31 joulukuuta 2021

Katsaus vuoteen 2021






Tammikuussa tein tälle vuodelle treenisuunnitelmia pitkästä aikaa huolellisesti kirjaten ne oikein kalenteriin. Kirjoitusinspiraatiokin puraisi ja ennätin postailla blogiin kaikenlaista. Kirjoitin mm. listan koiran hyödyistä lapsiperheen arjessa Näin koirasta on hyötyä lapsiarjessa - 5 vinkkiä 1/2021, sekä perehdyin Kuonon tarjoamaan verkkokurssiin tehden siitä yhteistyöpostauksen. 

Aloitimme Savun kanssa vetotreenit hauskan talviurheilun ja kunnon kohotuksen merkeissä. Savu motivoituikin todella hyvin ja sekä ahkio että potkukelkka saivat vauhtia Savun perässä. Jatkoimme vetoharrastusta lumien sulamiseen asti. Vetotreenien lisäksi terästäydyin hajuerottelun opettamisessa ja ostin Tyytyväinen nenätyöläinen verkkokurssin 1/2021. Savu oivalsikin hajutyöskentelyn idean nopeasti ja oppi ilmaisemaan kahvipavut purkkiradalta.

Talven aikana rotuvalintani oli jo lukkoon lyöty ja ilokseni mietin perusteluita toiselle koiralle. Lopulta kirjoitin postauksen ostikolla Miksi toinen koira? 2/2021 ja se keräsikin jonkin verran lukukertoja. Mielestäni ei ole lainkaan pahitteeksi, vaikka jokainen miettisi koiran hankintaa hieman perusteellisemmin. 

Innostuin myös havainnoimaan Savun arjen sisältöä hyvin tarkasti ja julkaisin havainnoistani lopulta ison postauksen Savun viikko päiväkohtaisina kaavioina - aikabudjetti 2/2021. Tulen varmasti havainnoimaan ja kirjaamaan arkemme sisältöä myöhemminkin, että esim. elämän muutokset vaikuttavat merkittävästi siihen, mitä koiralle arjessa tarjotaan.

Koko talven luetuin postaus oli Miksi poistin Instagram tilini? 1/2021. Poistin vanhan instatilini vuosi takaperin syksyllä ja pidin koko alustalta noin puolen vuoden tauon - se olikin hyvä päätös. Aktivoidessani blogia, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että näkyvyyden kannalta on oltava jokin rinnakkainen somekanava. Tarjolla olevista vaihtoehdoista päädyin takaisin Instagramiin, sillä sitä osasin jo valmiiksi käyttää ja siellä tiesin olevan valmiiksi koiraharrastajiakin. Edelleen runosuoneni sykkii enemmän blogialustalle ja videoille, sillä nopeatempoiseen somekanavaan ei paljoa sisältöä mahdu.

Some näyttikin heti nurjan puolensa, kun osallistuin kevättalvella instagram sovelluksessa käytävään keskusteluun. Aloittaja ei vastannut kommenttiini, mutta katsoi tarpeelliksi lainata kommenttiani sanasta sanaan ikävässä valossa asiayhteydestä irroitettuna. Vilpittömästä anteeksipyynnöstäni huolimatta (ymmärsin kyseessä olleen väärinkäsitys, sillä en missään tapauksessa halua olla ilkeä hankalienkaan aiheiden äärellä) tekstejä ei poistettu tai korjattu. No, jokainen toimii tietysti parhaaksi katsomalla tavallaan ja näistä opitaan. Ilman eleitä väärinkäsitysten riski kasvaa, eikä aina tule tilaisuutta edes korjata niitä. Anteeksipyyntöä kummempaa en asialle tehnyt, sillä en kokenut julkista mässäilyä tarpeellisena. Päätin siis jättää paikkansa pitävyyden arvioinnin lukijalle. Hetkellisesti ehdin pohtia, olisiko vain pitänyt pysyä poissa instasta - päätin kuitenkin tehdä oman osuuteni iloisemman someilmapiirin luomisessa 😅


Kevään edetessä korkkasimme ulkokenttäkauden ja treenasimme omatoimisesti melko ahkerasti. Ilmoitin instatililläni tarvitsenai treeniseuraa ja sainkin yllättävän paljon viestejä ihan uusiltakin ihmisiltä, joille me kelvattaisiin seuraksi. Todellinen tuuri kävikin, sillä muutamien kanssa olen treenannut lopulta läpi vuoden. Enkä pelkästään treenannut, vaan myös lenkkeillyt ja käynyt hyviä keskusteluja. Kiitos teille ja uusi treeniseura on aina tervetullutta!

Kevättalven suojelukoirakohun jälkeen kirjoittelin tekstin otsikolla Opettele väkivallasta eroon ja ryhdy kouluttamaan koiraasi 3/2021Toivon sen tavoittaneen kohderyhmänsä ja kannustavan jokaista harrastajaa parempaan muutokseen.

Muutamien kiusallisten treenitilanteiden jälkeen kirjoitin myös Savun haukkumisesta. Saako koira haukkua? 5/2021 Varsinaisesti koiraani ei siis ole haukuttu 😂 Mutta Savu haukkuu välillä enemmän ja välillä vähemmän. Niistä harvinaisista kurjista kommenteista on vain jäänyt mieleeni mörkö, jolloin alan helposti hävetä koirani koiramaista käytöstä lenkillä ja treeneissä. Enää en ajattele ihan niin, kiitos treenien ja rakentavien keskustelujen.

Lenkkimaratoonien ja treenien lisäksi kävin myös eräällä islanninlammaskoira kasvattajalla. Minulle ei tuolloin pentua riittänyt, mutta kävin kuitenkin näyttäytymässä ja näkemässä monta eri issikkaa. Olin myyty. Ei toivoakaan että voisi mitään muuta rotua enää edes harkita, kyllä sen on issikka oltava. Päätin odottaa vaikka hamaan tappiin asti koska hyvää kannattaa odottaa.

Toukokuussa kävimme myös oman seuran rallytokokokeessa. Saimme sieltä vihdoin kohtalaisen tuloksen ja odotetun koularin. Tämän jälkeen aloimme treenaamaan tavoitteellisemmin ja järjestelmällisemmin myös voittajaluokan liikkeitä.

Loska ja kurakelit vaihtuivat kevään edetessä aurinkoon ja ensimmäisenä lämpimänä päivänä suuntasimme koko joukolla hiekkarannalle. Matka sinne aiheuttikin sydämentykytyksiä, kun  tuntematon suurikokoinen koira seisoi yhtäkkiä Savun ja rattaiden välissä. Kaikki päättyi lopulta hyvin, mutta kertomukseni instassa asiasta sai aikaan melkoisesti keskustelua irtokoirista. Lopulta kirjoitin ajatuksiani myös tänne blogiin ja teksti olikin ylivoimaisesti kevään luetuin Irtokoirakohtaaminen ja ajatuksia irtokoirista 5/2021


© Hanna Vorne

Kesä startattiin tietysti vakioretkijengillä Seitsemisen kansallispuistossa. Retkellä sattui yhtä ja toista, koko tekstin voit lukea tuosta Hulluin retkemme ikinä, 4 koiraa, 2 lasta 6/2021. Kommellusten retken jälkeen suunnattiin tokon kisatreeniin, jossa ei kummallisia tehty. Väsymys ja helle verotti sekä koiraa että ohjaajaa.

Kotikentällä pidetty tokokoe meni aivan penkin alle, kun Savun mahan olivat pienet mäkäräiset tulittaneet paukamille. Tämä selvisi tietysti vasta kokeen keskeyttämisen jälkeen. Tuoreemmat fiilikset kokeesta otsikolla Pieleen mennyt tokokoe, Ikaalinen 4.6 6/2021

Sain kesällä vihdoin valmiiksi valmistelemani tekstin otsikolla Perhekoiran tukitaidot osa 1 6/2021. Jatko-osiakin olen kirjoittanut, mutta niissä on vielä hiomista julkaisukuntoon. Perhekoiran taidoista ja erikoisuuksista voisin kirjoittaa vaikka kuinka. Aihe on kiehtova ja lähellä sydäntä. Minulle ei riitä, että koira sietää lapsia ja että kaikki voivat asua samassa asunnossa. Minä haluan että kaikilla on turvallinen olo ja että koira pitäisi lapsista. Koen onnistuneeni tässä hyvin, vaikkakin jatkuvasti kasvavien pikkulasten kanssa uutta mietittävää tulee aika tiuhaan - ja joitain asioita tekisin jo toisin 😄

Kesällä treenattiin vähän aiottua vähemmän, sillä helle ei ole meidän kummankaan ystävä. Savu kävi kuitenkin mukanani hevostallilla, joskin siellä käyminen ei sitten ollutkaan säännöllistä aikeista huolimatta - tosi kivaa silti. Ehdimme vierailla myös Arboretumissa, yölenkkeillä ja tokoilla kaupungin puistoissa, sekä meloa paikallisessa järvessä. 100km viikossa lenkkitavoite jäi kesällä helteen vuoksi tekemättä - olisi myös pitänyt saada lapsenvahti päivittäin kolmeksi tunniksi että olisin ehtinyt kävellä vaadittavat 15km aamulenkkinä. Ensi vuonna sitten, eiköhän tuo aika säännöllinen 50-70km viikossa ole ihan kohtuullista lenkkeilyä Savun kanssa.

Tokoleiri Jämijärvellä 8/2021 tekstistä voit lukea leiritunnelmia. Mutta näin muistellessakin niin ai vitsit että oli kivaa! Sain hurjasti ideoita ja niinpä me tehotreenattiin Savun kanssa paljon syksyn kokeita silmällä pitäen. En kyllä äkkiä keksi parempaa tapaa viettää viikonloppua, kuin telttailu ja tokoilu koiramussukan kanssa.

Koko kesän luetuin teksti oli yhteistyöpostaus Retki Hevonkuusen retkeilymetsään 6/2021. Hevonkuusta todellakin suosittelen!


Syksy meni retkeillessä uusissa ja vanhoissa paikoissa, lähellä ja vähän kauempanakin. Retkeilimme keskenään, apukäsien kanssa ja isommalla porukalla viiden koiran ja kolmen pikkulapsen kanssa. Kaikki reissut ihme kyllä onnistuivat ja kaikilla oli kivaa. Herkulliset eväät motivoivat pikkulapsia aika tehokkaasti taittamaan pidempääkin matkaa. Retkikertomuksia voit lukea otsikoilla Arkea ja koirahaaveita 9/2021Ritajärven luonnonsuojelualue 10/2021,  Marrasretki Riuttaskorpeen 11/2021. Aivan kaikista reissuista en ennättänyt edes kirjoittaa, mutta voi vitsit sentään miten kivoja muistoja tulvii mieleen.

Lokakuussa Savu oli viikon kaverillani hoidossa, kun isäntäväki kävi perhelomalla. Siltä seisomalta perheloman jälkeen matkasin Savun ja kaverin kanssa Seinäjoelle tokokokeeseen. Minun oli tarkoituksena ottaa kapulan pito ensi kertaa koetilanteessa ja jännitti aivan vietävästi. Kaikki meni paremmin kuin hyvin ja me saatiin Savun kanssa ensimmäinen ykköstuloksemme 😍 Kattavamman koetekstin voit lukea otsikolla Tokokoe Seinäjoki 10.10 10/2021.

Kokeen jälkeen rohkastuin ja innostuin kirjoittamaan postauksen kivisestä tiestämme sujuvaan kapulan pitoon. Teksti Näin opetin noutokapulan pidon 10/2021 keräsi kiitosta ollen samalla syksyn luetuin teksti. Kiitos kaikille palautteesta ja viesteistä, ihan mahtavaa jos meidän opinmatkasta on ollut iloa ja apua.

Loppusyksyn Tokokoe Tasmkilla ja rallytokon voittajaluokan korkkaus eivät menneet kovinkaan hyvin, mutta kokemukset antoivat tärkeää informaatiota treeneihin. Pääsimme Savun kanssa myös Canisportin temppukurssille, jossa laatuaikailimme tiistai-iltaisin. Sieltä saimme erinomaisia vinkkejä niin temppuihin kuin harrastuksiimme tukitaidoiksi. Tulen kirjoittamaan harjoituksistamme lähitulevaisuudessa lisää.

Joulukuun pidimme taukoa lajitreeneistä, mutta jatkoimme arkiasioiden hiomista. Vierailin Savun kanssa kauppojen parkkipaikoilla harjoittelemassa ihmishäiriöitä. Keittiötreeneissä paneuduimme kynsien leikkaamiseen ja harjaamiseen, sekä varusteiden pukemiseen. Savu ei edellä mainituista asioista oikein pidä, joten saanpa taas haastaa itseäni ja kehittää osaamistani. Ihan huimia harppauksia ei tullut muutoin kuin kynsienleikkuun osalta, sillä ahnehdin tekemistä aika paljon.

Joulukuun alussa tein jälleen reissun islanninlammaskoiria katsomaan ja samalla kirjoitin sijoitussopimuksen narttupennusta. Onnen fiiliksiä kirjoitin Odottavan aika on lyhenevä 12/2021 postaukseen, sillä odottavan aika todellakin lyheni kertaheitolla. Joulu ja muut kiireet tulivatkin rytinällä vastaan, mutta pyhinä nautittiin hyvästä seurasta ja ruuasta. Kauan odotettu laumanvahvistuskin saapui ja Tunturiketun Fenna nimettiin Loimuksi. Vuoden viimeinen viikko onkin kulunut tiimin sisäänajossa ja pentuun tutustuessa. Siitä huolimatta että maailman meno on vähän vinksallaan, me suunnataan uuteen vuoteen selkä suorana positiivisella asenteella. 

Kulunut vuosi oli tapahtumarikas ja täynnä ihania muistoja. Olen tavattoman onnellinen ja kiitollinen kaikesta, samalla myös vähän väsynyt ja yksinäinen. Mutta silti ihan huikean onnekas, että minulla on nyt kaikki se, josta vain vuosia sitten haaveilin. Kyllä kelpaa näiden koirien, ystävien ja tukijoukkojen (ilman korvaamatonta lähipiiriä en voisi mitenkään harrastaa koirien kanssa pikkulapsiaikana) kanssa opetella hyväksi koiranohjaajaksi ja olla välillä pelkkä Jenny - se intohimoisesti koiriin suhtautuva ulkoilmaihminen.

Vuoden katsotuin video oli


Oma suosikkivideoni oli


Vuoden 2021 TOP5 postaukset

Irtokoirakohtaaminen yli 700 katselukertaa
Näin opetin noutokapulan pidon yli 700 katselukertaa
Miksi poistin Instagram tilini? yli 400 katselukertaa
Koiran varustelista retkelle yli 300 katselukertaa
Odottavan aika on lyhenevä yli 200 katselukertaa

Hyvää, turvallista ja mieluisaa Uutta Vuotta 2022 jokaiselle!

2 kommenttia:

  1. Kiva koontipostaus menneestä vuodesta! Ja kiitos samoin ihanaa uutta vuotta koko teidän porukalle♥

    VastaaPoista

Keskustelethan asiallisesti.