31 heinäkuuta 2015

Ilman ystävii ei selvii



Viime maanantaina oli Vilkun toko, otettiin perusasentoa, seuraamisen alkeita ja luoksetuloa. Mii laik, saan paljon hyviä eväitä ja vastinetta rahalle, perfekt! Ohjattujen jälkeen pakkasin kummatkin autoon ja lähdettiin Lielahteen Millaa treffaamaan. Päästettiin koko kahjo lauma puistoon pössyttelemään kuumimmat höyrynsä. Kun ressut olivat isoimmat riehumiset hoitaneet ja näin pois päin, otettiin ihan miniminitreeniä. Tuikku oli melkosen väsähtänyt kun niin rytinällä remusi puistossa, lopetettiin siis heti kun sain sen innostumaan ja seuraamaan innokkaammin. Alkaa muodostua selkeä visio, mitä Tuikun kanssa lähdetään tekemään, mutta siitä myöhemmin.



Vilkun kanssa otettiin parkkipaikalla pari perusasentoa joissa hain lähinnä kontaktia, sekä kahden askeleen seuruu. Palkkasin liikkeelle lähdöstä ja palkka tuli kun koira saapui perusasentoon. Huomasi muuten heti, että ohjattujen jälkeen koiran seuraamiseen lähtö oli jo huomattavasti skarpimpi ja reippaampi, kuin hallilla! Hiljaa hyvä tulee... Iso kiitos Millalle seurasta, kyllä oli mukava nähdä ♥



Torstaina lähdettiin Vilkun kanssa taas Lielahden koirapuistolle. Tällä kertaa Peppi ja Ketku saapuivat seuraksemme. Sää ei suosinut meitä yhtään ja kastuimmekin oikein kunnolla. Vettä tuli kaatamalla ja puisto alkoi pikkuhiljaa uida. Jouduttiin sitten hiukan keskeyttämään tapaamisemme sateen vuoksi, pöh. Koirat tulivat kuitenkin hyvin juttuun ja muutama kuvanen ehdittiin siinä pienessä ajassa saada. Paremmalla säällä ja onnella uusiksi!



Illalla lähdin vielä lenkille, tuoreena tuttuna ja seurana Ida ja Jan. Remmilenkillä kävimme reilu viikko sitten ja koska koirilla synkkasi, päätimme treffata niiden kanssa joskus juoksutuksen merkeissä. Parkkeerattiin soramontulle ja lähdettiin käppäilemään polkuja pitkin. Sohlottiin mäntytaimikossa, kastuin siis toistamiseen. Päästiin sitten kehnoista reittivalinnoistamme huolimatta Puuvuorelle, missä sitten kehätiellä koiria juoksuteltiin. Tuikkukin pysyi vallan hienosti taas hollilla ja oli yllättävän kuuliainen. Luppakorvat juoksuttivat toisensa kyllä kunnolla ja todellakin mennään uudelleen!

Näihin fiiliksiin on hyvä päättää meidän heinäkuu, saa nähdä, mitä kesän viimeinen kuukausi tuo tullessaan. Toivottavasti aurinkoa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keskustelethan asiallisesti.