Teurasjätettä lautaselle

Tuolta näyttää täysateria, jonka koirat yleensä lepopäivinä saavat. Eli siis kaikki kerralla.

Meidän koirat ovat nyt vihdoin ja viimein siirtyneet raa'alle. Jo oli aikakin, ehdinhän kaksi vuotta moisesta haaveilla. Tilaan meille yleensä summittaisen kuukausilastin, joskus jää vajaaksi, joskus menee yli, aina ei meinaa mahtua edes pakastimeen. Kun lihat väillä loppuvat tai ovat tiukalla, on kaapissa aina varalta säkki J&V kanariisiä. Makupaloina käytän milloin nakkia, juustoa tai omatekoisia makupaloja, nyt meillä on Frolicia. Lihat tilaan Kennelrehulta, nestemäinen Möller löytyy Prismasta, Vida vahva sinkki sinunapteekista ja Aptus Calphosum tabletti Apteekista. Pääasiassa tilaan kaiken, koska olen laiska, mutta möller tulee ruokaostosten mukana samaa matkaa.

Viime syksynä aloin perehtymään raakaruokintaan oikein urakalla, miten siitä selviäisi kohtuu helposti ilman turhia purkkeja ja kuinka lihan määrän saisi oikeaksi. Koska tykkään hifistellä joskus joissain asioissa, laskin kaikenlaisia kaavioita, jotta sain haluamiani keskiarvoja. Kaikki käyttämäni laskukaaviot ja ohjeistukset löytyvät Katiskasta. Perehdyin yli- ja aliannostuksiin, tein muistiinpanoja ja Finelin sivuilta katsoin osviittaa eri lihojen ravintoarvoille ja proteiinipitoisuudelle. Tietoa tuli kertalaakista hyvin hyvin paljon ja kaikkea en enää muista.

Pääseikka raakaruokinnassa on kuitenkin se, että hyvinvoiva koira saa tarpeeksi kaikkea. Puutostilat toki tulevat näkyviin vasta hyvin myöhässä ja ne ovat yleisempiä, kuin yliannostukset, Katiskan mukaan yliannostuksissa on jopa mahdotonta onnistua. Huomioikaa, että olen voinut ymmärtää lukemani väärin ja en ohjeista ketään ruokkimaan koiraansa suuntaan tai toiseen.

Tällä hetkellä suuntaa antavat määrät, riippuen mitä on tehty

Tuikku 30kg steriloitu narttu
200-350g lihaa/vrk (broileri, riista tai sikanauta +mahdollisesti ruuanjämiä)
60mg sinkkiä (2tbl)
Möller (kun muistan)
Kananmuna viikottain

Vilkku 15kg kasvava pentu
500-700g lihaa/vrk (broileri, riista, sikanauta, lohi)
30mg sinkkiä (1tbl)
Kalkki (yritän muistaa)
Möller (kun muistan)
Kananmuna viikottain



Treenipäivinä koirien ateria koostuu treenien palkoista, eli jää melko minimaaliseksi, vähän riippuen mitä on treenattu ja miten. Tuikun ateriat koostuvat pääasiassa possusta, naudasta ja kotiruuasta, melko raskaista sisällöistä siis (koska sen vatsa kestää sen). Tuikulla on myös alkanut olla taipumusta lihomiseen, nappulaa sille ei voi päivässä antaa 2dl enempää tai koira näyttää porsaalta. Niinpä Tuikku pitää toisinaan paastopäiviä, eikä ole niistä moineskaan. En muista enää lähdettä, mutta luin artikkelin paastopäivistä ja sen tekstin perusteella olin vakuuttunut. Tuikulle niistä ei ole ollut haittaa, joten tulee pitämään niitä jatkossakin tarpeen mukaan. Joskus en myöskään jaksa pilkkoa lihoja, joten Tuikku saattaa kerralla syödä jopa 700grammaa lihaa, hupsista. Ei se hotki, jättää kyllä syömättä jos kokee liialliseksi. Tällaisten päivien jälkeen en seuraavana päivänä edes tarjoa sille ruokaa.

Vilkku syö kasvuikänsä vuoksi melkoisen runsaasti. Silläkin annos on treenejä ennen pienempi, jotta jaksaa vielä treeneissäkin palkkaantua. Nappulaa Vilkun maha vetää aivan älyttömästi, ei siis mitään toivoa syöttää niitä pelkästään. Lihaa Vilkkukin syö hiukan vaihtelevia määriä, ihan riippuen siitä mitä lihaa on tarjolla, mitä syötiin eilen ja paljonko ja miten on liikuttu. Viime aikoina pennun nälkä on kasvanut hurjasti ja se syö jopa tuplaten suurempia annoksia kuin Tuikku, ottaen huomioon että Tuikku saattaa kivuttomasti syödä sen reilu puoli kiloa lihaa...

Kumpikin koirista saa ruokansa jäisenä, paitsi silloin kun muistan laittaa lisät mukaan. Silloin sulatan pienen osan ateriaa ja sotken tabletit ym sekaan. Pääsääntöisesti kuitenkin jäisenä ja kumpikin tykkää puuhastelusta. Käytän ruokintahetken yleensä joko koulutus- tai aktivointitilanteena. Lihojen lisäksi meillä syödään myös rustoja ja hyvässä rahatilanteessa olen ostanut mm. naudan sydämiä tai maksaa ja keittänyt niitä makupaloiksi.

Pakastimeen tuli juuri uusi lihalasti. Pyrin tilaamaan 10kg aina jotain edullista, eli jauhelihaa. Tällä kertaa seuraksi tuli 5kg possua ja 5kg kalkkunaa. Seuraavassa lastissa sitten jotain muuta possun ja kalkkunan tilalle. Ainakin toistaiseksi 20kg lihoja on riittänyt meillä n. kuukaudeksi.

Mitä ja miten teillä syödään?

Kyllä paimen paimenen tuntee

Videosta kiitos Jenna, kerrankin onnistunut seuruu treeni ja vieläpä koirahäiriöllä vieraassa ympäristössä. Videolta puuttuvat kaksi ysikymppi käännöstä, jotka sujuivat moitteetta. Pari turvan pudotusta, mutta koiralla alkaa olla selkeä haisu, mitä tehdään. Palkkahetki venytetty, jotta on kannattavaa pitää turpa ylhäällä, mii laik, pikkuhiljaa.

Siinä ei turhia tutustumisia tarvittu, kun eilen viimein päästiin Valkeakoskelle ja päästettiin piskit irti. Ei minkään moisia turhia nuuskutteluja tai kyräilyä vaan suoraa päätä hirveetä rallattelua ja kaistapäistä meininkiä pari tuntia. Pientä treeniä otettii kummankin kanssa, Viikari lähinnä hömppäpaikkista ja pari seuruupätkää. Muksaa oli ja koirat tuli huippukivasti toimeen!

Vilkku on tehnyt salaa pahojaan. Se on kasvanut, se on jotenkin päässyt kasvamaan minulta samaa. Omaan silmään se on pikkuinen ruikku, mutta vaaka näyttää muuta. Siis isompaa lukua mitä ajattelin. Kuulen myös jatkuvasti kommenttia, miten tuo on kasvanut. Minkäs minä sille voin että kaikki kasvuhormooni halusi mennä jalkoihin... Vilkkulainen on tänään tasan 7kk, ihan käsittämätöntä. Painoa on 15kg, enkä usko että kasvu ainakaan vielä pysähtyy, kun vasta alkoi. aika pitkäänhän tuo kiikkui alle kympissä. Kauhulla odotan juoksuja, vielä ei olisi kiire niillä!

Sitten tämän illan valkusta, ensimmäisenä hehkutettava, että ihan loistotreenit! Vilkku leikki ihan liekeissä, hommassa oli vauhtia, se keskittyi ja vaikka välillä vilkaisikin muualle, niin oli taas samantien mukana hommassa.

Seuraaminen suoriutui kahdeksikkona. Haastavuudeksi osoittautui se että kahdeksikkoa tehtiin tokokapulan ympäri ja siihenkös ois ollut kiva tarttua. Kääntyily sujuu hyvin, oikealle tietysti vaatii tiuhempaa palkkausta, mutta muuten kontakti pysyy jo tosi kivasti.

Ruutu otettiin kolmesta eri suunnasta ja n. 2-4m päässä kohteesta. Kun oltiin taas muisteltu kohdetta, saatiin hiukan vauhtia ja narupallolla palkkaus osoittautui loistokkaaksi. Pikkuhiljaa tarkkuutta, vauhtia ja etäisyyttä lisää.

Merkin kiertoja otettiin monta ja vaihdoimme koko ajan merkkiä ja otimme eri suunnista. Pienellä vartaloavulla hommaan saa kunnon vauhdin ja kierto sujuu jo parin metrin päästä mallikkaasti. Itse kiertokin alkaa olla palkitsevaa.

Kaukot otettiin maahan-istu-maahan-istu jumppana ja ihan tosi hyvin edetty. Vilkku osaa mennä maahan pelkällä suullisella jo ja pienestä etäisyydestä, istumaan nousuun tarvitaan käsimerkki ja sitä ei voi vielä tehdä kovin etäältä.

Eteen lähetykset sujuivat hyvin matkankin päästä, kunhan hetsattu lelu odotti maalissa. Otettiin muutama toisto ja kunnon bileet.

Pysäytys luoksarissa otettiin vielä loppuun. Vilkku reagoi pysäytykseen heti ja siitä superpalkka ja riehutukset lelulla. Tähän päättyivät meidän tunnin treenit, pieniä väsymisen merkkejä jo, mutta hienosti tirpula jaksoi!

Ei tänne tultu tekeen äitii ylpeeks

Pakko hehkuttaa! Pentu ei skitsonnut muiden luoksareista ja meidän leikki alkaa viimein sujua. Huonot uutiset, kakara puri mua lonkkaan, oikein kunnon mustelman, koska esitti eriävän mielipiteensä kynsienleikkuusta. Tulos; kynnet leikattu ja molemmilla paha mieli. Sitten eiliseen toko valkkuun!

Perusasento alkaa pikkuhiljaa sujua, aika ajoin pystyin laskemaan hallilla neljään ja kontakti pysyi. Vilkku on myös alkanut hiffata tarjoamisen perusasennon suhteen. Tänään kokeilimme perusasentoa kentällä, mutta noup. Aivan liikaa liikkuvia kohteita, pelkkää keskittymistä hiotaan siis siellä.

Seuraaminen tulee sieltä pikkuhiljaa ja varovasti. Peilin kanssa kun mentiin, niin kohtuu hitaassa vauhdissa kontakti pysyy, joskaan koira ei ole mikään viettipommi. Koko ajan palkkaa niin pysyy tiiviinä ja hyvänä. Peruutuksen hahmottaa tosi kivasti.

Ruutu alkeet on saatu ehkä haltuun. Vilkku tajuaa kosketusalustan idean, kotoa puuttuu vain ruutunauha. Hallilla saatiin jo vähän vauhtiakin. Aivan lähetystä Vilkku ei tajua, mutta tunnaripalikoiden seasta aina lopulta viipelsi matolle ja siitä bileet. Ainakin hyvää palautetta saatiin.

Jäävät takkuavat hiukan paikallaan. Tällä kertaa liikkeestä maahan ja se oli kyllä tahmeaa kuin kärpänen siirapissa.  Vaatii paaaaaljon harjoittelua, vaikka loppua kohden pentu alkoi tajuta idean. Mun on kuitenkin edelleen itse pysähdyttävä ja annettava mahdollisesti käsiapukin.

Tunnari saa Vilkun innostumaan ihan oikeasti, se jopa etsii! Piilotin kapulaa muoviputken sekaan ja nenä kävi kovasti. Vilkku myös laajentaa etsintäaluetta eikä lyö hanskoja tiskiin. Muutamat onnistuneet etsinnät, reilut kehut ja tauko.

Luoksetulo tuttuun tapaan tykkiä menoa. Lähtöintoa riittää, joten Vilkkua on vieläkin pidettävä aloillaan. Lelulla palkattiin ja tarkoitus saada luoksarista tiiviimpi, ei niin että koira ennakoi, hidastaa ja alkaa sutia kaikenmaailman banaanikuvioita.

Kokonaisuudessaan hyvät treenit, Vilkku ei tosiaan kiinnittänyt huomiota häiriöihin. Ja itse muistin tauottaa ja heittäytyä leikkiin. Tänään käytiin lenkillä kentällä hötsimässä, tosiaan liikaa häiriötä siellä ja niinpä vain leikittiin. On se vaan hieno pentu, ensi viikolla jo 7kk ♥

Mitä täällä oikein tapahtuu?

Olen myöhässä taas, ajatuksia on about sata ja puolet ovat solmussa. Aika menee liian lujaa, asioita tapahtuu likaa ja huoh, syysväsymys iskee. Ajatella, että vuosi on kohta niputettu pakettiin... Noh, ei mennä sinne asti, mutta kerrataanpa hiukan arkikuulumisia.

Reilu viikko sitten mulla oli hoidossa tosiaan belgitytöt Kirppa ja Ava. Vähän jännitti ottaa hoitoon belgilöt, vaikka kohtuullisen tuttuja koiria olivatkin. Tartuin kuitenkin tilaisuuteen, olihan se mahdollisuus tutustua kaksikkoon lähemmin ja saada vähän korketuspintaa tervuihin. Tätä kehtaa jo sanoa kokemukseksi, kolmen päivän mittainen omistajuus, eikö?

Olin yllättynyt ja häkeltynyt koirien käytöksestä ja olemuksesta. En voisi kuvitellakaan, että omat koirani käyttäytyisivät noin hienosti vieraassa paikassa hoidossa. Toki eriluontosia koiria, mutta belgit eivät kokeilleet kanssani minkäänlaisia vippaskonsteja, vaikka jännittämisen näki varmasti kilometrin päähän. 

Inttivetimissä kotiin tullut mieheni kyllä haukuttiin ja todettiin vähän epämääräiseksi hiippariksi. Mutta lauantaiaamuna Niko istui jo sohvalla kaksi turrikkaa sylissään. Enpä uskonut sitäkään päivää näkeväni, kun miehen suusta tulisi tällainen "otetaan meillekin belgi". Nikohan ehdotti, että palautetaan Ava, mutta jätetään Kirppa meille. Avahan on vielä vähän nuori höntsy, sillä synkkasikin Vilkun kanssa täydellisesti.

Kiitos Millalle, kun luotit haukut hoitoomme ja soit minulle oikein ihanan mahdollisuuden. Otamme mielellämme toistekin kaksikon tänne!

Belgeistä inspiroituneena olen järjestelmällisesti panostanut oman kaksikon rauhoittumishetkiin. Näin viikon jälkeen ero on jo huomattava. Virheeni oli se, että välillä ulos takapihalle oli vapaa käynti. Tällöin kaksikkomme aloittaa järkyttävän rallin, rapa lentää ja enää ei erota, onko sisällä vai ulkona kun kuraa on kaikkialla. Nyt ilmakin on viilennyt, joten ovea ei voi pitää auki koko ajan. Kun uloskäyntiä ei ole, sekä Tuikku että Vilkku makailevat kaikessa rauhassa. Musti ja Mirri hurmasivat minut Dirty Dog kuramatollaan, suolainen hinta ja ostettiin pienin mahdollinen kuramatto. Tuo on kuitenkin suorastaan imenyt suurimmat kurat ja roskat, kun koirat tulevat ulkoa sisälle. Nappiostos siis! Shoppailin myös Orbilocit ja Rukka heijastinliivit, mutta niistä on tulossa oma esittely ajan kanssa.

Olen tehnyt muitakin, kuin ostoslöytöjä. Löysin Vilkun kolme veljeä ja yhden siskon, loput etsinnässä. Toivon mukaan syksylle saadaan vielä pentutapaaminen. Myös Tuikun veli ja toinen sisko ovat edelleen yhteydenpidon päässä ja toivottavasti näitäkin tavataan jatkossa. Tuikun suhteen hommat rullaavat mainiosti. Olen menossa lauantaina motivointi luennolle ja ostin Tuikulle lokakuun lopulle häiriökurssin. Yritän myös metsästää meille rallystarttia, tämän vuoden loppuun tai ensi vuoden alkuun. Kilpailut kyllä kuumottaisivat, nyt kun on taas päästy harrastusten makuun.

Harrastuksista puheenollen, pähkäilyssä on Tuikulle taakanvetovaljaat, ajavat asiansa huskyvaljaita paremmin ahkion hinaamisessa. Mietiskelin myös, olisko jäljestys pöljä idea tälle? No jaa, en tiedä, pitää ehkä perehtyä jäljestykseenkin paremmin, vihdoin ja viimein. Vilkkulainen sen sijaan osoittaisi hyvää potentiaalia vetoharrastukseen, puntaroin tässä, mennäänkö kikkarilla vai juosten, jos joskus mennään. Kevättalvella lähdetään sovittelemaan valjaita.

Tällaisia pohdintoja tänne kuuluu, huomenna taas tokovalkkuun ja loppuviikko rentoa höntsäilyä hurttien kanssa. Tällä hetkellä ollaan porukoilla maalla ja laahusteltu tuolla metsissä. Kunhan tahti työni puolesta taas hellittää, ehdin pyöriä enemmän täällä blogimaailman parissa.

Kun oikein tuijotat, voit nähdä kaksoisolentosi

Rento viikonloppu koostuu märistä koirista, sadekuuroista, kirkasvetisestä järvestä ja luolasta, sekä ennen kaikkea hyvästä seurasta. Nappasin Hennan kyytiin, piskisiskokset takapenkille ja starttasimme suuntaan Orivesi. Navigaattorin ja maastokartan turvin pääsimme perille ja jatkoimme matkaa jalan. Kohteenamme oli tällä kertaa Vuorijärven retkeilyreitti. Reitti kiertää Iso-Vuorijärven, sekä poikkeaa pienellä polulla luonnonsuojelualueella, jossa me emme käyneet. Vuorijärvi oli äärimmäisen kaunis, korkeat kalliot, luola, kirkas vesi, ihan mahtavaa.

Tuikku ja Dora saivat olla vapaana taukopaikalla, kun me väsäsimme nuotiota. Ajomatkan jälkeen oli nälkä ja luolassa oleva nuotiopaikka oli niin houkuttelevan lähellä, että taukoilimme heti. Tauko venyi auttamatta kamalan pitkäksi, kun savustimme märkiä nuotiopuita vessapaperilla. Puut savusivat ilman liekkiä ainakin tunnin, ennen kuin varsinaisesti syttyivät. Lopulta saatiin makkarat paistoon, sekä teepannu ja pastakattila porisemaan.

Koirat sähläsivät ja riehuivat taukopaikalla, mutta käyttäytyivät kuitenkin nätisti. Kun nuotiolle saapui muita evästäjiä, koirat makailivat nätisti sivulla, joskin tervetulohaukuilta ei vältytty. Lopulta, hiukan aikataulusta myöhässä pakkasimme tavarat nuotiolta ja lähdimme eteenpäin.

Vuorijärven reitti on paikoin melko vaikeakulkuistakin, etenkin liukkaan kalliot teilasivat meidät useaan otteeseen. Jalkojen alta luisuva sammal aiheutti hankaluuksia myös vauhdikkaille nelijalkaisille. Paikoin polku meni aivan kiinni järvessä ja tuntui että siitä horjahtaa ja putoaa, tai että maa-aines sortuu.

Maisemat olivat todella kauniita ja sää suosi. Loppumatkasta alkoi tihkuttaa vettä, kun oikaisimme metsäautotielle ja jatkoimme sitä pitkin autoille. Oli ihan tosi kiva matka ja kaunis reitti, ehdottomasti suosittelemme ja menemme toistekin! Vuorijärven retkeilyreitti sopii päiväretkeksi ollessaan n. 5km pitkä, joskin hankalamaastoinen. Koirat nauttivat ja tulivat hyvin toimeen, eikä hulvattomalta sekoilulta vältytty. Nuo on niin selkeät siskot ♥

Takaisin ajaessa takapenkillä oli hiljaista ja nyt Tuikku vaikuttaa kynnysmatolta. Sain viestin, että Dorakin on raato, tavoitteeseen päästy. Väsynyt koira on onnellinen koira.

On niin helppoo olla huoleton

Tuikun tiistaitreenit menivät oikein mukavasti. Harjoiteltiin rallytreeneissä paljon uutta, mikä oli innostavaa ja ennen kaikkea mielenkiintoista!

Putki sujui alkuihmettelyn jälkeen tosi hyvin pitkänä, lyhyenä, mutkana ja suorana. Tuikku tykkäsi hurjasti ja ryntäili sinne välillä vähän itsekseenkin... No, eipä ole intoa ollut tuolla liikaa aikoihin joten anti mennä! Putkesta tuli äkkiä ihan suosikki juttu ja koiralla oli hyvä draivi päällä.

Putkesta jatkoimme hyppyyn, kesken seuruun piti siis hypätä 50cm este ja palata hyvin pian seuraamislinjaan. Vähän vaati harjoittelua, kun Tuikku seurasi niin tiiviisti ja innokkaasti, että kolisteli päin esteen reunoja... Käsiavulla ja napakalla käskyllä ohjautui hyvin hypylle, hyppäsi suorassa ja himmasi heti ja takaisin seuraamaan. Kun yksi hyppy sujui, ketjutettiin kokeiluna kolmen hypyn sarja ja kokeiltiin sitä myös ulko ja sisäkurvista. Ei moitittavaa näin ensikertalaiseksi!

Täyskäännöksiä otettiin loppuun, 360 molempiin suuntiin, saksalainen ja 180 molempiin suuntiin. Näistä saimme kehuja, sillä vaikka Tuikku toisinaan irtoaa, se suorittaa kääntyilyt tasaisen varmasti ja käyttää takapäätään huomattavan hyvin. Ja onhan näitä harjoiteltukin, huolissani olisin, jos tulos ei vieläkään näkyisi.

Tänään pidettiin omatoimikaikentavansäätö -treenit, jotka menivät kyllä yllättävän hyvin. Videomatskua vähän sähellyksestä, sen siitä saa kun liikaa ahmii, vaikka nyt muistin tauottaa. Ilman peilejä en pysty olemaan tuijottamatta Tuikkua ja meninhän silloin kokemattomana opettamaan sen tuijottamaan silmiini. No jaa, enköhän pääse tuostakin paheesta.

Vilkun eilisessä tokovalkussa tulikin taas paljon uutta ja hyviä huomioita. Perusasennossa pystyn hallihäiriössä laskemaan kolmeen, mikäli muut eivät kehu koiraansa sillä välin. Viisi on maksimi, sen ajan koira keskittyy. Usein neljän kohdalla Vilkun keskittyminen alkoi herpaantua, varsinkin jos muita koiria palkattiin, kiinnosti se tätäkin. Tein kuitenkin ihan onnistunutta häiriötä lelulla perusasentoon, tosin se kävi niin helposti ihan siksikin, että meillä on vähän leikkipulmia ja koira ei toistaiseksi ole leluista mitenkään liekeissä, ainakaan automaattisesti.

Seuruupätkiä otimme myös, ympyrää menimme ja siitä onnistui napata tiivistä seuruuta ja kontaktia hyvin. Vilkun usko homman kannattavuuteen pysyy, kun sen palkkaa joka askeleella. Näin sen kontakti pysyy ja se seuraa melko tiiviisti, mutta vielähän tuommoinen juniori irtoaa haaveilemaan milloin mitäkin.

Hyppyyn löytyy jo kunnon kaari ja vauhti, ensimmäistä kertaa Vilkku pystyi myös odottamaan esteen toisella puolen, jes! Hypyssä käytin myöskin pelkkää lelupalkkaa ja koin onnistuvani siinä, itseasiassa taisimme tehdä läpimurron. Vilkku työskenteli minulla hallin nurkassa vapaana, otti luvalla etäisyyttä mutta oli koko ajan hallinassa. Oli itse läsnä ja heittäydyin, onnistuneesti ja niinpä pentukin riehui.

Liikkeestä maahan ei tunnin lopussa enää sujunutkaan ja niinpä jatkamme tästä kotioloissa.

Kokonaisuudessaan hyvät treenit, nyt keskitytään kontaktiin ja lelun arvon nostamiseen.

Oivalluksen hienous

Näin jälkijunassa treenit pureskelleena, palaan keskiviikko illan tokovalmennus tunnillemme. En muista puoliakaan mitä ohjeita sain tai mitä teimme, mutta raapustan kaiken olennaisen, mitä nyt mieleen muistuu.

Aivan ensimmäiseksi teimme perusasentorinkiä. Hieno idea, en ole vielä löytänyt mielikuvitustani tokoon sovellettavaksi, sillä homma vaan on niin vierasta minulle ja haen vasta tuntumaa lajiin ja pentuun. Vilkku tarjosi kivasti kontaktia ja pysyi perusasennossa siihen nähden hyvin, että olimme pienessä piirissä. Otettiin kaksi minuutin erää, toisella kertaa kolme ja toisella neljä virhettä meillä, eli koira tiputti kontaktin, haisteli maata, vilkuili toista koiraa tmv. Muilla esiintyi myös asennonvaihtoa ja piippausta. Tämän jälkeen keskustelimme aiheesta, miksi perusasennostakin tulisi opettaa niin vahva, että koira kykenee intensiivisesti siinä olemaan pidempiäkin aikoja. Tokoileva koira on tehnyt perusasennosta usein liikesidonnaisen, näin ollen minuutin perusasento voi yllättäen olla turhauttavaa tuskaa, kun ei annetakaan ohjetta seuraavaan tehtävään. Turhautuminen tulisikin kanavoida keskittymiseen ja sen hetkisen tehtävän suorittamiseen.

Jos minuutin aikana tulee kymmenen virhettä, tulee yhtä monta korjausta ja se on hyvin pian ainakin 20sekuntia roskakäytöstä, eli 1/3 minuutista. Oppiiko koira enää? Ei. Tämä oli minusta hyvä pointti, en ole tullut ajatelleeksi. Vilkun kanssa minuuttiin ei pyritä ihan hetkeen. Pyrimme virheettömään kymmensekunttiseen, sinä aikana saa tulla korkeintaan yksi virhe, mikä sekin on saatava nopeasti jokaisessa ympäristössä pois. Sain myös ohjeeksi, että varsinaisesti seuruuta kannattaa harjoitella vasta, kun koira pysyy herkeämättä ainakin 15-20 sekuntia perusasennossa. Eli emme kiirehdi seuruun kanssa nyt hetkeen, vaan hoidamme perusasennon kuntoon mitä pikimmin. Liike ei ole lupa pudottaa kontaktia, päinvastoin ja tämä sama ajatus pitää nyt saada koirallekin.

Kohteen kiertäminen meillä alkaa mielestäni sujua, ei tietenkään millään matkalla vielä, mutta kuitenkin. Nyt voisi alkaa ajatella käskysanan vaatimista hommaan ja vähentää käsiapuja. Vilkku oli hallissa kytkettynä, mutta annoin hihnan laahata kuitenkin maassa. Palkkailin kiertämisestä patukalla ja sain sytyteltyä Vilkun oikein kunnolle. Leikki ei ole ikinä sujunut niin hyvin, ajoitin kerrankin hommat oikein ja kun lelu meni piiloon ja käsi osoitti ämpäriä, syöksyi koira jo kiertämään sitä. Hallin muihin koiriin ei kiinnitetty huomiota kuin pari kertaa ja se oma touhuaminen oli hauskaa.

Otimme myös jääviä, tai tällä kertaa pelkkää liikkeestä seisomista. Yritän liikaa, lauon koiralle tietoa liian nopeasti ja aiheutan näin ollen useita tarjousvaihtoehtoja. Se oli koutsin palaute ja tunnistin sen kyllä itsekin. Kolmesta yrityksestä yksi oli bueno. Toisessa Vilkku menikin istumaan juuri kun naksautin ja kolmannessa se pysähtyi mutta antoi seisaallaan tassua. Siispä, minun on odotettava muutama sekunnin sadasosa, jotta olen varma että koira jää vain seisomaan. On tässä hyväkin puoli, koiralla on mennyt jakeluun että asioita tarjotaan.

Kokeilimme ensimmäistä kertaa myös ruutua. Häiriönä oli kaikenmaailman leluja, tunnarikapuloita ja muuta jännää. Naksuttelin Vilkulle kun se meni sille osoitetulle matolle ruutuun. Pystyin seisomaan ruudun ulkopuolella ja silti koira osasi osoittamalla hakeutua ruutuun. Hoin totta kai ruutua siinä samalla... Täytynee itsellekin ostaa välineet ruutuun, jotta voimme alkaa harjoittelemaan sitä.

Lopuksi harjoittelimme vielä perusasentoa, mutta ilmeisesti kärpänen pilasi koko homman. Olimme toki kumpikin väsyneitä, mutta Vilkun reaktio oli yllättävä ja voimakas. Se napsi ilmaa, tarkkaili takamustaan ja lopulta korvat luimussa kyräili pörriäisen perään. Vaihdoimme kohtaa, mutta Vilkku vain kyttäili kärpästä ja lopulta otin sen syliin rauhoittumaan. Hetihän se rauhoittui ja lopeteltiin hommat rentoon leikkiin, eikä enää kärpäsen jälkeen tunnin loppuun alettu vääntää mitään liikettä.

Postausta "piristävät" hämärät, märässä ja pimeässä metsässä juuri ennen myrskyä otetut kuvat.

Vierailevat tähdet

Ihanat belgineidit Kirppa ja Ava saapuivat aamulla aikaisin hoitoon. Arvatenkin Vilkku oli vieraista aivan onnessaan, joskaan se ei ymmärtänyt, ettei Kirppa arvosta pennun kieltä kurkussaan. Vilkku on vähän mielistelijä. Avasta se sai hyvän leikkikaverin ja toistaiseksi nämä vaikuttavat oikein mukavilta ja vaivattomilta belgialaisilta. Tuikku lähtikin maanpakoon, no joo, maalle porukoille, sillä kun ei synkkaa Kirppaisen kanssa aina niin hyvin. Belgikaksikko viihdyttää meitä sunnuntaihin asti!

Pulmapiski vai selviytyjä

Keväällä alkoi tapahtua ja vauhdilla. Aivan ensimmäiseksi minä valmistuin lähihoitajaksi ja sain töitä, mikä oli tietysti hyvä juttu. Arki oman työn ammattilaisena lähti rullaamaan hyvin. Ensimmäinen koiria koskeva muutos tulo, kun vanhempieni koira Maisa lopetettiin. Asuin vielä vanhemmillani ja Tuikku jäi ainoaksi koiraksi. Joskin Tuikku oli ulkokoirana aina hiukan yksikseen, mutta oli se silti vaisun oloinen. Huhtikuussa se saikin viettää aikaansa paljolti sisällä, olihan meillä kovin hiljaista.

Huhtikuun lopulla vanhemmilleni kotiutui pieni terrierinpuolikas Myy ja taas oli Tuikulle uutta. Minua jännitti Tuikun suhtautuminen pentuun, onhan Tuikku perusluonteeltaan kiltti, mutta hiukan riehakas. Myy oli kuitenkin aivan erityisen pieni ja vanhempieni silmäterä. Tuikku otti pienen vipeltäjän hyvin vastaan ja itse jatkoin kuumeisesti oman pennun etsimistä.

Tiesin, että jos otan itselleni toisen koiran, se on isompi jymäys Tuikulle. Puntaroin eri vaihtoehtoja, miten totuttaisin Tuikun ja mahdollisen pennun toisiinsa. Miten saisin ne laumautettua ja miten voisin olla varma, että pennun voi turvallisesti jättää Tuikun seuraan.

Kun sitten Vilkku haettiin, oli Tuikku jokseenkin hämmentynyt, vielä lisää? Pienestä ihmettelystä huolimatta Tuikku otti Vilkunkin hyvin vastaan ja kohteli kumpaakin pentua oikein nätisti. Koirasta kuitenkin näki että se laittoi parastaan, että se ei aivan tiennyt miten piti olla ja että se suorastaan pinnisteli. Pennut veivät paljon huomiota ja aikaa, kävinhän töissä, etsin asuntoa ja yritin luoda hyvää suhdetta pentuuni. Se oli paljon aikaa pois Tuikulta ja tämähän alkoi näkyä heti. Tuikku karkasi minulta toukokuun aikana useaan otteeseen, ihan tuosta vaan. Siispä otin käyttöön liinan ja homma alkoi taas olla hallinnassa.

Kesäkuun puolessa välissä muutimme taajamaan rivitaloon. Koska muutto tapahtui kireämmällä aikataululla kuin oletin ja siinä oli hurjasti uutta minullekin, otin pelkän Vilkun mukaan. Tuikku jäi maalle vielä kahdeksi viikoksi ja oli kuulemma pääasiassa mököttänyt kopissaan. Ja uskonkin sen, olihan Tuikun arki kokonaisuudessaan hiukan muuttunut, kun siitä puuttui tuttuja elementtejä. Juhannuksena kuitenkin haimme Tuikun tänne ja riemua ja intoa riitti. Viikonloppu sujui kaksikolla oikein hyvin.

Töihin mennessäni jätin pennun portin taakse ja Tuikun vapaaksi asuntoon. Järkkäri kuvasi koiran touhuja ja ne olivat pitkälti sitä, mitä odotinkin. Tuikku söi vaikka mitä keittiöstä minun ollessani poissa. Se tuhosi keittiötäni kaksi päivää hyvin järjestelmällisesti. Kokeilin pysyisikö se portin takana jos jättäisin pennun vapaaksi, mutta portti ei Tuikkua pidellyt. Yksinolot sujuivat parin päivän jälkeen hyvin, kunhan kaikki paikat oli siivottu ja puunattu ja irtaimisto viety piiloon. Arkiaamuisin vähän ärsyttävää puuhaa...

Heinäkuun alussa mieheni lähti armeijaan, ehdimme koko nelikko asua saman katon alla vain reilun kaksi viikkoa. Olimme koirien kanssa yksinjäämisestä pari viikkoa maalla ikävää paossa, jonka jälkeen palasimme rivariin. Pikkuhiljaa raskas ja uuvuttava arki alkoi paljastua ja tavoitteet ja suunnitelmat kävivät työläiksi. Olin töiden jälkeen väsynyt, enkä jaksanut lenkillä keskittyä koiriin. Pentu repi Tuikkua korvista, härkki ja näykki ja ärsytti oikein tahallaan. Tuikunkin hermo kiristyi, eikä se sisätiloissa jaksanut sietää Vilkun sähellystä.

Aloitin treenaamisen Tuikun kanssa taas vähän muuton jälkeen, mutta homma tökki. En meinannut saada koiraan yhteyttä tai tuntumaa. Tuikku tuntui vieraalta, etäiseltä. Ei se ollut minun koirani. Minun Tuikkuni oli elämäniloinen, reipas ja utelias. Taajamaan muuttanut Tuikku oli kireä, passiivinen ja masentunut. En halunnut ajatella luovuttamista tai luopumista. Toisaalta, ajatus siitä että Tuikku palaisi maalle, ei olisi kamala. Tuikku oli ikänsä asunut maalla ulkokoirana, se oli sille tuttua ja turvallista. Ainoa mistä se jäisi paitsi olisi treenit, ja tavoitteellisuus yhtään missään. Se voisi silti olla onnellinen, se olisi onnellinen.

Mietin monet kerrat, vaadinko liikaa Tuikulta. Pentu ja täysin uusi ympäristö ja sisäkoiraksi opettelu olivat aika iso muutos. Olisi väärin vaatia koira sopimaan siihen muottiin väkisin. Minulla ei ollut aikaa eikä halua alkaa väkisin opettamaan Tuikkua arkeeni sopivaksi. Päätin ottaa aikalisän ja vein koiran yhdeksi kesäviikonlopuksi vanhemmilleni. Vietin laatuaikaa pennun kanssa ja mietin, olisiko arkeni todella helpompaa ilman Tuikkua. Toisaalta, olisi niin väärin sanoa "helpompaa ilman Tuikkua", kun sen olen alkujaan hommannut.

Kun sitten menin hakemaan Tuikkua ja päästin sen ketjusta irti, se meinasi taas karata. Laitoin Vilkun ja tavarat autoon ja olin lähtevinäni ajamaan kotiin. Tuikku jäi talon päädystä tuijottamaan meitä, starttasin auton ja koira ampaisi kovalla kiireellä kohti. Päästin Tuikun takapenkille, ei se maalle muuttaisi. Me ollaan sen lauma ja kyllä me pidetään tuommonen jääräkin kotona.

Tuikku on nyt melkein kolme kuukautta asunut taajamassa ja homma sujuu hyvin. Olen iloinen, etten luovuttanut siitä huolimatta, että olin jo omista asioistani niin väsynyt. Tuikku on ollut mainio pyörälenkkikaveri, mutta tarvittaessa sen kanssa ei tarvitse tehdä mitään. Ihanaa on se, että tarvittaessa Tuikku makaa vaikka kolme päivää. Sen kasvoilta paistaa onni, Tuikkumainen hymy, kun se saa olla luonamme. Ja ne perjantai illat, kun Niko tulee lomille, Tuikku ei ole pysyä nahoissaan.

Silloin tällöin Tuikku on viikonloppuja maalla, hermolomalla Vilkusta tai jos minulla on paljon menoja. Viimeksi, kun tulin hakemaan Tuikkua, se haukkui ketjussa kovasti. Kun sitten parkkeerasin pihaan, juoksi koira ketju kaulassaan autolle ja ovesta sisään. On se vaan niin mun koira ♥

Vielähän meillä on opeteltavaa ja ennakoitavaa, mutta arki sujuu. Nyt syksyn mittaa on mahdollista keskittyä harrastuksiin, joissa on omia pulmiaan, niistä kirjoittelen myöhemmin.