11 lokakuuta 2020

Islanninlammaskoira ja miten tähän päädyin

Savu ja parivuotias esikoisemme. Ei ole ihan helppo temppu tuo istuminen.

Millainen on hyvä kasvattaja 10/2019

Mikä koirarotu meille? -pohdintaa 5/2020


Ei ollut muuten ihan helppo homma löytää meille mahdollisimman sopivaa koirarotua! Kriteerit ja toiveet pysyivät samoina yli vuoden kestäneiden etsintöjen ajan, joskin tärkeysjärjestystä puntaroin muutaman kerran uudelleen. Epäröin pitkään kirjoittaa mitään rotupohdinnoistani julkiseksi, mutta keväällä uskaltauduin. Tuolloin olin aika varma cockerspanielista, siinä olisi voinut olla meille potentiaalinen koira. Ilokseni pääsin spanieleita myös tapaamaan. Useista roduista kävin kattavia keskusteluja harrastajien kanssa, joitain koiria tapasin ja osan roduista hylkäsin ihan vain lukemani perusteella.

Arvoin pitkään turkkiasioiden kanssa. Harjaaminen on ihan siedettävää puuhaa, spanielien karvasta kun varoitettiin. Puunaaminen ei minua säikäytä, mutta jos koira ei kestä syyssäissä ulkoilua ilman takkia, niin hui. En ole yhtään sitä tyyppiä, joka pukee koiraa puolet vuodesta. Ja koska ulkoilemme arkena paljon ja vielä retkeilemme siihen päälle, olisi säänkestävä turkki koiran kannalta aika ehdoton. Vaikka spanielit yleisesti ja etenkin cockeri vaikuttivat luonteensa puolesta monipuolisilta harrastuskoirilta, turkki ei tulisi menestymään retkeilyssä siinä määrin, kuin tarvitsisi. En siis ennen spanieleista kiinnostumista tiennyt, että koirilta puuttuu pohjavilla. Niinpä päädyin hylkäämään cockerin, siitä huolimatta, että ehdin niihin jo vähän ihastua. Toisaalta spanieleiden hylkäämistä puolsi myös Savun kuvitteellinen mielipide toisesta koirasta; Savu ei pidä "häsläkoiria" aivan ylimpinä ystävinään, eikä takuulla ilahtuisi sellaisesta kämppiksenään.

Vaatimukset koiralle ovat siinä määrin aika kovat, että koiran pitäisi viihtyä perhekoirana, mutta toisaalta moottoria olisi syytä löytyä harrastuspuolelle. Mitään sohvanlämmittäjää en ole siis missään vaiheessa etsinyt, vaikka keväisestä tekstistä lähti liikkeelle jokunen väärinkäsityskin. Aktiivinen harrastuskoira menevään arkeen, mutta ei kuitenkaan bordercollieta tai malinoisia, sillä en tähtää maailmanmestaruustasolle. Koska tulen kuitenkin harrastamaan koiran kanssa ainakin jotain lajia aktiivisesti kisatavotteiden kanssa, seura- ja kotikoiriksi mielletyt rodut eivät olleet vaihtoehtoja.

Lapsiperhe koiran elinympäristönä asettaa jonkin verran haastetta rodun valinnalle. Suunnilleen mikä vain koira toki hyväksyy oman perheen lapset, mutta itse toivoisin koiran pitävän meillä asumisesta. Pienet lapset luovat päivään melkoisesti virikettä ja ärsykettä. Toisinaan meno voi olla aika villiä ja koiralle väsyttävää, vaikka koiraa ei kukaan kiusaisikaan. Meillä on koiralle tälläkin hetkellä lapsivapaa alue ja niin tulee varmasti olemaan jatkossakin. Olen pistänyt merkille, että Savu sietää hetkittäin taaperon temppujakin paremmin, kun sillä on mahdollisuus valita siirtyminen kokonaan lasten ulottumattomiin.

Pidin pitkään fci 5 ryhmää pannassa, koska "pystykorvat räksyttää". Islanninlammaskoira kuitenkin kiinnosti, sillä sitä ehdotettiin minulle useamman kerran. Lopulta annoin periksi ja aloin tutkia minulle täysin vierasta rotua. Tulin siihen tulokseen, että koska minulla on jo äänestään tykkäävä Savu, oppisi seuraavakin koira todennäköisesti haukkumaan jonkin verran. Ja toisaalta, jos haluaa ettei koirasta lähde koiramaisia ääniä, kannattaisi hankkia kissa. Niinpä keräsin rohkeuteni ja lähdin rotutapaamiseen katsomaan islanninlammaskoiria.

Koirien tapaamisen jälkeen makustelin asiaa yön yli ja paasasin havaintoni kavereille. Siinä se oli. Kivoja koiria olivat muutkin aiemmin tapaamani koirat, mutta issikka. Siinä olisi meille oivallinen rotu. Aivan kuin Savu. Vähän pienempi, iloisempi ja vaalea. Säänkestävä retkikaveri, lojaali perhekoira ja reipas menijä harrastuskentille. Ja mikä tietysti tärkeintä; Savu varmasti löytäisi issikan kanssa nopeasti saman taajuuden.

Vastoin siis kaikkia alkuperäisiä ennakkoluulojani, yllätin itseni päätymällä kuitenkin pystykorvaiseen, alkukantaiseen rotuun. Olen tyytyväinen valintaani siinä määrin, kuin nyt "ulkopuolisena" voi olla. Toivon, että lähivuosina meidän talouteen astelee islanninlammaskoira. Se olisi ensimmäinen rotukoirani ikinä.

4 kommenttia:

  1. Oikein hyvä rotuvalinta! 😊

    VastaaPoista
  2. Piti ihan googlettaa millainen koira kyseessä. Kivan näköinen ja -kuuloinen, voisin kuvitella sopivan teidän perheeseen :) Hippu on pystykorvana ( lapinkoiraa, shelttiä, porokoiraa ) kova haukkumaan, leikkiessä sisällä ja pihalla naapurin koirille. Mutta ei ole itseä haitannut koska tuo jämpti on vielä pahempi, se kun saa jotain päähänsä niin se haukkuu vaikka 4 tuntia putkeen. Se raivostuttaa kyllä välillä :D mutta koirien kuuluu haukkua, maalla se ei haittaa eikä mun haittaa naapurin koirien haukkuminen ja ulvominen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä on monia tilanteita joissa etenkin tietyn rotuiset koirat mielellään haukkuvat :) Eri asia tietysti jos koira haukkuu jatkuvasti vaikkapa voimakkaan stressaantumisen vuoksi.

      Poista

Keskustelethan asiallisesti.