Naksutinkoulutus - mitä se on?



Pohjatiedoksi kannattaa lukea luentoteksti Pohjataitoja tavoitteellisille pennuille.

Kirjoittaessani Minä kouluttajana postauksen, minulta kysyttiin naksutinkoulutuspostausta, alkeista. Aikani asiaa mietittyäni totesinkin, ettei naksutin tai sen käyttö ole välttämättä kaikille lukijoille edes kovin tuttu aihe. Näin ollen monet treenitekstinikin saattavat jäädä epäselviksi tai syntyy muita väärinkäsityksiä.

Listasin kysymykset joita useimmiten naksuttimen käytöstä saan ja pyrin niiden pohjalta avaamaan naksuttimen hyötyjä ja ohjeistamaan sen käyttöä. Aiheesta tulee mahdollisesti tarkentava jatko-osa, mikäli se koetaan tarpeelliseksi.

Sitten asiaan saamieni kysymyksien pohjalta. Yritin muotoilla vastaukset mahdollisimman selkeiksi perusteluineen. Tämän postauksen lisäksi kannattaa ehdottomasti tutustua Morten Egtvedtin ja Cecilien Kosten kirjoittamaan Naksutinkoulutusta koirallesi kirjaan. Oikein kätevä alkeisiin.
Mikä on naksutin?


Naksutin on pieni kapistus napilla, jota painaessa kuuluu naksaus. Yksinkertainen, neutraali ja ympäristöstä erottuva ääni on ylivoimainen kun koiran käytöstä merkitään eri tilanteissa. Naksutinta käyttäessä ei myöskään haittaa, jos oma ääni on vaikkapa flunssan johdosta käheä.


Mihin naksutinta käytetään?


Naksuttimella merkataan haluttu toiminto, jota koira tarjoaa. Naksuttelun avulla koiran toimintoja ja käytöstä on mahdollista jatkojalostaa ilman houkuttimia. Kun ohjaaja antaa koiran ajatella ja tarjota itse tietoisesti, oppimista tapahtuu nopeasti ja koira on aktiivisena toiminnassa mukana.

Naksuttimen ei ole tarkoitus korvata palkkiota, vaan se on koiralle nimenomaan merkki oikeasta toiminnasta ja palkasta, eli palkkasignaali. Naksautusta seuraa aina palkkio.



Miten naksuttimen käytön voi aloittaa?

Koira ehdollistetaan naksuttimeen esimerkiksi syöttämällä muutamia aterioita naksuttimen kanssa. Naks - nami, naks - nami. Kun naksutinta vasta ehdollistetaan, ei koiralta odoteta mitään toimintoa. Naks ja koira saa palkan, nielee ja tulee uusi naks ja palkka. Koko nappulakuppia ei kannata syöttää kerralla, kymmenen naksautuksen sarja useasti päivän mittaan kuluttaa kupin kyllä tyhjäksi.

Pääsääntöisesti koirat yhdistävät naksun ja ruuan hyvin nopeasti. Koiran reaktiota ääneen voi koettaa joidenkin harjoituksien jälkeen naksauttamalla ja jos koira reagoi ääneen, anna heti palkkio. Mikäli koira ei reagoi, jatka vielä harjoituksia naksauttamalla ja palkkaamalla. Palkkaa riittävän nopeasti, mikäli naksautuksen ja palkan välillä kuluu useampi sekunti aikaa, ei koira enää yhdistä asioita. Koira yhdistää palkan viimeisimpään huomaamaansa asiaan.

Naksautusta tulee seurata välittömästi palkkio. Huolehdi, ettei kätesi mene esim. taskuun jo ennen naksautusta, jotta käden liikkeestä ei tule merkki. Harjoitus on koiralle sekava, jos palkkaa ennakoi vuoroin naksu ja vuoroin kädenliike. Palkkio tulee vasta palkkasignaalin (tässä tapauksessa naksautuksen) jälkeen.


Miten koiran saa tarjoamaan eri toimintoja?

Houkuttimet ja avut pois ja anna koiran itse tarjota. Esimerkiksi kohdetyöskentely on hyvä harjoitus, kehittää omaa naksuttimen käyttöäsi ja koiran omatoimisuutta. Päätä kriteeri ja pilko harjoitus osiin. Älä etene liian nopeasti, mutta älä jää myöskään junnaamaan. Etene rohkeasti kun onnistuneita toistoja alkaa olla esim. 4/5.

Kommentit

  1. Ihanan selkeästi kirjoitettu teksti naksutinkoulutuksen alkeista - olisi varmasti ollut hyödyllinen kun opettelin sheippaamisen alkeita Jetin kanssa! :)

    Itselläni meni yllättävän pitkään tajuta olla vaatimatta liikaa alussa, mutta kun hoksasin paloitella temput hyvin pieniin osiin, Jet alkoi oppia vauhdilla. Vielä pitäisi hioa etenemistahtia, mutta hiljaa hyvä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itse olisin myös aikanaan kaivannut jotain tosi rautalanka versiota. Herkästi tuli sotkettua naksutin, namitus, sheippaus ja operantti kaikki termit samaan, vaikka eri asioita ovat :D

      Naksuttimen kanssa on kyllä kätevä edetä sheippaamiseen, itseltä se miltei enemmän vaati malttia, kuin koiralta :)

      Poista
  2. Naksutin on ollut itselle outo termi mutta en ole millään tavalla koiran perehdytykseen paneutunut. Muutakuin perusjutut siis :D Hipusta on tullut nyt iso tyttö ja alkaa olla kärttyinen parille kulmakunnan nartulle. Pitää kyllä muista koirista mutta nämä toisetkaan nartut eivät tule toimeen muiden kanssa.
    Ohitustilanteista lenkillä on tullut hankalia ja toisten pihoja ohittaessa pihalla irti oleva räksyttää toiselle. Onko siis jotain vinkkiä, nyt ollaan herkkujen kanssa opeteltu ohittamista. Sen virheen myönnän tehneeni että pentuna ei ohittamista riittävästi opeteltu koska en arvannut juoksujen jälkeen luonteen muuttuvan aikuisuuden kynnyksellä. Oli niin kiltti ja aina ystävällinen muille. Haistellaan kyllä aina kaikkia joilta lupa saadaan mutta ne ketä ei saa haistella, on vaikea ohittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie voin tähän vastata sen verran että helpoimmalla pääsee kun ei anna haistella ketään remmissä. Tää on just se mustavalkosuus asia joka oli tossa Jennyn Pohjataitoja tavoitteellisille pennuille jutuissa. Se on joko saa tai ei, ehkä on koiralle harmaata aluetta. Vastaehdollistaminen on kans kätevää, naks ja palkka kun näkee vastaantulevan koiran = oppii yhdistämään vastaantulijan siihen että saa sulta namia ;)

      Poista
    2. OK :) mä kyllä haluan antaa haistetta kaverikoirat joten pitääpä vastaisuudessa opetella ohitusta herkkujen kanssa tai kiertää kaukaa koirat joita emme tunne.

      Poista
    3. Tuuli jo ehtikin. Koirille hihnakohtaamiset ovat tosiaan hyvin epäluonnollisia ja syntyy herkästi jännitteitä ja konflikteja. Koiralle on myös hyvin epäselvää jos se joskus saa haluamansa ja joskus ei, turhautuessa kierrokset nousevat ja ohitustilanteesta tulee ikävä tapahtuma.

      Suosittelen jättämään hihnakohtaamiset vallan ja päästämään koirat tervehtimään toisiaan vapaana, muutoin ei lainkaan. Omat koirani eivät moikkaa ketään hihnassa ja kumpikin saavat aika kierrokset jos joku tulee ahdistelemaan kun ovat kytkettynä.

      Koirien kohtaamiset ilman hihnoja ovat luonnollisempia ja rauhallisempia. Konfliktejakin syntyy harvemmin, hihnassa koirat ovat usein kiihtyneitä jo valmiiksi. Arkistosta pitäisi löytyä hihnalenkkeily luennosta kaksi luentopostausta, olisiko helmikuun 2016 postauksissa, nyt kännykällä en saa laitettua linkkiä :)

      Poista
  3. Kiitos postauksesta! Hyvin kerrattu kaikki perusasiat joiden kautta on hyvä lähteä opiskelemaan lisää kunhan saa nämä kuntoon. Olisiko sulla vinkkejä, että mistä saisi hyvin säilyviä mutta nirsommallekkin koiralle maistuvia herkkuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen kirjoitellut nirsoista koirista täällä ja ajatuksiani siitä, miten ruuasta tulisi niille merkityksellisempää. Itse syötän koirilleni oikeastaan kaiken ruuan koulutusten yhteydessä. Varsinaisia makupala kokkailuja olen sivunnut tässä. Toisinaan meillä on palkkana myös maksalaatikkoa, juustoa tai Natural Menun nappuloita, jotka on helppo taittaa puoliksi. Toiset kehuvat myös Frolicia, mutta suurina määrinä se ainakin meidän koirilla laittaa usein vatsan sekaisin. Kokeilemalla löydät varmasti parhaat palkat, pääasia on että palkkanami on pieni ja helposti nieltävä, jotta koira ei kylläänny heti :)

      Poista
    2. Kiitos linkeistä! Oikeastaan nirsoilu on pahentunut sen jälkeen kun jäi ainoaksi koiraksi. Frolic aiheuttanut molemmille koirille no hammaskiveä, niin en sitä enää mielellään käytä. :/ Mutta käyn tutustumassa nuihin postauksiisi. :) PS. taidan olla ainakin yksi niistä lukijoista joka tätä postausta toivoi, joten suurkiitos kun jaksoit toteuttaa!

      Poista
    3. Hyvä että teksti tavoitti toivojansa! :)

      Poista
  4. Hyvät ja selkeät ohjeet! Itse naksautan kieltäni, jolloin naksutin kulkee aina mukana. :D
    Joillekin herkille koirille naksuttimen ääni voi olla pelottava, mutta onneksi löytyy erilaisia naksuttimia eri äänenvoimakkuuksilla, halvin versio on pilttipurkin kansi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mulla on myös vaihtoehtoiset palkkasignaalit, jos naksutin ei ole mukana. Itse olen myös törmännyt yhteen koiraan, joka pelkäsi naksuttimen ääntä. Vaihdettiin pilttipurkin kanteen, niin oli sopivampi merkkiääni :D

      Poista
  5. Kiitos kivasta tekstistä, selkeä rautalankaversio!

    Isäni perheeseen on tulossa piakkoin labradorinnoutajan pentu, ja naksutinkoulutus menetelmänä kiinnostaa pennun koulutuksessa. Naksutinkoulutus on teorian tasolla itselleni tuttua, mutta käytännössä en ole aiemmin päässyt kokeilemaan. Onko sulla kokemusta naksuttelusta pikkupentujen kanssa? Mitä kannattaa ottaa huomioon, välttää tai kokeilla? Kuinka pian pennun kotiutumisen jälkeen ehdollistaminen naksuttimeen kannattaa aloittaa? Hirmuinen kysymystulva, mutta aihe kiinnostaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Pikkupentujen kanssa voi ja kannattaakin naksutinta käyttää, tällöin luodaan koiralle reilusti oma-alotteisuutta. Naksuttimeen ehdollistamisen voi aloittaa heti, sen lisäksi että nameja antaa kädestä, voi pikkupennulle levittää namit maahan ja naksauttaa aina samalla, kun se poimii niitä suuhunsa. Liian pitkiä toistoja kannattaa varoa, pennut ovat usein innokkaita oppiessaan, mutta väsyvät hyvin nopeasti. Monta lyhyttä settiä päivässä ovat tehokkaampia, kuin yksi pitkä tuokio. Kannattaa huomioida myös palkan suunta, riippuen toki mitä koiralle opettaa. Kädestä annettu namin on usein rauhoittava, jopa passivoiva, sen sijaan namin heittäminen eri suuntaan aktivoi koiraa ja pitää liikkeessä. Itse opetin pennuille heti kosketuskepin, kosketusalusta, tason päälle menemisen ja kynän/lusikan nostamisen :)

      Antoisia koulutushetkiä!

      Poista

Lähetä kommentti

Keskustelethan asiallisesti.