23 toukokuuta 2022

Rallytoko- ja tokotuumailuja


 Kuvituskuvat kotipihassa ulkoilulta (ei voi kirjoittaa tekstiä ilman kuvia) ja tänä viikonloppunahan meillä oli terrierinpuolikas Myykin hoidossa. Loimulla on riittänyt lystiä vakavan terrierin kesytyksessä ja Savu on nauttinut pienestä lomastaan kun Loimu ei kutsu sitä koko ajan leikkimään 😁

Meidän tokotreenit on molempien koirien osalta sillä mallilla, että täytyy kirjoitella itselle ylös jokusia asioita. Tällä viikolla oli Loimun tokoeskarin viimeinen kerta ja ensi viikolla jatkamme tokoykköselle. Tokoeskari osui meillä jokseenkin sellaiseen ajankohtaan että Loimu oli joka kerta kuin eri pentu. Joko se vain riehui ja haukkui tunnilla tai tarjosi erinomaisesti rauhoittumista ja harjoitteli annettuja tehtäviä. Toki en ollut itsekään joka keskiviikko klo 20 illalla missään ensiluokkaisessa vireystilassa, mikä tietysti vaikuttaa myös pentuun. Onneksi kurssilta opitut asiat toimivat kuitenkin kotona ja itsenäisestihän se kaikki työ tulee tehdäkin.

Varsinaisista tokoliikkeistä Loimu osaa vain jotenkuten perusasennon, vähän seuraamista ja kapulaan tarttumisen. Juurikaan muita liikkeitä emme ole tehneet liikkeinä, vaan muu treeni on ollut jumppaamista, erilaisia tukitaitoja ja sitoutumisharjoituksia. Sitoutumisen harjoittelu onkin Loimun kanssa tällä hetkellä tärkeintä. Mitään pientäkään tehtävää on mahdotonta opettaa, jos koira ei ole harjoitteluun sitoutunut. Koska Loimu on vilkas ja kiinnostunut kaikesta, tämä vaatii taas omien teknisten taitojen kehittämistä. Mutta kenties joskus tämä tahmaaminen muuttuu sujuvaksi 😄

Savun kanssa olemme koko talven treenanneet tokon avoimen luokan liikkeitä. Liikkeitä suurempi ongelma meillä on olleet ympäristön ja etenkin muiden ihmisten läsnäolon jännittäminen, mutta sen suhteen ollaan saatu suuria harppauksia. Liikkeistä etenkin seuraaminen on mennyt myös merkittävästi eteenpäin vaikka toki pilkuviilaus näkökulmasta meillä riittää tekemistä ihan kaikessa. Tämä kesä kisataan vielä toko alokkaassa, ihan koekokemuksen kannalta ja toki haluaisin koularin ennen avoimeen siirtymistä.

Sen verran on hullua päässä, että päätin alkaa treenaamaan Savun kanssa myös voittajan liikkeitä. Tämä on meille aika suuri harppaus siitä vuoden takaisesta ajatuksesta että "alokkaasta yksi ykköstulos ja sitten me lopetamme tokon". Toki meillä on erittäin paljon tekemistä paitsi voittaja luokan liikkeissä, myös pitkän koesuorituksen läpiviemiseksi niin että Savun motivaatio kannattelee sitä liikkeestä seuraavaan. Nähtäväksi jää, kilpaillaanko me lopulta koskaan voittajassa, mutta uuden opettelu on aina hyvästä.

Loimun kanssa on tarkoitus tähdätä suoraan erikoisvoittajaluokkaan (joka nyt tuntuu aika epärealistiselta haaveelta 😂) joten Savun kanssa liikkeiden harjoittelu oman kehittymisen osalta ei ole lainkaan huono juttu. Kesäkuun tokoleiriltä saamme takuulla uusia ideoita molempien koirien harjoittamiseen tavoitteitamme kohti.

Rallytokoon olemme panostaneet nyt toukokuussa hiukan enemmän vaikkakaan enempi ei olisi tässä yhteydessä pahitteeksi. Kesäkuun alussa mennään Savun kanssa voittajaluokan kokeeseen vähän kuin kokeilemaan, mikä tilanne. Edellisestä kokeesta on yli puoli vuotta. Silloin liikkeet sujuivat, mutta Savu karkasi haukkumaan kaikki ihmiset. Tavoitteeni on, että koetilanne olisi meille nyt sujuva eikä Savu enää reagoisi ihmisiin. Liikkeiden onnistuminen on sitten toinen juttu, kun treeneissäkin tuntuu etten aivan muista keksimiäni vihjeitä tai törmäilen itse kyltteihin. Toisaalta jos ympäristö alkaa olla meille ok, on puuttuvat ja heikot liikkeet kohtuullisen helppo harjoitella kesällä kuntoon.

Molempien koirien viikottaiset tokotreenit Canisportilla heinäkuulle ja sekä rallytokon ratatreeneistä että tokon omatoimitreeneistä pidän kuukausittain kiinni. Loppu harjoittelu jää sitten kotopuoleen itsenäisesti toteutettavaksi, joten ei muuta kuin itseä niskasta kiinni ja hommiin. "Hommiin", sanoisi kaksivuotias tyttärenikin pyytäessään koiria tasapainotyynylle.

P.S. Mikäli kirjoitat blogia itse tai etsit uutta luettavaa, niin tsekkaa Facebookin julkinen Koirabloggaajat ryhmä ja vinkkaa siitä kaverillekin 😊

21 toukokuuta 2022

Kuvia koirien leikeistä

Loimu, Savu, Auri, Rana ja Kuura 
© Hanna Vorne

© Hanna Vorne

Toukokuun aikana säät ovat suosineet harrastelijakuvaajaa ja ylipäänsä motivaatio niin koirien kuin lasten valokuvaamisessa on ollut huipussaan. Kuvia siis riittää, kamera on pitänyt ihan tarkoituksella jättää välillä kotiinkin jotta aivan päivittäin pelkkiä lenkkikuvia ei olisi tuhansia - huvinsa kullakin 😂

Yhtenä arki-iltana ennätettiin mukaviin lenkkimaastoihin, joissa nyt toista vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti ollaan kaverin kanssa lenkkeilty. Ensimmäiset lenkit taisin tehdä tuolla niin että työnsin molempia lapsia rattaissa, mutta nythän he eivät tohdi pysyä aloillaan missään laitteissa. Niinpä lenkistä ei vipinää puuttunut, kun toiminnan tahdista vastasivat vikkeläjalkaiset Papu ja Pipa, sekä viisi koiraa.

Savulle lenkikaverimme ovat tuttuja ihan junnusta asti, mutta Loimulle tämä lenkki tällä porukalla oli toinen. Ja ihan samanlailla meni kuin ensimmäisellä kerralla; Loimu vain sinkoaa rakettina ympäriinsä ja tervehtii kaikki. Pääasiassa Loimu haluaa juosta yksin tai kilpaa, mutta ei se käytä mitään harkintaa vaikkapa sen suhteen kannattaako suursnautseria taklata vai ei. No isompi koira nyt ei pienen issikan taklaamisesta minnekään heilahda ja onnea on että meidän lenkkikaverit on varsin kärsivillisiä 😅

Miltei parin tunnin rallattamisen jälkeen alkoi askel hidastua niin koirilla kuin lapsillakin. Vaan onhan Loimu kerrassaan hauska, kun juoksee virne naamallaan. Savun tuli lenkillä ihan tolkuttoman kuuma, vaikka se ei aivan hullunlailla juossutkaan. Vielä ei ole ollut edes hellettä, mutta aurinko ja vähänkään lämpimämpi keli ottavat porokoiranpuolikkaalla oudokseltaan vähän koville. Toivomme lämmintä kesää jotta uimaan pääsee, mutta helteitä ihan minimaalisen vähän kiitos 😁

Alla kuvia kimppalenkiltä.

16 toukokuuta 2022

41h seikkailua

Oikealta sukuun kuulumaton Loimu, Savun täti Cicaro, emä Caramel, Savu itse, tätipuoli Aurora, mummo Sani ja sisko Cismet - Loimu kaikista pienin ja nuorin 6kk ja Sani mummo jo 14v

Yllä kuvassa lueteltuna Savun sukulaiset ja Loimu, koko reissun kohokohta 💙

Odotettu toukokuinen viikonloppu saapui ja lauantai aamuna lähdin koirien kanssa matkaan jo ennen kuutta aamulla. Ei meillä mikään kiire ollut, mutta kun on seikkailunhaluinen aamuvirkku, niin mitä sitä lähtöä vetkuttelemaan. Parin pysähdyksen taktiikalla saavuimme hyvissä ajoin Kuopioon annettuun osoitteeseen ihmettelemään, mihin oltiin saavuttu. Meillä oli siis lauantaina Ilomme tiimiläisten muutaman tunnin kestävä miitti Koirakeskus Metkassa. Ennätin rauhassa lenkittää koiria, ennen kuin muut saapuivat paikalle.

© Suvi Halonen
© Suvi Halonen
© Suvi Halonen

Kun kaikki löysivät perille, tiimipäivä lähti käyntiin omilla esittelyillä (ei oo yhtään mun vahvuus ja sillisalaatiksi meni taas) jonka jälkeen Laura Sutinen ohjasi meille hyppytekniikkaa. Itsehän en hyppytekniikasta mitään ennalta tiedä, kun aiheesta ei liikaa jos juuri yhtään tokon tai rallytokon parissa puhuta. Hyppytekniikasta ei tiennyt mitään myöskään Savu, joka vain asetteli tassujaan riman päälle. Saatiin hyviä havaintoja ja ohjeita jatkoon Savun notkon selän suhteen.

Iltapäivän jumppaan ajatelin ottavani Loimun mukaan, mutta se oli kaikesta hengaamisesta jo aivan yliväsynyt. Vein sen kentän laidalle toisen ihmisen haltuun, mutta se olikin vikatikki se. Loimulla meni vähän kuppi nurin kun Savu pääsi kentälle, joten lopulta vein pennun sitten kuitenkin autoon - ja sinnehän se kaiken ihmetttelyn jälkeen nukahti. Joku ajattelumoka itseltä ja menköön jännityksen tai ajantajun kadottamisen piikkiin, kun Loimun väsähtäminen jäi jotenkin ajoissa huomaamatta 😁

Tiimipäivän jälkeen suuntasin koirien kanssa hotellille hakemaan avaimen huoneeseemme. Näin kolmannen kerran kohteessa yöpyessä, voin lämpimästi suositella Hotelli Iso-Valkeista Kuopiosta. Jälleen todella ystävällinen palvelu. Hetken levon jälkeen päädyimme lähtemään lenkille. Katsomani reitti piti olla rauhallinen, mutta niin me vaan päädyttiin kuitenkin vähän turhan cityyn ympäristöön. Savun ja Loimun hihnalenkit ei vielä muutenkaan pelkkää herkkua, joten aivohiki tuli kaikille. Ohitukset kokonaisuutena me hyvin molemmilla ottaen huomioon päivän muun sisällön. 

Yksi vähän kurja ohitus sattui kun oli juuri tsekannut ettei ketään ole missään ja aloin selaamaan kännykästä karttaa, jotta voisin tarkistaa kulkevani oikeaan suuntaan. Muutama pyöräilijä pyyhälsi ääneti kohdalle ja koirillahan kilahti ihan totaalisesti - hyppivät ja haukkuivat. Säpsähdin itsekin, harmitti ja hävetti niin että huusin perään anteeksi, vaikkakin olisin väistänyt ja ottanut koirista paremman otteen jos olisin havainnut pyöräilijät. Jos tätä tekstiä nyt lukee joku koiranvihaaja (tiedän toki että koirat ovat minun vastuullani ja onneksi tällä erää säikähdystä kummempaa ei sattunut), niin voisin minä yhtä hyvin olla liikenteessä kahden pikkulapsen kanssa, jotka ovat potentiaalisia polkupyörän alle kävelijöitä. Useasta kymmenestä pyöräilijästä vain yksi soitti kelloa (ja tätä pyöräilijää koirat eivät edes huomanneet kun ehdittiin vähän sivuun) ja muutoin kuljinkin lenkin koko ajan olkani yli vilkuillen.

Lenkki ei ollutkaan varsinaisesti palauttava, mutta saatiinpa pitkän istumisen päälle käveltyä hiukan. Kun pääsimme hotellille, koirat painelivat hyvillä mielin suoraan nukkumaan. Seuraavan aamuna sää oli muuttunut sateiseksi ja jouduin perumaan osan suunnittelemistani menoista - kaikkea olin kyllä pakannut mukaan, mutta en sadevaatteita tai edes saappaita. Huilailtiin aamu huoneessa ja sitten jatkoimme matkaa auton tankkaamisen jälkeen kohti Tervoa - ennalta tarkistin että saan lainaksi saappaat 😂 Savu on käynyt Tervossa mökkeilemässä viimeksi aivan junnuna, joten olikin jo korkea aika suunnata sinne!

Reissun kohokohtaan sattui tietysti kaatosade ja raekuuro, mutta se ei meitä tai koiria liiaksi haitannut. Savu riemastui ja muuttui aivan villiksi kun tajusi missä ollaan ja tunnisti kasvattajansa. Paikalla oli Savun emän ja tädin lisäksi myös tätipuoli Aurora, jota Savu ei ollut ennen tavannut. Myöhemmin pihaan saapuivat Savun sisko Cismet ja mummo Sani. Loimuahan ei ollut vielä tavannut kukaan, mutta niin vain islantilainen huligaani otettiin hyvin vastaan. Kaikki seitsemän koiraa tulivat toimeen kuin olisivat aina tunteneet toisensa. Hienoja ovat Savun sukulaiset 😍

Seuraavaksi valtava kuvaspämmi.

Kävimme koko lauman kanssa lenkillä samoissa maastoissa kuin viisi vuotta aiemmin - tosin silloin viimeksi oli helle ja auringonpaiste. Keskellä ei mitään koirat saivat olla aivan koiria. Savu joka on rauhallinen viilipytty, juoksi ympäriinsä leikkimässä aivan reikäpäisenä. Loimu tervehti tasapuolisesti kaikkia ja juoksi minkä pienistä jaloistaan pääsi. Aivan jokainen koira oli lenkin päälle väsynyt; olivat saaneet juosta ja haukkua sydämensä kyllyydestä. Haukkuminen ottaa välillä vähän korviin, mutta kyllä onnellisia koiria on kiva katsella 😊

Kiitos Leenalle jälleen vieraanvaraisuudesta 💗 Kiva oli pitkästä aikaa nähdä ja lyhyenkin Paimenlauma visiitin takia kannattaa lähteä reissuun! 

Koska aikatauluni oli vielä kotimatkalle lähtiessä väljä, poikkesimme kotimatkalla Jyväskylässä lyhyelle iltalenkille. Ja tietysti hyvässä seurassa islanninlammaskoira Iivon ja isäntäväkensä kanssa. Kaikki koirat olivat aika väsyneitä, joten lenkin teema oli lähinnä hengailu 😁 Toivottavasti ehditään treffata joskus uudestaan oikein ajan kanssa!

Kotimatka jatkui Jyväskylästä kotiin kahden pysähdyksen taktiikalla. Ihailin kaunista, aivan punaiseksi taivaan värjännyttä auringolaskua. Kun vihdoin pääsimme p-paikalle, kuvaamisen estikin hirviaita jossa ei ollut yhden yhtä aukkoa p-paikan lähettyvillä. Toisen kerran pysähdyttiin täysikuun houkuttelemina. Vaan kun pääsin kuvausasemiin, kuu katosi pilven taa 😂 Ei sitten auttanut muu kuin jättää auringonlasku- ja kuutamokuvat hamaan tulevaisuuteen ja jatkaa matkaa kotiin. Perillä pääsimme hiukan ennen puolta yöytä, eli sovitusti sunnuntain puolella.

© Tytti Tyrväinen

Vaikka rennoista suunnitelmistani osa meni ihan myttyyn ja tuli pari muuttujaa, oli reissu silti just sitä mitä piti. Eipä ne ole aiemmatkaan seikkailut pariin kommellukseen kaatuneet, vaan päinvastoin, seikkailunhaluiselle tekee hyvää seikkailla spontaanisti ja vaihdella suunnitelmia lennosta. Oonpahan  tehnyt kaikkea mistä tykkään hyvin tehokkaasti 41h ajan. Aivan täydellinen miniloma minulle ja taas on kiva palata omaan arkeen toisenlaisiin seikkailuihin 😊

Koirille onkin tiedossa iisimpi viikko, jotta palautuvat reissusta. Käytännössä koko maanantain koirat ovat ulkona käymisiä lukuunottamatta vain nukkuneet. Savulle reissaaminen on jo tuttua peruskauraa, mutta Loimulle tämä oli eka reissu. Ja hienosti se suoriutui! Kyllä tulee hieno reissukaveri Loimustakin, kun saadaan kaikkia taitoja hiukan hiottua 💛