17 December 2013

Ulkokoirat

Tuikku 6kk
Stereotypiat

"Lähes poikkeuksetta sekarotuinen, metsästyskoira, tai muutoin arktinen rotu. Seurakoira ei pärjää ulkona, eikä ulkokoira osaa olla sisällä. Ulkokoira ei myöskään opi mitään, ne saattavat olla vihaisia ja vahtivat pihapiiriä. Usein ulkokoirat ovat kovia räksyttämään ja niitä ei lenkitetä juuri koskaan."
- Jennyn kootut teokset part 100

Nuo ovat yleisimmät määritelmät ulkokoirasta, joita olen kuullut. Yritetäänpä kumota nuo väitteet ja perehdytään vähän faktoihin ja omiin kokemuksiin. Monille on tullut vähän yllätyksenä, että Tuikku asuu ulkona, moni on tosin yllättynyt positiivisesti. Mätsäreissä samalla keikkaa meidän syöttämä J&V sekä ulkokoirat haukuttiin pystyyn, silti Tuikusta sanottiin että todella hyväkuntoisen näköinen koira. Kerran kun kerroin Tuikun olevan ulkokoira, mulle sanottiin ettei se näytä siltä. Kertokaa nyt hyvät ihmiset miltä sitten näyttää ulkokoira :D Meillä ne on ollu kaikki erivärisiä, luppakorvaisia ja enempivähempi tyhmiä.

Laki määrää ulkokoirista näin

"Ulkona saa ympärivuotisesti pitää vain sellaisia koirarotuja, jotka soveltuvat jatkuvaan ulkona olemiseen.

Koirankopin tai muun sitä vastaavan säänsuojan on oltava kooltaan, rakenteiltaan ja varustukseltaan koiralle sopiva. Seinien, katon ja lattian on oltava tiiviitä ja tarvittaessa lämpöeristettyjä. Pohjan on oltava irti maanpinnasta. Lämpötilan ja ilmanlaadun on oltava koiralle sopivia.

Muutoin kuin tilapäisesti ulkona yhteen paikkaan kytkettynä pidettävällä koiralla on oltava liikkumatilaa vähintään 40 neliömetriä. Koiran kytkin ei saa päästä kiertymään puun, tolpan eikä muun vastaavan esteen ympärille."


Ja kutakuinkin noin on vissiin meilläkin toimittu, ellen mitään ole väärin ymmärtänyt. Tällä hetkellä ulkona asustaa Tuikku ja hyvin viihtyy. Nappasin iloksenne kuvan sen tiloista. Tarhaa meillä ei ole, sitä ei varmaan saisi edes pystytettyä tällaiseen kallioiseen maastoon. Juoksunarussa koirat ovat meillä olleet. Koppi löytyy myös, en nyt muista mitä materiaalia tuo eriste siinä on, mutta kuulemma lämmin on. Lämpöpatteria ei ole, koska Tuikku söisi johdon poikki. Myöskään läppää luukussa ei ole, eikä sisällä makuualustaa, koska kaikki irtaimisto kiskotaan tavalla tai toisella kopista irti (kokeiltu on). Niin ja Tuikusta paras makuualusta on kuusen alla, paitsi talvella pakkasilla voi siirtyä koppiin. Joten käytännössä tuo koppikin on tuommone talviasunto.

Kuvista: Otin vahingossa mv:eenä, joten vähän tylsät, koppi on ruskea oikeesti. Juoksunaru jatkuu mettään, se on se alue, jonne Tuikkis käy sontimassa ja jossa se tekee omia lenkkejä. Sitten on koppi ja siinä jossaki oli ruokakupit ja rengas jossa kuppien pitäs olla ettei kaadu. Kuvissa on aamu joten lumi on peittänyt KAIKEN, kupit mukaan lukien. Kesällä koppipääty on hiekalla (ja kuopilla ympäri vuoden) ja toinen pääty on kasvuston peitossa.

Se, mikä koira määritellään ulkona pärjääväksi on mielestäni vähän suhteellista. Tietenkään Suomen sääoloissa kaikkia koiria ei voi ympärivuotisesti ulkona pitää, kyllä meilläkin kovilla pakkasilla Tuikku tulee sisälle. Samoin edelliset koirat tulivat kovemmilla pakkasilla sisälle. Pakkasesta huolimatta Tuikku on parhaiten viihtynyt sisällä, Luru lähti omin luvin ovesta ulos pakkasesta riippumatta.

Ulkokoiraksi sopeutuminen riippuu ehkä vähän koiran luonteesta ja siitä mihin se halutaan kasvattaa. Ulkona paljon (huom paljon) aikaa viettävä koira kasvattaa paksumman turkin kuin vastaava lajitoverinsa ja "karaistuu" ympäristön sääoloihin. Älkääkä nyt tahallaan ymmärtäkö väärin, en väitä että kääpiöpinserin pitäisi pärjätä tarhaolosuhteissa, jos sen sinne pentuna opettaa. Ei ei ei... Ensimmäisiä epätavallisia rotuja, joita tiedän olevan ulkokoirina ovat varmaankin lappari ja landseer, sekä sileäkarvainennoutaja.

Mutta sitten tuohon stereotypiaan. Tosiaan meillähän ulkokoirat on ollut sekarotuisia ja varmasti valtaosa onkin niitä tai metsästyskoiria, unohtamatta tietenkään arktisia rotuja. Toisaalta kun em. voivat asua sisälläkin, niin miksei joku muu rotu kykenisi asumaan pihalla? Mitä nyt äkkiseltään tulee mieleen, niin porokoiria, jämttejä, hirvikoiria ja bordercollieita olen myös tavannut ulkokoirina. Ei kaikki niin mustavalkoista ole. Maalla on suhteellisen tavallista, että kaikilla on tarhassa tai narun nokassa koiruus.

Seuraava väite, ulkokoira ei opi mitään ja luonteessa muutenkin vikaa. Mikäli koira laitetaan heti pentuna ketjuun/tarhaan niin kyllä, sosiaalistus saattaa jäädä omaan pihaan. Se on kuitenkin pennun omistajan oma valinta, meillä ei ainakaan sosiaalistaminen ole jäänyt puolitiehen, päinvastoin, Tuikkuhan on kaikkien kaveri. Ulkona oleminen vaatii myös jonkinlaista ongelmanratkaisukykyä ja ylipäänsä itsevarmuutta. Alkuaikoina ulkona haukkuvat varmasti kaikki koirat, etenkin pentu, joka harjoittelee jäämään yksin ulos. Tuikku alkoi harjoittelemaan yksin jäämistä ulos melkein heti meille tultuaan ja 5kk iässä se oleskeli juoksunarussa päivisin, yöksi tuli sisälle. Talvella 2012 se oli kuitenkin jo täysin ulkona. Ensimmäisinä yksinolokertoina Tuikku myös säikkyi ketjua ja ihmetteli kun ei päässyt kävelemään joka kohdasta, sillä ketju osui puuhun ja kiviin. Koira oppii kuitenkin nopeasti kiertämään esteet niin, ettei jää jumiin. Ja totta kai harjoittelevaa pentua valvottiin.

Ulkokoira myös oppii, jos sille haluaa jotain opettaa. Ehkä meitä parempi esimerkki on länsilaika Vinski. Tuikkukin toki jotain oppinut ja ihmisten seurassa viihtyy, mutta se ei ole minusta niin riippuvainen, kuin voisi olla, mikä helpottaisi koulutusta. Toisaalta koiran itsenäisyys viehättää.

Räksyttäminen, joko seuran tai toiminnan puutetta (meillä sitä silloin harvoin kun tuo haukkuu), kenties kylmä tai yksinkertaisesti rotu (esim. pystykorva) on haukkuherkkä ja ilmoittaa havainnoistaan. Tuikkuhan ei tosiaan vahdi, vaikka sen pitäisi, ei todellakaan korvaansa lotkauta, vaikka joku tulisikin meille. Mitä lenkkeilyyn tulee, niin lenkkeillään silloin kun jaksaa. Yleensä Tuikku on pihassa vapaana, jos ulkona vain on joku. Toki sen kanssa siinä puuhastellaan kaikenmoista.

Sitten tuo että miltä se ulkokoira näyttää? Vissiin sen pitäisi olla jotenkin huonokuntoisen, nälkiintyneen tai ylipainoisen näköinen ja turkin huonosti hoidettu. Ehei, en toistaiseksi tiedä yhtäkään ulkokoiraa, joka olisi huonokuntoisen näköinen tai joka kärsisi olemassa olostaan. Yhtälaillahan laihoja tai lihavia koiria löytyy sisäkoirina? Tämä ei mitenkään liity siihen missä ja miten koira asuu, vaan siihen mitä ja miten sitä ruokitaan. Turkki on ulkokoirilla eri sarjaa kuin sisäkoirilla. Tuikulle karvaa aivan älyttömän paksu talviturkki. Nyt sen vasta tajuaa, kun koira oli koko viime talven sisällä ohutturkkisena. Nyt sillä on kunnon puuhkahäntä ja paksu pohjavilla, tiivis peitinkarva ja sitä rataa. Karvanlähdön aikaan ulkokoira saattaa näyttää vähän pöljältä, koska ei tule harjattua päivittäin, sillä karvaa ei jää esimerkiksi sohviin. Sisällähän harjaan pikkutirppoja jatkuvasti, ettei karvaa irtoa huonekaluihin niin paljoa. Tuikkua harjaan vähemmän, sillä sen karvanlähtö ei niinkään ”häiritse”. Muita ulkonäköseikkoja en keksi ulkokoirista.

Sitten tullaan kysymykseen, että miksi Tuikku on ulkokoira? Meillähän on siis aina ollut ulkokoira, ei meillä koskaan pitänytkään olla sisäkoiraa. Nasu ja Luru olivat kumpikin ulkokoiria, kumpikaan ei viihtynyt sisällä, eikä liiemmin nauttinut ihmisen seurasta. Tuikku on pihalla sitä edeltävän jonon jatkeena ja vanhempien allergian vuoksi. Ainakin äidillä tulee iho-oireita, mikäli Tuikku nuolaisee häntä ja isällä nenä kutiaa jne. Perusoireita siis, mitä allergiselle tulee. Ja älkää kysykö, Maisasta ei tule oireita, mutta Tuikusta tulee. Myöskään Klaarasta ei tule. Tuikku vielä sattuu olemaan vähän tuommosta "jeeannaniinpussaansuaoikeenkovasti" -tyyppi, joten porukat saisi olla koko ajan pesemässä käsiään ja syömässä allergialääkkeitä. Joten rakki asuu pihalla, kun kerran siellä viihtyy.

Tässä kaikki mitä mieleen tuli. Nyt sitten lukijat ja anot, kertokaa onko teillä tai onko ollut ulkokoiria ja jos on, niin mitä mieltä niistä olette?