Reissukoiran melkein road trip

 
Kaikkien teknisten ongelmien jälkeen pääsen viimein kirjoittamaan reissukertomustamme kuvien kanssa samaan paikkaan. Mainittakoon että reissu ei alkanut ihan odotetulla tavalla, sillä auton tupakansytyttimestä oli sulake palanut. Näin ollen kännykkä, kamerat tai mikään muukaan laitteeni ei latautunut autossa, eikä varavirtalähdettä tietenkään ollut mukana, sillä emme olleet menossa telttailemaan. Alkuperäinen telttasuunnitelmani kaatui räntäsadelupauksiin (ei houkutellut pikkulapsen kanssa), joten jouduin nöyrtymään ja varaamaan meille huoneen hotellista. Alunperin reissun piti olla road trip kahdella yöllä ja tuhannella kilometrillä. Kaikkien sattumusten ja pienen ihmisen vaihtovaatekadon vuoksi reissu kesti kuitenkin vain yhden yön ja vajaan 700km. Koska kuljen autolla liki pitäen kaikki reissuni ja pienen ihmisenkin kanssa tuo 700km tulee varsin kivuttomasti täyteen, en tätä itse road trippinä pidä. Parempi onni sen suhteen ensi kerralla. Suunnitellun reitin poikkeuksista huolimatta, ehdimme kuitenkin vierailla kolmessa meille uudessa kansallispuistossa. Se alkurutinoista ja sitten varsinaiseen reissukertomukseen.

Ensimmäinen etappimme oli Vantaalla sijaitseva Sipoonkorven kansallispuisto. Olin sopinut sinne treffit koirattoman lapsiperheen kanssa ja tallailimme esteetöntä reittiä hiukan eestaas. Sipoonkorpi on nimensä mukaisesta korpista kuusimetsää. Itselleni ei mikään vau elämys, mutta lasten kanssa esteetön reitti oli kiva. Savu yllätti, sillä sitä lapset ensin vähän kauhistuttivat. Tai ei ehkä niinkään itse lapset, vaan uusi ilmestys potkupyörä ja parit rattaat. Savuhan on käytännössä tekemisissä vain oman lapsemme ja lapsivarusteiden kanssa. Ilmeisesti "keskelle metsää" ilmestyneet jutut pääsivät yllättämään koirapoloisen. Mutta ei hätää, suhtauduin tilanteeseen treenin kannalta ja piakkoin Savu lenkkeili mukanamme ihan rennosti.

Ensimmäinen päivä ei ollut Savulle mikään upein mahdollinen reissun aloitus. Autossa vietettyä aikaa tuli melkoisesti, eikä kansallispuistossa kävely lasten tahtiin ehkä ihan vastannut koiran odotuksia. Käytännössä missään tuona päivänä Savua ei voinut päästää edes vapaaksi jolkottelemaan, joten koira olisi varmasti mielellään skipannut koko päivän. Savu ei onneksi pahastu rauhallisestakaan menosta, joten harmitus oli lähinnä omaani.

Kevyen päiväkävelyn, kännykän lataamisen ja yhden pysähdyksen taktiikalla siirryimme Forssan Maakunta hotelliin yöksi. Mainittakoon että palvelu oli erityisen ystävällistä ja paikka oli koiran kanssa verrattoman rento. Savu sai huoneeseen oman vesikupinkin ja otti oikeudekseen nukkua vapaassa sängyssä.


Hyvin nukutun hotelliyön jälkeen olimme virkeitä ja saavuimme Liesjärven kansallispuistoon jo aamulla klo 9. Keli oli mitä parhain, pikkuisen pakkasta, paljon sumua ja kirkas auringonpaiste. Jätin auton Sikomäen parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään Peukaloisen kautta Kaksvetiselle ja takaisin autolle. Koska muita kulkijoita ei ollut ja Savu on vallan kuuliainen polulla viipottaja, annoin sen kävellä suurimman osan reitistä ilman hihnaa. Aamuista lenkkiämme reitillä - kylmistä sormista ja unisesta taaperosta huolimatta - kuvastaa tasan yksi sana; kaunista. Ulkoilusta taisi eniten nauttia Savu, sillä se ei palele, mutta kyllä mieli lepäsi itselläkin.

Seuraavaksi kuvasaastetta tuolta reitiltä:


Ulkoilun jälkeen ajoimme Hämeen luontokeskukselle lounastamaan. Jälleen kiitokset ja kehut ystävällisestä palvelusta, sekä vahva suositus vierailulle. Savu otti pöydän alla oikein sikeät nokoset ja nautiskeli saamastaan huomiosta. Kyllä kannatti silloin aikanaan panostaa koiran taukokäytökseen, sillä taaperossa riittää reissuilla vahtimista. On siis ihan huippua, että koiraa toimii yhtä hienosti kuin oikea käteni ♥

Lounastauon jälkeen suuntasimme vielä takaisin Forssaan kipaisemaan kaupassa, sekä ihan spontaanisti Luonnontieteellisessä museossa. Museokin oli käymisen arvoinen, mutta sinne ei tietenkään saa viedä koiraa. Vierailumme oli kuitenkin suhteellisen pikainen ja Savuhan nukkuikin sikeästi palatessamme autolle.

Seuraava etappimme oli Somerolla asuva kaveri, joka ystävällisesti salli meidän poiketa lataamassa se pahuksen kännykkä. Kotimatkaa yhden mutkan vuoksi oli kuitenkin melkoisesti, enkä ensi kertaa tuolla reitillä olisi osannut kulkea ilman navigaattoria - ainakaan kovin luotettavasti. Vierailumme oli eritoten Savulle mieleen; tuttuja koirakavereita ja täydellistä rallatusta. Savu oli revittelynsä kyllä ansainnutkin, niin sievästi oli reissussa ollut.


Kotimatkalla kiersimme hiukan varsinaiselta reitiltä pois, sillä pistäydyimme Puurijärvi-Isosuon kansallispuistossa. Kansallispuisto alueena on iso, mutta sallittuja alueita liikkumiseen on melko vähäsen. Me jätimme auton parkkikselle ja kiisimme pikavauhtia esteetöntä reittiä katselulavalle. Pikavauhtia siksi, että viisi minuuttia lavalle saapumisemme jälkeen tuli säkkipimeää. Esteetön reitti olikin siitä näppärä, että saatoin huoletta juosta täysiä samalla, kun lapsi kikatti rattaissa. Mutta nytpä on osa tuostakin suosta nähty (varmasti keväällä ihan hurjasti lintuja!) ja Savu sai pienen jaloittelutauon autoilusta.


Vaikka Teijo ja Kurjenrahka jäivät meiltä näkemättä, niin ennätämme niihin taatusti myöhemmin. Kaikista muuttujista huolimatta jälleen mieluisa reissumuisto ja tuota koiraa ei voi kuin kehua. Sopeutuvaisempaa reissukoiraa saa kyllä hakea, vaikka toki luonnonlahjakkuuksillekin joitain perusteita on opetettava. Siitä huolimatta, Savu oikeastaan helpottaa kulkemistani yksin lapsen kanssa. Jos nimittäin minä olen välillä tyhmä ja epäkelpo viihdyttämään lasta, niin Savu on kyllä muksun mielestä aina täysi kymppi ♥ Ja niinhän Savu on, ei ole siitä kiistäminen.

Kommentit

Viikon luetuimmat

Naksutinkoulutus - mitä se on?

Louna 27.4.2016-6.2.2020

Savu hoitokoirana, kuulumisia ja perheenlisäystä

Koira ja lapset - konfliktitilanteet

Rescuet & kodinvaihtajat

Ulkokoirat - mielipiteeni nykyään

Savu vaelluksella - Pirkan taival