Viikko ja kolme koiraa


Lokakuun puolella Louna ja Myy olivat meillä noin viikon hoidossa. Hakupäivänä käytin ne pitkällä metsälenkillä ennen, kuin lähdettiin autolla mihinkään. Kotiin tullessa Louna katsasti asunnon vältellen vauvaa ja paineli sitten tuttuun tapaansa pallo suussa rappumökkiin. Myy asettui keittiöön häkkiinsä ja Savu eteiseen. Ihan, kuin kaikki kolme olisivat olleet tässä koko ajan, kun heti olivat niin kotoisasti.

Seuraavana aamuna pakkasin Savun ja Myyn autoon ja lähdimme Eläinlääkäriasema Hasseliin. Olin varannut Myylle ajan hammaskiven poistoon, sillä koiran hengitys on jo pitkän aikaa haissut pahalle. Myyllä oli kova tohina klinikalle päästyämme, mutta rauhoitteen pistäminen sujui ongelmitta. Myy jäi klinikalle ja me suuntasimme Savun ja Papu-vauvan kanssa Ylökkin hallille. Treeneistä tulee isompi postaus myöhemmin, mutta ihan ei mennyt niin kuin piti. Johtuu lähinnä vauvasta, joka ei kestänyt kymmentä metriä pidempää etäisyyttä. Tuli siis vähän pienen alueen lähitreenit.

Haimme Myyn klinikalta ja tokkurainen koira nukahtikin häkkiin heti. Kotimatkalla Myy oli virtsanut häkkiinsä, joten siivoustaitoni eivät tälläkään kertaa ehtineet ruostua. Myy teki tarpeet vielä kotipihaankin, mutta sisälle tullessa ulosti keittiön lattialle. Kieli lerppui raukan suusta ulkona ja Myy seisoi muutenkin kaikella tapaa vinossa. Kävimme vielä kertaalleen ulkona samalla, kun vein Savulle ja Lounalle hirven roippeita tarhaan. Myy ei millään malttanut sisällä rauhoittua ja lopulta päädyin lähtemään isompien koirien kanssa vaunulenkille. Tällä välin Myy olikin mennyt häkkiinsä nukkumaan, jos on videota uskominen.


Savu ja Louna eivät ole hihnalenkeillä mikään hurmaavin pari, varsinkin jos ennen hihnanlenkkiä ei ole kummemmin urheiltu. Onneksi matkaa ei kuitenkaan ollut pitkästi ja pian koirat pääsivätkin pellolle irti. Jouduin viheltämään ne lähes samantien takaisin, sillä tien yli juoksi yllättäen kolme peuraa. Koirat eivät huomanneet ja päästin ne lähempänä hiekkamonttua irti. Tuuli ilmeisesti vei peuran hajut eri suuntaan, sillä montulla koirat vain leikkivät. Olisin luullut niiden ottavan ilmasta vainun.

Paluumatkalla Louna jäi haistelemaan peurojen ylityspaikkaa tiessä. Nuuskuttelun jälkeen Louna lähtikin täysiä jäljelle, väärään suuntaan. Olisi aika tärkeä taito paikantaa, mihin suuntaan riista on mennyt. Savu juoksi hetken matkaa perässä, mutta totesi Lounan idean jälleen hullun hommaksi ja tuli takaisin. Jatkoimme matkaa samalla katsellen, miten Louna juoksi täyttä vauhtia pellon toiseen päähän. Ennen ojaa se pysähtyi ja kääntyi katsomaan taakseen. Kyllä tuli saksansukuiselle kiire, kun huomasi olevansa yksin. Hippulat vinkuen pinko takaisin ja pysytteli loppulenkin lähettyvilläni, pitäen tarkasti suuntaamme silmällä.

Yhtenä päivänä kävimme vanhempieni tiluksilla lenkkeilemässä. Lapsuuden metsät on omalla tavallaan parhaat metsät. Sain kaverin mukaan, mikä mahdollistikin pidemmän metsälenkin, kun vauvan sai reppuun. Papun saa toki yksinkin reppuun, mutta reppana suuttuu kun pipo menee silmille, enkä yllä sitä nostamaan yksin. Siispä kavereiden seura lenkeille on enemmän kuin tervetullutta. Vaunulenkkejä enemmän arvostan metsässä rämpimistä ja koirat lienevät samaa mieltä.

Metsässä oli hiukan lunta ja aurinkokin kurkisteli puiden lomasta. Olin harkinnut ottavani kameran mukaan, mutta viiden keskenään eri tyyppisen koiran kanssa se ei olisi ollut järkevää. Ilman kameroita lenkki sujui joutuisasti ja koirillakin säilyi sopu. Myy ei ole elekielessään järin taitava ja toisinaan hyväntahtoisena koirana viestii ihan muuta, kuin mitä ehkä pitäisi. Louna taasen provosoi ja provosoituu, vähän vaihdellen. Yleensä kohteena on keppi tai namit, joista kränää syntyy. Tai jos joku rähisee Lounalle. Kimppalenkit sujuvat kuitenkin hyvin, kun ominaisuudet tiedostaa, eikä asettele koiria istumaan vierekkäin pudotellen nameja maahan. 

Savun kanssa ehdittiin viikolla toisenkin kerran hallille, saaden vähän paremmat treenit aikaiseksi kuin edelliskerralla. Treenailun jälkeen ajettiin suoraan kotiin tekemään jäähkälenkki koko kolmikon kanssa. Jos Savu ja Louna ovat kahdestaankin vähän ärsyttäviä hihnassa, niin oman mausteensa tuo 
Myy, joka ei osaa väistää vaunuja, mutta pelkää jäävänsä Lounan jalkoihin. Harmittavasti meidän pihasta ei pääse vaunuilla muuta kuin tielle, jossa kolmea koiraa ei millään voi pitää irti. Onneksi pelloille ja metsätielle ei ole matkaa kuin kilometri. Metsätie ei kuitenkaan ole pitkä ja koko lenkistä saa vain noin kolmen kilometrin mittaisen räpiköinnin. Puolet lenkistä koiria pystyy tosin pitämään irti, joten saavat vähän oikeaa liikuntaakin.

Ulkorakennuksen pakastimesta jaettiin joka päivä vähän herkkuja, hirven selkää, jalkoja ja kylkiluita. Kyllä koirien kelpasi. Myy olisi mielellään osallistunut isojen palojen syöntiin, mutta joutui tyytymään kylkiluihin ja niihinkin katkottuina. Kun on pieni koira, ei voi antaa selkärangan palasta, joka painaa tuplasti koiran verran. Vaan tätä Myy ei tahtonut ymmärtää. Iltapimeällä käytiin koirien kanssa ulkosalla tsekkaamassa kanit ja tilukset muutenkin. Louna se vain pelkää pupusia, hiipien menee tarhan ohi, jos siellä joku pitkäkorva liikkuu. Myy samaten, käyttäytyy varsin hillitysti kaniemme kanssa. Toista se on sitten aitojen jänisten kanssa, sellaisen Myy saikin alkusyksystä kotipihassaan kiinni.

Viikko sujui joutuisasti ja paremmin kuin odotin. Jos pakko olisi, niin hyvin tuo kolmikko täällä menisi. Onneksi Myyllä ja Lounalla on kuitenkin hyvät kodit, jossa niiden elo on vähemmän stressaavaa, kuin täällä. Hoitoon otan mielelläni jatkossakin, mutta kyllä arvostan arkea enemmän yhden, koulutetun koiran kanssa.

Hoitoviikosta on tulossa myöhemmin havaintopostaus huomioiden vauva.

Kommentit

Viikon luetuimmat

Kuuluuko koiran tuhota?

Koirat ja vauva - havaintoja arjesta (+video)

Marraskuun piristys - koirakaverit

Koira ja vauva - valmistaudu etukäteen

Epäviralliset rallytokokilpailut - Ylöjärvi

SmartDOG testit