11 July 2016

Tuikku on rikki, Vilkku on kipeä



En oikein tiedä mistä aloittaa. On vähän sekava olo ja paha mieli ja stressiä sitäkin enemmän. Vastuu on liian iso ja taakka raskas, hirvittävästi ajateltavaa. Enkä ollut lainkaan varautunut tällaiseen. En vielä. Minulla on kaksi koiraa elämänsä parhaassa iässä? Alla pieni oirekokooma Tuikusta. 

Noin vuosi sitten alkanut käytös 
Äkäisyys muiden koirien kanssa. Ensin Tuikku ärähteli kesken leikkien, täysin yllättäen. Sitten se ei tullut enää toimeen ripeiden, sähläävien koirien kanssa. Tämän jälkeen se alkoi kokea uhkaksi kaiken provosoivan käytöksen. 

Viimeisen puolen vuoden aikana 
Ei asiaa vieraiden koirien luo ja tuttujenkin kanssa käytettävä varmuuden vuoksi kuonokoppaa Erityisesti aamuisin piiloutuu sängyn alle, eikä tule pois 
On haluton lähtemään aamuisin ulos 
Jyrsii varpaitaan erityisesti iltaisin 
Rasituksen jälkeen selvästi kärttyisä ja kankea 
Riehuminen, juoksentelu ja hössötys vähentynyt, joka oli aiemmin luontaista käytöstä Hyppyhaluttomuus (autoon, sänkyyn, uimaan) 

Viimeisen kuukauden aikana 
Pientä virtsankarkailua, yöaikaan sohvalle ilmestynyt laikkuja 
Haluttomuus taakanvedossa 
Hyppyhaluttomuus lisääntynyt 
Ärähtelee normaalia enemmän myös Vilkulle 
Levoton, vaihtelee asentoa 
Varpaiden ja jalkojen nuoleminen ja pureskelu lisääntynyt 

Havahduin Tuikun käytöksestä rallytoko kilpailuissa. Se ei ollut normaalia Tuikulta, ei sitten yhtään. Lähdin seuraavana päivänä kaverin matkaan rallytokotreeneihin testimielessä, katsomaan onko Tuikku oikeasti kehittänyt kylteistä jonkun mörön itselleen. Aluksi Tuikku oli ihan normaali ja tarkoitus oli leikkiä ja ottaa pientä seuruupätkää ilman isompia vaatimuksia kylttien seassa. Hyvin pian Tuikku alkoi pomppia minua päin. Se tuuppi ja puski minua voimakkaasti, haukkuen samalla hermostuneesti. Annoin koiran pitää taukoa ja se rauhoittuikin. Jatkoimme touhuamista, mutta Tuikku jäi pälyilemään ja pöhisemään tuijottaen kaukaisuuteen jossa ei liikkunut mitään. Se alkoi taas pälyillä ja tuntui olevan ihan omassa kuplassaan. Sain koiran kävelyttämällä taas kuulolle ja rauhoittumaan. Ei aikaakaan, kun Tuikku aloitti taas epämääräisen haukkumisen ja kun komensin, se lopulta alkoi näykkiä käsivarttani. Hämmennyin itsekin, ja vein koiran autoon. Kokeilimme hetken päästä leikkiä uudelleen, nyt onnistuneesti ja sen kertaiset treenimme olivat siinä. Koira ei ollut oma itsensä, ja piste. 

To-pe yönä Tuikku tuli viereeni nukkumaan Nikon lähtiessä töihin. Aamulla herätessä sänky oli märkä, sillä Tuikku oli virtsannut alleen. Koira oli ne aamuyön muutamat tunnit nukkunut minussa kiinni ja ei varmasti ole kyykännyt sänkyyn. Tuikku ei ikinä tee sisälle, ei ikinä. Eikä etenkään sänkyyn. Se oli itsekin hämmentynyt, kun heräsi virtsastaan. Hämilläni siivoilin sotkuja ja pohdin, miten näin on voinut käydä. Istuessani sohvalle, huomasin että Tuikku valuttaa virtsaa. Että kun se vain makaa rennosti, virtsaa tihkuu sen huomaamatta. 

Illalla videoimme Tuikun liikkeitä ja käytin sitä hierojalla. Tarkoitus ei sinänsä ollut hieroa, vaan tsekata lihaksistoa. En tiedä miten videolta välittyy (varsinkin jos ei ole Tuikun liikkeitä aiemmin seurannut tmv) mutta siis oikea takajalka on jäykkä, samoin takapää ja koira liikkuu epäpuhtaasti. Lantio on jumissa ja sitä myötä hiukan köyryssä. Tunnusteltaessa selässä pieni jumi, lantion seutu, lonkat ja takapää muutenkin todella jumissa ja lihaskalvot kireät. Lonkkien seutu kuumotti selvästi. Tuikun yhteistyökyky päättyi siihen.


No viikonloppu. Tuikku lirautteli yöllä sohvalle. Se pureskeli ja pureskelee vimmatusti jalkojaan ja tuijottelee kankkuaan. Tuikku söi myös noutokapulan, purupatukan ja aikoi siirtyä vielä pöydänjalkaankin. Se ei vain kyennyt lopettamaan. Vilkulle se on välillä äreä ja kireä, viime viikkojen aikana nuorikkoa on välillä paiskottu täällä pitkin seiniä, ihan syyttä. Tuikku on vain yks kaks kilahtanut. Viime kerralla en saanut Tuikkua irti, onneksi Niko oli kotona ja laitettiin koira ulos jähtymään. Tuikku meni ihan ihme moodiin, eikä meinannut lopettaa. Viikonloppuna Tuikku alkoi lenkillä kyttäämään autoja. Se käveli aivan rennosti kun käytin sitä. Ja yhtäkkiä se hyökkäsi ja kiskaisi hihnasta oikein kunnolla. Autoilija jarrutti, mitä pelästyin, koira olisi jäänyt alle ilman hihnaa. Onneksi nopeusrajoitus on 30km/h. Ja tämä ei jäänyt yhteen kertaan, Tuikku pälyilee ja kyttää lenkillä jatkuvasti. Sitä on vaikea pidellä kun se yhtäkkiä hyökkäilee. Lenkit suoritetaan tällä hetkellä poikkeuksetta kuonokoppa päässä. Välillä sillä on myös kotona sisällä kuonokoppa. 

Sunnuntaina kävimme vanhemmillani. Tuikulla oli ollut hyvä päivä ja otimme sen mukaan. Tuikku liikuskeli irti ollessaan kankeasti, eikä ollut kiinnostunut Myystä ja Vilkusta. Tuikku suorastaan käveli Myyn yli, kuin ei olisi huomannut sitä. Se vaikutti taas siltä, että on aivan omissa maailmoissaan. Annettiin koiran nuuskutella ja tallustaa pihassa ja sitten otin sen hihnaan. Tuikku oli ihan rentona, rauhallisena vieressäni. Kunnes se rähähti ja tempaisi remmin kädestäni sännäten tielle rähjäämään. Minä tietysti juoksin perään säikähtäen, että siellä on joku. Mutta ei ketään missään, tiellä ei koko aikana ollut mennyt ketään. Eikä Tuikku ikinä tee noin, eikä se ikinä ole päässyt minulta käsistä... Tilanne oli vain niin hämmentävä. Vein koiran sitten ketjuun ulos, jossa se yleensä porukoillani onkin. Hetken kuluttua alkoi kuulua taas kauhea rähinä ja haukkuminen. Menin katsomaan, onko Tuikun alueelle tunkeutunut kenties kyy. Mutta ei, Tuikku makasi kopissaan haukkuen seinille ja ketjulle. Se ei reagoinut puheeseen. Se vain tuijotti ja näytti oudolta. 

 Tänään lähdimme eläinlääkärin vastaanotolle Pieneläinklinikka Pi-Piin. Janika tuli tueksi mukaan ja täydentämään oirekuvausta, jos en kaikkea muistaisi. Eläinlääkäri kirjoitti kaiken muistiin ja tutki koiran läpikotaisin. Tuikusta otettiin virtsanäyte ja sieltä löytyi tulehdukseen viittaavia arvoja, hiukan rajamain, mutta antibiootti saatiin matkaan. Tuikku käyttäytyi tutkimuksen ajan mukavasti. Takajaloistaan se oli arka. Eläinlääkäri kirjasi Tuikusta seuraavasti. 

"Vastaanotolla Tuikku on pirteän oloinen. Ruumiinkunto hyvä. Silmät, korvat siistit. Sydän- ja hengitysäänet normaalit, syke n.100. Vatsan palpaatio normaali. Selän painelussa ei aristusta, niska taipuu hieman jähmeästi sivuille. Takajalkojen taaksevienti jäykkää, laittaa vastaan. Selän lihakset tuntuvat olevan hieman jumissa. Etujalat taipuvat normaalisti, tassut siistit. Asentotuntorefleksit normaalit, uhkausvaste normaali, pupillit normaalit. Virtsanäytteessä pH hieman koholla 7, ominaispaino normaali 1,032. Virtsassa hieman epiteelisoluja. Löydökset viittaavat virtsatieinfektioon. Takapään jäykkyys ja liikkumishaluttomuus viittaavat lonkkaongelmiin, todennäköisesti nivelrikkoon.

Nivelrikkoa epäilin itsekin oireiden perusteella, Ceen lonkista ei ole pitkä matka siihen. Ottaen huomioon perimän, koiran rakenteen ja koon. Nivelrikko ei myöskään parane, se etenee. En ollut varautunut vielä tällaiseen. Ei Tuikku tavallaan ole edes vanha, vaikka kyllähän päälle viisi vuotias on nöffinpuolikkaaksi hyvässä iässä. Viisi vuotta vain on liian vähän. Vaikka se on nämä viisi vuotta elänyt täysillä ja terveenä. Tämäkin kesä mennään vielä täysillä, niin täysillä kuin voi, mutta ei terveenä. Mikäli virtsankarkailu jatkuu antibiootti kuurin jälkeen, on kyseessä inkontinenssi, toinen loppuiän riesa... 

Tuikku sai kipullääkkeksi Dolagis 120mg, yksi tabletti päivässä kymmenen päivän ajan. Kesium vet antibiootti kahdesti päivässä kuurin loppuun. Hain kaupasta myös nivelravinnetta. Oireista eniten minua stressaa Tuikun hetkittäinen aggressiivisuus ja sekavuus, sen täytyy olla oikeasti kipeä, että se näyttää sen noin selvästi. Hetkittäin Tuikku vaikuttaa normaalilta. Oma olotila on sekava ja diagnoosi ei tunnu todelliselta. Vaikka onhan se ihan selvä. Syötän kuurit saadakseni lisäaikaa ajatella. Tai olen ajatellut jo viikon kaikkea hyvistä vaihtoehdoista huonoihin ja ikäviin päätöksiin. Haluan olla koiralle reilu, haluan olla sen arvoinen omistaja, sillä se on ollut niin upea koira. En tosin vielä tiedä, seuraan koiraa kuurien ajan ja sitten mietin jatkoa. Etusijalla on kuitenkin Tuikun hyvinvointi ♥ 

Myös Vilkku on ollut hiukan potilaana. Vilkku alkoi lauantaina oksentaa. Ensin pienen pulauksen, jota ajattelin tyhjän mahan oksennukseksi. No mutta ruokapa tuli myös pihalle. Sitten tuli kolme isoa lätäkköä vettä ja heinää. Koira joi ja vesi pysyi sisällä ja Vilkku piristyi. Sunnuntaina Vilkku oksensi päivässä pienet lätäköt. Tämän jälkeen se oli ihan ok. Annoin pähkäilyn jälkeen parafiiniöljyä ja heitin koiran kylppäriin. Kuului pieni pulaus ja koira oli oksentanut. Sitten kuului ääni, kuin joku olisi kaatanut saavillisen vettä. Menin katsomaan ja koko pesuhuone lainehti. Enkä edes tiedä, oliko se vesiripulia vai vesioksennusta muutamalla heinänkorrella höystettynä. Vilkku joi taas, oli hiukan vaisu, mutta makaili ja käveli ja reagoi puheeseen. Vesi pysyi sisällä ja menin nukkumaan. 

Aamulla Vilkku oli pirteämpi, enkä ottanut sitä Tuikun eläinlääkäri reissuun mukaan. Sillä välin Vilkku oli oksentanu kolmen maton ja sohvatyynyjen lisäksi sohvan rungon, joten se joutaakin kaatopaikalle. Tai itseasiassa sohvalla oli vesiripulia, sotkua kuitenkin. Tästä huolimatta Vilkku ei ole kuivunut tai kovinkaan nuupahtanut. Se huilailee, mutta lähtee kyllä ulos ja näin. Apteekista nappasin sille Promaxin ja nyt illalla keittelin pari lusikallista riisiä ja annoin hiukan kananmunaa. Syötän kuurin loppuun ja pikkuannoksin ruokaa. Mikäli oireilu jatkuu, sitten suunnataan tämänkin kanssa vastaanotolle. Kaiketi pikkusintti on nyt pysynyt kuitenkin ihan hyvässä voinnissa, virkeänä ja nesteytys on kohdillaan. Sinänsä mitään hätää ei nyt ole. 

Itsellä on hiukan raskas olo. Nyt mennään päivä kerrallaan ja nautitaan näistä kesäisistä hetkistä ♥