05 marraskuuta 2021

Treenejä ja tokosuunnitelmia

Savu antamassa palautetta ohjaajan hitaudesta




Tämän hetkiseen treenipäiväkirjaani ei kummoisia kirjoituksia mahdu (ensi vuodelle ehdottomasti bujo jossa tilaa muistiinpanoille), joten kirjaan tämän hetkisen ajatusvyyhdin tänne. Parissa kuukaudessa ajatukseni tokotreenien suhteen ovat päivittyneet liki radikaalisti ja tuntuu järkevältä väsätä joku kooste tekstimuotoon. Kenties tästä on hyötyä jollekin muullekin, mutta ainakin minun on helpompi jäsennellä ideat ja oivalluksen käytäntöön perusteellisen kirjoittelun kautta.

Heti tällä marraskuun ensimmäisellä viikolla ennätimme kahdesti Canisportin hallille ja pitkästä aikaa nähtiin Kiiraa ja Kelmiäkin. Uutta treeniseuraa saatiin labbiksista Iskk Koiralan kentälle. Viikon treeneissä on hiottu yhtä ja toista rallytokoon ja tokoon liittyen. Rallytokoa pitäisikin kerrata, sillä parin viikon päästä meillä on ensimmäinen koe voittajaluokassa. Lauantain ratatreenit minun osaltani peruuntuivat, mutta ensi viikolle on sovittuna toiset.

Välillä on tuntunut, että vaikka miten paljon treenaa, treenit eivät jostain syystä kanna koetilanteessa. Jälkikäteen ajateltuna tämä ei tietenkään ihmetytä: liikaa yksin treenaamista, liian kaavamaista, liian vähän palkattomuutta jne. Sosiaalinen palkitseminen vaatii jatkuvaa vahvistusta, häiriötreenit toisivat lisävarmuutta, kaavan rikkominen vähentäisi ennakointia ja näin pois päin. Esimerkiksi edellisen tokokokeemme mokista moni selittyi treenien yksipuolisuudella; en muista koska viimeksi olisimme harjoitelleen perusasennossa odottelua ennen paikalla makaamista saati muistelleet häiriökäskyjä. 

Savun haistelu kesken työn teon on jokseenkin harmittanut ja tuntuu että olen omat korttini ja korteni käyttänyt. Suunnittelmissa on ostaa ihan yksäri asiaa koskien siinä toivossa, että saisin oikeita työkaluja enkä pelkästään ohjeita puuttumiseen (tarkoituksena on opettaa pantaan tarttuminen positiiviseksi, mutta se ei ole sinällään mikään ratkaisu). Tiedän toki, että voin panostaa vahvisteiden laatuun vielä lisää ja selkeyttää tokon ja tauon eroja, jolloin Savulle ei ole epäselvää haistellako vai ei. Ja toki yleistä luopumistreeniä, varsinkin siellä Tamskilla joka on meille tosi vaikea ympäristö syystä x tai y.

Alla uudet ideat purettuna liikekohtaisesti, ja joitain ajatuksia palkattomuudesta ja kisatilanteesta.

Paikalla makaamisen suhteen meidän on harjoiteltava perusasennossa odottamista ja häiriökäskyjä. Viimeiset pari treeniä, joissa kaverit ovat liikkuroineet ja käskytelleet koiriaan maahan, ovat sujuneet kivasti. Uskoisin paikkiksen sujuvan varmemmin kun perusasennolla on kestoa ja Savu oikeasti kuulolla eikä ennakoimassa. Maasta perusasentoon nousuja täytyy työstää jumpan kera, jotta Savu nousisi kokeissa ensimmäisellä käskyllä.

Seuraamiseen suoritusvarmuutta liikkoiroidusti ja ihmishäiriöillä. Savulle on hankalaa mennä läheltä ihmisiä ja kaikista haasteellisinta meille on juosta esim. tuomaria tai yleisöä kohti. Kesken liikkeen Savu ei ole enää karannut, mutta se saattaa kohdalla haukahtaa. En ole aivan varma jännittääkö se, vai haluaisiko se moikata mutta pyrkii luopumaan silti. Niin tai näin, lisää harjoitusta vain. Ylipäänsä seuraamiseen käännösten, vauhdinmuutosten ja kontaktin keston lisäämistä.

Liikkeestä maahan menossa Savun kontakti tipahtaa lähestulkoon aina viidennen askeleen jälkeen. Tämä on hienoinen riski käskytyksen suhteen, sillä Savu ei välttämättä ole kuulolla siinä vaiheessa kun pyydän sitä maahan. Teknisesti maahanmenoon olen tyytyväinen, mutta harjoitusta vaatii paitsi seuraaminen myös kuulolle jääminen. Varsinkin jännittäessä Savu alkaa herkästi haistella odotellessaa. Treeneissä tämän suhteen täytyy hyödyntää peiliä, niin saadaan liike kasattua kympin arvoiseksi.

Luoksetulo on edistynyt siinä määrin, että Savu juoksee! Perusasentoon juosten tulemista on treenattava, sillä nyt Savu hidastaa lopuksi tai tulee vinoon. Toisinaan jää seisomaan viereeni ja joudun käskyttämään uudelleen perusasentoon. Luoksetulon jättämisosuutta täytyisi myös harjoitella. Nyt Savulla on sama "oottaa" käsky jokaisessa jätössä, joten ei ole mikään ihme että Savu on ihan pihalla mikä tehtävä seuraavaksi on tulossa: sehän voi olla luoksari, kaukot, paikalla makaaminen tai hyppy 😅

Noutokapulan pito vaatii vielä hiontaa ja asennetta ollakseen koevarma silloinkin, kun on vaikeaa. Siirtymiä ennen ja jälkeen tätä liikettä on vahvistettava roimasti. Kapulan pidon suhteen ensimmäisellä tarttumista on vahvistettava, sillä nyt Savu saattaa ensimmäisellä käskyllä vain tökkästä kapulaa. Itse viiden sekunnin pitäminen sujuu jo mallikkaasti. Tarvitsisin tämän tehtävän kanssa etenemiseen hiukan rohkeutta, sillä helpostin palkkaan vähän kaikesta kapulan näpertelystä koska pelkään muuten pilaavani tämän liikkeen uudestaan 😒

Kaukot ovat takkuilleet vaikka kuinka. Teknisesti liike on kiva, mutta vähäisetkin häiriöt reppaavat koko homman. Tässä avainasemassa on jättövihje, joka on ollut se "oottaa" ja siitähän Savu jää aivan puolivaloille. Se on useammassa kokeessa uppoutunut hajuihin tai jäänyt katselemaan takaviistossa olevaa liikkuria. Nyt olen alkanut vaihtaa jättövihjettä "kaukot" sanan alle ja antanut tämän jälkeen Savulle aina namin. Makuulta istumaan nousemista ollaan harjoiteltu enemmän, etenkin niin että Savu nousisi ihan oikeasti ensimmäisellä. On kai turha ihmetellä kaukojen vetelyyttä, kun niihin satsannut paljon vähemmän kuin vaikkapa huvikseen ruutuun juoksuttamiseen. Täytyy ottaa kaukoihinkin kovemman luokan palkat ja luoda liikkeelle oikeasti arvoa Savun silmissä.

Estehyppy on ihme kyllä mennyt kokeissa kympin arvoisesti, vaikka se ei leirillä onnistunutkaan. Pieni ennakointitreeni, häiriöt ja vihje-erottelu eivät kuitenkaan ole tässäkään haitaksi.

Meidän tapauksessa kokeessa selviämiseen ei riitä pelkkä liikkeiden harjoittelu, vaan Savun kanssa täytyy työstää palkattomuutta ja sosiaalisen palkan vahvistamista ihan huolella. Tylsäksihän tämä kävisi jos olisi liian helppoa. Toisinaan keskusteluihin kommentoidaan aika vähättelevään sävyyn jotakin "teet vain näin, niin ei ole mitään ongelmaa", mutta koirat ovat erilaisia. Se mikä on haastavaa toiselle, ei liikauta toisen koiran mieltä lainkaan. On myös aivan koirakohtaista, mitä koira pitää riittävänä palkkiona. Kaikkea voi tietysti vahvistaa ja harjoittelun avulla Savukin palkkaantuu nykyään lelulla. Sosiaaliseen palkitsemiseen se vastaa nykyään merkittävästi paremmin kuin kesällä ja tästä tietysti palkitsen sitä ruualla.

Palkattomuustreenit on otettava taas viikko-ohjelmaan mukaan, nyt ovat vähän jääneet. Olen arponut 3-6 liikettä satunnaiseen järjestykseen, tehnyt ne kokeenomaisesti ja mennyt sitten kentän laidalle palkkaamaan Savun kuten kokeissa. Etenkin syyskuussa teimme tätä aktiivisesti ja Savu vastasi treeniin tosi hyvin. Samalla tulee seurattua siirtymien sujuvuutta ja useissa treeneissä harjoittelen niitäkin erikseen.

Voi kun tosiaan riittäisikin, että opettaa koiralle kuusi liikettä paikkiksen lisäksi ja painelee vain kokeisiin hakemaan rivin ykköstuloksia 😂 Ehkä se toisilla onnistuu niin, mutta treenien sisältöön paneutumalla ja tarkalla suunnittelulla tässä on kyllä ihan älyttömästi työtä koiran kanssa, joka ei paina ohjaajan mokia yhtään villaisella.

Kelmi ja Savu


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keskustelethan asiallisesti.