25 tammikuuta 2021

Miksi poistin instagram tilini?




Poistin instagram tilini syksyllä ja se on herättänyt joissakin ihmisissä kysymyksiä. Pohdin itsekin kysymyksiä pitkään, kunnes pystyin perustelemaan itselleni, että näin olisi parempi. Minulla oli instagramissa kolme tiliä, joista alkuperäisin ja rakkain oli ehdottomasti koiriin keskittyvä käyttäjä. Sen lopullista poistamista epäröin pisimpään. Lopulta päätin, että meidät löytää kyllä blogista, jos haluaa. Ja niin poistin tuonkin tilin lopullisesti.

Alkusysäyksen instagramin poistamiselle antoi tunne, että "en saa tästä enää mitään". Kuvien tykkäykset ja kommentit eivät olleet se jota instagramissa tavoittelin, vaan alunperin etsin samanhenkistä seuraa ja treenikavereita. Usean vuoden sovelluksen käytön jälkeen, minä sain uusia ystäviä, kavereita retkille ja treeneihin. Ja kun muut yhteystiedot on vaihdettu, ei asioita tarvinnut sopia pienessä viestikentässä.


Aidosti läsnä vai pelkästään paikalla?

Sain myös jonkinasteisen someähkyn. Päivittäisestä päivittämisesti tuli häiritsevä rutiini. Vietin aikaa kännykällä ihan liikaa - vaikka en olisikaan kirjoittanut mitään, kaikkien kiinnostavien julkaisujen/tarinoiden selaamisessa humahti äkkiä tunti! Ja minun aikabudjetissani ei todellakaan ole aikaa sellaiseen.

Vaikka toki käytän kännykkää edelleen, se ei ole liimautunut käteeni yhtä tiukasti. Minulla ei ole pakonomaista tarvetta ottaa kuvaa tuosta ja videota tästä, jotta voisin jakaa sen muille. On mielenkiintoista ja pelottavaa, miten sovellus huijaa aivoja ja koukuttaa tekemään asioita, joita en muuten tekisi. Yhtenä esimerkkinä vaikka tuo kuvien ottaminen ja jatkuva kännykkä kädessä kulkeminen.

Välillä jouduin ihan oikeasti pysähtymään miettimään, retkeilenkö koska tykkään retkeillä vai koska haluan että muut näkeävät minun retkeilevän? Treenaanko nyt siksi että tykkään ja että treeni vie meitä eteenpäin, vai haluanko vain näyttää muka treenaavani? Enkä taatusti ole ainoa aktiivisista somen käyttäjistä, joka miettii näin!


Haittaa vai hyötyä?

Kohentaako elämälaatuani merkittävästi tuntemattoman ihmisen postaama kuva koirastaan? Onko jatkuvat tykkäämisilmoitukset oikeasti hyvä vai huono asia? Mitä minä saan siitä, että jaan lukemattomille katsojille videota keittiötreenistämme? Nämä ja monet muut kysymykset voisi kääntää myös niinpäin, että parantaako minun postaamani koirakuva jonkun tuntemattoman elämää merkittävästi? 

Minusta oli kiva katsoa mitä muut tekevät, mutta toisaalta se altisti minut myös jatkuvaan vertailuun ja kilpailuun. Jokaisella on kuitenkin erilaiset resurssit, tavoitteet ja aikeet, joilla koirien kanssa pelaa, eikä vertailu auta ketään. Ja vaikka miten järjellä ajattelin, niin kyllä, minua latistaa se että se nämä nuo ovat varmasti parempia, kuin me. Tässä vaiheessa olisikin hyvä muistaa, että kaikkian katsottavaksi julkaistaan todennäköisesti vain tekemisen paras ja siloiteltu osa.

Jos haluaa, kannattaa katsoa Netflixistä Valvontakapitalismin vaarat. Huvittavaa kyllä, mutta itse katsoin ohjelman vasta kun olin jo poistanut tilini. Tuli kuitenkin vähän kuin helpottunut olo.


Välittömät hyvät seuraukset

Aluksi vilkaisin kännykkää vähän joka välissä, kunnes totuin siihen ettei ole enää sovellusta, jota selata. Aikaa vapautui hurjasti kaikelle. Pystyin treeneissä ja lenkillä keskittymään Savuun paremmin. Etenin käsitöissäni hurjin harppauksin. Jos "tyhjää aikaa" jäi velvollisuuksien ja hauskanpidon jälkeen jäljelle, etenin pleikkaripelien parissa. Kun nyt miltei puolen vuoden aikana "tylsien hetkien" (oikeasti käsite tylsä on meidän arjessa ihan vieras) tilalle on joutunut keksimään kaikkea muuta, ei minulla olisi aikaakaan kännykän jatkuvalle selaamiselle.

En väitä, että kaikki instagramin käyttäjät olisivat stressaantuneita luurin tuijottajia jotka tekevät asioita vain somen vuoksi. Mutta monia huonoja piirteitä kyllä tunnistin omassa käyttäytymisessäni. Minuun sovellus vaikutti niin, että valheellisesti halusin olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja jakaa koko ajan uutta materiaalia. Valheellinen tarve se oli siksi, että nyt ilman instaa, minulla ei ole mitään tarvetta kommunikoida koko ajan ulkopuolisten kanssa. Mielenkiintoista, sanoisin!


Instagram vai blogi?

Muiden syiden päälle "instagram vai blogi" kuvitteellinen kysymys oli oikeastaan helppo. Blogiani en poistaisi, sillä täällä on paljon muistoja ja tekstejä, joihin toisinaan tykkään palata. Minulla on myös uusia asioita ja palo kirjoittaa arjestammekin. Aion jatkaa kirjoittamistani ja nostaa blogini jälleen näkyville, vaikka koirablogipuolella onkin hiljaisempaa, kuin aiemmin.

En usko että palaan enää aivan entiseen malliin instagramin pariin. Ainoa syy, miksi harkitsisin palaamista, olisi blogiin keskittyvä tili. Kaiken lukemani perusteella se toisi blogilleni merkittävästi näkyvyyttä ja helpottaisi etenkin koulutusaiheiden jakamista. Ehkä, ehkä joskus tuleekin blogille oma tili. Sen kanssa olisi tosin oltava tarkka, jotta en vahingossa luo itselleni uutta, arkea häiritsevää someriippuvuutta.

Tykkään kuitenkin enemmän blogeista, kuin instagramin tileistä. Vaikka olenkin kauniiden kuvien ystävä, luen myös mielelläni pitkiä postauksia. Instassa tekstikenttä loppui välittömästi kesken, kun runosuoneni alkoi sykkiä. Vaikka instagramissani oli enemmän seuraajia, kuin blogillani milloinkaan kävijäliikennettä, instagram ei tavoita kaikkia samanlailla, kuin blogini. Blogiini voi seikkailla kuka vain, jolla on käytössään nettiyhteys. Instagramia varten on oltava sovellus ja toinen toistaan hienompien kuvien ja erikoisimpien hästägien seasta ihan meikäläisen löytäminen ei käykään niin helposti.

Ja yksinkertaista; minulla on jo kaikki, mitä vain toivoin instagram tiliä perustaessani. Tämän kaiken kanssa on hyvä jatkaa eteenpäin ja kun siltä tuntuu, jakaa asioita matkan varrelta tännekin. Ensisijaisesti koiriin keskittyen.


Inspiroivaa viikkoa!

16 kommenttia:

  1. Mä tunnistan ton "nyt otetaan tästä kuva/video että saan jakaa sen" -tunteen, ja se on oikeasti aika kammottava. Juurikin se että teenkö tätä oikeasti siksi että tykkään siitä itse, vai siksi että saan näyttää muille että teen sitä. Instagramissa en oo koskaan ollut mutta pelkkä fb riittää aiheuttamaan tällaista. Joskus oon ollut sieltä kuukauden pari pois ja aina se helpottaa heti, mutta sitten myös jää paitsi monesta kun siellä sovitaan kaikk treenit ja muut.

    Joskus todella kaipaan niitä aikoja kun ei ollut mitään älypuhelimia lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottavaa (ja samalla harmillista) kuulla ettei ole yksin tunteensa kanssa. Mä oon päässyt facebookista aika hyvin irti. Poistuin kaikista tarpeettomista ryhmistä ja mykistin sovelluksen. Päivittelen sinne silloin tällöin kuvia, sillä tiedän sukulaisten käyttävän sitä kanavaa aktiivisemmin.

      Olen välillä itsekin haikaillut niitä aikoja, kun kirjekavereita etsittiin lehtien palstoilla. Toisaalta paikallisten lenkkikavereiden löytäminen sillä tyylillä voisi olla haasteellista :D

      Poista
  2. Tää oli kyllä tosi hyvä postaus! Ajatuksia herätti paljon ja toivon, että vielä itsekin tähän pystyn :D. Instagram on joo kiva, mutta koen, että sinne postauksien kirjoittaminen on todella haastavaa. Et voi tehdä pitkiä postauksia, ellet halua jatkaa kommenteissa.

    On ihanaa palata blogin pariin, ihankuin olisi tullut ''kotiin''. Tästä todella nautin, mutta instagram on välillä taakka, mutta jospa se tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli sama, että jouduin liiaksi tiivistämään tarinoitani instan puolella. Ja koska en tee tarinoillani bisnestä, voin kirjoitella niin pitkäveteisiä ja mittavia tekstejä kuin minua huvittaa :D

      Voin samaistua tuohon, että blogin pariin palaaminen on "kuin olisi tullut kotiin" :)

      Poista
  3. Hyvä!! Kiinnostavaa pohdintaa. Mä oon yrittänyt päivittää kerran kuussa blogia, koska tiedän että mun mummo on mun about ainoa mutta varsin uskollinen lukija. Instagramin suhteen oon löytänyt aika hyvän kauhun tasapainon ja nyt kun oon ottanut Kulkureilta kotihoitolaisia, tuntuu tosi kivalta saada sitä(kin) kautta vertaistukea ja käydä keskusteluita aiheesta. Kiva kun kirjoitat vielä blogia ettet oo kadonnu kokonaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on facebookissa tuo kerran kuukaudessa päivitys, koska sukulaiset :D
      Instagramin suhteen mun täytyy tehdä kyllä tarkka suunnitelma ja säännöt itselleni, jos sinne palaan. Toisaalta vertaistukea ja kiinnostavia tilejä jäin sieltä vähän kaipaamaankin. Myös monia yhteistyömahdollisuuksia pyyhkiytyy pois, kun sometili puuttuu. Toistaiseksi blogi täyttää ruutuajan tarpeeni.

      Poista
  4. Mä tykkään ja luen enemmän blogeja kuin Instagramia. Just eilen mietin että mitenhän saisi vähennettyä sitä kännykällä vietettyä aikaa. Tuntuu että menee paljon aikaa selatessa Instaa ja stoorien katseluun. Ensin poistin seurattavista kaikki jota seurasin "koska sekin seuraa mua". Haluaisin vieläkin karsia määrää.
    Mutta on Instagramissa se kiva puoli että se tavallaan on muistona itsellekin. Kiva on seurata mitä kavereille kuuluu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kännyköihin on kai saatavilla sovelluksia, jotka tarkkailevat käyttöäsi ja sulkevat esim. instagramin kun käyttämäsi aika tulee täyteen. Mulla itsellä riitti aika hyvin se, että poistin ilmoitukset. Näin tykkäykset ja viestit vasta kun avasin sovelluksen, eivätkä ilmoitusikonit kummitelleet suoraan näytölläni.
      Toisaalta tämän myötä minusta tuli jatkuva sovelluksen avaaja, että "onkos nyt tullut jotain".

      Poista
  5. Tekstisi kuulostaa todella tutulta. Itsekin lakkasin käymästä insassa, sillä minulla kävi samoin kuin sinulla: aika vaan katosi jonnekkin sovellusta selatessa. Siellä tuli myös usein vastaan kuvia joista tuli paha mieli, joten siinä vaiheessa kun instaa selatessa tuli useammin paha kuin hyvä olo, en käynyt siellä enää. Ei ole kertaakaan kaduttanut. Myös se, että kaikki postasivat vain kaikesta mikä on hyvin ja täydellistä, ei vaikuttanut realistiselta elämältä ja tottakai siinä alkoi vertailemaan itseään muihin. En myöskään enää koe mielihyvää kertomalla esim. facessa/instassa kaikille uusista tuulista elämässä, vaan kerron ne viestillä heille kehen olen elämässä muutenkin yhteydessä. Ei muiden tarvitse tietää mitä elämääni kuuluu, kysykööt itse jos kiinnostaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun kommentti olis voinut olla vaikka mun kirjottama, niin samoja tuntemuksia aiheesta.
      Samaa aloin pohtimaan just että kertoisinko livenä jollekin aivan tuntemattomalle mun kuulumisia? En usko :D Joten he keitä kiinnostaa, kysykööt suoraan. Sitenhän kaverisuhteet toimii.

      Poista
  6. Amen. Sanoitit ajatukseni. Mulla on kaksi tiliä, toinen luonto- yms kuville ja toinen koira-aiheinen. Päivittelen niitä kyllä edelleen, mutta tämä blogi on minulle paljon rakkaampi, tänne voi kirjoitella ajatuksiaan pidemmälti ja vähän päiväkirjanomaisesti, jolloin asioita ja muistoja voi tulla myöhemminkin lukemaan ja tarkistaa vaikka jotain unohtuneita tietoja.

    Nytkin kun perheessä on pentu, on kiva käydä lukemassa, millainen se vanhempi koira pentuna olikaan ja mitä sen kanssa tein.
    Insta taas on hyvin nopea, stooreista en tykkää yhtään ja käytän sitä hyvin harvoin, kuvia tulee julkaistua, mutta arvostan tätä blogimaailman kiireettömämpää maailmaa.
    Sinulla on kiva blogi, jota olen aina välillä lueskellutkin - ihanaa, että täällä blogimaailmassakin on vielä kivoja koirablogeja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta palautteesta :)

      Sinäpä sen sanoit, blogimaailman kiireettömyys. Blogien parissa on huomattavasti helpompi päättää mitä lukee ja etsiä haluamansa teksti. Instassa stoori häviävät nopeasti, enkä aina muistanut kenen se kiinnostava stoori oli jotta olisin voinut tutkia aihetta lisää jne.

      Poista
  7. Olipa ajatuksia herättävä postaus, kiitos tästä! On virkistävää törmätä tällaiseen aiheeseen.

    Tunnistan kokemuksesi hyvin. Olen siitä nurinkurinen instaaja, etten juurikaan jaksa tutkailla samantekeviä ja toinen toistaan laadukkaampia koirakuvia: tuntuu, että moni päivittää Instaa tavan vuoksi ilman, että yleisölle kuitenkaan on juurikaan annettavaa. En missään nimessä sano, että tällaiselle nimimerkkeille perustuvalle somealustalle pitäisi missään nimessä alkaa kokoamaan sisältöä paineiden kanssa, vaan tarkoitan, että jos sovelluksesta ei itse saa tai sinne anna, sen kyllä huomaa. Sisältö jää köykäiseksi, eikä erotu kohinasta.

    Olen tämän myötä joutunut myös itse miettimään suhdettani Instaan ja siellä odottavaan ihmisjoukkoon. En ole koskaan päivittänyt sovellusta näyttääkseni muille, vaan ennen kaikkea taltioidakseni hetkiä, jotka muutenkin malttamattomana tallentaisin kännykkäni kuvamuistiin - valokuvaus on ollut minulle rakas harrastus jo pienestä pitäen (en edes tajunnut tätä, ennen kuin taannoin löysin filmille tallennetut valokuvat muovitiikereistä, jotka vaanivat kirahveja takapihamme heinikossa). :D Tietenkään painetta treenien esittelylle ei myöskään ole, koska siitä maailmasta olen onnistunut jättäytymään jo aikaa sitten - me emme treenaa, enkä osaa ottaa asiasta paineita.

    Toisaalta melko kylmäkin suhtautumiseni yksittäiseen sovellukseen voi johtua siitä, että työni puolesta minulla on lukuisia Instagram -tunnuksia, joita emännöin. Tämän myötä kaikki Instagramin, kuin myös muiden sosiaalisten medioiden alustat ovat mykistetty jo vuosia sitten (samoin kuin WhatsApp) joten jos minut haluaa tavoittaa reaaliajassa, tarkoittaa se aina minulle soittamista. En nimittäin missään nimessä halua, että puhelimeni määrittää vapaa-aikani kulkua - haluan, että määritän sen itse, ja vilkaisen puhelintani vain omasta aloitteestani, en kilkahduksesta, ilmoituksesta tai mielenkiintoisista numeroista sovellusikonien kulmissa.

    Siitä olen samaa mieltä, että blogimaailma ansaitsee elvytyksensä. Peukut sille, mukana ollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kattavasta kommentistasi :)

      Minullekin kuvaaminen on ollut rakas harrastus ja nyt vaiherikkaasta arjesta tulee otettua paljon kuvia muistoksi. En kuitenkaan enää koe tarvetta jakaa kaikkia metkujamme muille, enhän itsekään merkittävästi hyödy muiden kommelluksista :D

      Jos tai kun instagramiin palaan, minun on otettava heti tuo mykistyslinja käyttöön. Tällä kertaa yritin pelastaa tilannetta sillä, mutta oli jo liian myöhäistä. Olin suorastaan addiktoitunut kurkkaamaan joka välissä, mitä sovelluksessa tapahtuu. Kiireetön oleminen ja myös kaikkeen keskittyminen paranivat huomattavasti, kun koko tili oli poistettu.

      Ja täältä meidät tosiaan tavoittaa. Tämä vanha blogi on niin henkilökohtainen vaikka keskittyykin vain koiriin, että en raaski kokonaan hävittää. Mahtava kuulla että tekin aiotte aktivoitua! Toivottavasti kaikki muutkin :)

      Poista
  8. Tosi hyvä kirjoitus! Itsestänikin tunnistan someaddiktin piirteitä ja just tuo juttu, että kuvaanko koska tykkään kuvata, vai onko ”pakko” kuvata että saa instaan sisältöä - ja ollaanko tehty mitään oikeasti, jos siitä ei ole kuvia?! Ihan naurettavaksi hommaksi menee helposti tuon instan kanssa, ja oon yrittänyt aktiivisesti vastustaa just tuota tarvetta turhanpäiväiseen todisteluun kuvien muodossa, ja kuvaan & jaan vain jos oikeasti tuntuu siltä. Ulkoilu on kivaa vaikkei siitä ottaisi kuvan kuvaa. En saa palkkaa somesta, ei ole siis mitään syytä ottaa paineita sisällöstä tai sen saamasta huomiosta.

    Insta myös tosiaankin ruokkii sitä vertailua , ”muilla menee paremmin/osaavat kaiken paremmin”.. vaikka kaikillahan on omat ongelmat ja huonot päivät. Blogiaikoina en muista paineistuneeni muiden touhuista näin, ehkä blogeissa tuli sitä elämän nurjaakin puolta enemmän esille..?

    Bloggaaminen on edelleen mielestäni moninkertaisesti kivempaa kuin instan käyttö, vaikken itse edes paljoa kirjoita.. On se tosiaan rauhallisempaa puuhaa, blogista saa tehtyä persoonallisen näköisen, on arkisto josta löytyy muistot helposti. Instassa kaikki menee helposti hukkaan.

    Toistelen tätä usein, mutta harmittaa kun insta hiljensi lemmikkiblogit :( toivottavasti yhä useammat tekisivät jonkinlaisen paluun blogeihin :D on ikävä sitä aikaa, kun blogit olivat pääosassa ja insta oli sellainen ”lisuke”.

    Olipas taas sekava kommentti😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti oli! Ja samoilla linjoilla oon :)

      Instan paikka olisi todellakin vain lisukkeena ja blogin kylkiäisenä, ei pääjuttuna.

      Poista

Keskustelethan asiallisesti.