30 kesäkuuta 2018

Blogin historiaa


Avasin blogin vuonna 2011, jolloin sain Tuikun. Blogi oli ihan alkujaan Tuikun tohinat. Vuoteen ei paljon postauksia mahtunut, kirjoitusvirheitä kyllä. Suosituimmaksi nousi Ensimmäinen kerta, kun kävimme mätsäreissä.

2012 vuoden aikana blogin nimeksi muotoutui HurttaTeam, sillä blogissa seikkaili myös toinen (vanhempieni) koiramme Maisa. Tällöin Jumppa tekstiä klikkailtiin eniten.

2013 blogin nimi ja osoite muuttui nykyiseksi, sillä halusin nimestä vähemmän sitovan ja ajattoman. Myöhemmin samana vuonna blogissa näkyivät myös muiden sukulaisten koirat, mm. Popi ja Klaara (voivat edelleen hyvin). Luetuin teksti oli Ulkokoirat

2014 kuumottelin itselleni pentua ja puuhastelin Tuikun kanssa. Takerruin somen jokaiseen keskusteluun, jonka poikimana kirjoitin myös Mistä on nirsot koirat tehty?

2015 blogiin putkahtivat Vilkku ja Myy. Omilleni muuttaessa rajasin blogin kertomaan vain omista koiristani. Niinpä poistin sukulaisten koirien esittelysivut ja rajasin niiden osuutta postauksissa. Hetken luulin, että tää kaikki päättyy keräsi katsomiskertoja hurjasti, kun itku kurkussa huojetuneena kotiuduimme eläinsairaalasta.

2016 koin elämäni suurimman järkytyksen, kun blogin molemmat päätähdet, Tuikku ja Vilkku menehtyivät. Blogiin virtasi kävijöitä tuolloin enemmän kuin koskaan.Luetuin kesäpostaus olikin Peli, jonka kortteja minulle ei jaettu. Blogi oli hetken kiinni ja aioin lopettaa kokonaan. Kirjoittaminen oli kuitenkin olennainen osa palautumisprosessia ja niinpä blogi jatkoi aktiivisena Savun kotiuduttua. Samana syksynä blogin vieraileva tähti Louna muutti meille. Puntaroin hetken, tuleeko Lounasta ihan päätähti vai vierailija. Päätähti tietysti, sillä asuihan Louna meillä miltei kaksi vuotta.

2017 Keväällä otteeni blogiin lipsui. Moni elämäni osa-alue oli koetuksella terveydentilani vuoksi ja lopulta blogi alkoi tuntua ahdistavalta ja raskaalta ylläpitää. En tiennyt, mitä halusin kirjoittaa, kenelle ja miksi. Niinpä päätin sulkea blogin, pidinhän sitä kuusi vuotta aktiivisesti pystyssä. Ennen sulkemista kirjoitin suoranaisen hittipostauksen, 100 retkeä koiran kanssa.

Vuoden tauko teki hyvää. Minä pidän tästä blogista ja tänne kirjoittamisesta. Ihminen vain muuttuu seitsemän vuoden aikana, tietysti. Siksi vanhojen tekstien lukeminen naurattaa ja hävettää. Mutta ne ovat osa blogia ja pitkään pystyssä ollut blogi on osa bloggaajan kasvua. Tarvitsin vain pienen hengähdystauon hoitaakseni itseni kuntoon. Blogista oli myös tullut raskaan tavoitteellinen ja koin bloggaamisen suorittamiseksi, yrittäen ylläpitää tietynlaista odotusimagoa. Nyt sellaista ongelmaa ei ole, sillä minulla on selkeä visio, mitä blogi tulee sisältämään ja millä aikatahdilla.

Katsotaanpa siis, minne seuraavat kuusi vuotta meidät vievät!

28 kesäkuuta 2018

We're back - siis ketkä?

Onpa kiva palata kirjoittamaan! 

Vuoden tauko (koira)bloggaamisesta teki hyvää. Samalla pystyin pohtimaan blogin aihealueita, niiden rajaamista ja remontoimaan ulkoasua simppelimmäksi. Uusia ideoita ja ajatuksia on taas runsaasti. Näin puhtaalta pöydältä aloittaessa, ei myöskään ole stressiä mistään. Ei ole aikataulua millekään, ei odotuksia, eikä sen suuremmin tavotteitakaan blogin suhteen. Vahingosta ja burn outista viisastuneena, blogi tulee rullaamaan omalla tahdillaan ja painollaan, meidän näköisenä. Ehkä vähän aiempaa rennommalla otteella, mutta tarkemmalla sisällöllä.

Nopeasti blogin sisällöstä; perusarkipulinan lisäksi blogiin tulee todennäköisesti aiempaa enemmän videoita ja kuvia. Aiheina sivuan koulutus- ja koiran hyvinvointi kategorioita. Entiseen tapaan postauksia saa ilman muuta myös toivoa.

Niin keitä me siis ollaan?

Blogini oli kovin äkisti ja pitkään piilotettuna, joten lyhyt esittely ja tilannepäivitys ei liene pahitteeksi. 

Kirjoittajan toimin minä, reilu parikymppinen nainen, äiti, hoitoalan ammattilainen ja paljon muuta. Koirien suhteen olen kiinnostunut kouluttamisesta, erityisesti arkiasioissa. Vastuullinen koirankasvatus ja puuhat kodinvaihtajien parissa innoittavat myös. Taloudessa on koiran lisäksi kaneja, jotka näyttelevät täällä aivan minimaaliosaa. Tässä vuoden tauon aikana koulutin muutaman kurssin (arkikurssi, pentukurssi, lapsikurssi) ja kouluttauduin itse harjoittelua vaille valmiiksi arkitottelevaisuuskoulutusohjaajaksi (onpa pitkä sana). Nyt olen toistaiseksi tauolla muiden kouluttamisesta.

Tilapäiskoiramme Louna on nyt reilu parivuotias sakemannimix. Louna jäi keväällä pysyvästi asumaan vanhemmilleni, Myyn seuraksi. Paljon ehdin koiraan kiintyä ja rakas on vieläkin. Vaan tiesin kyllä, että väliaikaisesti meillä oli. Arkeni (ennen vauvaakaan) ei tosin ollut Lounalle ihanteellista. Se stressaantui helposti tulijoista, menijöistä ja aktiivisista touhuistamme. Nyt ympäristö on rauhallisempi ja Lounalla on parempia mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Havahduin arkeni puutteisiin vasta, kun seurasin Lounan arkea muualla. Koiran etu, on kaikkien etu ja onneksi se oli tällä kertaa mahdollista.

Koirani Savu on nyt parivuotias reipas porokoiran puolikas. Piilokiveskiertymän vuoksi Savu kastroitiin viime syksynä hiukan odotettua aiemmin. Silmät ja polvet tsekattiin terveiksi myös syksyllä. Talven aikana luustokin kuvattiin priimaksi. Kävimme myös ennen äitiysvapaatani pyörähtämässä möllirallyissa. Savun kanssa keskitymme tokoon, nyt tosin vähän epäsäännöllisemmin. Savu kulkee mukana kaikessa ja kaikkialla ja onkin mallikas retkiseuralainen.

Tervetuloa mukaan, uudet ja vanhat!

Yhteyden meihin saa parhaiten sähköpostilla koiriamaalta [at] gmail.com
Muita kanavia ovat youtube ja instagram, joista meitä voi seurata.