Mitä on hyvä treeniseura?

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt otsikon mukaista aihetta mielessäni ja nyt viimein tämä tuntuu julkaisukelpoiselta. (Pahoittelen kuitenkin ennakkoon mahdollisia kirjoitusvirheitä tai tekstistä välittyviä ajatuskatkoksia.) Aihe on puhututtanut koiraharrastajia myös muualla somessa, mutta minusta tuntui luontevalta pyhittää treeniseurapohdinnoille kokonainen blogiteksti. Postaus on vain minun näkökulmani ja mielipiteeni ja perustuu minun kokemuksiin noin kahdeksan vuoden ajalta. Sinä voit olla eri mieltä ja kunnioitan sitä, olemmehan erilaisia.

Mitä on treeniseura?

Jos joku lukee tätä tekstiä aivan uutena seuraajana, avaan hieman taustaa käyttämälleni sanalle. Treeniseurana en nyt tarkoita koirakerhoja tai yhdistyksiä, vaan yksittäisiä ihmisiä tai omatoimisia porukoita, jotka treenaavat keskenään. Tämä treenaaminen voi olla suunnilleen minkä vain koiraharrastuslajin harjoittelua. Itse olen treenannut muiden kanssa pääasiassa tokoa ja rallytokoa, mutta edellisten koirien kanssa myös vesipelastusta ja hakua.

Koiraharrastajat sopivat keskenään ajan ja paikan, jonne saavutaan harjoittelemaan, treenaamaan, kouluttamaan koiria, juttelemaan jne. Mitä treenit nyt ikinä sisältävätkään.


Millainen treenikaveri olen itse?

Vuosien varrella olen ehtinyt treenata jos kenenkin kanssa ja monenlaisissa eri porukoissa. On ollut kivoja treenejä, mutta myös ikäviä kääntöpuolia uusien tuttujen kanssa; ohareita, koirien sattuttamista, selän takana puhumista, suoranaista arvostelua ja haukkumista, tavoitteideni tai treenini vähättelyä ja koirani moittimista. Joinain kertoina treeniseura on osoittautunut täysin turhaksi; kukaan ei välttämättä vastaa kysymykseen, kaikki selaavat puhelimiaan tai poistuvat paikalta oman vuoronsa jälkeen. Itse olen kokenut kaikista ikävimmäksi sen, että minua on vähätelty tai halveksittu siksi että koirani ovat olleet sekarotuisia.

Ohareiden myötä olen tullut vähän laiskaksi lähtemään kovin kauas uusien treenikavereiden vuoksi, kun ei voi tietää varmaksi, tuleeko kukaan oikeasti edes paikalle. Toisaalta täysin asiattomien huomautusten tai "koulutusvinkkien" johdosta jännitän muiden nähden treenaamista nykyään tosi paljon. Minua jännittää epäonnistuminen ja koirani haukahtelu. Ei niinkään pelkästään siksi mitä minusta sitten ajateltaisiin, vaan että saanko niskaani jälleen lyttäävät kommentit.

Nykyisellään olen itsekin parempi treenikaveri kuin vaikka viisi vuotta sitten. Silloin otin vain kuvia ja puhuin paljon keskittymättä mihinkään 😅 Toisaalta en koe olevani ihan parhaimmillani, sillä joudun nykyään perumaan treenejä tai muuten säätämään aikataulujen kanssa. Haluaisin päästä treenaamaan aina kun joku ehtii ja ehdottaa, mutta toistaiseksi pääsen vain jos saan vastuullani olevan pikkuväen (uudelle lukijalle; Papu 3v ja Pipa1v) jonnekin hoitoon. Näin ollen päiväaikaan ilman lapsia treenaamaan pääseminen on aika tuuripeliä, joskaan minulle ei ole ongelma tokoilla muiden kanssa vaikka klo 22 illalla. Siihen aikaan treeniseuraa ei tosin ole kovin paljoa tarjolla.

Mikäli otan lapset mukaan treeneihin, pääsisin treenaamaan milloin vain. Koen kuitenkin epäreiluksi että minun kanssani treenaamaan tulevan pitäisi toimia vuoroni ajan lapsenvahtina. En olisi itse ennen omia lapsia ilahtunut tällaisesta, sillä minä menin treeneihin vain treenaamaan koiraa, en vahtimaan muiden lapsia. Lasten mukaan ottaminen asettaa myös vaatimuksia sijainnilla; pitää olla turvallista ja ei mielellään muita kulkijoita. Toki treenikaverin koirakaan ei saisi olla pelokas lasten suhteen ja toisaalta taas stressaisin itse sitä että sirkukseni pilaa toisten treenit. Niinpä en juurikaan automaationa ehdottele tai oleta, että pikkuväki olisi kimppatreeneihin tervetullut 😁 Olen kyllä saanut onnekkaasti yllättyä, että kavereiden koirat pitävät pientä sirkusta jo vakiovarusteena yhteisissä treeneissä.

No, ainakin olen sinnikäs sopimaan treenejä ja säätämään ajat ja paikat sopiviksi että pääsisin paikalle - ja ilmoittamaan ajoissa jos en pääsekään. Jos treeneihin saapuu useampi kaveri, käyn yleensä moikkaamassa jokaisen erikseen ja tarjoamassa apuani jos sille on tarvetta. Palautteen antamisessa haluaisin kehittyä, sillä helposti vain kerron mitä kaikkea hyvää koirakon tekemisessä näin. Kriittisen palautteen antaminen ääneen kuitenkin jännittää, sillä en halua loukata ketään. Tekemällä oppii ja harjoittelemalla kehittyy, joten toivottavasti olen vuoden kuluttua jälleen parempaa treeniseuraa. Kuvailisin itseäni kuitenkin reiluksi ja kannustavaksi. Kanssani treenanneet korjatkoon ja oikaiskoon, jos tämä ei pidä paikkaansa.


Kuka sitten on hyvä treenikaveri?

Tuntui loogisemmalta kuvailla itseään ennen, kuin asettaa vaatimuslistaa treenikavereista. Minulle henkilökohtaisesti on se ja sama millainen koira tai millaiset tavoitteet treenikaverilla on. Tärkeämpää on se, kuinka koiraa kohdellaan. Arvostan myös täsmällisyyttä aikataulujen suhteen ja ajoissa ilmoittamista peruutuksen osuessa kohdalle - on mälsää kiikuttaa lapset hoitoon ja ajaa 40km perille vain todetakseen ettei kukaan tulekaan.

Hyvä treenikaveri auttaa siinä missä pyydän; liikkuroi, on häiriönä, ottaa videota tai kiinnittää huomiota tiettyihin asioihin ja kertoo niistä näkemyksensä. Otan mielelläni vastaan myös kritiikkiä, mutta mielellään edes ratkaisun suuntaan olevan vinkin kanssa. Kuten minä, varmasti moni muukin tietää omat heikkoutensa ja puutteensa koiran ohjaamisessa. En siis hyödy Savun haukuskelua tai haistelua koskevista huomioista kovinkaan paljon, sen sijaan neuvot niiden ratkomiseen ovat erittäin tervetulleita.

Koska muiden kanssa treenaaminen on jännittänyt ja jännittää edelleen aika paljon, on hyvä palaute ollut kullan arvoista. Uudetkin treenikaverit ovat nähneet minussa ja koirassani hyvää, ja kiinnittäneet huomiota myös siihen, mitä jo osaamme. Erityisesti mieleen jäi muutaman viikon takaa kommentti Savun haukkumisesta, että sehän on "hyvin informatiivista" (jos tuon palautteen sanoja lukee tätä, niin kiitos paljon 💙). Ja tuo kommentti osui naulan kantaan, Savu ei hauku ilman syytä ja kun kaikki on balanssissa, se työskentelee hipihiljaa.

Sillä on väliä, miten treenikaverilleen puhuu. Ilkeät kommentit eivät vie ketään eteenpäin ja ensisijaisesti koirien takia siellä treenikentällä ollaan, tai ainakin pitäisi olla. Jokaisessa on jotakin hyvää ja jokaisella on täysi oikeus treenata ja oppia hyvillä mielin. Nauraa saa, mutta minusta olisi joskus ollut kiva tietää miksi suoritukseni herätti hilpeyttä. 

Sellainen treenikaveri ja porukka on hyvä, missä voi olla oma itsensä, fiilis on hyvä ja ajastusten vaihdolle ja keskustelulle on tilaa. Viis siitä, missä vaiheessa harrastusuraansa kukin on tai millaisella koiralla harrastaa (kaikki koirat ansaitsevat kivaa yhdessä tekemistä olivat rodultaan mitä vain). Hyvässä seurassa kehtaa epäonnistua ja jos tulee itku, sekin tulee ilosta. Kuvailisin treeniseuraa erinomaiseksi siinä vaiheessa, kun koiran kanssa on mokaillut kentällä oikein huolella, mutta poistuu silti treeneistä hymyssä suin. Ja ilokseni tällaisiin treenikavereihin olen tänä vuonna päässyt tutustumaan.

LISÄYS 16.9.2021 Olen erittäin otettu ja iloinen, että minun ehdottamiani kimppatreenejä varten muutkin ovat viilanneet aikataulujaan ja lähteneet vähän kotikenttäänsä edemmäs treenaamaan. Minulle tuollainen viitseliäisyys kertoo hyvästä asenteesta treenaamista kohtaan ja ajan myötä ahkera puurtaminen palkitaan 😊

Meitä saa kysyä treenaamaan jatkossakin tokoon tai rallytokoon, Pirkanmaalla.

Ota kaikki irti hyvästä treeniseurasta, porukassa on kivempi uskaltaa erehtyä ja oppia!


Kerro ihmeessä mitä ajatuksia tämä herätti, onko sinulla kokemuksia aiheesta tai oletko jo löytänyt erinomaisen treeniporukan jossa harrastaa 😊

Kommentit

  1. Hyvä treeniseura on tosi tärkeä asia, jonka etsimiseen kannattaa käyttää aikaa. Joskus seurassa treenaaminen on just tota kuten mainitsit, että kukin treenaa oman koiransa ja lähtee pois treenattuaan ja se on aika turhaa. Pelkkää häiriötähän voi treenata muuallakin kuin treenikentällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja siis just näin! Häiriötreenejä voi tehdä vaikka kaupan parkkiksella tai missä haluaakaan. Mielestäni kimppatreenien mahdollistama hyöty valuu hukkaan jos jokainen keskittyy vain itseen ja poistuu paikalta vuoronsa jälkeen.

      Poista

Lähetä kommentti

Keskustelethan asiallisesti.