Lauantaina nousimme jo aikaisin, sillä halusin ehtiä nauttimaan niistä kivoista lenkkimaastoista. Ennätinkin käydä koirien kanssa miltei tunnin lenkin ennen päivänohjelman läpikäymistä ja treenien aloittamista. Savu oli vuorossa ensimmäisenä; en itse tykkää olla ensimmäinen yleisön edessä, mutta viileässä aamussa Savu jaksoi pistää parastaan.
 
© Tytti Käyhkö
© Tytti Käyhkö
© Tytti Käyhkö

Jäävät

Koska Savun kanssa on tavoitteena voittajaluokka (hullu pitää olla), kysyin leirillä vinkkejä ensisijaisesti sitä silmällä pitäen. Savun liikkeestä seisominen on jo aika kiva, mutta istumista ei olla kauheasti tehty. Istumista kokeilimmekin nyt leirillä ja hassuna huomiona "istu" ei tarkoita Savulle selkeästi mitään. Se meni lähestulkoon aina makaamaan pelkällä sanallisella vihjeellä. Sen sijaan kaukokäskyistä tuttu "sit" oli selkeämpi ja Savu valitsi oikean asennon.

On mahdollista että meillä yleisessä käytössä oleva "istu" vihje on etenkin lasten aikana johtanut palkkioon riippumatta siitä mihin asentoon Savu on asettunut. Ensimmäinen oikaisu voidaan siis ottaa vihjeen muuttamisella, mutta aika paljon työtä jää silti tehtäväksi. Ihan alkaen omasta ryhdistä, tahdista ja käsien heilumisesta.

Muistiinpanoja

- harjoittele asentoa ja jäämistä erikseen, kiinnitä huomiota omaan vauhtiin ja ryhtiin; katse eteen (peili avuksi)
- seuraamisessa asentovihjeen sijaan jokin temppuvihje (esim pyörähdys), josta palkkio taakse heittäen samalla kun itse jatkan matkaa eteenpäin. Tää toimii Savulla kivasti heti kun se hoksaa että nami lentää taakse, nyt se juoksi aluksi eteenpäin 😂
- hyödynnä jo olemassa olevat temput sekä takapalkka jäävien harjoitteluun
- muista harjoitella myös vauhdinmuutokset

Tavoitteena on saada jäävät haltuun kesän aikana, kenties voittajan tyyliin. Videoita luvassa, koska oman toiminnan havainnoinnin suhteen treenit on pakko dokumentoida.

© Tytti Käyhkö
© Tytti Käyhkö
© Tytti Käyhkö

Kaukot

Kaukot on menneet hivenen eteenpäin vuodentakaisesta, mutta vähän uusia eväitä tarvittiin niihinkin. Olen jo aiemmin ottanut Savulle käyttöön vihjeen "kaukot", jolloin se tietää jäädän hiukan kuulolle eikä uppoudu ajatuksiinsa maatessaan. Voittajaluokassa kaukoihin tulee mukaan myös seisominen ja etäisyys kasvaa reippaamista alo ja avo luokista. Treeneissä oltiin taitotasomme mukaisia, kaukojahan on viime aikoina pääasiassa jumppailtu.

Saatiin Riittalta hyvä, itselle uusi ajatus kaukoista että varsinkaan Savun kanssa pysymistä ei kannata liiaksi vahvistaa. Kaukojen pointtihan on nimenomaan asentojen vaihtaminen, ei maahan liimautuminen. Savu kyllä pysyy hyvin asennoissa, mutta napakat vaihdot ovatkin ihan toinen juttu. Ja myönnettäköön, että olenhan minä sitä pysymistä ja olemista huomaamattani vahvistellut tosi paljon 😅

Muistiinpanoja

- palkitsemiseen vauhtia, ei namia suoraan suuhun
- säästä kaukoja, harjoittele etäisyyttä ja kuulolla olemista myös tempuilla
- harjoittele pyörähdys ja peruuttaminen siten, että Savu suorittaa ne minun ollessa koiraan selin
- kaukoissakin on monta osasta; jääminen, oleminen, vauhti, etäisyys, vihje tehtävään jne.

Ensi alkuun täytyy käydä kotona vihjeet läpi, että kaikki ovat Savulla varmasti hallussa. Samalla hiukan päivitetään meidän apuvälineitä takajalkatargetista muihin variaatioihin ja toisaalta kaukoja olisi hyvä harjoitella ihan tasamaallakin. Projektia riittää.

© Netta Elomaa© Netta Elomaa

Iltapäivällä oli vuorossa Loimu, jonka kanssa päästiin Piian oppiin. Loimu oli mukana tosi kivasti ja niinpä päädyin päästämään sen irti. Virhearvio! Loimu istui hetken kauniisti ja sitten se luvan saatuaan (tosin ihan muihin hommiin oli se lupa) ampaisi kentän toiseen päätyyn treenaavan koirakon luo. Tavallaan yllätti ja sitä tunsi itsensä vähän tyhmäksi omasta mokasta. "Kyllä Loimu tulee aina lelulle luo" ja kas ei tullut tällä kertaa. Pennut on pentuja jne. 😂

Mitään kamalaa ei onneksi sattunut, hain Loimun vain takaisin. Jälkiviisaus paras viisaus, ei Loimu välttämättä vieraan koiran luo olisikaan mennyt (toki en hetkeen uskalla kokeilla uusiksi), mutta samaan aikaan treenaavan koiran kanssa sillä oli ollut edellisiltana hyvät rallatusleikit. Ei siis sinänsä ihme, että Loimu kävi moikkaamassa. Lopputreenin Loimu oli hihnassa, eikä hihna häirinnyt sitä lainkaan niin paljon kuin minua.

Loimun kanssa kehitettävää on aloitusrutiineissa ulkokentillä ja saatiin muistinvirkistykseksi ohjeita myös kontaktiharjoituksiin. Kummasti sitä pitää perusasioita niin itsestäänselvyyksinä että jättää ne pennulleen opettamatta. Ensitöiksi työn alle vihje "vapaa", joka tarkoittaa ettei minua tarvitse kuunnella 😜 Tämän vihjeen myötä koiran on helpompi erottaa ne hetket, kun huomiotani kannattaa tavoitella ja ohjeita kuunnella.

Perusasento sujui alkukankeuden jälkeen kuten kotonakin, eli hyvin. Oli kiva saada Loimulle perusasentokokemus myös vieraassa paikassa. Perusasennon tapaan myös merkinkierto lähti vauhtiin kivasti.

Otettiin tehtävien väliin pieni siirtymä namien kanssa. Vähän kuin siirtymiä olen Loimun kanssa huomaamatta tehnytkin ja sehän lähtee hirmu reippaasti mukaani odottamaan mitä sitten tehdään. Myös sosiaaliseen palkkaan Loimu vastaa innoissaan. Täytyy vain muistaa pitää sosiaalista palkkaa yllä ja vahvistaa sitä. Kuitenkin tulevaisuuden koekehissä (ollaan nyt toiveikkaita ainakin) sosiaalinen palkka on ainoa, mitä kehään saa viedä, joten sitä kannattaa junnukoirien kanssa vaalia.


© Netta Elomaa
© Netta Elomaa
© Netta Elomaa© Netta Elomaa

Kaikkinensa ensimmäinen leiripäivä meni tosi kivasti! Savun kanssa treenatessa fiilis vähän herkistyi. Miten erilainen se olikaan kuin vuosi sitten. Nyt pidin sitä luottavaisin mielin irti treeneissä, palkkasin vapautuneemmin ja ylipäänsä osattiin enemmän ja olin paremmin tilanteen tasalla. Valtava motivaatio jatkaa tavoitteellista tahtia, jotta oltaisiin taas koevalmiita ja kenties jo tänä vuonna avoimeen.

Loimu oli treenivuorollaan parempi kuin odotin (kai tän kehtaa myöntää 😂) sillä olin varautunut esim. haukkumiseen. Loimu myös hillui kentän laidalla kanssani oikein maltillisesti ja tarjosi itse makaamista. Sen sijaan autossa odottaminen sille on haasteellista. Siinä missä Savu nukkui vuoronsa ulkopuolella kevythäkissä, Loimu haukkui välillä lähes taukoamatta autossa. Tiesin tämän toki ennakkoon, tehtiin se mitä voitiin ja jatketaan harjoituksia kotona. Loimu on autossa ihan hiljaa ja nukkuukin, jos se ei näe sieltä. En kuitenkaan saanut kaikkia ikkunoita peitettyä täysin, joten kun jotakin nähtävää oli, niin tokihan Loimu haukkui. Sille on myös vaikeaa se, että Savu pääsee autosta pois ja Loimu ei.

No niillä taidoilla mentiin mitä oli ja tilapäiseen unirästiin ei Loimun maailma kaadu. Ideaalitilanteessa sen tulisi nukkua autossa odotellessa, mutta toistaiseksi näin ei ole. Se kuitenkin noin muuten viihtyy autossa, mutta haukkuu lähelle tulijat tai jos joku muu koira leikkii. Loimu kun olisi mieluusti menoilla mukana. Kerrottakoon heti tähän väliin, että toisena päivänä Loimu nukkui, sen verran väsytti ettei kaikkea jaksanut seurata.
© Tytti Käyhkö
© Tytti Käyhkö
© Tytti Käyhkö

Sunnuntaina treenit alkoivat kentällä hieman aikaisemmin, joten nousin koirien kanssa jo kuudelta. Kävimme aamulenkillä keräilemässä tölkkejä Custom Show alueelta ja koko reissun tölkkisaaliilla tienasin miltei 20€. Kassit keräämistä varten loppuivat kesken, joten kenties tuplaten olisi voinut tienata. 

Aamun treeneissä olimme vuorossa toisina. Ryhmäpaikkani vaihtui ja koska epäilin päivästä tulevan kuuma, otin Savun aamun treeniin. Näin ollen Savu oli kahdesti Riittalla ja Loimu kahdesti Piialla, mutta ei se mitään. Päästiinpä jatkamaan siitä mihin oli lauantaina jääty.

Ensimmäisenä oli vuorossa kokeenomainen paikalla makaaminen. Oli ihan Savun näköinen suoritus. Se ennakoi istumaan nousun liikkurin osuessa kohdalle, mutta epäilen sitä ötököiden kiusanneen kun aiemmin vinkui paikkiksessa ja yritti raapia itseään. Pari puremaa mahastaan löytyikin, joten kenties ilman niitä olisi maannut loppuun. Liikkuri kävi meidän kohdalla vielä uudestaankin ja toisella kerralla Savu oli mallikas. Kehitystä siinä määrin että muut koirat tai muiden käskyt eivät Savua häirinneet 💙

Hyppynouto

Kun viime vuonna arvuuttelin leirillä tarttuisiko Savu kapulaan, niin kyllä hymyilytti kun tänä vuonna päästi tekemään hyppynouto ihan oikealla kapulalla. Kerroin vähän kuinka on hyppynoutoa harjoiteltu ja näytettiinkin sitten.

Ihan ensimmäisenä vinkkinä minun kannattaisi heittää kapula pidemmälle. Kun on riski että kapula menee vinoon, koiran on helpompi linjata takaisin hypylle kun matka no pidempi. Tämä näkyikin heti käytännössä. Jonkin verran hypyille linjaamista ollaan ehditty harjoitellakin, mutta on meillä siinä vielä tekemistä.

Hässäkkä

Tämä liike on minulle lähinnä hässäkkä nimellä tuttu ja jokusen suorituksen olen nähnyt. Olen kuitenkin päättänyt ottaa hässäkän meille kesäprojektiksi, joten kaikki viime hetken vinkit ja ohjeet kokeneemmalta tulivat tarpeen.

Savun kanssa ei ole tarkoitus mennä EVL:n (en usko että oma osaamistasoni kehittyy riittävän nopeasti ennen Savun eläkeikää), mutta ihan harjoituksen vuoksi sillekin voi laittaa hässäkkään kapulat. Savu osaa kiertää kartiot riittävältä etäisyydeltä ja sen voi ohjata hypyllekin (sitä ei nyt leirillä tehty), mutta pysäytykset puuttuvat täysin. Eikä se kiertokaan vielä hirveän vahva ole pitkältä matkalta häiriössä, sekin tuli taas todettua.

Kerroin bongauttaneeni merkkejä Savulla ja nyt viime aikoina näyttäneeni niitä. Vähän sain Savun treeneissä turhautumaan kun se jo katsoi merkkejä, otti kontaktin kuin lupaa kysyäkseen, mutta minä käskin katsoa merkkejä vielä uudestaan 😅 Ehkä tässä voisi luottaa koiraan enemmän ja vaikka se juostessaan merkit hukkaisikin niin ei se mihinkään kuuta kiertävälle radalle joudu.

Savu juoksee merkkiryhmälle hyvin, mutta vauhti hiipuu takaisin tullessa jos vain seison. Tiedän, että olen vahvistanut kartioiden taakse ehtimistä ihan x määrän liikaa ja samaten käsitargetin olen laittanut tarjolle todella ajoissa. Mikäli näitä kumpaakaan ei näy, Savu alkaa ravata. Nyt siis tehotreeniin pieni kestävyysharjoittelu, että takaisinkinpäin tulee juosta ihan loppuasentoon asti.

Seuraaminen

Kun vuosi sitten seuraamisemme leirillä meni aivan penkin alle, niin tämän vuoden treeneissä oli ilo huomata että Savu tarjosi seuraamista ja perusasentoa itsenäisestikin. Riitta liikkuroi meille alokkaan seuraamisen ja se näytti siltä miltä ajattelinkin, mutta tuntui silti hyvältä.

Pari kontaktin putoamista ja pysähtyessäni Savulla meni jokunen sekunti tajuta istua. Täytyykin ottaa taas vähän kuin kertausharjoituksiin tuo että pysähtyessäni Savu istuisi heti. Seuraamisen palkitsemiseen myös lisää vauhtia ja ylipäänsä motivaatiotreeniä siihen että Savu kestäisi kontaktissa läpi suorituksen.

Riitta vinkkasi meille BH-kokeeseen menemisestä. En ole koskaan asiaa ajatellut, mutta nyt aiheeseen hiukan tutustuneena BH-koe voisi olla Savun kanssa mielenkiintoinen. Ei muuta kuin koekalenteria selaamaan ja hiukan pikkujuttuja hiomaan 😄

© Tytti Käyhkö
© Tytti Käyhkö
© Tytti Käyhkö

Loimu oli iltapäivällä jo hiukan väsynyt, vaikka olikin nukkunut päivällä paremmin kuin lauantaina. Leirielämä oli junnukoiralle ihan uutta ja toki vähän jännittävääkin. Kentän laidalla odottelu sujui taas kivasti ja Loimu viihtyi nuuskumatollaan.

Katsottiin Piian kanssa Loimun kapulan pitoa, joka yhtäkkiä sujuikin niinkuin olisi aina sujunut. Loimu on alunpitäen tarttunut kaikkeen mielellään ja hakee kapulan kun sen sille heittää, tuoden sen käteeni. Kuitenkin paikallaan istuminen ja kapulaan tarttuminen ovat olleet ihan mahdoton yhtälö, kun Loimu on vain alkanut pomppia superpallon tapaan. Vaan nytpä sujui, ehkä Loimua väsytti sopivasti tai se on hiukan kypsynyt. Oli mitä oli niin päästiin ainakin vahvistamaan sitä mitä haluttiin.

Muistiinpanoja

- vahvista kapulan palautusta
- harjoittele kaikenlaisten tavaroiden nostamista
- muista palkita välillä myös lelulla
- tekniikan päätökseksi vähän jotain riehakasta, jotta asenne kapulaan säilyy

Luoksetuloharjoitukset menivät kivasti, Loimullahan on kova kiire perääni. Jalkojen välistä juoksemisen sijaan Loimu päätti hypätä syliini, se on siitä paras tyyli. Jalkojen välistä menoa harjoiteltiin sitten omana juttunaan ja ahkerasta treenistä huolimatta tämä vaatii edelleen paljon harjoitusta. Vastenhyppy on yksi vaihtoehto harjoitteluun, se on itselleni fine ja Loimulle ylivoimaisesti palkitsevin. Mikäs sen parempaa koiralle, kuin tehtävä joka palkitsee jo itsessään?

Jos lauantaina vähän huvitti "vapaa" vihjeen opettamisen unohtaminen, niin ei Loimu ole vielä kuullut takapalkastakaan. Kotiläksylistalle siis sekin, sentään lelupalkalle eteenpäin Loimu osaa juosta, mutta takapalkkakin on niin monikäyttöinen että treenilistalle ehdottomasti.

Vuoronsa lopuksi Loimu olikin jo ihan puhki ja kaikkensa antanut. Lämmin keli ja univelka saivan pienen islantilaisen haaveilemaan kauneusunista.


Päivät (tai myöhään valvovan ja aikaisin heräävän yöt myös) Jämijärvellä kuluivat tosi nopeasti erinomaisessa kelissä ja hyvässä seurassa. Taas on hyvä mieli, ylpeä saa olla koirista ja hirveästi motivaatiota jatkaa järjestelmällistä harjoittelua resurssien puitteissa. Väittäisin treenaamisen olevan pitkälti asenteesta kiinni. Pitää vain tarttua toimeen ja kumman paljon saa aikaan kotipihassa, leikkipuiston laidalla tai Pikku Kakkosen aikaan olkkarissa. Täytyy vain löytää omasta arjesta ne luontaiset ja helpot hetket, jotka sitten käyttää tehokkaasti asioiden harjoitteluun. Tässähän vain nälkä kasvaa syödessä, nyt on kyllä pakko antaa koirien levätä keskiviikon tokoihin asti.

Reissu vähän jännitti, kun telttailin ensi kertaa yksin kotipihan ulkopuolella (aiemmin ollut aina joku tuttu kaveri seurana) ja toki pohdin mikä hullunmylly reissusta tulee innokkaan Loimun kanssa. Mutta kaikki sujui hyvin! Ja oli kivaa, ihan tosi kivaa, ehdin tehdä kaikkea mistä tykkään. Enemmänkin olisi voinut lenkkeillä ja valokuvailla, mutta aika on rajallista.

Kiitos vetäjille ja muille leiriläisille viikonlopusta. Hyvillä mielin ja motivaatiorepun kanssa koti uusia kesätreenejä!

09 kesäkuuta 2022

Tokotreenit ja fiiliksiä

Viime viikkoina on ollut treenin suhteen hiukan hiljaista (muutoin on ollut aika kiireistä) kun viime viikon tokot peruuntui migreenin takia eikä kotona olla ehditty oikein asettua treeninurkkaukseen. Savulle pieni tauko ei ole tehnyt huonoa, mutta Loimu on tullut suunnilleen hulluksi. Selvästi täytyy pitää kiinni Loimun päivittäisestä tempputuokiosta ja olen sitä toki itsekin kaivannut 😂

Eilen oli Canisport tokovalkku ja Loimun tokoykkönen ja voi miten hienoja kumpainenkin koira oli. Loimu varsinkin yllätti olemalla ihan unelma ja tarjoamalla kaikkea jo oppimaansa 😍

Aloitetaan kuitenkin Savun tokovalkun muistiinpanoista. Ensimmäiseksi on mainittava että Savun häiriönsieto (etenkin muut ihmiset) ja sitoutuminen harjoitukseen on parantuneet merkittävästi. Lähtee se kylmiltään välillä haistelemaan paikkoja, mutta kun se on valmis se ei enää keskeytä tehtävää ympäristö häiriöiden vuoksi. Aiemmin Savu on siis haukkunut hallilla kaikki ihmiset ja koirat, varsinkin jos joku liikkui. Nyt Savu tarjoaa ryhdikkäästi kontaktia ja monissa tilanteissa vain huokaisee aiemman haukahduksen tilalla 💙

Kouluttajan aihevalinta osui meille kuin nenä päähän, nimittäin motivaation rakentaminen seuraamiseen. Emme siis keskittyneet tekniikkaan tai kestoon, vaan pääasia oli että koiralla oli hyvä asenne ja motivaatio seuraamiseen. Tekemämme harjoitukset tuntuivat sopivan Savulle tosi hyvin ja me otetaan nää ehdottomasti viikottaisiin omatoimitreeneihin! Palaan seuraamisasioiden kanssa myöhemmin videon kera.

Tehtiin seuraamista silmällä pitäen myös kehätreeni, niin että helppo ja kiva liike palkatta alle ja siitä jatkettiin seuraamiseen, josta kunnolla palkkaa. Minä tietysti painelin kehään ensimmäisenä ja siitä vain kylmiltään ajattelin Savun kiertävän kartioryhmän. No ei toki yllättänyt, mutta Savuhan meni toki aluksi haistelemaan kehää koska se osa hallista oli siltä iltaa tutkimatta. Haistelutuokion jälkeen jätin Savun istumaan ja kävin näyttämässä sille kartiot (tää on toiminut sille treeneissä hyvin matkan lisäämisen kans) ja palasin lähemmäs koiraa. Savu kiersi kartiot virheettä ja otin sen lennosta seuruuseen (en viitsinyt alkaa sähläämään perusasentojen kanssa koska riski epäonnistumiseen olisi kohonnut reilusti) ja Savuhan lähti hienosti mukaan. Palkkiot ansaittu ja tän tyyppistä treeniä pitää alkaa ehdottomasti tekemään enemmän kokeita ajatellen.

Lopuksi mentiin vielä paikkisriviin, oltiin rivissä hetki ja sitten poistuttiin paikalta. Jos silloin tällöin yhdet omatoimitreenit menee penkin alle, niin Canisportin treeneistä jää aina hyvä mieli ja fiilis, että kyllä meistä vielä jotakin tulee! Tuskinpa tavoittelisin Savun kanssa voittajaluokan kokeita ilman Janikan valkkuja! Voin suositella.


Loimu tuli halliin hullunmoisella tarmolla ja asettui samantien nuuskumattohommiin. Harjoittelimme hiukan koirahäiriöitä mutta juuri eilen Loimulla oli niin hyvä flow ettei kurssin toinen koira ollutkaan mikään häiriö. Ehkä Loimu on haukkunut sen tarpeeksi monta kertaa aiemmin... 😅

Pitkästä aikaa tehtiin myös merkin kiertoa ja selvästi joku muistikuva Loimulla siitäkin oli. Ihanasti tarjosi kontaktia pienissä siirtymissä ja perusasentoa jos pysähdyi. Selvästi jotain on tehty oikein vaikka nyt on pientä taukoa ollutkin.

Seuraamisen tekniikkaa vilkaistimme Loimun kanssa, kun viime kerralla se jäi meillä välistä. Itselleni onkin ihan uusi juttu opettaa seuraamisen tekniikkaa paikallaan korokkeiden avulla, mutta Janikan perusteellisen selityksen jälkeen tässä on kyllä paljonkin järkeä. Seuraamisesta tämänkin suhteen lisää myöhemmin, ihan oman postauksensa verran.

Luoksetulon jäämistä harjoiteltiin lelun kanssa ja aikas kivasti päästiin alkuun. Luoksetulon vaihtoehtoisista palaamisista vasten hyppääminen on Loimulla kaikista vahvin, mutta jalkojen välistä juoksu ja käsikosketus sujuvat myös.

Kaikkinensa kurssi-ilta oli taas viikon piristys!

Viikonloppu meneekin tokoleirillä, jota oon odotellut ihan into piukassa. Viime vuonnakin oli niin huisin kivaa ja ollaan edistytty Savun kanssa paljon. Tänä vuonna on toki mukana Loimukin, joten tulee harjoiteltua samalla kahden koiran kanssa retkeilyä. 

Palaan alkuviikosta leirikuluumisin, hyvää loppuviikkoa lukijoille! 

07 kesäkuuta 2022

Retkelle Hevonkuuseen

Tässä kootusti kuvia retkiltämme Hevonkuuseen, ilman kaupallista yhteistyötä. Hevonkuusessa on nyt kahdesti nautittu nuotioeväitä, sekä perheretken lisäksi tavattu koirakavereita. Kuvien alta löytyy upotettu video, jonka kokosin yhdeltä retkeltämme. Kuten kuvista ja videolta voi havaita, Hevonkuusessa ollaan kesäsäiden armoilla 😂