28 May 2016

Kuonokoppa - vaarallinen koira vai vastuullinen omistaja?


Ajatuksia kuonokopasta ja sellaisten käytöstä, herättäähän se ihmisissä hämmennystä ja kysymyksiä. Olen saanut kysymyksiä siitä onko Tuikku aggressiivinen tai onko täällä myrkkyjä, kun sille "yhtäkkiä" ilmestyi koppa. Itseasiassa olen miettinyt, miksi en keksinyt koppaa aiemmin. Vinttikoirapiireissähän kuonokopat on yleisiä, ihan tavallinen näky. Nykyisellä kokemuksellani ihmettelen, miksi ihmeessä oikeastaan kaikki eivät käytä kuonokoppia?

Kuonokoppa sattuu koiraa - väärin, sattuu yhtä paljon kuin kaulapanta
Kuonokopalla koira ei voi juoda - väärin, koira oppii kyllä juomaan (tämä ei kuitenkaan ole peruste 8h koppa päässä kulkemiseen)
Kuonokoppa on merkki omistajan laiskuudesta kouluttaa - väärin, kuonokoppa ehkäisee ympäristön ja koiran vahingoittumisia (esim. myrkytykset)

Tuikulla on greyhound kennelkoppa, täältä tilattu. Halusin mahdollisimman kevyen kopan näin alkajaisiksi, kun tämä tuli vähän kuin "harjoitteluksi" nyt ensin. Olin miettinyt kuonokoppaa jonkin aikaa, viime syksystä oikeastaan. Tuikku on kuitenkin hurjasti Vilkkua isompi, tai silloin oli ja narttujen kähinät olivat välillä aikamoisia. On ihan eri asia näykkästä itsensä kokoista kaveria, kuin puolet pienempää. Ja vielä pienemmille lenkkikavereillemme se Tuikun hillittykin huomautus voi tarkoittaa lävistettyä kylkeä. Olisi aika ikävä päätös lenkille...

Vilkullekin on tulossa kuonokoppa myöhemmin, itseasiassa, sovittelen sille tuota Tuikun koppaa, sillä haluaisin Tuikulle metallisen. Oikeastaan nykyinen koppa on poskien kohdalta himpun verran tiukka, mutta sen verran harvoin tätä käytetään, että menee siihen asti, kunnes hankin isomman. 



Koska kyseessä on iso koira, kuonokoppa on ollut ihan mainio kapistus. Tuikku voi edelleen nautiskella muiden koirien seurasta ja minun ei tarvitse koko ajan jännittää sydän pamppaillen, milloin tulee vahingossa vahinkoa. Tuikku on aika suora ilmoittelemaan itsestään, se rähähtelee ja kolistelee hampailla. Ikävää ohutnahkaisille. Kuonokoppa ei tokikaan ole aina käytössä, mutta pienten kavereiden kanssa kyllä, sekä pääsääntöisesti kaikkien narttujen. Nartuilla tulee keskinäistä kränää niin herkästi, varsinkin Tuikun tapauksessa, eikä minulla ole mitään mielenkiintoa kustantaa kavereiden eläinlääkärireissuja. Miksi olisikaan, kun voin ne minimoida täysin?

Koiran ei tarvitse olla aggressiivinen tarvitakseen kuonokopan. Ei Tuikkukaan ole. Tuikku vain ei arvosta muita koiria iholla ollessaan hihnassa. Tuikku ei myöskään pidä päsmäröinnistä. Se ei ymmärrä, jos toinen osa puoli räksyttää tai näykkii. Koirana Tuikku ei luokittele lajitovereitaan koon mukaan. Huomautus on yhtä voimakas Vilkulle, manssille, kuin sakemanneillekin. Ja senhän tietää, että mikä on sakemannille kärpäsenpurema on pienelle koiralle ihan oikea kipu ja purema. Tuikku leikkii vallan sujuvasti ja tyytyväisenä esimerkiksi manssi Jedin kanssa. Mutta ilman koppaa olen koko ajan hieman stressissä. Entä jos koirilla tuleekin jokin väärinkäsitys (joista kaikki rähinät yleensä johtuvatkin)? On ihan päivänselvää, että niin paljon pienempi jää tappiolle, mikäli siitä saadaan ote.

Iso osa koirapuisto rähinöitä johtuu ihan siitä, että vieraita koiria tuodaan rajattuun tilaan. Iso osa hoitoa vaativia vahinkoja johtuu isosta kokoerosta. Ja tämä voitaisiin ehkäistä käyttämällä kuonokoppaa. Harva koira vartavasten haluaa tappaa lajitoverin. Varsinkaan ihan yks kaks "ilman syytä" kuten ihmiset sitten kertovat. Täällä on myös hyvää juttua kuonokopasta.



Rähinäkähinät ovat itselläni suurin syy, miksi käytän koirallani koppaa oikein mielelläni. Toinen syy on arvaamaton ympäristö. Varsinkin, jos ja kun pidän koiriani vapaana, voin ehkä hallita ne, mutta en ympäristöä. Kuonokopan kanssa koira ei syö myrkkysyöttejä, ainakaan niin helposti ja nopeasti. Tuikku on oppinut syömään ja juomaan kopallaan ja se onkin harhaluuloista huolimatta mahdollista. Kovin nopeasti tuolla ei kuitenkaan poimita mitään lihapullia tai nakkeja. Ja naapurin irtokissakin selviää hengissä, kun koirat eivät pysty siihen tarttumaan. Ylipäänsä mikään sopimaton ei päädy suuhun, oli se kaverin koira, käpy, kissa, keppi, sieni... Elo käy melko huolettomaksi?

Monella on tuntunut olevan kuonokopasta huono kuva tai että sen käyttöön pitäisi olla aivan erityisen hyvä syy. Viittaan tähän kyllä vähän kintaalla. Pitääkö sen koiran oikeasti repiä lajitoveri palasiksi? Tai saada myrkytys? Ja vasta sitten on luvallista hankkia kuonokoppa? Minä todella ihmettelin, miksi ihmeessä ajatukseni kirkastuivat vasta nyt, kun hankin kopan. Tämähän on hirvittävän hyvä hankinta ja monta asiaa pystyy ehkäisemään tällä. Meidän taloudessa isohkot koirat tulevat jatkossakin käyttämään kuonokoppaa (toki vähän koiran mukaan), ei siihen tarvita sen isompaa syytä. Pelkkä jos riittää, jos se puree, jälki on pahaa. Kuonokopan kanssa koira ei pure. Tässä myös yksi kokemus kuonokopasta.

Käytätkö tai oletko ajatellut käyttää koirallasi kuonokoppaa? Mikä on kokemuksesi/käsityksesi kuonokopasta?